Minulla on yli vuoden ajan ollut masennusta. Välillä kumminkin mieliala kohoaa yhtäkkiä, ja tulee tarve tehdä kaikkea. Mieliala saattaa laskea tuosta vireystilasta hyvinkin nopeasti. Eli siis tuollaista mielialan rajua heittelehtimistä. Nyt vasta tiedostan, että tässä saattaisi olla kyse juuri tuosta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. En ole mennyt lääkäriin, koska se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä. Millaisten oireiden takia te häiriöstä kärsivät olette menneet lääkärille? Mitä lääkäri kyselee, mitä lääkäri ylipäätään tekee? Tarvitsen rohkaisua. Kiitos.
Kaksisuuntaista?
kaksuuntaista?
6450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pahin oireeni on unettomuus joka invalisoi elämääni tosi pahasti, olen aina ollut riuska työhön ja usein tuntuu että olen elämäni kunnossa, mut annahan olla kun en saa nukutuksi tarpeeksi niin väsyn ja tulen masentuneeksi.
Kaikki oireet pysyy kyllä hanskassa mut unettomuutta ei kertakaikkiaan jaksa pidemmänpäälle, kaksikymmentä
vuotta olen tasapainoillu näitten asioiden kanssa ilman asianmukaista lääkitystä.
Oon ottanut buranaa illalla tai nukahtamislääkettä ja senverran saanut nukuttua että järki päässä on pysyny,
en ole sairaalaan joutunu ainakaan vielä luojan kiitos.
No pari vuotta sitten laihdutuksen yhteydessä yöunet hävisi kokonaan ja oli pakko hakeutua psykiatrin juttusille, sain diaknoosin; kakkostyypin dipo ilman psykoottisuutta.
Siitä alkoi sitten ketipinoorin syönti ja nukutti hyvin noin vuodenpäivät, mutta nyt pitää ottaa nukahtamislääke kaveriksi, ja lääkkeen vaihtaminen on vissiin edessä niin että pääsis nukahtamislääkkeestä kokonaan eroon.
Yhdellä kaverilla oli ihan sama juttu ja käyttää nykyjään seroguel prolongia ja deprakineä ja nukkuu niillä hyvin taidan kokeilla samaa yhdistelmää.
Kertomasi perusteella olet hyvin samanlainen tapaus kuin minä, tää kaksisuuntaisuus ilman psykoottisuutta on vaikea huomata sillä oireet on suhtkoht lievät.
Mene vaan rohkeesti jonkun hyvän psykiatrin juttusille, saat todennäköisesti lievän lääkityksen alkuun ja päivä alkaa paistaa risukasaan, eikä susta tule mikään kasvi.
Itse aloitin 50mg ketipinooria ja tarpeen mukaan annosta nostettiin.
Minullakin on tuota unettomuutta. En ole pitkään aikaan nukkunut hyvin. Unensaanti vain on niin perkeleen hankalaa. Joskus tulee valvottua koko yö. Ei nukkumaanmeno aika oikeastaan haittaa, koska olen iltaopiskelija. Päätoimisen päiväopiskelun lopetin todettuani, että en sovi ammattiin johon olin opiskelemassa. Masennuksestakin tuo lopettaminen osittain johtui. Olin idiootti, kun en jo silloin mennyt lääkärin puheille. Nyt tämä mielenterveydellinen tilani on 10x pahempi kuin silloin.
Tuon mielialan vaihtelun takia olen luullut, että masennus alkaa jotenkin paranemaan itsestään, siksi en viitsinyt mennä lääkärille.
Kuulostaa hyvin tutulta nuo sinun jutut, itsekkin olen aloittanut ja pian lopettanut monet opiskelut.
Kannattaa mennä psykiatrin juttusille mitä nopeammin sen parempi, sillä tilanne tahtoo vain paheta ja paheta, unettomuus on aina oire jostakin eikä itse sairaus.
Toivotan tsemppiä sille!
Rohkeesti vaan lääkäriin. Ite pitkitin ja pitkitin lääkäriin menoo, ja sit kun menin oli todella helpottavaa sanoa olevansa masentunu. Näin jälkeen päin kun aattelen niin turhaan kärsin monta vuotta kun en menny lääkäriin.,
Epäilen kärsineeni jo pitkään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. En kuitenkaan joudu virkavallan kanssa tekemisiin, shoppaile jne. sillä olen perusluonteeltani aika rauhallinen ja maanläheinen. Niinpä työpaikoilla lauleskelu tai muuten vaan kovaääninen elämöinti ovat aikalailla räiskymistä omalla kohdallani. Pumppu hakkaa normaalia kovemmin, saattaa jopa hikoiluttaa, olen iloinen, aktiivinen ja puhetta tulee lähes taukoamatta. Saatan myös esim. tehdä paljon treffikutsuja (viime aikoina sovittu viidet treffit) tai kuten viime viikolla, käydä laulamassa selvinpäin karaokea tai alkaa lukemaan Yliopiston pääsykokeisiin. Tällaisena vauhdikkaampana jaksona myös liikun niin, että jalkapohjat ovat aivan hellinä. Juon myös kahvia pari kuppia päivässä ja tämä kiihdyttää minua entisestään. Tätä vaihetta kestää pari viikkoa, kunnes olen aivan seis. Päässä on ikäänkuin painetta, ei jaksa keskittyä siihen vähäänkään mitä vauhdikkaammassa vaiheessa ja kaikki tiedonjano ja keskusteluhalukkuus on mennyttä. Oon ollut asiakaspalvelussa ja tällaisena huonona kautena, kun on vaikeaa edes vastata ihmisille, olo on ollut vähintäänkin tuskainen. Ylipäätänsä fyysiset voimat ovat tipotiessään, eikä edes kävelylle jaksaisi mennä. Puhumattakaan taloudenhoidosta. Viime päivinä olen vain maannut.
Tyhmä kun olen, oon pitänyt tätä täysin normaalina. Tai sitten oon ajatellut, että syy on hieman vähäisempi ravinto (oon laihduttanut aika paljon elämäni aikana), liiallinen rasitus (kävelylenkit ei kyllä tätä olotilaa tee), vähäisempi uni (aina kuitenkin min. 7h) tai kahvinjuonti (antaa voimaa ja lopulta ottaa ne takaisin).
MUTTA. Mieliala on kuitenkin ihan kohtuu hyvä. Eikö kaksisuuntainen mielialahäiriö liity jotenkin masennukseen...?
Mitä ootte mieltä?
rehellisesti sanottuna on kaikki dibon oireet, ehkei ihan suunnattoman voimakkaat ja siksi vähättelet niitä itse.
Itse olen suht lievä tapaus ja siksi diaknoosin löytyminen oli hankalaa, masennusta siihen ei aina välttämättä liity ainakaan pahaa sellaista, itse olen vauhtivoittoinen ja masennus astuu kuvaan vasta sitten kun en yksinkertaisesti jaksa mitään huonosti nukkumisen seurauksena.