En ole koskaan kyennyt ajattelemaan Aspergerin syndroomaa "sairastavista" positiivisesti. Tämä johtuu kasvetusta nuoruudesta as-sisaren rinnalla, mikä ei ole aina ollut helppoa. Toisin kuin esimerkiksi ADHD:ssa, mikä on oireistonsa puolesta miltei vastakohta AS:lle, assien oireet pääsevät yleensä oikeuksiinsa vasta 5-10 vuoden iässä, usein ne kulminoituvat kunnolla vasta puberteetti-iässä.
Olen aina ihmetellyt sitä monumentaalista sympatiaa, minkä "aspergerilaiset" saavat osakseen. 10:n vuoden iässä heitä saatetaan pitää älyllisesti ylivertaisina, lapsineroina, yli-ihmisinä, mutta en sanoisi sen johtuvan keskimääräistä korkeammasta älykkyysosamäärästä, vaikka moni tavis suu ammollaan assin epätavallisista harrastuksista johtuen saattaisi tuollaisen tunnustuksen antaakin. Myös monien sairaalloisen narsististen psykopaattien uhrit saattavat pitää kiusaajiaan taitavien näyttelijänlahjojen, huomattavien retoristen lahjojen, taitavan manipuloinnin ja autoritarian käytön vuoksi huippuälykkäinä superihmisinä. Assi kun ei ole kaavoihin kangistunut, ja syljeskelee valtaväestön suosimille harrastuksille ja ajanviettotavoille.
Aspergerin syndrooman omaavalla on usein hyvin vääristyneen kieroutunut itsetunto sekä minäkuva. Assi harvemmin arvostaa muita ihmisiä, joilta ei liikene ymmärrystä, tietämystä tai kiinnostusta assin omaleimaisille, vankkaa perehtyneisyyttä vaativille harrastuksille. Tämän vuoksi assi leimaa kansan syvien rivien edustajat idiooteiksi ja hengen ravintoa kaipaamattomiksi vähäpätöisiksi. Assille ei ole siunaantunut sosiaalisia lahjoja, minkä vuoksi samanikäisten kaverien omistaminen ja näiden kanssa ajan viettäminen tuntuu vastenmieliseltä ja ilmaisee hyvin kitkerästi mielipiteensä tv-sarjoista (eritoten saippua[paska]sarjar), ajankohtaisesta musiikista, netin kuvagallerioista, alitasoisista keskustelupalstoista ym. Vaikka moni normi-ihminen tuhahtaisi moisen roskakulttuurin suuntaan, assi kirjaimellisesti raivoaa sellaisen päälle ja on valmis haukkumaan sen ja moisen töryn vaalijat alimpaan maanrakoon. Tämä on kaikesta huolimatta piirre, mikä varmasti ärsyttää meitä empatiakykyisiä ihmisiä.
Assi on siis yksinkertaisesti kyvytön arvostamaan muiden ihmisten mielipiteitä. Tähän on varmasti pohjimmiltaan syynä tunne omasta erilaisuudesta sekä hämmennys joka peilautuu ihmisten harjoittamasta small-talkasti, turhasta höpöttämisestä sekä kuluttamasta aivot narikkaan-viihteestä. Sen sijaan assin omat harrastukset, olivat ne miten intellektuelleja ja järjettömiä tahansa, menevät kaiken muun edelle. As-henkilö on varmasti sellainen, mistä sosiaalinen karja käyttää nimitystä no-life. Assi ei yleensä myöskään urheile, mihin on syynä motoristisen vajaavaisuuden lisäksi mentaalisen suprematian dogmi.
Jokainen asperger-ihmisten kanssa syvemmin tekemisissä ollut on varmasti kokenut assin itsekeskeisyyden ja kykenemättömyyden ottaa muita huomioon. Tämä näkyy kaikessa, aivan jokapäiväisessä elämässäkin. Assi ei yksinkertaisesti piittaa huomautuksista huolimatta, mikäli häiritsee läsnäolijoita liian kovin pauhaavalla musiikilla, ovien paiskomisella ja kolinan aiheuttamisella tai jatkuvalla linnoittautumisella yhteisten tavaroiden, kuten television tai tietokoneen ääreen. Assilla ei ole myöskään kykyä pedanttisesta perustelusta huolimatta kunnioittamaan muiden omaisuutta. Mikäli asiat eivät suju assin mielen mukaan, hän saa usein raivokohtauksia, missä saattaa olla uhkana tavaroiden rikkoutumisen lisäksi myös muiden ihmisten fyysinen turvallisuus.
Olen aina ihmetellyt sitä monumentaalista sympatiaa, minkä "aspergerilaiset" saavat osakseen. 10:n vuoden iässä heitä saatetaan pitää älyllisesti ylivertaisina, lapsineroina, yli-ihmisinä, mutta en sanoisi sen johtuvan keskimääräistä korkeammasta älykkyysosamäärästä, vaikka moni tavis suu ammollaan assin epätavallisista harrastuksista johtuen saattaisi tuollaisen tunnustuksen antaakin. Myös monien sairaalloisen narsististen psykopaattien uhrit saattavat pitää kiusaajiaan taitavien näyttelijänlahjojen, huomattavien retoristen lahjojen, taitavan manipuloinnin ja autoritarian käytön vuoksi huippuälykkäinä superihmisinä. Assi kun ei ole kaavoihin kangistunut, ja syljeskelee valtaväestön suosimille harrastuksille ja ajanviettotavoille.
Aspergerin syndrooman omaavalla on usein hyvin vääristyneen kieroutunut itsetunto sekä minäkuva. Assi harvemmin arvostaa muita ihmisiä, joilta ei liikene ymmärrystä, tietämystä tai kiinnostusta assin omaleimaisille, vankkaa perehtyneisyyttä vaativille harrastuksille. Tämän vuoksi assi leimaa kansan syvien rivien edustajat idiooteiksi ja hengen ravintoa kaipaamattomiksi vähäpätöisiksi. Assille ei ole siunaantunut sosiaalisia lahjoja, minkä vuoksi samanikäisten kaverien omistaminen ja näiden kanssa ajan viettäminen tuntuu vastenmieliseltä ja ilmaisee hyvin kitkerästi mielipiteensä tv-sarjoista (eritoten saippua[paska]sarjar), ajankohtaisesta musiikista, netin kuvagallerioista, alitasoisista keskustelupalstoista ym. Vaikka moni normi-ihminen tuhahtaisi moisen roskakulttuurin suuntaan, assi kirjaimellisesti raivoaa sellaisen päälle ja on valmis haukkumaan sen ja moisen töryn vaalijat alimpaan maanrakoon. Tämä on kaikesta huolimatta piirre, mikä varmasti ärsyttää meitä empatiakykyisiä ihmisiä.
Assi on siis yksinkertaisesti kyvytön arvostamaan muiden ihmisten mielipiteitä. Tähän on varmasti pohjimmiltaan syynä tunne omasta erilaisuudesta sekä hämmennys joka peilautuu ihmisten harjoittamasta small-talkasti, turhasta höpöttämisestä sekä kuluttamasta aivot narikkaan-viihteestä. Sen sijaan assin omat harrastukset, olivat ne miten intellektuelleja ja järjettömiä tahansa, menevät kaiken muun edelle. As-henkilö on varmasti sellainen, mistä sosiaalinen karja käyttää nimitystä no-life. Assi ei yleensä myöskään urheile, mihin on syynä motoristisen vajaavaisuuden lisäksi mentaalisen suprematian dogmi.
Jokainen asperger-ihmisten kanssa syvemmin tekemisissä ollut on varmasti kokenut assin itsekeskeisyyden ja kykenemättömyyden ottaa muita huomioon. Tämä näkyy kaikessa, aivan jokapäiväisessä elämässäkin. Assi ei yksinkertaisesti piittaa huomautuksista huolimatta, mikäli häiritsee läsnäolijoita liian kovin pauhaavalla musiikilla, ovien paiskomisella ja kolinan aiheuttamisella tai jatkuvalla linnoittautumisella yhteisten tavaroiden, kuten television tai tietokoneen ääreen. Assilla ei ole myöskään kykyä pedanttisesta perustelusta huolimatta kunnioittamaan muiden omaisuutta. Mikäli asiat eivät suju assin mielen mukaan, hän saa usein raivokohtauksia, missä saattaa olla uhkana tavaroiden rikkoutumisen lisäksi myös muiden ihmisten fyysinen turvallisuus.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sekä kotona kuin myös koulussa/työpaikalla on syytä muistaa rauhaa ylläpitävän aukroriteetin merkitys. Assi syrjäytyneisyydestään huolimatta purkaa henkisiä patoutumiaan ympärillä oleviin. Aggression syttyessä assi saattaa uhkailla, nimitellä, huutaa ja käydä päälle, jolloin assi ei kykene kontrolloimaan käytöstään ja lyö, puree, potkii, kynsii, puree ja lyö päällään taantuen henkisesti uhmaikäisen tasolle. Dominoivuus on yksi assin näkyvimpiä piirteitä, eikä sille saa antaa milloinkaan tilaa hengittää.
Tiettyjen henkisten puutostensa johdosta assi tarvitsee jollain tasolla koko elämänsä ajan tukijaa toisesta henkilöstä. Laajasta sanavarastostaan ja sivistyneisyydestään huolimatta assille tuottavat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sellaiset kaikkein arkipäiväisimmät asiat kuten kodinkoneiden ja elektroniikan peruskäyttö, kengännauhojen sitominen, kaupassa ja bussissa asiointi, määränpäiden löytämoinen... Silti tolkutetaan ettei aspergerilainen ole missään nimessä vammainen eikä heidän tasavertaisuuttaan voisi liiaksi korostaa! Itse sanoisin, että koko määrittelyn päättömyys piilee siinä että "as-henkilö on silloin terve ja normaali, kun se sattuu henkilölle itselleen sopimaan." Assin joustamattomuus johtaa yleensä siihen, etteivät perheen jäsenet sen enempää kuin heidän opettajansakaan jaksa puuttua enää epäkohtiin, kuten as-persoonan saama erityiskohtelu sekä oikeus niskuroida ja käyttäytyä sääntöjen vastaisesti vailla seurauksia. Myöskään sosiaalisissa tilaisuuksissa läsnäolo tai vaikkapa yhteiskuntapalveluksen suorittaminen ei sido asseja heidän erityisominaisuuksiensa takia.
Lopuksi haluan sanoa, että itse kyseenalaistan vahvasti kuinka hankalia ihmisiä diagnosoidaan tuosta noin vaan narsistista tai jopa asosiaalista persoonallisuushäiriötä sairastavaksi. Heidän sairautensa ei liiemmin herätä sympatiaa, vaan heitä pidetään mielipuolisina siitäkin huolimatta että myös heillä on vain erityispiirre. En ole varmasti ensimmäinen, joka olen omien kokemuksieni pohjalta löytänyt huomattavia erityispiirteitä aspergerin syndrooman ja narsismin väliltä. Miksi assit tuntuvat silti olevan ajan kulumisesta huolimatta jokseenkin tabu, mahdollisesta yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestään johtuen turmelemattomana pidettävä marginaaliryhmä? Samalla tavoin ovat persoonaltaan psykopaattiset henkilöt osoittaneet lahjakkuuttaan politiikassa, yrittäjinä ja varsinkin johtajina yhtiöissä, armeijassa, hengellisissä yhteisöissä ja poliisivoimissa?
"Tämä on kaikesta huolimatta piirre, mikä varmasti ärsyttää meitä empatiakykyisiä ihmisiä. "
Hienoa kuitenkin, että as-sisarellasi on ollut noin empaatti läheinen :)
Totta, assin kanssa vuorovaikutus on sitä, että itse annetaan kaikkensa ja assi ottaa kaikkensa. mikäli jostain syystä yksipuolinen vuorovaikutus loppuu on assi oikeutetusti tästä pahoillaan.
näin tää homma toimii.
Ikävä lukea sinun tarinaasi kärsivänä assin perheenjäsenenä...Tunnistan hyvin noita tekijöitä monissakin perheissä joissa assihenkilö vie kaiken huomion ja tekee vaan mitä itseä huvittaa...Näitä perheitä olen tavannut asberger.lasten perheiden sopeutumiskursseilla.Olen assipojan äiti ja hän on nyt murrosikäinen.Uskosin että vanhemmilla on valtaisa vaikutus siihen millaiseksi assin kasvatus ja muiden huomioiminen perheessä muodostuu.Meillä pojan ei anneta sanella koko perheen kuvioita-valitettavasti näitä perheitä olen nähnyt joissa näin annetaan käydä.Olemme saaneet usein juuri positiivista palautetta kuinka poikamme osaa ottaa muut huomioon ja hän on harjoittelun tuloksena oppinut sietämään ja tekemään kompromisseja perheen ja ympäröivän maailman kanssa.Hän joutuu sietämään ja odottamaan vuoroaan kun sisaruksella on asiaa vanhemmilleen jne...tämä siis pitkän ja kannustavan harjoittelun tulosta--joka jatkuu edelleen...Kuinka pärjäät nykyisin ja onko välinne assi-sisarukseesi kehittynyt? vai menikö se mahdollisuus mielestäsi ohitse? Toivotan kaikkea hyvää elämääsi
Kirjoituksesi oli hyvin asiallinen ja osuva. Myös ap. kirjoittaja on pääosin oikeassa, mutta eihän näitä asioita saa ääneen sanoa.
Onneksi nykyinen autismikuntoutus tähtää nimenomaan siihen, että autismin kirjoon lukeutuva lapsi oppisi jo pienestä pitäen tietyt sosiaaliset säännöt, kuten vuoron odottaminen ja toisen huomioiminen. Nämä ovatkin opitavissa. Sen sijaan se ei näytä olevan opittavissa, kuinka läheisiä ja puolisoa todellisuudessa kohdellaan arkielämässä. Asseilla näyttää olevan ikävä tapa "unohtaa" nämä opitut taidot juuri silloin kun niitä tarvitaan läheisessä vuorovaikutuksessa. Oma napa on todellisuudessa, kovan paikan tullen lähinnä. Niinhän se usein on valtaväestöönkin kuuluvilla, mutta kun siihen lisätään vielä asseille tyypilliset vuorovaikutusongelmat.. Kun kumppani on masentunut, assi vain vihellellen mennä porskuttaa. Työelämässä assi käyttää kyynärpäätaktiikkaa eikä jäisten silmien takaa löydy sen enempää spontaania, aitoa empatiaa kuin kykyä rakentavaan keskusteluun ongelmien ratkaisemiseksi. Assihan ei ole koskaan väärässä..
Kuulostaa tuon perusteella siltä, että assi ja psykopaatti erehdyttävästi samanlaisia.
En itse tunne yhtään jäisen katseen omaavaa assia joka jyräisi itselleen paikan auringossa kyynärpäätaktiikalla.
Kyllä heistä useimmat taitavat olla niin sosiaalisesti rajoittuneita, että melkeinpä jäävät sinne työelämän ulkopuolelle.
Kotona viihtyvää jengiä nimittäin.
Ja kuten ainakin jokainen assi itse tietää, niin empatiaa olisi vaikka muille jakaa, mutta keinot näyttää sitä on heikomman sorttiset.
Teidän kuvailemillanne henkilöillä taitaa olla alunperinkin virheellinen diagnoosi?
ehkä jotkut ovat vaan älykkäämpiä kuin suurin osa lahopää massa ja siksi omaavat niin vahvoja mielipiteitä kaikesta roskasta ja humpuukista. Heitä kiinnostaa oikeasti omat harrastukset, eikä yleinen paskantarjonta. Sellaiset voidaan helposti leimata miksi vaan. Assit ja autistiset eivät ole kai täysin tunteettomia, mutta eivät vaan osaa ilmaista tunteita ja he elävät omassa maailmassa. Eri asia on assosiaalinen henkilö, eli psykopaatikko, joka ei välitä muista tai nauttii kivun/rikosten aiheuttamisesta.
Tiedätkö, sisarkateuttasi voisit hoitaa paremmin psykologilla kuin täällä?
Minut peloteltiin kotona hiljaiseksi huutamisella ja elämän muuttamisella entistäkin arvaamattomammaksi. Minusta tuli toiset huomioonottava ihminen, kynnysmatto, myös parisuhteessa. Minulla on yliherkkä kuulo ja pelkään vieläkin aivan kuollakseni sitä, että joku saattaa vaikka suuttua. Sain diagnoosin vasta parikymppisenä ja sepäs olikin synninpäästö karjuville vanhemmille (karjumisen aihe saattoi olla vaikkapa perunoiden kuoriminen väärin tai väärä kysymys väärään aikaan, tai vaikka huomautus, että olin nälkäinen). Aaaahhh. Ainahan he tiesivät, että SYY ON MINUSSA! Niin... Minä en muistanut, milloin perheen vaihtelevat ruoka-ajat olivat ja lopulta en enää uskaltanut tulla syömään, kun vanhemmat eivät minua siitä tympiintyneenä sinne kutsuneet. Jouduin hiipimään vessaankin, ettei minua huomattaisi ja minulle alettaisi raivota. No, raivottiin minulle siitäkin, kun en osallistunut perheen elämään... Osallistuminen tarkoitti siis saippuasarjojen töllöttämistä sohvalla istuen aivan liian lähellä muita perheenjäseniä, jotka tökkivät ja pukkivat ohimennen.. Niin, ja sitten sitä raivokohtausta..
Sisko oli äitipuoleni biologinen lapsi... Hänelle ei raivottu niin paljoa. Minulle raivottiin, jos viikonloppuna heräsin viereisessä huoneessa lukemaan muita aikaisemmin (en saanut mennä syömäänkään, koska astiat kalisivat, en saanut liikuskella muutenkaan), koska sivut kahisivat, vaikka yritin kääntää niitä varovasti. Siskoni taas saattoi herätä tunteja aikaisemmin ja alkaa katsomaan tv:tä, eikä kukaan sanonut mitään.
Nykyisin viihdyn lähinnä neljän seinän sisällä ja parantelen haavojani. Ja olen assi, suvussa on muitakin asseja. Minut koulutettiin orjaksi. Parisuhteessakin myötäilen viimeiseen asti ja mielistelen ja mielistelen. Nytkin minua ahdistaa, kun minulla on nuhaa ja saatan yöllä häiritä kumppania. Pelkään häntä, maailman lempeintä ihmistä, kuin ruttoa aina aamuisin, koska odotan yhä sitä raivokohtausta.
Kyynärpäitä minulla ei ole. En ole koskaan ollut töissä, pelkään kuollakseni. Opiskelen nyt ja toivoisin, ettei minun tarvitsisi koskaan valmistua.
seurausta ahdistuksesta ja ikään, kuin voimistettu oman tahdon osoitus, tilanteessa, jossa toimitaan voimakkaasti henkilön tahtoa vastaan. En nyt tarkoita, että kyseessä olisi mielivaltainen ja dominoiva vahvatahtoisuus, vaan raiskauksen kohteeksi joutumiseen verrattava tilanne, lähinnä psykopaattisen manipuloinnin uhriksi joutuminen, kuten henkilön motiivien mustamaalaaminen ja mustamaalattujen, paranoidisten motiivien pohjalta toimiminen mieleivaltaisesti assian kohtaan.
Vaikeapiirteinen as-henkilö ei missään tapauksessa kuulu armeijaan. Olen itse nähnyt armeijassa erilaisia henkisesti "vajaita" ihmisiä ja se oli todella järkytys, että heidät on asepalvelukseen ohjattu, todella vastuutonta toimintaa viranomaistaholta.
Narsistit ovat kouluttaneet meistä oman harhaisen syyllisyytensä kantajia. Olemme syyllisiä kaikkeen. Olemassaolomme on pahasta. Hengittämisemme on toisilta pois, paskantaminen, syöminen, kaikki. Kaikki on pohjimmiltaan vaan pahuutta. Olen saman kokenut. Voisit paremmin tutustua kotioloihisi, tutustumalla rajatiloihin. Rajatilapersoonallisuudesta sanotaan yleensä, että sellaisen uhriksi joutuneen elämä on, kuin lasinsiruilla, tai kananmunankuorien päällä kävelemistä ilman, etteivät ne riku.
Minusta on ikävää että leimaat kaikki assit vain omien kokemuksiesi pohjalta. Onkohan siskollasi mahdollisesti myös joku joku muu diagnoosi. En tunnista itseäni teksistäsi. Olen mieluiten rauhassa, vältän konflikteja ja yhteenottoja. Assi diagnoosi antoi minulle selityksen miksi tunnen olevani erilainen ja luvan olla yksin hyvällä mielellä.
siinä paistaa assius läpi. Omasta mielestään eivät tee mitään väärää ovat kilttejä lempeitä ja ystävällisiä ihmisiä, vaan eipä heillä olisikaan aspergeria jos oman käyttäytymisensä tunnistaisivat =)
tässä paistaa "vaimon" katkeruus läpi. Omasta mielestään ei tee mitään väärää vaan on kiltti ja lempeä vaimo, vaan eipä ruikuttaisi täällä palstalla, jos normaali olisi. Välillähän tämä ihminen on mies, jolla on as-vaimo ja välillä vaimo, jolla on as-mies.
kuvailet tuossa paljon siskoasi? eihän se kaikki välttämättä johdu siitä aspergerista, tottakai noihin kuvauksiin sisältyy myös henkilön ihan oma persoonallisuus, uskoisin.
kysyisin että miten sinusta aspergerit eivät huomioi toisia ihmisiä? tai millälailla he ovat epäempaattisia?
minusta nuo kaksi väitettä kuuluvat enempi narsismin kirjoon kuin aspergerin.
"Olen aina ihmetellyt sitä monumentaalista sympatiaa, minkä "aspergerilaiset" saavat osakseen."
Mitä sympatiaa assit muka saa? Minä oon ainakin saanu osakseni pelkkää haukkumista, syyllistämistä, kiusaamista ja nimittelyä.
Osaan solmia muuten kengännauhat
Anonyymi ja hänen siskonsa vaikuttaa aika hirveiltä ihmisiltä.
tai pahimmillaan pelkältä provokaatiotekstiltä
Jos assia ei ole määrätietoisesti opetettu toisten huomioon ottamiseen, niin voipa taidot jäädä tuolle asteelle. Itselläni on 4 lasta ja yhdellä heistä as, eivätkä toiset takuulla ole kärsineet kuten sinä! On ollut hyvinkin työlästä pitää assia ruodussa ja koko ajan yrittää neuvoa parempaa tapaa toimia. Silloin, kun sukset ovat menneet totaalisesti ristiin, on assi eristettävä muusta porukasta - heilläkin on oikeuksia.
Toinen tärkeä asia on selittää perheen "normaaleille" jäsenille, mikä assin elämässä mättää. Miksi joku homma ei onnistu ja kuinka konfliktitilanteista selviää ulos. Se ei tarkoita loputonta ymmärrystä ja periksi antamista vaan viestinnän molemminpuolista kehittämistä, koska assi useimmiten menettää hermonsa, kun ymmärtää väärin.
Helppoa assin kanssa eläminen ei ole, mutta vaivannäkö palkitaan ja yhteistoiminta paranee kaiken aikaa. Miksi asseja pitäisi sääliä tai erikseen sympatiseerata, en ymmärrä. Ehkä kotonasi on näin tehty ja homma on siksi mennyt poskelleen. Luojan kiitos näin ei ole kaikkien assien kohdalla!
Haista vittu.
on tarkoitettu aloittajalle.
mutta assina eläminen on helppoa
aloittajalle, olet täysin oikeassa, me assit olemme lähestulkoon sairaita narsistisia itsekeskeisiä paskoja, jotka loistavat älyllään ja arvaatkos kuinka mahtavaa se on?
Vammaisia me emme ole, käsite nimittäin on "neurologinen hermostoperäinen rakennehäiriö" tai jotain sinnepäin.
Assit ovat esimerkisi potkineet ainakin länsimaista tiedettä paljonkin eteenpäin, joten tuskin tämä mikään kirous on ainakaan meille, teistä en tiedä, mutta ei silti parane yleistää kokonaisia ryhmiä pikkuisen poikkeavuuden takia.
eikä assien elämässä mätä mikään, älä puhu meistä kuin vammaisista pyörätuolissa.
eikä asseja tarvitse opettaa milläänlailla eriteitse kuin tavallista lasta, sillä assit ovat yleensä tavallisia.
siperia opettaa.
assit opettivat siperiaa.
Näytä toki yksikin tutkimustulos, joka osoittaa assien olevan keskimäärin muuta ihmisrotua älykkäämpiä? Eiköhän se johdu noista autistisista piirteistä ja erittäin syvästä empatiakyvyn puutteesta etteivät Aspergerin syndroomaa sairastavat juuri kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan. Olen kyllä sitä mieltä että aspergerilaiset ovat usein todella joustamattomia ja sitä on useimmiten diagnosoidun "sairauden" turvin mukava vaatia erityiskohtelua, eikö totta?
"Assit ovat esimerkisi potkineet ainakin länsimaista tiedettä paljonkin eteenpäin, joten tuskin tämä mikään kirous on ainakaan meille, teistä en tiedä, mutta ei silti parane yleistää kokonaisia ryhmiä pikkuisen poikkeavuuden takia."
Tuo jos mikä ei nyt ole muuta kuin äärimmäisen dogmaattisen, omasta ylivertaisuudestaan abstraktiivisia kuvitelmia kehittelevän, sosiaalisesti syrjäytyneen assihourun aivopieru. Samanlaisia keskinkertaisuuksia teistäkin valtaosa on, niinkuin muustakin väestöstä. Sitä on vain niin helppo uskotella olevansa jokseenkin tavallista lahjakkaampi, vaikka yrittäisitkin sillä vain kompensoida omaa erilaisuuttasi ja sopeutumiskyvyttömättömyyttäsi. Vai syntyykö kenties joitain eriviä mielipiteitä sieltä boheemin kaaoksen keskeltä, missä tietokoneella on jumalan asema ja alati nuoleskeva omainen/saattohoitaja ym. henkilö johon kaltaisesi työ-/opiskelukyvytön ihmisjäte on loisen lailla takertunut noutaa sinulle vaikka kuun taivaalta?
En ole edellisen kirjoittaja, mutta sinä siis ilmeisesti olet neurologisesti tyypillinen (lue: tavis, normaali, miten haluatkin itseäsi kutsuttavan)?
"Vai syntyykö kenties joitain eriviä mielipiteitä sieltä boheemin kaaoksen keskeltä, missä tietokoneella on jumalan asema ja alati nuoleskeva omainen/saattohoitaja ym. henkilö johon kaltaisesi työ-/opiskelukyvytön ihmisjäte on loisen lailla takertunut noutaa sinulle vaikka kuun taivaalta? "
Ja tämäkö on sitten näyte neurotyypillisten ihmisten kyvystä empaattiseen, älylliseen keskusteluun? :) Onko tämä yrityksesi purkaa reaalielämässäsi kokemaasi kateutta ja sen synnyttämää vihaa välillisesti tämän foorumin kautta kyseenomaiseen aspergeriin vai mistä on kyse? Miksi pyrit loukkaamaan (ks. ed. lainaus)? Mikä on intressisi?
Annan sinulle lisää aseita sosiaalisilla taidoillasi loistamiseen... Minä olen asperger. ÄO:ni on keskimääräistä korkeampi (Mensan testaamana). Alle 150:n kuitenkin liikutaan. Itse en erityisemmin usko älyn mittaamiseen. Minulla ei ole henk.koht. avustajaa. Sellainen olisi tosin mukava, vaikka en taida sellaiseen olla edes oikeutettu. Voisipa hän vaikka laskut puolestani maksaa ja tiskit tiskata (
Aspergerissa ei voi esiintyä empatiakyvyttömyyttä. Empatiakyvyttömyys on kytkösissä psykopaattiseen persoonallisuustyyppiin, eikä tällaisia piirteitä voi esiintyä aspergerissa, jossa persoonallisuudet ovat poikkeuksetta neuroottisia.
Falskin tiedon levittäminen tarkoituksella on mielestäni kylläkin epäempaattista ja äärettömän itsekeskeistä toimintaa.
tietää olevansa niin paljon älykkäämpi kuin massaväestö. Assiuden ansiosta eivät kuluta aikaansa katsoessaan salkkareita tai kauniita ja rohkeita koska ei voisi vähempää kiinnostaa tirkistellä ihmissuhdedraamoja, eivätkä mene mukaan facebookiin koska ei ymmärrä mitä siinä on niin kiinnostavaa. Assit ovat todistetusti keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä ja tajuavat siksi miten typerää tuollainen saasta on.
Aika menee omien harrastusten parissa, eipä ihme että lukuisat assit ovat mullistaneet maailman. Gates, Edison, Einstein, Ford jne.
Väittämä että assit olisivat ylimielisiä ei pidä paikkansa, heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta sama tekopyhä "sosiaalisuus" jossa ängetään oma naama jokaiseen koloon, mitä massaihmisiä kiinnostaa.
Ei "assius" ole ainoa peruste olla "riittävän älykäs" ollakseen katsomatta massatusinaohjelmia. Toisaalta älykkyyttä on myös se, että osaa elää ja asennoitua muiden asemaan ja kykyä havaita ne seikat mitkä muita ihmisiä viehättää esim. vaikkapa näissä massatusinaroskasarjoissa. Kapeakatseisuus ei ole älykkyyttä, vaikka se monesta kapaeakatseisesta ihmisestä nimenomaan sitä onkin.
Aspergerius ei ole välttämättömyys korkealle älykkyysosamäärälle saati älykkyydelle (mitä sillä sitten kukin tarkoittaakin), vaikka ko. populaatiossa keskimääräisesti enemmän korkean äo:n omaavia olisikin.
"Toisaalta älykkyyttä on myös se, että osaa elää ja asennoitua muiden asemaan ja kykyä havaita ne seikat mitkä muita ihmisiä viehättää esim. vaikkapa näissä massatusinaroskasarjoissa"
Eiköhän jokainen hieman ajatteleva ihminen, asperger tai ei, ymmärrä ainakin osin, mitä nämä piirteet ovat. Itse en esimerkiksi seuraa ko. sarjoja, mutta ymmärrän niiden mahdollisia funktioita muille. Mutta eikö samanlaista kapeakatseisuutta ole toisaalta yrittää ymmärtää niiden merkitystä ja asennoitua muiden asemaan? Miksi asia pitää ymmärtää? Mistä minä kenenkään syistä pohjimmiltani tiedän? Enkö samalla vähättelisi muita, jos esimerkiksi sanoisin, että ihmiset etsivät salkkareista pakoa ankeasta arjesta, sijaiselämää, aivot narikkaan -hetkiä, tahatonta huumoria jne. Eikö tällöin ennemminkin luoda itse se asema, johon sitten asennoidutaan?
Aspergerius ei missään mielessä ole este maailman lainalaisuuksien ja selitysmallien luomiselle tai havainnoinnille. Päinvastoin. Ulkopuolelta näkee usein paremmin "sisään". Tämä koskee kaikkia. Marginaalista (olipa se sitten minkä tahansa seikan rajaama) näkee usein selkeämmin sen, mitä pidetään normina, vallitsevana ja "oikeana".
Älykkyys ei heijastu suoraan ja väistämättä tv-sarjamakuun tai muuhun vastaavaan. Assina on tosin oletettavasti helpompaa heittäytyä sosiaalisen paineen ulkopuolelle (tai oikeastaan ítse olin jossain määrin siellä jo valmiina), jolloin on helpompi seurata omaa ajatteluaan eikä tarvitse pelätä, mitä muut sanovat. Yhtä rohkeaa on tietyissä kuvioissa ja tilanteissa ilmoittaa katsovansa salkkareita. Rohkeus olla oma itsensä ei ole sidottua neurologiaan tai tv-sarjojen nimiin.
En jaksa tästä ryhtyä väittelemään, totean vain että tunnen useita henkilöitä' joilla on erittäin korkea äo ja ovat sekä tunnettuja älykkyydestään että pärjänneet elämässään erittäin hyvin, mutta katsovat silti ns. roskaviihteeseen luettavia ohjelmia. Toisaalta itse en ole kovin paljoa keskimääräistä älykkäämpi mutta en jaksa katsoa niitä. Tunnen myös ASSEJA jotka katsovat roskasarjoja.
Siis jos vastasit minulle, niin juuri tuotahan yritin edellä sanoa. Tv-sarjamaku ei ole sidottua tiettyyn älykkyysosamäärään tai neurologiaan.
aspergerit eivät sitten saa missään tapauksessa saada ymmärrystä omia harrastuksiaa kohtaan, jos assin pitää ymmärtää syvällisiä syitä salkkareihin ja perjantaikänneihin.
Hui, onnpa sulla kamala käsitys meikäläisistä. Toki, jos assi sisko on terrorisoinut lapsuutta ymmärrän käsitystäsi. Vanhemmillasi olisi syytä katsoa peiliin, kun antoivant assisiskon terrrorisoida muita. Siskollasi siis in as diganoosi?
Myös assilasta voi opettaa.
Omat vanhempani opettivat jo hyvin aikaisin, että pitäisi ajatella miltä itsestä tuntuu, jos joku sanoisi tai tekisi näin. Kaikkea ei myöskään pidä sanoa ääneen. En kyllä saanut terrorisoida perhettä. Jäähylle menin, jos mahdottomaksi kävin. Tosin jäähyt kesti joskus useamman päivän, kun en tullut ulos huoneestani. Toisaalta ne opettivat tottelemaan. Vanhempani kun eivät antaneet periksi hekään helposti.
Itselläni taatusti vääristynyt minäkuva, mutta ole ollut se, jota on saanut potkia mielinmäärin. Olin täysin kyytön puollustamaan itseäni lapsena ja nuorena sanallisesti. Löydä ei saanut, näin oli opetettu. Joten kärsin ahdistuneena hakut, nimittelyt ym. Nykyisin olen oppinut pitämään puoleni edelleekin käymättä kehenkään käsiski.
Ex:ni käyttäytyi aikalailla kuvaamallasi tavalla. Hännellä oli dg rajatilaperoonallisuushäiriö.
Alkup. kirjoittaja suolsi niin täyttä asiaa, että! Asperger pitäisi kieltää lailla, ainakin vaikeaoireinen sellainen. Meillä 4 lasta, kolme "tavistya", rakastettavaa muksua hyvine ja huonoine puolineen, jotka ovat saaneet kärsiä tuosta yhdestä assista (diag. myös ADHD ja piirteitä Tourettesta sekä dyspraksia) enemmän kuin laki sallii. Assia on yritetty kasvattaa rakkaudella, lempeydellä, selkeillä rajoilla kuitenkin ja jämptiydellä, mutta mikään, ei mikään häneen tehoa. Olen luopunut toivosta hänben suhteensa aikaa sitten. Hänellä on pienestä asti ollut lähes psykopaattinen tyyli. Ja yksi tai kaksi superkiinnostuksen kohdetta kerrallaan, ja voi armias jos eivät hänen kiinnostuksensa kohteet jaksa kiinnostaa muita perheenjäseniä 24/7 kun hän niistä luennoi ja niitä tutkii. Tulee raivareita ja päällekäymisiä myös, jis tulee telkusta "vääränlaista" ohjelmaa, tai radiosta, jos on "väärää" ruokaa tarjolla, rutiineihin tulee pieniäkin muutoksia, jollakulla on "vääränlainen" ilme (jonka assimme tulkitsee usein väärin ja ottaa henk.kohtaisena irvistyksenä tms.) ja niin edelleen...OLEN AIVAN TÄYNNÄ ASSIUTTA EIKÄ MINULTA RIITÄ SYMPATIAA YHDELLEKÄÄN ASSILLE, heidän omaisilleen kyllä, 100 prosenttisesti. En nyt puhu "tekoasseista", jotka ovat lähinnä vain narsistisia ja tekeytyvät asseiksi ja jaarittelevat itsestään ja erikoislaatuisuudestaan päivät läpeensä. Puhun tosiasseista, jotka eivät moiseen tunneanalysointiin edes kykene. Inhottaa suuresti että jotkut haluavat olla väkisin asseja tai mitälie, selittääkseen jollain syndroomalla oman saamattomuutensa ja epäsosiaalisuutensa. Todellisen assin kyllä erottaa näistä mukamuka-asseista, jotka laukkaavat yksityisillä lääkäreillä, kunnes löytävät jonkun hömppätohtorin, joka viimein erehtyy heidät asseiksi diagnosoimaan.
oman lapsesi käytös jo autistisuuden piikkiin pitkälti. Ei ole lievää jos lapsi saa raivareita eikä pysty ottamaan mitään normaalia kontaktia muihin.
Jaaha, vai että tosiassi. Aspergeria on myös lievempää. Ei me kaikki olla aggressiivisi hirviöitä Asseja on myös ns. hiljaisia ja ns. aggressiivisia.
Kipinkapin hakemaan apua lapsen kanssa, jos tune on oman lapsen kanssa on tuollainen.
se aggressiivisuus ei sanayhdistelmässä aggressiivinen asperger tarkoita väkivaltaisuutta, vaan sitä, että asperger näkyy voimakkaammin ulos, koska ihminen on suuntautuneempi toisiin ihmisiin.
nimittäin Tiina Jämsän Gradussa nimeltä pikku professorit opintiellä on joku Valtteri-nimellä oleva poika jolla kolme pikkusiskoa. ja Valtteri on tosi rasittava hoidettava siitä. ymmärrän että kun semmonen kasvaa isoksi niin siinä pinna palaa koko perheellä. tsemppiä kovasti perheellenne ja voimia! jos haluatte kirjoitella minulle sähköpostia niin sp-osoite on [email protected]
Itse olen as-ihminen mutta olen jo 27v ikäinen nuori aikuinen, asun itsenäisesti ja hoidan omat asiani. tosin sain myönteisen päätöksen eläkkeestä koska työelämään minusta ei ole normaali työmarkkinoiden ehdoilla mut ehkä johonkin terapeuttiseen työtoimintaan/avotyöhön ym minusta on ja sitä asiaa parhaillaan selvitellään.
olisi kiva tutustua perheeseenne ja kun luin sen mikä Valtterista kerrottiin, niin ymmärrän hyvin miten voi olla raskasta ja eläydyin juttuun kovasti. Voin olla teille tukena jos tahdotte. Miestä ja lapsia minulla ei ole vielä, mut aion joskus hankkia useitakin lapsia ja senkin takia tuohon juttun eläydyin koska itselläni voi olla joskus edessä sama tilanne jonkun oman lapseni kanssa. Ja kasvatuskysymyksissä olen ihan samoilla linjoilla kuin tekin!
t. Henna
se gradu löytyy tästä linkistä
http://javu.kapsi.fi/aspergerinfo/Gradu.htm
että henkilö, jolle nyt vastaat, leimasi sut narsistiksi jo etukäteen?
lukemaan ketjua sen enempää, mutta tähän aloitukseen kommentoin sen verran, että ei ainakaan minua ole koskaan älykkäänä pidetty, vaikka älykkäimmän prosentin joukossa olenkin. Oikeastaan ihan päinvastoin, minua pidettiin ala-asteikäisenä jopa vajaa-älyisenä. Muut, kun eivät päässeet samalle aaltopituudelle, eivätkä minua ymmärtäneet, heidän tavallinen reagointinsa oli, kuin yhteisestä sopimuksesta, että mustamaalataan se ja tehdään sille vajakin maine, jotta omat minuudet voivat pelastua siltä, että olisi olemassa ihmisiä, joita he eivät kykene ymmärtämään. Oma aspergerini on melko lievä ja olin tuolloin jopa kohtalaisen sosiaalinen, empaattisena ihmisenä jopa sosiaalisimpia. Koulukiusaaminen on tekijä, joka on heikentänyt omalla kohdallani sosiaalisuuttani, se aiheutti vetäytymistä ja vastaavanlaisen käytöksen kohteeksi joutuminen aiheuttaa sitä yhä. Onhan tuossa käytännön järkikin.
Aspergerin suurin ongelma sosiaalisuudessa on omalla kohdallani ollut omituinen, järjenvastainen naiivius. Ehkä osasyy siihen on, että, kun kasvaa psykopaattisessa ympäristössä, tulee naiiviksi psykopaattista ajattelua kohtaan, psykopaatit, kun ovat minulle lapsesta asti opettaneet, että he eivät ole mistään itse vastuussa, vaan aina se helpoin uhri on kaikesta vastuussa, oli asia sitten vaikka täysin kuviteltukin.
Asperger-henkilön piirteet saattavat kehittyä varsin hankaliksi, kuten aloituksessasi kuvaat, mutta toisaalta syyt tähän löytyvät aina perheesta ja ympäristöstä ja etenkin niiden psykopaattisista piirteistä; jos jonkun henkilön motiivit mustamaalataan aina täysin pahoiksi siinä toivossa, että päästäisiin itse harhaisesta syyllisyydestä, kohde alkaa todella toimia siihen suuntaan, mihin syllistäminen häntä ajaa. Kyseessä ympäristön käyttämä, itsensä toteuttava ennuste defenssissä.
mulla on lievä assi joka ilmenee enimmäkseen vaihtelevilla kiinnostuksen kohteilla joihin uppoan 100%:sti, omaan maailmaani uppoutumisella, sekä siihen että rutiinipoikkeamat/muutokset ovat hankalia ja lisäksi sillä etten katso silmiin.
mikään raivohullu en todellakaan ole ja kuten joku tää sanoikin niin lapsella voi olla myös assin lisäksi muita juttuja jotka aiheuttaa raivoamisen.
assiudestani huolimatta pystyn tekemään töitä ja kuinka ollakkaan, teen töitä erityislasten kanssa. ja hyvin pärjään.
mä en ainakaa puhu assistani, kerron sen vain jos on pakottava tarve.