Olen kärsinyt pakkotoiminnoista ja ajatuksista, niin kauan kuin muistan.
Ala-asteella se oli todella raastavaa, mutta sitä oli helppo peitellä. Saatoin laittaa kirjat pulpettiin monesti.
Samoin kärsin kotona usein siitä, että minun oli pakko ravata juomassa, ettei tapahtuisi mitään kamalaa.
Porukat oli sitten ostanu sellaisen kukka tapetin, jossa oli erivärisiä kukkia. Jouduin aina koskemaan tiettyyn kukkaseen, tiettyyn kertaa. Syljin, astuin tietyllä jalalla tiettyyn kohtaan jne.
Vanhemmille en ole uskaltanut kertoa, vaikka olen jo 17 (tänä vuonna täytän 18).
Sairastuin masennukseen 2-3 vuotta sitten ja pakkotoiminnat pahenivat. Saattoi mennä puolisen tuntia, että pääsin huoneestani "oikein" ulos. Seuraavaksi sitten alkoiki järkyttävät numerosarjat.
Ajatukset valtasivat tietyt numerot 3, 5, 6 ja saattaa mennä kuukausia yhden numeron kanssa ja yhtäkkiä kaikki asiat täytyykin tehdä 6 kertaan. Pakkotoiminnat ovat rauhoittuneet hieman, tosin ajatukset eivät.
Nyt n. 2 kk olen vain tehnyt asioita 3 kertaan ja joutunut joka päivä laskemaan kolmeen.
Jos tämä tästä jälleen pahenee, on varmaan pakko haettava hieman apua.
Kyllä tämä on todellakin rasittavaa. Ahdistus on kova ja pelko tapahtumista, jos ei toteuta "kehon käskyjä".
Onko joku muukin kokenut tätä laskemista?
Ala-asteella se oli todella raastavaa, mutta sitä oli helppo peitellä. Saatoin laittaa kirjat pulpettiin monesti.
Samoin kärsin kotona usein siitä, että minun oli pakko ravata juomassa, ettei tapahtuisi mitään kamalaa.
Porukat oli sitten ostanu sellaisen kukka tapetin, jossa oli erivärisiä kukkia. Jouduin aina koskemaan tiettyyn kukkaseen, tiettyyn kertaa. Syljin, astuin tietyllä jalalla tiettyyn kohtaan jne.
Vanhemmille en ole uskaltanut kertoa, vaikka olen jo 17 (tänä vuonna täytän 18).
Sairastuin masennukseen 2-3 vuotta sitten ja pakkotoiminnat pahenivat. Saattoi mennä puolisen tuntia, että pääsin huoneestani "oikein" ulos. Seuraavaksi sitten alkoiki järkyttävät numerosarjat.
Ajatukset valtasivat tietyt numerot 3, 5, 6 ja saattaa mennä kuukausia yhden numeron kanssa ja yhtäkkiä kaikki asiat täytyykin tehdä 6 kertaan. Pakkotoiminnat ovat rauhoittuneet hieman, tosin ajatukset eivät.
Nyt n. 2 kk olen vain tehnyt asioita 3 kertaan ja joutunut joka päivä laskemaan kolmeen.
Jos tämä tästä jälleen pahenee, on varmaan pakko haettava hieman apua.
Kyllä tämä on todellakin rasittavaa. Ahdistus on kova ja pelko tapahtumista, jos ei toteuta "kehon käskyjä".
Onko joku muukin kokenut tätä laskemista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
lääkitystä masennukseesi? Jos on niin millainen? Yleensä OCD-oireilu helpottuu masennuslääkkeillä.
olen kuullut että masennuslääkkeet auttavat. kävin kyllä psykologilla, joka ehdotti lääkkeitä, mutta en suostunut ottamaan niitä.
Minäkin kärsin myös suunnattomasti pakko-oireista. Eli pitää tehdä joku liike, muuten jos ei tee, se jää ahdistamaan ja sitä jää sitten murehtimaan. Tiedän, että nuo pakkotoiminnat ovat merkityksettömiä, mutta se on vaan sellainen vahva tunne päällä että pitää tehdä pakosti se liike. Kärsin myös vainoharhaisuudesta, eli luulen outoja asioita, ja ajattelen pessimistisesti moniin asioihin, sille en voi itse mitään. Noihin oireisiin liittyy myös uskonnon jutut ym.
Ahdistus joka jää siitä, että ei tee kyseitä liikettä on hermoja raastavaa. Ja itse menen vielä kauheampaan paniikkiin, kun pää huutaa "Nyt tälle henkilön tapahtuu näin.."
Onko sinulla ollut kauankin pakko-oireita?
En muista tarkalleen, että kuinka kauan olen pakko-oireista kärsinyt, mutta ainakin 3-4 vuotta, luulisin. Minua vaivaa tuon kaiken lisäksi myös syyllisyydentunne ja että kaikki mitä tapahtuu on minun vika. Esim. nuo maailman maanjäristyksetki tuntuu että ne on minun vika, ja että Jumala kostaa mulle sillä tavoin. Uskokaa tai älkää, minä kärsin tuollaisista oireista. On menny niin monta päivää hukkaan noiden oireiden takia että rupeaa kohta jo väsyttämään.
Selittäkää mulle miks niitä lääkkeitä ei voi ottaa? Pelätään että menee huonompaan kuntoon, mutta onko sitten parempi olla vuosikausia masentunut, kuin että kokeilisi puoli vuotta lääkettä? Mulla ainakin lääke auttoi pakkoneuroosiin ja vain harmitti etten ollut tajunnut sitä hakea jo muutamaa vuotta aikaisemmin.
Kyllä mä voisin ottaa lääkkeet. Mut en voi, koska pari asiaa rajottaa sitä.
Ajattelin kyllä loppuvuodest hakee apua tähän.
ei paranna pakkoneuroosista, helpottavat kyllä oireita!
En ainakaan luopuisi omasta lääkkeestäni mistään hinnasta.Harmittaa vaan,etten jo vuosia aikaisemmin ottanut/saanut niitä.Turhaan kärsin.Nyt on asiat hyvin.
nimisiä lääkkeitä syöt?
-olen itsekkin käyttänyt moclobemid-nimistä, itselle se sopi hyvin.
Kyllähän ne helpottavat, mutta kyllä näihin oireisiin on jo tottunut (kun ovat jo normaalia arkipäivää).
Kuulemma terapia auttaa myös.
Mulla on sellasta että kaikkia pitää koskettaa oikein. Myönnän olevani vasta 10 vuotias ja tämä on välillä rankkaa.
Sama homma täällä, oireet kun alkoivat jo ala-aste ikäisenä, tarkalleen en muista minkä ikäisenä.
Itsekkin sitä häpesin lapsena, että jos joku näkee tietyt liikkeet ja tulee kyselemään.
Tietenkin kun ei itse tiennyt mitä tapahtuu, kun täytyy koskettaa kaikkea ja toistaa tiettyjä rutiineja.
Vaikeaa se on.
Minkälaisia oireita sinulla on? Onko sinulla tietynlaiset rutiinit, esim. joudut astumaan kotonasi yhteen kohtaan monta kertaa vai koskettamaan tiettyä kohtaa?