Minulla on ollut masennusta paniikkihäiriöineen. Olen alkanut miettiä että jospa minulla olisi myös pakko-oire eli pakonomainen päänahan kynsiminen. Aloin raapia päästä hilsettä ollessani noin 10 vuotias ja tätä on jatkunut yli 10 vuotta. Päänahkaani on jatkuvasti kutiseva, punoittava ja hilseilee voimakkaasti. Olen käyttänyt lääkeshampoita ja erilaisia hoitokuureja, mutta silti ongelma jatkuu. Onko muilla kokemusta tällaisesta? Kynsin päätä yleensä tilanteissa joissa olen yksin tai tutun henkilön seurassa. Jotkut ovat käskeneet lopettamaan kynsimisen, koska se näyttää ällöttävältä. Itsekin olen usein ärtynyt huomatessani taas repiväni ihoa. Stressaantuessani kutina ja raapiminen pahenevat. Jollakin tapaa puran jotain jännitystä ja pahaa-oloa raapimalla. En vain tiedä kuinka päästä tästä eroon.
Päänahan
kynsiminen?
1417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekin kynsin päänahkaa, muualtakin. Mulla se muistaakseni alkoi kun lopultakin sain lopetettua kynsien järsimisen, aloin tosin myös jyrsimään huuliani ja poskiani.
Häiriöstäni en ole päässyt eroon mutta vaihtelemalla toteutustapoja saan kusetettua itseäni.
Erittäin lyhyeksi leikattuja kynsiä voisit kokeilla mutta oo sitten tarkkana noitten sijaistouhujen varalta, kyllä hullu konstit keksii. ; )
Tässä taannoin huomasin uuden pakkomielteen, olin keittämässä kahvia ja yhtäkkiä kiinnitin huomiota siihen että kahvipurujen annostelun jälkeen laitan aina ripauksen lisää kahvia, ikäänkuin varmistukseksi että kahvi varmasti on riittävän vahvaa.
Olen satunnaisesti yrittänyt vastustaa kahviripauksen lisäyksen pakkoajatusta, en ole vielä kokeillut miltä tuntuisi ja kahvi maistuisi jos oikeasti jättäisin laittamatta, mutta ajatuskaan siitä ei toistaiseksi houkuttele. Ehkä huomenna kokeilen, tai sitten en.