Eikä mitään järkeä, että vain yhdellä omistajalla on kuluja ja muut ovat siinä vaiheessa "omistajia" kun rahaa tulee... Täytyykö metsä vaan jättää ilman raivauksia yms. hoitoja ja veroilmoitukset tekemättä, jos muilla ei ole kiinnostusta osallistua mihinkään.
Useampi omistaja metsällä
yksi hoitaa asiat...
131172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei mukaan mihinkään yhteiseen, ei niin mihinkään.
Yksi typerä esimerkki. Naapuri lainasi traktorin perävaunua isäni antamalla luvalla. Kun sain tietää lainauksesta niin muistin heti, että kys. kärryn toinen rengas oli luttanavajaa. No luotin naapurin arviointikykyyn enkä soittanut hänelle asiasta. Ajattelin, että tottakai hän huomaa ja laittaa ilmaa renkaaseen.
Mutta niin vain kävi, että vaunu tuli kotiin mutaman päivän päästä kun kuljetukset olivat ohi. Rengas
oli edelleen luttanavajaa.
Todennäköisesti tähänkin kirjoitukseen tulee agressiivisia vastauksia roppakaupalla. Nämä agressiiviset vastaajat ovat juuri niitä, jotka kulujen tai tarvittavan työpanoksen ollessa kyseessä eivät osallistu mihinkään. Mutta kun on metsän päätehakkuun aika niin varmasti pitävät puolensa tilitykseen asti.
Lisäksi nämä tyypit ovat ovat aina myöhässä sovituista aktiviteeteista. Heitä ei kiinnosta erilaiset eräpäivät esimerkiksi veroilmoitukset eivätkä he havahdu tekemään perältään erilaisten yhteisjuttujen kausiaktiviteetteja kuten esim. laittamaan mökin vesijohtoja talviasentoon.
Siis ei mukaan mihinkään yhteistyöhon tai yhteisomistukseen. Ainakin ennen pitää saada kallonkutistajalta sellainen käsittely, että pystyy olevan välinpitämättömästi siinä toisess ryhmässä, mikä taas johtaa siihen, että ei sitten ole mitään yhteismetsää...
eli perintönä tullut metsätila, osa voisi myydäkin, osa ei. Pääseekö tällaisesta yhteisomistuksesta ikinä irti, jos vaikka 5 haluaa myydä ja yksi ei? Voiko hänen tahtoaan jonkin lain voimalla ylittää, siis pakkolunastaa osuutta jotenkin tai pakottaa sitten irroittamaan oma osuutensa tilasta, jotta muut voivat tehdä järkevän päätöksen... Jos vielä on kyseessä sellainen tapaus, jota ei todellakaan mikään metsänhyvin vointi yms kiinnosta, veroista puhumattakaan...
Olen monesti miettinyt sellaista tilannetta kuin sinulla ilmeisesti on. Niitä on varmasti paljon Suomessa. Jos esim. kuolinpesällä tms. on esim. 5 osakasta niin aivan 100 varmasti siinä määrässä on jo joku holhouksessa oleva narkkari tms. jonka kanssa ei onnistu mikään.
Olen monesti ajatellut ottaa selvää onko olemassa mitään konstia saada ryhmän mustalammas ulos porukasta. Mutta pahaa pelkään että mitään konstia siihen ei ole. Esim. pakkolunastukset tms. tuskin tulevat kysymykseen perikunnan ollessa kyseessä.
Itse olen käyttänyt käänteistä logiikkaa vastaavissa tilanteissa. Ensin harjoittelen sikailmeet ja eleet peilin edessä ja sitten heittäydyn selälleen lattialle huutamaan kuten joidenkin lapset tekevät kaupoissa.
Esim. meidän tilan rajaojat ovat kaikissa ilmansuunnissa sellaisia, että naapurit eivät niitä ojia tarvitse joten he eivät halua keskustella lainkaan ojien kunnostuksesta yms. Eikä kyseessä ole pelkästää kustannukset, vaan jopa omalla kustannuksella suoritettavaan kaivuuseen voi olla nihkeää luvan saanti.
Mutta sitten hoksasin konstin. Ensin itsevarma bodylanquage päälle ja sitten lupaa kysymään. Ja kun nikottelu alkaa niin sitten vaan tiedottaa, että kys. rajaan voisi olla syytä järjestää viranomaisten ojatoimitus, jonka joutuu kaikki osakkaat maksamaan yhdessä ja lopputuloksena tulee viranomaispäätös ojan kunnostamiseksi. Tässä vaiheessa saa luvan, joka oikeastaan riittää minulle. Kun kaivan omilla kustannuksillani niin saan maan itselleni ja sellaisen ojan kun haluan.
Sinuna karistaisin muut osakkaat pois tai lähtisin itse. Molemmat voi olla vaikeita tai jopa mahdottomia toteuttaa.
Mutta 90% varmuudella muut osakkaat haluavat ja odottavat rahaa omistamastanne metsästä niin siinä sinulle työkalu. Sinähän et suostu mihinkään myyntiin. Ei siellä sitten mitään kunnostuksiakaan tehdä mutta ei se nyt niin vuoden päälle ole sekään. Ota heti alussa harhaluulot pois muilta osakkailta, ei metsänomistaminen ole mitään voitokasta automaattista rahantuloa.
En tiedä mikä on juridinen omistusmuotonne mutta ehkä jossakin tapauksessa voisit järkätä vähän kustannuksia kaikille osakkaille esim. tietoimitusten, ojitusten yms. muodossa. Pelkkien suunnitelmien teettäminen ja maksaminen todennäköisesti riittää muille.
Jakaa osiin vaikka olisi pienikin pinta ala ainoa mahdollisuus jos porukka on riitainen jakaminen on myös mielekästä silloin jos pinta alaa on paljon.
Jos tehdään ne erotukset, niin eikö se maksakin maltaita. Voiko sitä nihkeää osapuolta pakottaa erottamaan oma osuutensa pois vai täytyyköhän se tehdä niin, että muut maksaa erotuksen... mietin vaan...
”... 5 osakasta niin aivan 100 varmasti siinä määrässä on jo joku holhouksessa oleva narkkari tms. jonka kanssa ei onnistu mikään...
Holhouksessa olevan kanssa on kaikista helpointa tulla toimeen.
On tehtävä vaikka joku nihkeä olisikin ja palstojen tasoitus on oma lukunsa toiselle on aina jäämässä enemmän yms pitäisi tasata sitten rahalla.Helpointa tietenkin olisi lunastaa 1 henk sisarosuudet pois.Tulee jakamisesta muutaman 1000e lasku aivan tapaus kohtaista kuinka paljon työtä siinä on ,miten omistajat voivat siihen osallistua.
vaatia... Lunastais pois, mutta kun on yks vastarannan kiiski, joka ei halua myydä eikä halua kuitenkaan tehdäkään mitään. Tämähän se elämänmeno on, kynsin hampain kaikesta pidetään kii. Ja nämä jäljelle jääneet perilliset, puuh, *pyyhkii hikeä päästään*...
Olen seurannut näitä kolhooseja sivusta useampaakin ja aika monessa menee pelin henki niin, että yksi/yhdet tekee ja toiset on sitten tilin aikaan jaossa mukana. Yleensä päättyy riitaan tai osa porukasta on niin vedätettävää ja tunteilla pelaajia (perikunnissa), ettei tajuta lähteä tälläisestä päättömästä kolhoosista eroon.
Paras oli, mitä tässä takavuosina seurasin, kun yhdet siirto-karjalaiset pyörittivät perikuntaa, joka oli JO AIKANAAN KARJALASSA ollut perikunta ja aina lähes näihin päiviin saakka se niiden homma oli semmoinen kolhoosi. Yksi perhe siinä teki kaikki työt maatilalla, toiset osakkaat olivat jo ties missä, osa ulkomaillakin. Viimein verotoimiston porukat hermostui tähän kolhoosiin, kun rahaliikenne ja kirjanpito oli täysin "Adidaksen tilitoimistossa" (kenkälaatikossa), eikä siitä ottanut pirukaan selvää.
Omalla kohdallani on ollut isoisäni aikanaan kavereidensa kanssa ostama soranottopaikka, jota ei nykyään kukaan halua hoitaa, kaikki asiat hoitamatta sen jälkeen, kun isäni kyllästyi kunnostamaan alituiseen sitä aluetta. Koskaan sieltä ei saannut soraa ajettua, ellei tehnyt päivän parin töitä ja siivonnut toisten jälkiä. Kun olit saannut penkat siihen kuntoon, että pääsi ajamaan, niin kyllä sitten ilmaantui soranajajia, kävipä joskus jopa niinkin, että emme ehtineet itse ajamaan mitään, kun penkat ja puut olivat sortuneet alas. Tähän kyllästyneenä avasimme oman soraharjun ja sen jälkeen ei tuolta porukkamontultakaan kukaan ole ajanut mitään. Viimeksi kävin siellä syksyllä ja propsipuuta jo kasvaa koko alue, hoitamatta kaikki.
kyllä ne pitää lahjottaa sinulle tollaset sudenpesät.
Pelin henki on nykyään sellanen, että metsälle ei tarvikkaan mitään tehdä, jättää luonnontilaan vaan kun ”esityötkin” on noin hyvin pedattu sukupolven ajan.
Eikös se henkilö joka hakee lohkomista olekin maksaja, eikä se toinen.
Hakija maksaa
Toivottavasti naiset ei loukkaannu nyt mutta 'kokemuksella.....' kommentoijan kirjoitus vaikuttaa vain ämmien juoruilulta, naapurien talonpito kun kaihertaa nuin.