Vaikka Kouvolan valtuusto eilen peruskouluverkoston alasajoa (tappamista) käsitellessään suuressa viisaudessaan päätyi unohtamaan maaseudun, maaseutu EI unohda!
Ratkaisu saa monen miettimään ehdokasvalintojaan seuraavien vaalien yhteydessä tarkemmin. Vanhoillisten suurten puolueiden kannustimena toimii raha ja oman selustan turvaaminen, huolimatta siitä mikä on todellinen lopputulos. Tämän valtuuston tekemiä idioottipäätöksiä peruskouluverkostosta "maksettanee" vasta kymmenen vuoden päästä, joten se ei heidän yöuniaan tässä vaiheessa vie.
Onko mahdoton ajatus, että joltain löytyisi sellaista rohkeutta, jolla voisi tehdä päätöksiä inhimillisyydellä, jopa tunteen voimalla ja vielä MYÖNTÄÄ tehneensä päätöksen tunnesyistä, eikä pelkän rahan/talouden vuoksi?! Tätä ihmettä on jäätävä vielä odottamaan. Muutama puheenvuoro sentään antoi vielä uskoa siihen (PS, KD), ettei toivo tämän suhteen ole menetetty.
Vielä tällä kertaa raha ja painostus jyräsi inhimillisen ja ekologisen näkökulman, niin kuin tässä maassa on tapana. Valitettavasti raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, eikä varsinkaan niitä seurauksia, jotka vaikuttavat suoraan heikentävästi suur"kaupungin" reuna-alueiden ihmisten elämänlaatuun. Kehoittaisin kyllä-äänestäneitä valtuutettuja ottamaan laput pois silmiltään ja katsomaan ympärilleen. Ehkä havaitsisitte millaisen autioittamispolitiikan potkaisitte juuri aluilleen.
Mikä oli valtuuston määrittämä hinta pienelle koululaiselle, minkä arvoiseksi he näkivät pienen reppuselkäisen elämää opettelevan lapsen elämän?
Tiedän mikä tähän on vastaus, jos vanhemmilta sitä kysytään - se on korvaamaton!
Lopuksi vielä maaseutumainen klisee; sitä niittää mitä kylvää.
Ratkaisu saa monen miettimään ehdokasvalintojaan seuraavien vaalien yhteydessä tarkemmin. Vanhoillisten suurten puolueiden kannustimena toimii raha ja oman selustan turvaaminen, huolimatta siitä mikä on todellinen lopputulos. Tämän valtuuston tekemiä idioottipäätöksiä peruskouluverkostosta "maksettanee" vasta kymmenen vuoden päästä, joten se ei heidän yöuniaan tässä vaiheessa vie.
Onko mahdoton ajatus, että joltain löytyisi sellaista rohkeutta, jolla voisi tehdä päätöksiä inhimillisyydellä, jopa tunteen voimalla ja vielä MYÖNTÄÄ tehneensä päätöksen tunnesyistä, eikä pelkän rahan/talouden vuoksi?! Tätä ihmettä on jäätävä vielä odottamaan. Muutama puheenvuoro sentään antoi vielä uskoa siihen (PS, KD), ettei toivo tämän suhteen ole menetetty.
Vielä tällä kertaa raha ja painostus jyräsi inhimillisen ja ekologisen näkökulman, niin kuin tässä maassa on tapana. Valitettavasti raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, eikä varsinkaan niitä seurauksia, jotka vaikuttavat suoraan heikentävästi suur"kaupungin" reuna-alueiden ihmisten elämänlaatuun. Kehoittaisin kyllä-äänestäneitä valtuutettuja ottamaan laput pois silmiltään ja katsomaan ympärilleen. Ehkä havaitsisitte millaisen autioittamispolitiikan potkaisitte juuri aluilleen.
Mikä oli valtuuston määrittämä hinta pienelle koululaiselle, minkä arvoiseksi he näkivät pienen reppuselkäisen elämää opettelevan lapsen elämän?
Tiedän mikä tähän on vastaus, jos vanhemmilta sitä kysytään - se on korvaamaton!
Lopuksi vielä maaseutumainen klisee; sitä niittää mitä kylvää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.