Siltikin Tahdon Rakastaa !

Miks` rakkaus on niin vaikeaa ?
Miks` kaikki vain tahtovat satuttaa ?
Missä kasvavat onnemme viinipuut ?
Missä ystävät kaikki muut ?

Missä kerran loppuvat kyyneleet ?
Missä kohtaan tieltänsä eksyneet ?
Kuka antaa suudelman iltaisin ?
Unikuvaako siltikin rakastin ?

Missä määrä on tuskaisen ihmisen ?
Missä viitat särkyneen rakkauden ?
Kuka puolestain miettisi hymysuin ?
Minä uhrasin kaiken kun rakastuin.

Nyt on särkynyt mainen unelma tää
mistä tunnehaavoja jäljelle jää,
sua vaikka en koskaan takaisin saa
kerran rakkauden kukkaa kasvoi maa.

Ei maailmanloppu tää kuitenkaan
kyllä rakkaus tarhassa kasvaa maan,
kenen luokse se kantaa tunteen sen ?
Tuon tunteen niin suuren ja lämpöisen.

Meitä kaikkia keinuttaa oma tie ?
Itsesääliä tässäkin varmaan jo lie ?
Silti tunteeseen luotan, tiedänkin sen
vielä rakkaus löytyy se ihmeellinen.

Siihen saakka käyn tietäni horjuen
tukee ystävät kuin sauva vanhuksen,
ei elämän riemuista nauttia vois
jos ei tuskaa tuntenut ois.