Minulla on epäilty keskivaikeaa masennusta (työuupumuksen laukaisemana), johon liittyy myös paniikki/ahdistuneisuushäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Olen pärjäillyt vielä ilman lääkkeitä, mutta olen saanut reseptin Cipralexiin, jota en ole vielä aloittanut. Jollain tavalla elämässä pärjäilen päivästä toiseen ja olen jonkun verran toipunut itseksenikin välttämällä stressiä töissä ym. Töissä jaksan melko hyvin tilanteesta huolimatta. Yksi melko harmillinen oire minulla on, nimittäin en kestä fyysistä rasitusta oikeastaan ollenkaan. Kroppa kyllä kestäisi, ei tunnu pahalta pumpussa tai missään muuallakaan. Ongelmana on näön hämärtyminen, epätodellinen olo ja ahdistuneisuus liikunnan jälkeen. Vielä viime kesänä pystyin tuntemaan hyvää oloa liikunnan jälkeen, nyt vain ahdistusta. Samoja oireita on tehnyt myös seksi, mutta sitä olen kestänyt viime aikoina vähän paremmin.
Sanokaapa, mutta masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai vastaavista ongelmista kärsivät, tekeekö teillä liikunta samoja oireita? Olen monellekin lääkärille kertonut oireista, mutta he leimaavat vain oireet psyykkisiksi, koska minulla ei ole kipuja, pahoinvointia tms ja verikokeet, sydänfilmit ym. ovat ok. Huolestuttaa kuitenkin, että jos kyseessä on joku vakava fyysinen sairaus (syöpä tms.) joka oireilee nyt tällä tavoin. Vai onko kyseessä vain ylikierroksilla käyvä kroppa, joka reagoi kaikkiin stresseihin (fyysisiin ja psyykkisiin) herkästi. En haluaisi aloittaa Cipralexiakaan turhaan, koska muuten olen toipumassa ja pärjäilen melko hyvin. Mitä tehdä?
Olen pärjäillyt vielä ilman lääkkeitä, mutta olen saanut reseptin Cipralexiin, jota en ole vielä aloittanut. Jollain tavalla elämässä pärjäilen päivästä toiseen ja olen jonkun verran toipunut itseksenikin välttämällä stressiä töissä ym. Töissä jaksan melko hyvin tilanteesta huolimatta. Yksi melko harmillinen oire minulla on, nimittäin en kestä fyysistä rasitusta oikeastaan ollenkaan. Kroppa kyllä kestäisi, ei tunnu pahalta pumpussa tai missään muuallakaan. Ongelmana on näön hämärtyminen, epätodellinen olo ja ahdistuneisuus liikunnan jälkeen. Vielä viime kesänä pystyin tuntemaan hyvää oloa liikunnan jälkeen, nyt vain ahdistusta. Samoja oireita on tehnyt myös seksi, mutta sitä olen kestänyt viime aikoina vähän paremmin.
Sanokaapa, mutta masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai vastaavista ongelmista kärsivät, tekeekö teillä liikunta samoja oireita? Olen monellekin lääkärille kertonut oireista, mutta he leimaavat vain oireet psyykkisiksi, koska minulla ei ole kipuja, pahoinvointia tms ja verikokeet, sydänfilmit ym. ovat ok. Huolestuttaa kuitenkin, että jos kyseessä on joku vakava fyysinen sairaus (syöpä tms.) joka oireilee nyt tällä tavoin. Vai onko kyseessä vain ylikierroksilla käyvä kroppa, joka reagoi kaikkiin stresseihin (fyysisiin ja psyykkisiin) herkästi. En haluaisi aloittaa Cipralexiakaan turhaan, koska muuten olen toipumassa ja pärjäilen melko hyvin. Mitä tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kärsinyt jo vuosia ahdistuneisuushäiriöstä ja liikunta todellakin voi pahentaa niin paljon oloa että joudun ottamaan rauhoittavaa.Samoin olen kertonut lääkärille useammallekkin mutta eivät usko.
Näin tapahdu joka kerta mutta mitään hyvää oloa ei tule kuitenkaan,liikunta kuitenkin vaikuttaa muuten kuntoon ja laksamiseen.Jospa joku osaisi sen selittää.Voihan olla että sinun kannattaa kokeilla lääkitystä aloittamalla pienellä annostuksella,pienemmällä kuin lääkäri määrää.Lääkkeillä voi olla aluksi hurjia sivuoireita,itse olen syönyt seronilia ja mirtatsapiinia joista jälkimmäistä käytän vielä pienenä annoksena unilääkkeenä aina silloin tällöin.
Mulla oli kanssa alussa samanlaisia oireita! Lenkillä älkoi ahdistaa ja tuntui, että kaikki kaatuu päälle! Lenkille lähtö jopa pelotti. Mulla on kuitenkin koira, niin sen kanssa piti kuitenkin joka päivä käydä lenkillä pari kertaa päivässa. Mulla on sen verran erilainen tilanne, että pääsin kerran viikossa "turvallisen" psykologin luo purkamaan tuntoja ja ahdistuksia. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Olen itse maanis-depressiivinen ja aika vahvalla lääkityksellä, johon kuuluu myös rauhoittavat, joilla selviää pahimmat paniikkipäivät.
Olen sairastanut jo yli kymmenen vuotta ja kaksi vuotta diagnosoituna. Mulla meni kanssa töissä uupumuksen puolelle ja aloin olla harhainen ja todellisuuden taju meni. En muistanut missä olin ja mitä piti tehdä. Tosi pelottavia juttuja. Onneksi tajusin työterveyshoitajan kautta hakea apua ja nyt olo aika lailla ok. Pakko- oireista kärsin myös ja paniikkikohtauksista. Päivä kerrallaan vain eteenpäin.
Hyvä kuulla, etten ole oireineni ainoa. Yleensähän liikunnan pitäisi nimenomaan kohottaa mielialoja, mutta kait jotkut reagoivat sitten siihenkin ahdistuksella. Kun minulla ph-oireet alkoivat, koin että voimakkaan liikunnan jälkeen olo parani, minulla olikin n. 3 kk:n lähes paniikiton aika välillä, kun kävin säännöllisesti lenkillä. Nyt kun oireet sitten pääsivät pahemmaksi ja kroonistuivat, sekä mukaan liittyi myös masentuneisuus, tässä ollaan. Tuntuu ettei myöskään uskalla ottaa kehosta kauheasti irti, pelkään sydänkohtausta tai jotain muuta kauheaa, vaikka ikää on vasta himpun alle 30.
Liikunta aiheuttaa helposti ahdistuneisuutta, koska se saa kehoon varastoituneet virtsahapot vapautumaan verenkiertoon. Myös ruokailu voi aiheuttaa äkillisen muutoksen veren happamuudessa, siksi ruokailu aiheuttaa monelle ahdistuneisuutta. Minulle tuli usein syömisen jälkeen ahdistusta kun vielä kärsin vaivasta.
Blogissani on ohje, jolla masennus, ahdistuneisuus ja paniikit lähtevät keskimäärin 2-4 vuorokaudessa.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
Arvasin, että tulet taas kertomaan tuota kofeiinipropagandaasi. Voin kertoa sinulle, että olen ollut juomatta 8 kk kahvia, ja olo ei ole siitä huolimatta kauhean merkittävästi kohentunut. Yleisvire ja mielialat ehkä olivat jopa hieman paremmat kahvia vielä juodessani, vaikka satunnaiset paniikit olivat silloin pahempia. Ehkä alkuun kahvin lopetettuani olin hieman vähemmän ahdistunut, mutta kyllä nämä masennukset, paniikkihäiriöt ym. taitavat johtua ihan muusta kuin kofeiinista tai kehon happamoitumisesta. Taidan kokeilla täyden vuoden kofeiinittomuutta, ja jos ei olotilat muutu, aloitan teen juonnin.
Kofeiinittomuus on vasta ensimmäinen askel, on luovuttava myös happamoittavista sapuskoista, kunnes keho on puhdistunut jäämistä, ja siinä voi mennä aikaa. Tuo emäksisöivä kasvis/hedelmä-dieetti antaa hyvin nopean tuloksen.
nykymaailmassa, jos liikunta ilman autoa ahdistaa. Liiku sitten autolla niin ei ahdista. Muista syödä paljon karkkeja, pullaa, suklaata, jäätelöä ja erilaisia kakkuja( täytekakut kermalla ), sillä ne lievittävät ahdistusta liikkuessasi autolla ja laihduttavat sinut sutjakkaan kuntoon. Saat itsetuntosi jälleen kondikseen ja voit hyvin. Verensokeritkin pysyvät hyvänä.
Joo-o. Viestisi oli provo, mutta vastaanpa silti että kyllä tahto ja halu liikkumiseen olisi kova. Haluaisin oikein mielelläni jättää auton kotiin ja kävellä, mutta kun fyysinen rasitus saa pään sekaisin. Tiedoksi vain, että syön melko monipuolisesti, olen hoikka ja muuten fyysisesti terve, eli peruskunto pitäisi olla ihan kunnossa. Joku vaan mättää!
Ota sitten kevyemmin. Hidasta ja kevyttä reenia aluksi. Vedä sikareenit vain, jos pystyt menee kämpille eikä tarvi lähteä mihinkään ulos ottamaan paniikkia.
Pitää kuunnella kroppaa ja päätä, asteittain voi yrittää koventaa jossain vaiheessa.
Onko mitenkään mahdollista, että taustalla olisi fyysinen ylirasitus?
Varsinkin ylikunto voi kestää kuukausia taka-alalla. Tosin sellaisen hankkimiseen tarvitaan jo enemmän urakointia.
väsynyt, niin kroppa kaipaa luonnollisesti lepoa ja silloin nukuttaa ja mennään nukkumaan. Kun ihminen on nälkäinen, niin kroppa kaipaa ruokaa ja silloin syödään. Kun ihminen on janoinen, niin kroppa kaipaa vettä, mehua tms. jolloin juodaan jano pois. Kun ihminen on liikarasittunut eli väsynyt, niin kroppa kaipaa myöskin lepoa eikä enää lisää rasitusta, jolloin tulee burn out eli kroppa menee niin sanotusti loppuun, finito. On ihan normaalia ettei sinun elimistösi hyväksy enää lenkkeilyä, jos kerran se kertoo että tarttee lepoa. Miksi sitten menet lenkille tai liikkumaan, jos ei kroppasi sitä halua juuri nyt. Liikunnan aika tulee sitten, kun kroppa kertoo, että nyt mennään ja siihen on halu.
Nykymaailma on pakkotoimintojen maailma, jossa kellon mukaan toimitaan ja tehdään jopa harrastukset, joista pitäisi tulla hyvä olo, sellaisella aikataululla, että pää kohisee ja verenpaineet nousee. Mitä enemmän ihminen on sidottu aikatauluihin, sen suurempi paine kohdistuu elimistöön, varsinkin fyysiseen puoleen. Fyysisen puolen stressitilat ja muut häiriötilat saavat aikaan psyykkisiä häiriöitä, jotka eivät ole sairauksia, vaan ihan luonnollisia reaktioita. Oma elimistö on se, mitä pitää kuunnella ja toimia myöskin sen mukaan.
Lääketiede on saanut ihmiset tarkkailemaan jokaista pikku tuntemustaan. Kaikista terveistä elimistön reaktioista on nykypäivänä tehty sairasta. Diagnoosinumerot on tehty palvelemaan lääkäreitä lääkkeiden määräyksessä. Mitä enemmän ja moninaisempia diagnooseja on, sitä enemmän lääketehtaat saavat ympättyä lääkkeitä ihmisiin.
Käyttäkää omaa ajatteluanne ja järkeänne, koska teillä sitä on.
musta tosi hienosti kirjotettu!!!