Oletteko ajatelleet etukäteen miten synnytätte ja mitä kipulääkkeitä otatte? Itse olen lukenut erilaisista synnytysasennoista ja tavoista.. Onko kukaan kokeillut vedessä synnyttämistä? Tai jotain muuta synnytystapaa kuin perus sängyllä makaaminen / puoli istuvassa asennossa oleminen tai keisarinleikkus?
Entä te, jotka olette jo aiemmin synnyttäneet, päätittekö etukäteen näitä asioita? Ja pitikö päätöksenne vielä sairaalassa?
Entä te, jotka olette jo aiemmin synnyttäneet, päätittekö etukäteen näitä asioita? Ja pitikö päätöksenne vielä sairaalassa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
pari vuotta sitten kyllä ohjeistettiin, mitä kipulääkkeitä on saatavilla, millaisia synnytysasentoja ja muutenkin ohjeita siitä milloin kannattaa sairaalaan tulla jne. Tuolloin kyllä neuvottiin, ettei etukäteen kannata suunnitella, mitkä kivunlievitykset haluaa tai miten haluaa synnyttää.
Tilanteet muuttuu olotilan myötä ja esim. jos olet suunnitellut synnyttäväsi altaassa (joka käsittääkseni joissain paikoissa ainakin joudutaan etukäteen varamaan), ei välttämättä tunnukaan sairaalaan saapuessa siltä, että edes haluaa kokeilla saati jakkarasynnytystä.
Olen itse sitä mieltä, että etukäteen ei kannata hirveesti suunnitella. Esikoisesta menin sairaalaan ja siellä tilanteen mukaan mikä itseäni miellytti ja sillä hetkellä tuntui helpottavalta, päätin paikan päällä vasta. Näin aion toimia myös toisen lapsen kohdalla.
Ensimmäisenä oli kauratyyny, sitten ilokaasu, viimeisenä epiduraali.
itse olen ajatellut synnyttää ihan tavallisesti,toki jos joku helpompi keino löytyy niin sillä tavalla sitten.Kaikki mahdolliset lääkkeet ja lievitykset mitä saa,varmasti tuun huutamaan vielä lisää siinä tilanteessa.
etukäteen synnytystä, joka loppujen lopuksi oli niin nopea, että hukkaan olisi suunnitelmat vain menneet. Synnytyksen kesto oli 45min eli siinä ei kerennyt mitään kivunlievityksiä ajattelemaankaan, oikeastaan kärvisteltiin vain sen viimeisen sentin aukeamisen ajan ja sitten alettiinkin jo ponnistamaan :)
Ei kannata paljon suunnitella etukäteen. Se ei mene kuitenkaan niinkuin on suunnitellut koska luonto/olosuhteet sen määrää miten se tapahtuu. Tulee vaan turhaa stressiä ja paha olo siitä, kun on ennakko-odotuksia ja tarkat suunnitelmat ja sitten mikään ei menekään niiden mukaan. Itse ainakin heti synnytyksen jälkeen huomasin miten siinä oli vaan tapahtumien vietävänä ja sitä menee vaan sen mukaan mikä tuntuu oikealta ja hyvältä siinä tilanteessa.
Tietenkin etukäteen on hyvä valmistautua henkisesti synnytkseen ja vaikka miettiä niitä kivunlievitysvaihtoehtoja tms. että sitten tietää mitä kipulääkettä pyytää tarvittaessa tai miten haluaa sen kivunlievityksen hoitaa. Itse olin jotenkin mielessäni ajatellut niin, että siellä salissa lillutaan ammeessa ja suihkutellaan ja vaikka sun mitä ennenku tosihommat alkaa vaan eipä se käynytkään niin, vaan kun sairaalaan päästiin, olin jo 7cm auki ja avautuminen oli niin nopeaa, ettei mihinkään ammeeseen enää ennättänyt. Justiinsa ennätin epiduraalin saada.
Synnytyksessä sitten jouduttiin käyttää imukuppia, enkä ollut edes tajunnut ajatella tällaista etukäteen, mutta vauvan sydänäänet meni ihan sekaisin ja poika piti saada pian ulos, niin imukuppi otetiin käyttöön.
Mitä tahansa voi tapahtua, enkä tarkoita tätä nyt negatiivisesti. Antakaa mennä vaan niinku virran mukana, ei tarvi liikaa stressata. Kyllä luonto hoitaa.
Itse haluaisin normaalin synnytyksen. Mahdollisimman vähän puuttumista synnytyksen luontaiseen kulkuun. Enkä todellakaan halua synnyttää maaten tai puoli istuvassa asennossa, nehän ovat juuri miten ei pitäisi synnyttää! Vesisynnytys olisi tieten toiveena mutta epäilen sen mahdollisuuden toteutumista tayssissa suuresti. Paljon hyvää tietoa synnytyksestä on löytynyt bebesinfo.fi sivuilta. Tietoa mitä kaikkien synnyttämään menevien pitäisi tietää mutta mistä valitettavasti hyvin vähän kerrotaan missään valmennuksissa tai muissa.
Koitan kuitenkin varautua myös siihen ettei asiat mene niinkuin haluaisin.
"Enkä todellakaan halua synnyttää maaten tai puoli istuvassa asennossa, nehän ovat juuri miten ei pitäisi synnyttää!"
Perusteluja kiitos.
En ole siteeraamasi henkilö mutta vastaan kuitenkin.
Maatessa tai puoli-istuvassa asennossa ei saa apuja painovoimasta vaan joutuu pungertamaan ikään kuin väärään suuntaan. Koitapas vaikka vääntää kakkaa makuultasi niin sen ymmärtää paremmin! Lisäksi makuu- tai puoli-istuvassa asennossa häntäluu on sänkyä vasten eikä anna periksi ja laajene kuten esim. kyykkyasennossa. Vauvalla on siis vähemmän tilaa tulla ulos.
Näin olen asian ymmärtänyt. Makuusynnytys on melko järjetön keksintö joka on saanut alkunsa muotioikkuna Ranskan aurinkokuninkaan hovissa, koska kuningas halusi verhon takaa katsella kun hänen vaimonsa ja rakastajattarensa synnyttivät ja nähdä vauvan syntymän. Siitä tuli sitten muoti-ilmiö joka levisi valitettavasti yleiseksi sairaalakäytännöksi, kun sairaalasynnytykset yleistyivät. Lääkäreille ja kätilöille tarjoaa varmaankin paremman työasennon, mutta järkeväksi synnytysasennoksi makuuasennosta tai puoli-istuvastakaan asennosta ei ole!
Tiedän kyllä joitakin, jotka mielellään synnyttävät edelleen näissä asennoissa, kun ovat niin uupuneita avautumisvaiheesta, mutta heidänkin tulisi ajatella, että ei se helpotu ainakaan sängyssä makaamalla....
yritin aluksi ponnistaa polvillaan sängyn päätyä vasten, mutta kätilö sanoi, että ponnistin siinä asennossa "väärään suuntaan", mutta kun vaihdoin puoli-istuvaan asentoon niin ponnistuksen suunta muuttui oikeaksi..
.. et todella tiedä mitä odottaa.
En nyt tarkoita pahalla. Multa kysyttiin paljon kun ensimmäistä odotin että pelottaako ja miten meinaan synnyttää.. No ei siinä mitään osannut pelätä tai muutenkaan suunnitella kun supistus oli vasta sana tuossa vaiheessa.
Sanon vaan että mulla 10 h supistukset (jotka tuli ihan parin minuutin välein koko 10h) oli niin kivuliaita ja vei kyllä loppuun mennessä voimat ettei jalat enää kantaneet.
Kokemuksesta (jotka siis ovat mun omia, muilla voi tietenkin olla erillailla koettu) kylpy johon mut alkuksi laitettiin tuntui todella epämiellyttävältä,
ilokaasu jonka piti auttaa supistuksiin sai olon huumaavaksi, olo tuli huonoksi. Kuin olisi ollut humalassa. Epiduraali auttoi sitten viimeisiin supistuksiin, niin että pystyin olemaan rauhassa makuullaan, enkä kiemurrellut kipua.
Asia jonka opin, oli synnytys mikä tahansa. Muista käydä tietyin väliajoin pissalla, koska katetroiminen on hyvin kivuliasta ja epämukavaa supistelujen päälle.
(varsinkin synnytyksen jälkeen)
en siis sanoisi että makuullaan tai puolimakuu asennossa ponnistaminen (tämä vaihe siis kesti 20min koko 10 tunnista!!) olisi väärä. Se oli mulle se paras vaihtoehto.
älkää suunnitelko liikaa. Ottakaa selvää mahdollisuuksista mut sit kun aika tulee se vaan tulee ja asiat vain tapahtuu ja jokaiselle on se oma tyyli selvitä siitä.
Mua jo nyt vlhln jännittää tuleva synnytys.. Mulla menossa rv 14 5 ja mitään en tälläkään kertaa aio suunnitella
niin höpsö, että uskoo noita bebesinfon sivuja. Ne on nyt jo niin moneen kertaan ammuttu alas kaupallisina, harhaanjohtavina ja vain omaa kaupallista liikeideaa tukevina. Lähdeluettelot ovat huonoja ja vanhentuneita.
Mitä siellä yritetään myydä ja mikä johtaa harhaan?
En aio suunnitella tulevaa synnytystä mitenkään. Meinaan mennä tilanteen mukaan. Ensimmäinen lapsi synty kiireellisellä sektiolla.
halua suunnitella synnytystä etukäteen yhtään, koska siit ei kuitenkaan tiedä miten menee. esikoistani odottelen.. huomenna rv38 täynnä! Oon kyllä ottanut selvää kaikista niin luonnonmukaisista kun lääkkeellisistäkin kivunlievityksistä ja miehellekin niistä selostanut, että tietää mitä kaikkee voi kokeilla (jos ehtii..) toivosin että sattuis sellanen kätilö, kenelle olis helppo sanoo jos joku juttu ei tunnut hyvältä ja et haluis kokeilla jotain muuta ilman et sais hankalan potilaan leimaa otsaan...
en olisi pystynyt muuten edes olemaan supistusten aikana. pelkäsin jo siinäkin, että tipun sängystä kun kiemurtelin kivusta. ei missään pelottelumielessä kellekään. ihan hyvä muisto jäi silti. seisaaltaan tuntui että jalat pettää alta ja olisin kyllä mennyt turvalleni moneen kertaan jos olisin yrittänyt jotain muuta asentoa. ne ei kyllä tiedä supistuksista mitään, jotka muka "tanssivat" samalla. PAH! amme oli aivan kamala paikka. se ei helpottanut oloa ollenkaan ja joka supistuksella pelkäsin, että ote irtoaa laidasta ja hukun, kun en pystynyt kontrolloimaan kroppani kiemurtelua. ilokaasua en ottanut kun oksentelin muutenkin jatkuvasti. happinaamari oli kullan arvoinen ja kesti kaikki rusentelut. ja tietysti se autuas epiduraali.
Olipa sulla vaikean kuuloinen synnytys.. :( se on hyvä jos ei kuitenkaan traumoja jäänyt.
Laitanpa tähän kahden synnytyksen kokeneena muutamia juttuja. Kolmas tulossa kuukauden sisään ; -).
Kävin nuorena esikoisen kanssa oikein luomu-joogakurssin, kun halusin kovasti luonnonmukaista synnytystä. Listat toiveista jne. oli oikein mietitty ; ) vimpan päälle. Rentoutuskasetit jne. varattu. Vaan niinpä oli esikoksi syöksysynnytys eli lapsivesien mentyä kotona yöllä kesti alle 3h, kun lapsi oli maailmassa. Kivut olivat ihan sanoinkuvaamattomat johtuen nopeudesta. En ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua (josta pää meni sekaisin) ja aquarakkulat (yhtä tyhjän kanssa). Yhtään en pystynyt olemaan makuullaan vaan synnytin jakkaralla ja olin isoimman osan ajasta nelikontin. Nauratti omat luulot jälkeenpäin.
Toinen synnytys käynnistyi myös lapsivesien menolla, mutta maltillisemmin ja kesti 5 h. Supistuskivut pahenivat sellaiseen tahtiin, että pysyin mukana ja epiduraalin sain heti kun alkoivat olla sietämättömiä. Voisin sanoa, että oikein mukava kokemus erittäin onnistuneen kivunlievityksen ja mielettömän ihanan kätilön ansiosta. Vietin aikaa kyljellä makoillen, kun tuntui parhaimmalta asennolta. Ponnistin täysin selälläni jalat jalustimissa vauvan suuren kokoepäilyn takia. Eipä ollut sen vaikeampaa ponnistaa kuin jakkarallakaan! Ainakaan en menettänyt pystyasennon takia verta 2 litraa kuten esikon synnytyksessä.
Niinpä kokemuksistani viisastuneena en tätä kolmatta synnytystä ole sen kummemmin suunnitellut muuta kuin, että haluan kivunlievitystä, jos sitä ehtii saada. Miksi kärsiä helvetillisistä tuskista jos apua on olemassa? Aion mennä tilanteen, tuntemusten ja kätilön ohjauksen mukaan.
Niin, eli kukin tavallaan. Etukäteen ei kannata suunnitella hirveän tarkkaan, koska synnytykset jopa samalla äidillä voi erota paljonkin toisistaan. Sellaiset yleiset suuntaviivat kannattaa ehkä pohtia valmiiksi. Ja kannattaa muistaa, että vaikka ekasta synnytyksestä olisi suunnitellut luomua, niin ne kivut voi tosiaan yllättää. Ei se yletön kärsimys ketään kirkasta ; ).