Tapailin yli vuoden miestä ja suhteemme oli melkoisen intohimoinen, paljon hellyyttä ja hyvää seksiä. Mutta ei paljon muuta. Yhtäkkiä n. pari viikkoa sitten mies sanoi että ei kykene seurustelemaan, haluaisi olla vain ystävä. Olen itse aivan rakastunut mieheen, enkä voisi kuvitella minkään muunlaista suhdetta välillemme kuin mitä oli. Miten ihmeessä kykenisin olemaan hänelle jatkossa "vain ystävä". Hän kuitenkin sanoi että arvostaa minua ja pitää minusta todella, eikä olisi missään nimessä halunnut pahoittaa mieltäni. Kysyin miksei hän sitten halua seurustella, niin ei osannut sanoa mitään. Vastasin kysymykseeni itse: se "jokin" puuttuu, kipinä tms... Ja sen hän sitten myönsi. Nyt tuntuu ihan kauhealta, että hän olisi muka yli vuoden harrastanut kanssani seksiä ja pitänyt hyvänä, mutta se ei olikaan tuntunut mitään vai?? Miten voi... En jaksa ymmärtää. Ystävyyteen totesin hänelle että en varmaan pysty siihen. Hän sanoi että toivoisi sitä todella koska pitää minusta paljon. En pysty siltikään. En voi ajatella häntä tästä lähtien vain kaverina. Enkä missään nimessä pystyisi näkemään häntä minkään uuden neiton kainalossa, kuolisin siihen paikkaan.
"Vain ystäviä" ??
5
1427
Vastaukset
- been there
Hän ei ole sellaiseen valmis, ja sillä siisti. Haluaa syödä kakkunsa ja säästää, ts olla kanssasi ja olla sinkku. Päästä irti, hän menettää ehkä enemmän kuin ymmärtääkään, mutta et sille mitään voi. Ystävöimään älä rupea, jos olet siinä vaiheessa että on pakko kuolettaa tunteita - kärsit vain itse perkeleellisemmin ja kauemmin jos yrität jotain ystävyys-juttuja. Ihan oikein sanoit, että joo, asialliset välit mutta mieluimmin etäiset. Jatka sinä matkaasi, pärjäät kyllä.
Ps varo sitten kun mies alkaa epävarmuuttaan vongata takaisin... mieti tarkkaan kannattaako, tuleeko siitä nyt kuitenkaan mitään. - twoplusnine
mun suhde kesti kans noin vuoden, oli ihan "oikeeta seurustelua" eli tehtiin paljon muutakin yhdessä ku vaan sekstailtiin. matkusteltiin, tutustuttiin toistemme sukulaisiin jne. mulla oli hyvä fiilis, olin onnellinen ja tyytyväinen, mut toinen ei kai sitte ollukaan koska lopetti suhteen ihan yks kaks. eikä edes keskustellu asiasta mun kans naamatusten vaan katkas suhteen puhelimessa...
hajalla olin mäkin, ja vielä enemmän ihmeissäni. siitä että voiko tosiaan toisella olla niin huono olla suhteessa vaikka itellä oli hyvä olla? niin kai sitte voi.
mä luulen, että nykyään niin miehet ku naisetkin etsii sitä unelmien kumppania. sitä joka täyttäis kaikki toiveet ja odotukset ja varsinki netin kautta voi löytää vaikka mitä. siellä sitä valikoimaa piisaa, joka makuun. veikkaan, että sun tapauksessakin mies on alkanu miettii, oisko vielä jotain parempaa tarjolla. vaikka sun kanssa olemisessa ei ois mitään moittimista. niinpä, jos ei moittimista oo niin sitä sit keksitään.
älä rupee mihinkään kaverisuhteeseen. koska sulla on ollu ja on vieläkin voimakkaat tunteet tota miestä kohtaan, kaveruudesta ei tuu mitään. vanha sanonta rakkauden mahdottomuudesta muuttua ystävyydeksi pitää paikkansa. ystävyys/kaveruus kyllä voi kehittyä rakkaudeksi.
kevät tulee ja kai nää lumetkin joskus sulaa:) tsemppiä sulle ja muillekin dumpatuille!- samatäällä
Joo edelliset kirjoittajat on ihan oikeassa, ei sitä vaan pysty olemaan kaverina ilman että hajottaa itsensä ihan lopullisesti jos on oikeasti tunteita sitä toista kohtaan. Mä en ainakaan pystynyt siihen kun tosiaan oli todella niitä tunteita ja sitten lisää siihen vielä sen tuskan mikä siitä tulee kun toinen sanoo ettei halua jatkaa Minun kanssani (plus muita selityksiä, mutta toihan on se todellinen syy aina!?). Sitä miettii vaan sitten kuinka ei itse kelvannut, ei ollut riittävä, on ihan hirveä ihminen, masentuu siitä ettei ole sitä se toinen haluaa vaikka on itse palavasti rakastunut. Eli ei sellaiseen ihmiseen senkään puolesta pysty oikein pitämään yhteyttä joka on tuollaisen olotilan itselle aiheuttanut, vaikka kuinka olisi ihastunut/rakastunut tms. On se vaan helpompaa sitten loppujen lopuksi olla pitämättä yhteyttä, vaikka mahdottoman vaikealta sekin aluksi tuntuu. Siihen en vielä osaa vastata koska tunteet menee ohi, oon vielä selviytymässä omasta erosta.. Mutta uskoisin että pidemmän päälle se on myös oikea ratkaisu, jos tosiaan on niin ettei ole ikinä olemassa enää minkäänlaista tulevaisuutta sen ihmisen kanssa. Pitää jatkaa elämää, jotenkin. Se on vaan pakko.
Sekin muuten näyttäis pitävän paikkansa että nykyään kaikki vaan etsii sitä täydellistä puolisoa ja jos on vähänkin jotain epätäydellistä niin jatketaan etsintää. Mutta eihän täydellistä ihmistä edes ole? Tai no jokaisellehan se tarkoittaa eri asioita, mutta tuntuu että nykyisin ihmiset tosiaan etsii etsimistään sitä virheetöntä ihmistä/suhdetta. Toisaalta jotkut kuitenkin näyttää löytäneen sellaisen täydellisen ihmisen kun on vieläkin yhdessä, kaveripiiriäni tässä ajattelen, eli ehkä niitä sitten on? Alkaa vaan ihan kyynistymään jo näin parikymppisenä kun sitä vaan miettii miten itse voisi koskaan vastata niihin vaatimuksiin ja olla jollekin se josta ei halua enää löytää mitää parempaa. Ja vaikka olisi kaikki merkit siitä että toinen on tosissaan, esim. juuri ne perheelle esittelyt ja muut, niin silti voi toisella muuttua mieli ja sitten se tulee itselle toki ihan yllätyksenä - senkin takia tuntuu niin pahalta. Minkäs siinä sitten tekee.
Tsemppiä kuitenkin munkin puolesta vaikkei ollut ehkä positiivisin viesti, mutta kyllä se helpottaa vaikkei siltä välttämättä vielä vaikuta! - äitisi-ikäinen?
samatäällä kirjoitti:
Joo edelliset kirjoittajat on ihan oikeassa, ei sitä vaan pysty olemaan kaverina ilman että hajottaa itsensä ihan lopullisesti jos on oikeasti tunteita sitä toista kohtaan. Mä en ainakaan pystynyt siihen kun tosiaan oli todella niitä tunteita ja sitten lisää siihen vielä sen tuskan mikä siitä tulee kun toinen sanoo ettei halua jatkaa Minun kanssani (plus muita selityksiä, mutta toihan on se todellinen syy aina!?). Sitä miettii vaan sitten kuinka ei itse kelvannut, ei ollut riittävä, on ihan hirveä ihminen, masentuu siitä ettei ole sitä se toinen haluaa vaikka on itse palavasti rakastunut. Eli ei sellaiseen ihmiseen senkään puolesta pysty oikein pitämään yhteyttä joka on tuollaisen olotilan itselle aiheuttanut, vaikka kuinka olisi ihastunut/rakastunut tms. On se vaan helpompaa sitten loppujen lopuksi olla pitämättä yhteyttä, vaikka mahdottoman vaikealta sekin aluksi tuntuu. Siihen en vielä osaa vastata koska tunteet menee ohi, oon vielä selviytymässä omasta erosta.. Mutta uskoisin että pidemmän päälle se on myös oikea ratkaisu, jos tosiaan on niin ettei ole ikinä olemassa enää minkäänlaista tulevaisuutta sen ihmisen kanssa. Pitää jatkaa elämää, jotenkin. Se on vaan pakko.
Sekin muuten näyttäis pitävän paikkansa että nykyään kaikki vaan etsii sitä täydellistä puolisoa ja jos on vähänkin jotain epätäydellistä niin jatketaan etsintää. Mutta eihän täydellistä ihmistä edes ole? Tai no jokaisellehan se tarkoittaa eri asioita, mutta tuntuu että nykyisin ihmiset tosiaan etsii etsimistään sitä virheetöntä ihmistä/suhdetta. Toisaalta jotkut kuitenkin näyttää löytäneen sellaisen täydellisen ihmisen kun on vieläkin yhdessä, kaveripiiriäni tässä ajattelen, eli ehkä niitä sitten on? Alkaa vaan ihan kyynistymään jo näin parikymppisenä kun sitä vaan miettii miten itse voisi koskaan vastata niihin vaatimuksiin ja olla jollekin se josta ei halua enää löytää mitää parempaa. Ja vaikka olisi kaikki merkit siitä että toinen on tosissaan, esim. juuri ne perheelle esittelyt ja muut, niin silti voi toisella muuttua mieli ja sitten se tulee itselle toki ihan yllätyksenä - senkin takia tuntuu niin pahalta. Minkäs siinä sitten tekee.
Tsemppiä kuitenkin munkin puolesta vaikkei ollut ehkä positiivisin viesti, mutta kyllä se helpottaa vaikkei siltä välttämättä vielä vaikuta!Aloittajalle on tullut hyviä neuvoja. Vaikkakin hänelle ja muillekin voi jälkiviisaasti toivottaa enemmän viisautta, että etukäteen yhdessä sovitaan onko tunteita pelissä vai onko kaikki vaan tilapäistä (sitoutumiskyvyttömän miehen) viihdettä, niin taas tässä on hienoa naista kusetettu emotionaalisesti. Jos mä olisin sä, haukkuisin jätkän kunnolla face-to-face tai antaisin hänen nähdä oman itkukohtauksen (tai molemmat sekaisin) ja sitten bänät näyttävästi. Tyyliin näin mua ei kukaan kohtele ja takaisin ei ole paluuta ellet kykene ihmissuhteeseen/seurusteluun/sitoutumiseen. Eikä hän sitten kait kykenekään. Älä aloittaja syyllistä itseäsi, ulkonäköäsi tms., sure aikasi ja etsi luotettavampi mies.
- yksinkertaista
äitisi-ikäinen? kirjoitti:
Aloittajalle on tullut hyviä neuvoja. Vaikkakin hänelle ja muillekin voi jälkiviisaasti toivottaa enemmän viisautta, että etukäteen yhdessä sovitaan onko tunteita pelissä vai onko kaikki vaan tilapäistä (sitoutumiskyvyttömän miehen) viihdettä, niin taas tässä on hienoa naista kusetettu emotionaalisesti. Jos mä olisin sä, haukkuisin jätkän kunnolla face-to-face tai antaisin hänen nähdä oman itkukohtauksen (tai molemmat sekaisin) ja sitten bänät näyttävästi. Tyyliin näin mua ei kukaan kohtele ja takaisin ei ole paluuta ellet kykene ihmissuhteeseen/seurusteluun/sitoutumiseen. Eikä hän sitten kait kykenekään. Älä aloittaja syyllistä itseäsi, ulkonäköäsi tms., sure aikasi ja etsi luotettavampi mies.
Useimmat, varsinkaan miehet, ei kyllä suhteen alussa tiedä sanoa suhteen laadusta mitään. Alussahan sitä tutustutaan ja katsotaan, josko tulisi jotain. Ja jos on todella kivaa yhdessä, kuten näillä kirjoittajillakin tuntuu oleen, niin ei silloin hoksaa ottaa suhteen laatua puheeksi, vaikka se varmasti järkevää olisikin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 938108
- 403912
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021916- 241380
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html331224Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,311109Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia12980Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53857Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31832Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v29797