Hei!
Olen seurannut itse läheltä tuttavani lasten huostaanottoa, joka tapahtui aivan liian myöhään lasten kannalta. Liian paljon ehti tapahtua, ennenkuin asiaan sosiaaliviranomaiset reagoivat.
Kysynkin teiltä, joilla itsellä on kokemusta, mitkä syyt mielestänne ovat riittävät lasten huostaanottamiselle? Jokainen lienee sitä mieltä, että näitäkin tässä maailmassa valitettavasti on, jos lapsen etua ajatellaan.
Olen seurannut itse läheltä tuttavani lasten huostaanottoa, joka tapahtui aivan liian myöhään lasten kannalta. Liian paljon ehti tapahtua, ennenkuin asiaan sosiaaliviranomaiset reagoivat.
Kysynkin teiltä, joilla itsellä on kokemusta, mitkä syyt mielestänne ovat riittävät lasten huostaanottamiselle? Jokainen lienee sitä mieltä, että näitäkin tässä maailmassa valitettavasti on, jos lapsen etua ajatellaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksiköhän?
Itsekkin olen nähnyt pari huostaanotto tapausta ja kummassakin syytä oli oikeasti. Kummassakin tapauksessa vanhemmista/ vanhemmasta itsestään tapahtui hirveä vääryys. Toisessa tapauksessa lapsi lopulta sijoitettiin mummonsa ja pappansa luokse, toisessa tapauksessa lastenkotiin. Isovanhemmilleen pysyvästi mennyt lapsi pärjää nyt ok;sti koska turvallinen arki on ja kuitenkin voi nähdä päihdepää äitiään turvallisesti joutumatta kuvioon mukaan silti., mutta toinen lastenkodin lapsi piristyy hiukan ja masentuu sitten aina kun tulee kotiin ja hetken raittiuden jälkeen vanhempien ryyppyputki päälle taas. Nämä vanhemmat eivät tajua yhtään mitä pienen lapsen tulisi kokea arjessa, heistä on ok, että ovat täysin sekaisin ja lapsi kaikkien juopporetkujen armoilla ja hoidettavana. En käsitä. Mielestään he varmaankin ovat kaltoin kohdeltuja kun lapsi on huostaanotettu...
Lehdestä luin jostain tapauksesta jossa liftaava äiti joutui luovuttamaan lastensuojeluun lapsensa, se tuntui turhalta huostaanotolta jos muuta ei ole takana. liftaaminen voi ola turvatonta, mutta silti äiti voi olla ihan riittävän hyvä äiti..
Mutta siis muuten olen kuullut vain tapauksia joissa oikeasti on aihetta huostaanottoon.
Se sitten mihin lastet laitetaan asumaan on vaikeampi juttu. Jos toisaan ei kunnolla tarkisteta tukiperheiden ja sijoituspaikkojen aikuisten taustoja voi lapsi joutua ojasta allikkoon.
Mutta ei aina näin. Hyviäkin kokemuksia on
joista on jouduttu huostaanottamaan (asialle keksitään tetenkin jokin muu nimi) lapsia. Noin vuosi sitten tällainen onnenpotku kohtasi kahta pientä tyttöä. Pääsivät ihan oikeaan perheeseen - kennelistä.
Ja on sijaisperheitä, joista lapset pääsevät liian myöhään pois. Eräs seksuaalista hyväksikäyttöä kokenutm joutuu edelleen elämään samassa puljussa, ja perhekodin "vanhemmat" pääsivät asiasta, kuin koirat veräjästä. Lapsi on edelleen veräjien sisällä - kuin vankilassa.
Perheitä pitää auttaa, etteivät lapset päädy persoonallisuushäiriöisten sijaisvanhempien luoliin.
hyvät syyt huostaanottaa lapsi ovat ne mitkä sinne lakiin on kirjoitettu. Valitettavasti tuntuu että on tapauksia joissa ei nämä kriteerit täyty ja silti huostaanotetaan.
Lyhyesti siis hyväksyttäviä syitä ovat mielestäni:
- runsas päihteidenkäyttö lasten edessä/niin että lapsille koituu siitä haittaa
- väkivalta, fyysinen tai henkinen
- välinpitämättömyys niin että lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa, vaatteita tai muuta huolenpitoa ja oireilee siksi
Nämä kaikki tietenkin jatkuvina niin että avohuollon tukitoimet ei riitä niitä lopettamaan tai edes uhka huostaanotosta.
Ongelmaksi yleensä varmaan muodostuukin se että missä menee raja että on kyse näistä. Saako ottaa saunakaljan lasten läsnäollessa, entä ilman saunaa? Saako lapsella olla pari numeroa liian isot vaatteet koulussa? Saako vanhemmalta joskus unohtua allekirjoittaa lapsen reissari? Kun perhe joutuu "tutkimusten kohteeksi" eli silmätikuksi niin silloin moni ihan tavallinen asia nousee isoksi kysymykseksi ja osoitukseksi vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia lapsistaan.
Omassa tapauksessani mm. puututtiin siihen että lapsella oli ollut n. 4 kertaa kevään aikana paidassa jotain ruokaroisketta koulussa (ja oli mahdollista että roiskeet olisivat tulleet kouluruokailussa, ei ope sitä omien sanojensa mukaan ehtinyt vahtia). Puututtiin myös siihen että lapsi syö koulussa isoja annoksia, epäillen siis että kotona ei ruokaa tarpeeksi saisi (diagnosoimaton adhd-elohopea nyt vain söi sekä kotona että koulussa jättiannoksia jatkuvasti ja oli silti suorastaan laiha). Kenelle muulle oltaisiin tällaisesta asiasta huomautettu paitsi meille jotka olimme lastensuojelun selvittelyjen kohteena jo valmiiksi lapsen (neurologisten) oireiluiden vuoksi?
Minä totisesti toivon että kaikki pelossa ja kurjuudessa elävät lapset saisivat paremman kodin ja tulevaisuuden mutta toivon myös että yhtään lasta ei vietäisi kodistaan ilman pätevää syytä sillä se jos mikä aiheuttaa aivan yhtälaista kärsimystä sekä lapselle että koko perheelle. Ei voida sanoa että on hyväksyttävää muutaman "sivullisen" kärsiä jotta saadaan ne oikeatkin avuntarpeessa olevat perheet seulottua. Varsinkin kun selvästi näyttää siltä että jostain syystä ne oikeasti apua tarvitsevat lapset eivät sitten välttämättä sitä saa.
Ne syyt ovat riittävät, joiden mukaan lainkirjain täyttyy. Lastensuojelulaki löytyy googlettamalla, ne voi lukea sieltä, jos ei vielä ulkoa muista.
Ja syyt on mieluummin todistettava oikeiksi, että väitteet eivät jää vain sossun oletuksen varaan.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että huostaanotto-oikeus on vain , kun syyt ovat niin selvästi nähtävissä, että erillisiä todisteita ei edes tarvita.
Miten sitten päästäisiin siihen, että joka ainut huostaanotto tehtäisiin ajoissa, se onkin eri juttu, kun ei siihen nykyinen ilmoitushysteriakaan ole kuulema oikein päässyt puremaan. Hyvä tarkoitus sillä varmaan oli, mutta tuntuu kääntyneen itseään vastaan sekin laki. Tai sitten edes sossujen virkoja olisi pitänyt lisätä, jos heidän pääasiallinen tarkoituksensa on selvitellä valtavaa ilmoitussumaa. Mutta näissä oloissa kun tuet on otettu pois, on virkojen lisääminenkin arveluttavaa, koska se lisäisi vain huostaanottojen tekoa. Oikein kohdennettujen tukien ja peruspalvelujen vaihtoa huostaanottoon ei pidä hyväksyä! Sillä Suomi rikkoo jopa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, johon on kirjallisesti sitoutunut.
Ilmoittelu on saanut aikaan jonkinlaisen lastensuojelun poliisivaltion ja on säälittävää nähdä, miten omasta vanhemmuudestaan epävarmat reagoivat ylilyömällä toisten elämän urkintaa ja seurantaa. Palstoilla kysellään jatkuvasti, että kun naapurissa on sitä ja tätä, pitäisikö ilmoittaa. Tilanne on kuin entisessä kommunistivaltiossa, jossa ihmiset eivät uskaltaneet katsoa oikein enää edes toisiaan silmiin, kun ei tiennyt, kuka harjoittaa salaisen poliisin urkintaa. Siellä kun liian kontaktihakuinen eli siis silmiin katsova oli heti arveluttava, hän kun helposti otti kontaktia myös ulkomaalaisiin, jotka tartuttivat turmelevaa läntistä vaikutusta ja siksi heistä oli ilmoitettava salaiselle poliisille.