En jaksa enää opiskella. Miksi opiskella kun ei kiinnosta? Miksi opiskella vain saadakseen mahdollisesti jotain työtä? En jaksaisi tehdä työtä. Miksi tehdä töitä vuosikymmeniä päästäkseen lepäämään vasta haudassa? Miksi oravanpyörässä eläminen olisi elämisen arvoista? Minua ei kiinnosta enää sosiaaliset suhteetkaan. Haluaisin vain olla rauhassa.
En jaksa
Elämä ikkunan takana
8356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aikas kauan on samat ajatukset pyörineet päässä. Oikeastaan yläasteelta lähtien. Jotenkin päädyin silti yliopistoon, josta en varmasti ole valmistumassa ikinä. Työnteko on minullekin aina ollut se uhka tulevaisuudessa jota olen halunnut välttää. Jonkinlainen demoni jolle lähes jokainen päivä pitäisi uhrata, ja niukalla vapaa-aijalla ladata akkuja jotta voisi taas seuraavat päivät uhrata, ja lopulta kuolla katkerana vanhuksena, tai toivottavasti edes ennenaikaisesti. Ja tuon demonin palvojat katkerana ja kateellisena raakkuvat niille, jotka eivät suostu sille alistumaan. Sillä eihän minulla saisi olla sitä vapautta, josta luopuen hekin elävät.
Vähitellen, aivan viime aikoina, olen kuitenkin alkanut myös aavistuksen verran kiinnostua tuosta työnteon mahdollisuudesta ja sitäkin enemmän sosiaalisesta kanssakäymisestä; olisi hienoa olla suosittu. Tätä ajatusmuutosta ennen minun piti kuitenkin luovuttaa opintojen ja muunkin menestymisen suhteen, ja omistaa koko elämäni nimenomaan vain itselleni ja olla kyllikseni rauhassa, koska sitä minäkin eniten halusin. Ja en todellakaan ole saanut pahemmin ymmärrystä. Kaverien seurassa lähinnä vaikenen, sillä minun murheitani he eivät tajua, vaan korkeintaan mollaavat "mene töihin, hippi". Myöskin sossutädit ja lääkärit yms ovat moralisoineet ymmärtämättä hiukkaakaan missä olen menossa. "Ei noin voi elää!" ja "Ei tuommoinen voi jatkua!" on sata kertaa kuultu, ja näin olen sen kaiken aikaa elänyt ja suuremmitta ongelmitta on elämäntapani jatkunut, joten kukahan oli oikeassa? Päätin olla kuuntelematta heitä, ja parempi olikin niin.
Kannattaa käydä tutkimassa joka reitti, aloittaen siitä mikä houkuttaa eniten. Voihan olla, että joskus valitset vielä eri elämäntavan, mutta eipä sitä kokeilematta tiedä, vaikka kaiken maailman tekopyhät moralistit varmasti kuvittelevatkin tietävänsä mikä on sinulle parhaaksi ja tekevät sen sinulle pyytämättä selväksi.
Luudan varressa ei ole niin kiva olla.Siivoojaksi pääsee tosin vähemällä lukemisella,et sinne vain.. niin eiköhän luvut jo ala maistua..
Köyhänä ei ole kiva olla.
En halua mukaan teidän orjien mielettömään elämään, jossa teette kovasti töitä ja ansaitsette rahaa, jonka avulla ette pysty muuhun kuin tyhjän elämän pintapuoliseen täyttämiseen. Täytyy olla päässä vikaa, jos tuhlaa ainoan elämänsä omaisuuden keräämiseen. Kun kuolette, on yhdentekevää mitä olette saavuttaneet, miten suuren omaisuuden olette hankkineet; elämänne on ollut merkityksetöntä kilpajuoksua.
voihan sen elämän viettää komerossakin, jos joku vain kantaa sinne ruokaa.
tietysti ihan oikeassa olet.
tee itsellesi asiat ja itseäsi varten, toisia tuhoamatta (osekesääsätjät tuhoaa elämää...)
mutta jos on tekemättä mitään, se hajoittaa vielä lisää.
Meinaatko sä sitten elellä työttömyyskorvauksilla ja tulevaisuudessa eläkkeellä?
Aika voi käydä tosi pitkäksi kun ei ole rahaa harrastaakkaan paljon mitään.
Ei minuakaan kiinnosta oikein mikään sillä elämältä olen toivonut vain mukavaa naiskumppania jonka kanssa luoda n. 6 henkinen suurehko perhe. Eipä ole löytynyt mistään. Jos en saa naista niin miksi antaisin tälle yhteiskunnalle verorahoja? En koe kuuluvani tähän porukkaan ollenkaan.
Tällä hetkellä olen edennyt jo aika pitkälle ammattivedonlyöntisuunnitelmissa. Elämiseen riittävä tuotto vaikuttaa realistiselta.