Olen reilu kolmekymppinen mies ja jotenkin hukassa itseni kanssa. Olen jo pitkään aavistellut olevani bi ja myös naisellisuus kiinnostaa kovasti. En kuitenkaan koe olevani transihminen enkä haluaisi vaihtaa sukupuolta. Ristiinpukeutujaa minussa on hiukan ja pukeudun joskus yksin ollessani naiseksi. Fantasioin usein seksistä miehen kanssa, mutta elän naisen kanssa. Ulkona liikkuessani katselen mielelläni naisia, mutta minusta tuntuu että ihailen heissä lähinnä juuri sitä naisellisuutta enkä niinkään koe seksuaalista vetoa. Julkisesti pukeudun aina miesten vaatteisiin, mutta yritän hakea pukeutumiseeni mahdollisimman paljon naisellisuutta. Onneksi miesten vaatetus on nykyään värikästä ja on helppo löytää jopa kirkkaan- tai vaaleanpunaisia vaatteita. Silti törmään usein tilanteisiin, joissa olisin mielummin valinnut vaatteeni naisten osastolta. Esimerkiksi naisten housuista ja takeista löytyy minua enemmän miellyttäviä kuoseja ja kuviointeja. Minusta tuntuu kuin sisälläni oleva nainen pyrkisi pintaan ja olen siitä toki huolestunut mutta toisaalta odotan innolla mitä se tuo tullessaan.
Nainen sisälläni
0utolintu
19775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kertomuksesi perusteella olisit transvestiitti, eli siinä mielessä myös transihminen (sateenvarjonimitys). Sukupuoliristiriitaa kokeva ihminen on transsukupuolinen ja hänkin transihminen. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli ovat eri asiat ja transvestiitti voi hyvinkin olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan bi- tai jopa homoseksuaali. Tuosta kaikesta ei tarvitse olla huolestunut, toteuta itseäsi juuri niin kuin haluat.
kertomuksesi perusteella epäilen, että sukupuoli-identiteettisi on vielä vähän jäsentymätön. Tuntuu vähän, että oma minä ja seksuaalisen kiinnostuksen kohteet sekoittuvat. Toisaalta voit olla tiitti mutta voi olla että myös voimakkaat estot ja torjunta vaikuttavat tilanteessasi. Näin ollen voisit olla myös transsukupuolinen. Vaikka olisit mitä tahansa, hoitoja sinun ei tarvitse ottaa, mikäli et koe niitä tarpeelliseksi. Mikäli vaatteet ja roolit riittävät sinulle, ei kehoon kannata tehdä muutoksia. Olennaista on mikä parhaiten helpottaa oloasi.
Sukuelinten perusteella ei voi määritellä kiinnostuksenkohteita tai esim. minkälaisista vaatteista pitää. Jokainen on yksilö. Kaikki on vain kulttuurisidonnaista -> esim. "miehet syövät makkaraa, juovat kaljaa ja katsovat lätkää, eivätkä ymmärrä naisia". Tällaiseen ajattelumalliin ei tarvitse yrittää sopeutua, vaan voit olla aivan sellainen mies kuin olet, jos vain uskallat rikkoa edellämainittuja malleja. Kaltaisiasi riittää, mutta rohkeutta olla oma itsensä ei ikävä kyllä niin paljon. Mitä enemmän rohkeutta kerätään, sitä suvaitsevammaksi paikaksi tämä maailma kehittyy.
Eipä sitten muuta, olehan onnellinen ettet koe sukupuoliristiriitaa.
Kiitos mieltä lämmittävistä vastauksistanne! On ihana huomata etten ole yksin "ongelmani" kanssa, vaikka käytännössä olenkin yksin ja muilta salassa mieltymysteni kanssa. Ymmärrän nyt itsekin, että minussa on selvästi tiittiä, vaikken ihan sukupuolenvaihtoon haluaisi ryhtyäkään. Kiva ja positiivisen makuinen lempinimi muuten tuo tiitti... On totta, että identiteettini on vielä hakusessa ja minulla on vahvoja estoja. Niitä vastaan yritän kuitenkin kovasti taistella ja olla niinkuin oikeasti haluaisin. En edes täysin tiedä mitä haluan, koska olen tähän asti elänyt pitkälti muiden mukana ja pitänyt seksuaalisia halujani outoina ja poikkeavina. Olen nyt vasta (terapian myötä) tajunnut, miten raskasta ja kuluttavaa outona oleminen on, varsinkin jos siitä ei voi puhua kenenkään kanssa. Sitä paitsi ei kai kaikkien miesten tarvitse olla niiden kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen ja mallien mukaisia karjuja. Minä ainakin haluan olla sekoitus naista ja miestä ja käyttää sateenkaaren kaikkia värejä.
"Ymmärrän nyt itsekin, että minussa on selvästi tiittiä, vaikken ihan sukupuolenvaihtoon haluaisi ryhtyäkään. Kiva ja positiivisen makuinen lempinimi muuten tuo tiitti..."
Tiitti ei halua sukupuolenvaihtoa, vaan on tyytyväinen omaan sukupuoleensa. Eipä silti kukaan muukaan voi vaihtaa sukupuoltaan, meillä kaikilla se on sisäisesti määrittynyt. Mutta transsukupuolisilla sisäinen sukupuoli ja fyysinen ulkonäkö on ristissä ja he haluavat KORJATA sen fyysisen ulkomuodon samaksi kuin todellinen sukupuoli. Siksi puhutaan sukupuolenKORJAUKSESTA ei vaihdosta.
Transvestiitit ovat ottaneet käyttönsä tuosta nimikkeestä lyhennyksenä tuon tiitti nimityksen. Onhan se sentään parempi kuin haukkumasanana käytetty transu.
Pahoittelen jos olen ymmärtänyt asoita väärin tai käyttänyt vääriä ilmaisuja. Olen kuitenkin aika uusi näissä asioissa, vaikka kokeilin naisten alusvaatteita jo murrosiässä. Nyt vasta on alkanut tulla todellinen tarve ja halu päästää sisäistä naistaan valloilleen, vaikean henkisen romahduksen jälkeen. Ja sitä on tietysti vaikea ennustaa, miten asiat kehittyvät kun niille antaa tilaa, joten lienee parempi että vedän sanani sukupuolenkorjauksista toistaiseksi pois.
Kun luin tuon ensimmäisen vistisi niin tunsin, että olisin kirjoittanut tuon itse. Voidaan siis todeta, että et ole aivan yksin tuon asian kanssa. Tämä on aika mielenkiintoinen aihe josta varmaan riittäisi kirjoitusta vaikka kuinka. Omalla kohdallani sattui niin, että kun olimme jo kihloissa nykyisen vaimoni kanssa hän löysi salaisen arkistoni josta hän löysi minun kuvia, vaatteita yms... Tästä seurasi pieni muotoinen kriisi "mitä ihmettä sä touhaat". Hän visusti vanotti minua, että en ole kiinnostunut toisista miehistä ja en enää jatka touhuiluani... niin... Vannoin ja lupasin, koska rakastan yli kaiken vaimoani. Varjopuolena on vain se, että vaikka kuinka yritän olla ajattelematta asiaa niin siellä se takaraivossa jyskyttää. Sisäinen nainen se siellä piikittää ja kiusaa ei voi mitään. Kun näen kauniin naisen ajattelen heti, että voih kun vois olla kuin hän... mutta on vain tyydyttävä tavallisen taviksen rooliin ei auta. Paineet ovat välillä kovat ja olen sortunut muutaman kerran parin vuoden sisällä. Kaunis mekko yms.. kuinka mukavalta se tuntuukaan...mutta sitten paluu arkeen ja lupauksiin. Olen rikkonut lupaustani vastaan ja se vasta sitten kaiveleekin voi hyvänen aika... Olen joskus aina kysellyt kauttarantain vaimoni mielipiteitä asioita kohtaan ja aina se on jyrkkä EI niin EI... Ei auta kuin toivoa, että joko se tyttö sisältäni kuolee/häviää tai vaimoni suhtautuu avoimemmin asioihin.
Minä en ole vieläkään kertonut vaimolleni, mutta tuntuu etten kohta enää pysty salaamaan taipumuksiani. Tähän asti olen ajatellut, että jotenkin suojelen vaimoani ja samalla tietysti säästän itseäni hänen mahdolliselta suuttumiseltaan kun en kerro hänelle. Nyt olen alkanut huomata, että salailu kääntyy minua itseäni vastaan, pahentaa oloani ja alkaa haitata jokapäiväistä elämää. Ehkä on sittenkin parasta vain tunnustaa asia ja ottaa vastaan mahdolliset haukut.
On suuri harmi, jos sinusta tuntuu että joudut tyytymään tavallisen miehen rooliin ja välttelemään halujasi. Minäkin yritin tehdä "ryhtiliikkeen" vuosia sitten lapsemme syntymän aikoihin, kun ajattelin ettei naisten vaatteissa oleminen sovi isälle. Heitin silloin korsettini ja korkkarini roskiin ja keskityin perheeseen, mutta kyllä ne tukahdutetut halut sieltä taas ajan kuluessa pintaan nousivat. Minkä sitä itselleen mahtaa... Ja pitäisikö mahtaa. On tässä maailmassa paljon pahempiakin asioita kuin mies joka viihtyy naisena.
Hei!
Minä aistin miehestäni pitkään, että jotain salaista tai minulta peiteltyä oli ilmassa. Kuvittelin jo kaikki pettämiset yms...Lopulta sain hänet "kiinni" ja selvisi, että hän on jossain määrin taipuvainen bi-sexuaalisuuteen. Omasta shokistani selvittyäni, aloimme keskustella asiasta. Hän ei ole MILLOINKAAN kertonut kenellekään mitään. Hän ei halua eikä usko pystyvän edes harrastamaan sexiä miehen kanssa, mutta laadukkaat shemalet kiihottavat häntä valtavasti. (Ei ollut koskaan harrastanut mitään kenenkään kanssa)
Hän kertoi kaiken ja sen jälkeen jouduin puntaroida vakavasti omia moraaliarvojani ja tulevaisuutta.
Tulin siihen tulokseen, että hän on elämäni rakkaus ja hänen täytyy saada olla oma itsensä. Olen kiitollinen siitä, ettei hänen tarvitse pitää näin suuria asioita sisällään. Lupasinolla rehelinen sekä hänelle että itselleni, että jos nämä asiat ällöttävät minua, meidän on keskusteltava mahdollisesta erosta.
Loppujen lopuksi olemme saaneet sexielämäämme täysin uusia ulottuvuuksia ja meillä on kaikki hyvin. On upeaa, että hän voi olla avoin!!
Toivottavasti sinulla olisi mahdollisuus samaan!!!!
Huh huh, onpa ollut päivä! Aamulla olin kuin tulisilla hiilillä ja ajatukset pyörivät vain tyttöilyn ympärillä. Iltapäivällä sain sitten vihdoin kerrottua vaimolleni tästä pienestä sisälläni asuvasta naisesta ja hän oli heti tosi ymmärtäväinen. Ilmeisesti hän tuntee minut niin hyvin, ettei asia ollut hänelle kovin suuri yllätys. Hänkin oli jo pitkään aistinut, että minua selvästi vaivaa joku ja kyseli olenko pettänyt häntä tai muuta vastaavaa. Näytin vaimolleni vaatekokoelmani ja puimme minulle päälle lempiasuni. Olen siitä asti ollut kotona pelkästään naisten vaatteisiin pukeutuneena. Tämä salailun loppuminen ja vaimon hyväksyntä tuntuvat niin hyvältä, kuin raskas paino olisi viimein pudonnut olkapäiltä. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani mistään ja kuitenkin olen samalla rauhallinen ja rentoutunut. Ihanaa että on naisia jotka ymmärtävät miestensä tarpeet toteuttaa omaa naisellisuuttaan. Ei se ole mielestäni puolisolta pois, vaan se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Pidä kiinni miehestäsi, Maggien.
Ihan mahtavaa, onnittelut!
...Kiitos ja voit uskoa, että pidän!! Hän on elämäni rakkaus juuri sellaisena kuin on!! Onnittelut myös sinulle!! Sinulla on upea nainen!
Onnittelut myös minunkin puolesta. Meillä tämmöinen tilanne olisi mailman kahdeksas ihme. Vaimoni on harras uskovainen ja hänen ajatusmailmaan ei mahdu tämmöinen tyttöily. Vaikka kuinka olen kauttarantain yrittänyt kertoa ihmiselämän monimuotoisuudesta niin ei vain mene läpi. Isonkirjan mukaan ei ole kuin miehiä ja naisia ja se siitä... Mutta missä on se jumalan rakkaus ja suvaitsevuus josta saarnataan paljon ??? tätä olen kysynyt vaimoltakin monen monta kertaa... Ei auta keinuttaa venettä vaikka kuinka sisäinen tyttö haluaiskin. Eikun verkkarit päälle ja hankkijan lippalakki päähän ja loskaan tarpomaan hamaan loppuun asti...
mutta on se jo surullista, jos mieheys nähdään vaan jonain hankkija-lippis päässä kekkulointina.
on harvoja sosiaalisesti hyväksyttyjä rooleja, yksi on hankkijan lippis ja pieneläjä, toinen on asehullu metsästysseuralainen. Halonhakkuukin on hyväksyttävää, jos ei sosiaaliset riennot ja 4H kiinnosta.
Poikkeaville on tukiryhmänsä, se on joko lions-klubi tai kokoomuksen joku seura. Siellä pappi, nimismies ja pankinjohtaja lyövät korttia.
Oli uskomattoman hienoa herätä aamulla ja pukeutua juuri niinkuin mieli teki, tarvitsematta hillitä itseään tai salata mitään. Vaimoni on upea nainen, vaikken aina itse sitä muistakaan.
En ole harras uskovainen, mutta tunnen välillä jonkun korkeamman voiman läsnäolon. Raamattu sisältää paljon hyviä elämänohjeita, mutta joissain asioissa se on auttamatta vanhentunut. Onneksi maailma on vähitellen menossa suvaitsevampaan suuntaan, vaikka kirkko laahaa tässäkin asiassa jälkijunassa. En tiedä seuraanko Jumalan ohjeita vai en, mutta uskon että asiat ovat kunnossa niin kauan kuin teen omantuntoni ja sydämeni mukaan. Niinhän meidät on luotu mieheksi ja naiseksi, ja mielestäni olen edelleen mies, sekä biologisesti että aviollisesti. Ei vaatetus tai naisellinen ele asiaa muuta.
Alkuinnostuksen jälkeen minulle iski pienoinen epäily. Mietin onko tyttöily sittenkään minun juttuni ja miksi haluan tehdä sellaista. Miehisyys varmaan yritti saada ääntään kuuluviin, vaikken ole koskaan tuntenut itseäni erityisen miehekkääksi. Lähinnä taisin kulkea muiden poikien ja myöhemmin miesten mukana ja peitellä omaa herkkyyttäni "miesten puheiden" alle. Pojathan eivät herkistele eivätkä itke... Nyt tunnen itseni kotoisaksi naisten vaatteissa ja mieli tekee vain lisää tällaista. En ole koskaan meikannut, mutta sitä voisin kokeilla. Sitten voisin laittaa peruukin ja pukeutua hienoon iltapukuun korkokenkineen ja pitkine hansikkaineen. Vaimon hyväksyntä on ollut iso kannustin. Eilen hän osti minulle lilanväriset legginsit...
Alkuun naiseksi laittautuminen tuntui upealta. Nyt se on pysyvää arkipäivää. Mutta kyllähän se tuntui hienolta kun sai pukeutua iltapukuun ja lähteä muiden juhlivien ihmisten pariin. Mutta olkoon päällä tuulipuku tai iltapuku, olo on kotoisa omissa vaatteissaan.
IHMINEN OLE OMA ITSESI!!!!!OLE KUIN MINÄ OLEN 14.W TYTTÖ JA PUKEUDUN MIELUITEN MIESTEN KAULUS PAITAAN JA ISOIHIN FARKKUIHIN ( ei ole sellaiset että takamus näkyy) JOS OLISIN MIES OLISIN HOMO TAI BI .TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN BI-SEKSUAALI .MAAILMASSA ON TILAA MEILLE ERINLAISILLE IHMISILLE JOS EI OLE NIIN TEHÄÄN SITÄ TILAA!!!!! ja näin loppuu minun asiani ku ei jaksa kirjoittaa mutta OLKAA OMIA ITTEJÄ JA JOS JOKU SANOO ETTÄ BI, LESDOT, HOMOT JA TRANSUT ON KAUHEITA NIIN SANOKAA ETTÄ TAVALLISIA IHMISIÄHÄN NE ON!!!
P.S minun kummisetä on kihloissa miehen kanssa. ja täti on naisn kanssa ja nillä on lapsi eikä se oo mitenkään kauheeta!!!!!!