Kuinka mielellään teidän lapsenne menevät etävanhemman luokse? Luen ja kuulen ihania tarinoita, joissa lapsi odottaa toista vanhempaa ikkunasta kurkkien ja kysellen, että koska se tulee. Itse joudun puhumaan itkevää lasta puoli tuntia ympäri, jotta hän lähtisi etän matkaan. Hieman tahtoo jäädä sellainen olo, että olen lapseni pettänyt tällaisen puheen pidettyäni...
lapsen halu tavata etää
sittenkään normaalia
17311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lapsen käytöksestä voi helposti päätellä sen millasen kuvan etästä lähi on antanu etästä.
itsestään lapselle. Jos lapsi viihtyy etän luona, hän lähtee sinne mielellään vaikka lähi sanoisi mitä. Sinä olet itse syypää, jos lapsi ei halua tulla luoksesi. Sinun vikasi, itse mokasit, älä syytä muita.
Itseasiassa olen lähi-isä.
Olen alusta asti tehnyt selväksi että vien lapset etä-äidin luokse joka toinen perjantai ja haen sunnuntaina, ei asiasta edes neuvotella. Se on niinku saunassa käynti joka lauantai, ei kukaan pohdi että käviskö.
Olis ollu tavattoman helppo saada lapset inhoamaan äitiään, hänellä kun sattuu olemaan mielenterveysongelmia ja viinan kans läträä aika reilusti. Mutta minusta lasten kuuluu lähinnä puolustella omaa äitiä, minkä he tekevätkin äidin vajavaisuudesta huolimatta.
Itse kyllä tunnen inhoa eksää kohtaan, mutta tarvitseeko sitä lapsille näyttää?
miten sä kykenet kantamaan syyllisyyden ja epävarmuuden siitä, mitä äidin humala lapsille tekee? tämän lapseni etäisän aika kuluu voittopuolisesti läträtessä ja tekee sitä ilmeisesti myös lapsen sielä ollessa. Tämä tieto yhdistettynä tähän haluttomuuteen lähteä isä luo ei mitenkään hyvältä tunnu.
Hyvä tietää etten ole ainoa soppani kanssa, vaikka tuntuu että siihen meinaankin hukkua.
En voisi ikinä pakottaa lapsia menemään viinan kanssa läträävän henkilön luokse koko viikonlopuksi. Laitat lapsesi joka toisena viikonloppuna turvattomaan olotilaan vain saadaksesi omat vapaasi.
en minäkään voi, joten ole ystävällinen ja kerro minulle miten tämä katkaistaan! mihin lapseni piilotan ettei läträävä etäisä häntä löydä? miten kävelen rauha sielussani ulko-ovesta ulos, pelkäämättä ettei läträävä etäisä ole sielä odottamassa? miten vakuutan viranomaiset siitä, että suihkunraikas, kauluspaitainen etäisä onkin todellisuudessa jotain muuta?
neljä vuotta ettei etävanhempi tavannut lapsia kuin satunnaisesti. Tapaamiset olivat aina lasten kotona tai mummalassa, siis etän lapsuudenkodissa. Kun etä halusi ottaa lapset omaan kotiinsa lapset eivät halunneet mennä hänen luokseen ja jouduin lahjomaan ja pakottamaan heidät sinne. Joka toinen perjantai oli aina sama taistelu ja itku. No tätä jatkui muutamia vuosia ja sitä mukaa kun lapset uskalsivat sanoa etälle vastaan, he jättivät menemättä yksi toisensä jälkeen. Nyt nuorimmainen on alkanut sanomaan ettei haluaisi enää mennä etän luokse, eikä siinä lahjomiset paljon auta kun ei halua niin ei halua...
Ensimmäiselle vastaajalle sanoisin, että sinä katkera etä, itse olet syypää siihen ettei lapsi tapaa sinua, turha syyttää lähivanhempaa omista mokista.
Itse alkaisin miettiä, että mitä siellä oikein tapahtuu kun lapset ei halua mennä. Onko lapset sanoneet miksi eivät halua mennä?
Eikö ole mitenkään mahdollista, että vikaa olisi MYÖS lähissä, jos esim ???
- kieltää etää tuomasta lapsia portille, pitää jättää 500 m päähän risteykseen
- laittaa alle 10 v lapset päättämään itse menoistaan
- järjestää matkoja, sukulaisvierailuja yms tapaamisviikonlopuille
toistelee lauseita: ei isäsi sinusta välitä kun ei osta xxx, ei ole koskaan välittänyt, sillä on paljon rahaa (tavalliset tulot), ei vaan halua huolehtia sinusta, se ei koskaan ollut kotona kun olit pieni, sille on paljon tärkeämpää xxx, saat ihan ITSE päättää mennetkö sen xxx luo. Isäpuolesi on ihan toisenlainen siinä ja siinä asiassa.
Ei, kaikki vika on 100% etässä, kun ei pysty luomaan lapsiinsa toimivaa suhdetta. Oma moka. Mitä lähti kotoaan, eikä hyväksynyt vaimon sivusuhteita. Ja paskajätkä, ei vaimo olisi tarvinnut sivuja, jos olisi ollut kunnon mies.
Jos olisin ollut kotikeskeinen isä ja täysillä panostanut lapsiin varmaan lapset olisivat tiiviissä yhteydessä minuun ja piut paut noteeraisivat äitinsä juttuja. Olin mielestäni tavallinen mies, joka huolehti perheestä, oli uskollinen vaimolleen, virheitä tein liikaa töitä ja en osannut panostaa parisuhteeseen.
palstalla siitä ei voi puhua, koska exien nyksät ovat tabu.
Etä on vkl työssä ja jättää lapset nyksän valvottavaksi ja ruokittavaksi, lapset äänestävät jaloillaan. Etä ei pidä lasten puolia koskaan vaan jättää kaikki päätökset nyksälle, ja antaa tälle kokonaisvaltaisen oikeuden kasvattaa lapsia ja toimia heidän kanssaan miten parhaaksi näkee koska pääsee näin helpommalla. Lapset eivät tule toimeen nyksän kanssa joten tapaamiset loppuvat pikkuhiljaa. Joskus etä tapaa isompia lapsia kahvilla tai ohimennen kun ajaa heidän ohitseen esim. koulumatkalla. Lasten mielestä etä on epäreilu ja nyksä on etälle tärkeämpi kuin he. Ja tuskinpa he väärässä ovatkaan, mutta sitäkään ei voi tällä palstalla sanoa, koska nyksät on tabu.
Etä toimii samalla tavalla kuin avioliittommekin aikana, eli jättää vastuun lapsista kokonaan toiselle ja pakenee häiriötekijöitä työhön.
Lopuksi: en väitä että kaikki etät ja nyksät ovat kuvatunlaisia, meillä näin on.
En ole kateellinen nyksälle, en ole kiinni etässä, en manipuloi lapsia etää vastaan enkä ole katkera mutta kyllä, olen ylipainoinen lähi, joka käyttää tuulipukua koiranpissityslenkillä :)
Kukaan ei voi kieltää viemästä lapsia kotiin saakka, joten tunnut edelleen hyppivän exäsi pillin mukaan, grow up!
Sinulle kuuluu tapaamisviikonloput ja jos näin ei tapahdu, vie asia käräjille.
Narsistiäidin kasvattamana voin kertoa että vain omalla käytöksellään etävanhempi ajaa lapset pois luotaan. Me menimme alkoholisti-isän luokse aina hyvillä mielin, vaikka äiti lorutteli juuri noita samoja lauseita kuin kirjoitit. Saimme myös itse päättää, menemmekö etälle vai emme. Lapselle merkitsee vain se, miten isä häntä kohtelee ja tekee omat päätöksensä lopulta itse. Isä kertoi joka kerta kuinka rakkaita me olemme hänelle, kuinka koulumenestyksemme oli hänelle oppimattomalle niin suuri asia, kuinka nättityttö minusta oli kasvanut jne. sellaisista pikkujutuista koostui se paketti, joka sai lapset menemään kerta toisensa jälkeen etälle, vaikka lähi selitti mitä. Oikeastaan oli hyvä ja helpottava päästä pois äidin luota välillä. Ja kai se äitikin tarvitsi leponsa meistä pennuista.
Lopulta lapsi ymmärtää, että lähi on ikuisesti vihainen etälle jostain ja yrittää ymmärtää lähiäkin, vaikkei todellisuudessa ymmärräkään. Lapsi kasvaa ja lapsella on kyky ajatella itse.
Minä olen nyxä, miehelläni on ennestään yksi lapsi.
Totta turiset kirjoituksessasi. Meitä on moneen junaan, kuten ihmisiä yleensäkin.
Meillä mies oletti varsinkin alussa, että hoidan hänen lastaan automaattisesti, kun hän töissä, harrastuksissa ym. Emme edes asuneet vielä yhdessä. Silloin oli viikko-viikko systeemi. En ollut koskaan aikaisemmin joutunut hoitamaan lapsia ja muutenkin tilanne ärsytti aika lailla, johtui osin lapsen käyttäytymisestä minua kohtaan. Jokainen hoitakoon omat lapsensa, sanoin moneen otteeseen. Tai laittaa lapsen hoitoon, kuten ennen minun olemassa oloani. Mieheni oli eronnut 3vuotta ennen tapaamistamme. Mieheni ei heti ymmärtänyt, että vaikka olen nainen, en ole hänen lapsensa äiti, enkä milläänlailla vastuussa hänen lapsestaan.
Pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttua ja tietenkin tulee välillä poikkeuksia, jolloin hoidan lasta, mutta päävastuu kaikessa on lapsen omilla vanhemmilla. Koskaan en ole kieltänyt lasta meille tulemasta. Kun tapasin mieheni, tiesin, että lapsi tulee samassa paketissa ja kunnioitan miestäni suuresti juuri tässä asiassa, että haluaa viettää lapsensa kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Nykyään tosin vain joka toinen viikonloppu (mieheni exä muutti aika kauaksi), jos silloinkaan, lapsen äiti vaikeuttaa paljon asioita ja tekee kiusaa...
Mutta kuten on sanottu, meitä on niiiiin moneen junaan. :)
Aurinkoisen talvista päivää exille,nyxille tai muuten vain oleville!! ;)
Kukaan ei voi kieltää minua ajamasta yleisellä tiellä. Mutta lapset olivat pienempänä ihan paineessa ja hokivat koko matkan jätä sittten risteykseen. Toinen hokema oli : jos pakotat tulemaan (ex ei mitenkään noudattanut allekirjoittamaansa tapaamissopimusta) emme tule ikinä, äiti sanoi että saamme itse päättää. Lapsista yksi päätti olla tulematta, yksi tulla useimmiten ja yksi silloin tällöin jos tarvitsee jotain.
Kiitos avartavasta lapsen näkökulmasta. Olen jo jättänyt ex:n sauhutuksen asioiden joukkoon: ei voi muuttaa. Keskityn lapsiin silloin harvoin kun näen. Mikähän se on kun tunteiden ilmaisu: olet nätti, etevä, tärkeä on luontevaa alkoholistille mutta perusmies jotenkin kuvittelee että lapsi tietää nämä asiat ja pitäisi outona jos isä alkaisi yhtäkkiä kehua. Taidan silti muistaa.
Sen harvan kerran kun etä pyytää lapsia luokseen niin lähtevät riemusta kiljuen. Tieodassa yön ajan kaikkea kivaa; paljon parempaa ruokaa kuin kotona, kivaa tekemistä, saa valvoa jne jne. Eli kaikkea muuta kuin tylsää arkea jota lähiäidin luona on tarjolla.
odottivat innolla menoa isän luo, mutta sitten ne loppuivat kuin seinään, isä vain keksi syitä ettei tarvi olla lasten kanssa. Syy oli selvä, hän oli löytänyt jostain kuppilasta naisen, joka vei nyt kaiken ajan, ettei ole lapsille aikaa. Siihen jäi meidän lasten isä päivät. Siitä on jo kymmenen vuotta, eikä moista jaksa enää surra, mies suree menettettyjä lasten aikoja ja lapsia.
kun lapsi oli huostassa niin innosta puhkuen tuli isäänsä aina tapaamaan, sitten kun lapsi sijoitettiin kotiin äidilleen, niin ei kuulema enää halunnut tulla ym ym ym. että semmoista :)
mielellään ja hyvillä mielin.
On isällään paljon ja silloin kun ei ole pitävät puhelimitse yhteyttä.
Vaikka jo ylä-asteella lapsi, niin yhä menee miellään isälleen.
Lämpimät ja läheiset välit heillä.