Suomalaisten kisat

ja Huhtalan veljekset olivat porukka jota minä nuorena seurasin innokkaasti.
15 km. harjoituslenkillä, pysyin 15v. mukana 3 km. sitten menivät menojaan.
Veikon hiihtokurssillakin olin viikon.

Kyllä Veikollekin luotiin lehdissä paineita aikanaan, sankari kun oli.
Vaan Veikolle tuli Mustikkakeitto rinnuksille, ei pissa housuun.
Ei media pilaa urheilijaa, hän tekee sen itse.
Valmennus pitää huolta että lunta on ladulla, ruoka on sopivaa, veriarvot kunnossa ja Maitohapot hanskassa.
Urheilijan tehtävä on hankkia niitä Maitohappoja.
Jos ei harjoitus satu, on harjoitus mennyt pieleen.
Ja tuo psyykkinen puoli, Vancouverissa kiukutellaan nyt että huipuilla on oma huone, rupusakki saa jakaa huoneen toisen surkimuksen kanssa. Lataa siinä tsemppiä sitten.

Jos kuule urheilija saa apurahaa treenaamiseen yhteiskunnalta ja se keskittyy vain tähän suoritukseen.
siis neljä vuotta keskitytään ehkä yhteen suoritukseen sitten sanotaan et mä lähren koittamaan miten käy ja miten itkälle eväät riittää.
Ei se noin mee sinne mennään verenmaku suussa ja suoritukses on tappamisen maku mun mielest apurahaa ottava urheilija on vastuussa veromaksajille.
Ei kukaan muukaan ammatin harjoittaja voi sanoa asiakkaalle et mua ei nyt hotsittanut ja homma meni poskelleen,ei helvetis työ hoiretaan oli fiilikset mitkä tahansa.
Kun puhutaan urheilijan luontees niin mun lemppari on Räty siin jätkäs oli särmää ja se ei itkenyt ja selitellyt.