on kumma käytäntö toisilla opettajilla, jotka teettää kouluavustajilla kaiken työn. Poikani kertoi, että oma ope istui ja luki muotilehteä opettajanpöydän ääressä, kun avustajan kanssa he tarkastivat laskuja. Mahtoiko olla kenties viinereitä kassissa. On aika pullee nainen muuten.
Niinhän se on että avustajat tekee työt ja opettajat nostaa huimaa palkkaa. Mikä on muuten avustajan palkka? Ei kaikki opettajat ole varmaan tälläisiä, mutta meidän koulussa yksi opettaja on luistaja. Ajattelimme tehdä valituksen koulutoimistoon koko vanhempien kanssa.
Niinhän se on että avustajat tekee työt ja opettajat nostaa huimaa palkkaa. Mikä on muuten avustajan palkka? Ei kaikki opettajat ole varmaan tälläisiä, mutta meidän koulussa yksi opettaja on luistaja. Ajattelimme tehdä valituksen koulutoimistoon koko vanhempien kanssa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä ei ole koulutoimisto vaan keskustelupalsta, jossa puhutaan muotilehdistä ja viinereistä. Koulutoimistossa on joku joka tekee tai ei tee mitään. Näin meillä koulupuolella ollaan töissä. Meillä on tasaäarvo, meillä ei tee kukaan mitään. Rehtorikin on lataamassa akkuja ja mitäpä sitä tekemään mitään tekemättömiä töitä kun ei tarvii.
meneppäs nyt itseesi ja ajattele ennekun valittelet mihinkään. Olet näköjään niitä jotka eivät ota asioista selvää vaan heti mennään valittamaan. Onkohan poikasi perinyt sinulta ikävän piirteen, kai moitit poikaan kun ei ollut varmistanut onko siellä open kassissa viinereitä ?
Otahan nyt ihmeessä ensin yhteyttä vaikka opettajaan jos katsot että asia on edes yhteydenoton arvoinen. Mielestäni se ei sitä ole vaan viestistäsi kuultaa hienoinen katkeruus. Miksi?
Itse olen koulunkäyntiavustaja ja opettajat kyllä tekevät sen ihan oikean työn ja avustaja ainoastaan avustaa - miksipä ei vaikka laskujen tarkistamisessa.
Minua muutenkin ihmetyttää tämä koti vastaan koulu -asetelma. Miksi kaikki tapahtumat ja sattumukset otetaan niin negatiivisesti vastaa ja jopa niitä suurennellen. Ei koululaitos ole mikään ilmestyskirjan peto vaan kodin ja koulun pitäisi yksissä tuumin viedä opilasta eteen päin ja turvata positiivinen oppiminen.
Jos jotain kirjelmiä aiot rustailla niin mielestäni lähestymistapa po. asiaan on väärä. Rakentavampaa on ja sivistyneempää on keskustella open kanssa.
Koulunkäyntiavustajan peruspalkka kuukaudessa on 1655,53 mutta sehän lopultakin määräytyy tuntien mukaan. Ei sillä rikastumaan pääse mutta juuri nuo oppilaiden kanssa vaikkapa kahdenkeskeiset tuokiot koulussa ovat hyvin antoisia. Mukava työ.
Mitenkä Suomen koululaitos onkaan tullut ennen toimeen ilman näitä kouluavustajia ?
Avustajahullutus on edennyt liian pitkälle. Osasyy on se, että kunta saa valtiolta rahaa avustajia varten. Tämä on oikein lakiinkin kirjattu asia.
Opettajat tietysti ovat säätäneet nämä lait. kannattaa musitaa, että OAJ:lla on suuri edustus eduskunnassakin.
ja surullista siinä on vielä se, ettei avustajien laatukaan ole kaksinen.
Joka asiaan on avustaja. Johan se luokassa on yleinen hulina kun on opettajaa, avustajaa kaksin kappalein ja siihen oppilaat sekä joskus vielä muitakin harjoittelijoita.
Avustajan työ on usein melko hiljaista työtä - joskus jopa vain istumista oppilaan vieressä. Ei muuta kuin kärpäsenä kattoon katsomaan koulutyötä. Minä ainakin olen ylpeä työstäni.
Avustajan työ riippuu avustajan henk.koht. persoonasta. On avustajia, jotka kokevat olevansa tohtorin tasolla, rehtoreita, opettajia mutta on olemassa avustajia jotka ovat oikeasti omaksuneet tehtävänkuvansa.
Juuri näitä motivoituneita, oman tieto-taitonsa tuntevia avustajia lapsen parhaaksi tarvitaan. Meillä vaan työkkäri pukkaa tätä porukkaa avustaja kurssilla, niin motivaatio ei ole ihan paras mahdollinen. Tässähän on sama ilmiö kuin opettaja puolellakin - yksi tai kaksi huonoa pilaa koko maineen, ja työtään sydämellä tekevät saavat osansa tästä lannasta.
on oppilasta varten, ei opettajaa. KKA ammattitukinnon (joka on todella laaja-alainen) suorittanut avustaja on kullanarvoinen lapselle, joka syystä tai toisesta tahtoo pudota "kelkasta" tai tarvii muuten apu opiskelussaan.
KKA ei siis ole opettajan pikkuapulainen, vaan hän on juuri oppilasta varten olemassa. Hän kyllä antaa kullanarvoista tietoa opettajalle oppilaasta ja hänen osaamisestaan, se kun ei aina kokeissa tule ilmi.
KKA ammattiryhmä on kasvava ala. Lapsilla on enenevässä määrin erilaisia vaikeuksia koulunkäynnissä ja pienryhmät vaan lisääntyvät. On puheviivästymää, dysfasiaa, sosiaalisia vaikeuksia, lievää kehitysvammaisuutta, käytöshäiriöitä jne.
Oppilasaines ei ole enään samanlaista kuin aikaisemmin, jolloin työrauhan varmisti yksi opettaja/luokka.
Sietääkin miettiä, mistä kaikki johtuu??
No onpa laaja-alaista.
Ja opintojen kesto on ? ?
Niin 40 ov ja peruskurssi erityispedasta... ei tee vielä superammattilaista ja kaiken halliltsevaa LAAJA-ALAISTA ( auts) ammattilaista
ettei tuollaisia kaikenlaisia häiriköitä ole ollut. Luokissa saattaa olla monta "häiriintynyttä" oppilasta, niitä kun on nykyään joka paikassa.
karttuva työkokemus kyllä. Ja varsinkin, kun työtä tekee sydämmellään ja herkällä korvalla.
Ei se ainakaan oppilaan tilannetta paranne tämä jatkuva vanhemmat vastaan opetushenkilökunta.
Yhteen hiileen pitää puhaltaa oppilaan parhaaksi.
ihmettele. Lapset ovat nykyään turvattomia, kun kaikki arvot poljetaan jalkoihin. Perhe on yhteiskunnan tukipylväs. Jos tukipylväs horjuu, lapsethan sitä oireilevat.
Lopettakaa itsekäs ajattelu ja antakaa aikaa ja rakkautta perheellenne.
Eikö yhtään ihmetytä, miksi ns "diagnoosit" kuten dysfasia, ADHD, sosiaaliset vaikeudet, lievä kehitysvamma, käytöshäiriöt jne lisääntyvät jatkuvasti?
Voisiko sittenkin olla niin, että yhteiskunta on sairas, eivät lapset?
Mistä tiedetään, että oppilaalla on erityistarpeita? Erityisyys tai poikkeavuus ovat suhteellisia asioita: joku on poikkeavaa tai erityistä vain suhteessa annettuun normiin. Kasvissyöjällä on "erityistarpeita", jos ravintolan ruokalistalla ei ole kasvisruokaa. Jos ravintolan normiannokset sisältävät myös kasvisruokia, vegetaari ei poikkea muista asiakkaista. Erityistarve voi siis kadota, kun ympäristöä muutetaan. Voidaan tietysti katsoa, että jossain tilanteessa ympäristön muuttaminen ei ole kohtuuden rajoissa tai edes mahdollista. Pyörätuolilla ei voi satunnaisesti mennä umpimetsään. Tässä tapauksessa on luontevaa sanoa, että henkilöllä on "erityistarpeita".
Erityistarpeet ovat siis suhteellisia. Ideologinen puhe onnistuu tuottamaan massiivisen määrän erityistarpeita. Se tapahtuu niin, että erityistarve irrotetaan yhteyksistään ja tulkitaan absoluuttiseksi asiaksi. Normi, joka tekee oppilaasta poikkeavan, on silloin häivytetty kuvasta. Esimerkki havainnollistaa asiaa. Kun pyörätuoli ei mahdu luokan ovesta sisään, ollaan tekemisissä oven leveyttä koskevan normin kanssa. Ongelmalle on kaksi vaihtoehtoista selitystä: joko ovi on liian kapea tai pyörätuoli on liian leveä. Erityisopetusideologia näkee vain yhden selityksen: pyörätuoli on liian leveä. Oven leveyttä koskeva normi muuttuu oppilaan sisällä olevaksi patologiaksi: ”Ovi ei ole liian kapea. Sinulla on erityistarpeita”.
tässäkin vielä