Jeppistä jee olen 22v mies ja olen halunnut olla tyttö koko iän mutta olen huomannut että itsellä ois tavallaan 2 persoona. Toinen haluaa olla hyvännäköinen teini pissis jota kairattaisiin perseeseen ja toinen haluaa olla menestyvä ja rikas jolla ois pirun hyvännäköinen tyttöystävä. Nämä kaksi asiaa ovat jotenkin ristiriidoissa toistensa kanssa. Ongelma nro 2 mitä noita suomi transuja on nähnyt niin ne ovat ihan törkeen rumia eivätkä edes näytä naiselta (sori nyt vaan) toisin kun mitä tuolla maailmalla tapaa. Tämä aiheuttaa taas sitä että haluanko olla suhkoot hyvännäköinen mies vaiko joku ruma friikki. Onko edes suomessa mahdollista olla yhtä kaunis kun esim shemalepornoa sivulla olevat "naiset" kun nuo ovat popsineet hormooneita 11 vuotiaasta lähtien. Ennenkin on tullu kaduttua tekemisiäni niin nyt ois vielä jonkinlaiset chancet tulla hyvänäköiseks toisin kun sitten 40 tienoilla.
Eli mitä tässä nyt pitäs tehdä?
Eli mitä tässä nyt pitäs tehdä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tietenkin ulkonäkö ei ole samaa luokkaa kuin 11 vuotiaana aloitetuissa hormonihoidoissa. Testosteroni on tehnyt tuhojaan enemmän ja vähemmän. Mutta kyllä vanhempanakin estrogeenit muuttava ulkonäköä melkoisesti, sen mitä luusto sallii. Suomalaiset transsukupuoliset eivät yleensä halua olla netissä näytillä naamakuvissaan. Innokkaimmat naamansa näyttäjät ovat joko tilastaan riemastuneita tiittejä tai alkuvaiheessa olevia transsukupuolisia jotka ovat vielä innostuneita kertomaan kaiken. Myöhemmässä vaiheessa kun TS on jo läpimenevä, he haluavat yleensä sulautua tavallisten naisten joukkoon eikä enää halua olla esillä. Tästä ehkä johtuu ne törkeen rumat kuvat. Kyllä suomalaisetkin transnaiset ovat melkoiselta osaltaan hyvän näköisiä, eikä ikinä luulisi että ovat elämänsä alkutaipaleen elänyt miehenä.
Ehkä olisi järkevää tässä vaiheessa ryhtyä oikeasti selvittämään kumpi haluat olla, esimerkiksi terapeutin kanssa?
Harvemmin naiset haaveilee mistään teinipissiksenä perseeseen kairaamisesta. Biseksuaali transvestiittimies, ei mitään uutta auringon alla.
naisia tietysti on, nainenkin saattaa haluta anaaliseksiä, vaikka se kyllä on harvinaista, mutta se että joku haluaa naiseksi pukeutuneena antaa persettä miehille ei kyllä ole todiste naisidentiteetistä, vaan ehkä jopa päin vastoin.
jos voit pohtia olisko sitä tänään mies vai nainen, kumpi hyödyttäisi enemmän. Ja jos transnaiset on mielestäsi jotain "suomi-transuja". Ehkei transut naisennäköisiä olekaan, no ei tietenkään kun eivät naisia ole. Transtaustaisia naisia olet saattanut nähdä kadulla, mutta mistä heidät tunnistaisit, kun ovat tavallisennäköisiä (tai hyvännäköisiä) naisia, eivät "transuja".
käsitys hormoonien ihmeitä tekevään voimaan. Ei hormoonit mahda mitään luustolle vaikka vähän kasvoja muuttavatkin. Jos on kulmikkaat kasvot, niin ne on kulmikkaat. Monella vaan kasvaa ajan kanssa itseluottamus ja alkavat kuvittelemaan, että hormoonit ovet heitä hirveästi muuttaneet.
itsensä ja joidenkin toistenkin muutoksen, sitä alkaa uskoa hormoneihin... Ei ns. onnistuneet tapaukset levittele kuviaan netissä tai pistä silmään katukuvassa.
itseluottamus, kun se säteilee niin vahvasti kaikkiin kanssaihmisiin että hekin kuvittelevat että olen nainen. Ellen kerro taustaani, minua pidetään tavallisena naisena. Enkä edes ole mikään malli ulkonäöltäni, aivan tavallinen maatiaismuija (ehkä juuri siksi ei epäilläkään). En tiedä hormonien ihmeitä tekevästä voimasta, mutta tuloksia on tullut.
että sinua pidetään naisena ja se on nomenomaan hormoonien ansiota. Teetkö välillä galluppeja ja kyselet ihmisiltä, että pitävätkö he sinua naisena vai miehenä. Tottakai he pitävät sinua naisena, jos pukeudut naisellisella tavalla. Ihmisillä, kun on sellainen taipumus, että he ovat kohteliaita. Vaikka et olisikaan läpimenevä, niin ei kukaan normaali ihminen sitä sinulle kerro mitä he todellisuudessa ajattelevat.
Selvennystä sen verran että oletan tavallisten kaduntallaajien lukevan minut naiseksi, kun esimerkiksi terveydenhoitoalan ihmisetkin näin olettavat. En usko että he alkaisivat nimenomaisesti valehtelemaan kun taustani paljastuu. En todellakaan tiedä mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, enkä siitä välitäkään. Todennäköisesti 90 % kohtaamistani ihmisistä ei ajattele minusta yhtään mitään, kuka nyt ajattelisi jostain tavismuijasta mitään erityistä. Ne loput 10 % voivat ajatella että onpas hieman keskimittaa pidempi nainen (siinä suhteessa en ole erityisen silmiinpistävä). Teen todellakin joskus galluppeja tavatessani ihmisryhmiä joille taustani pitääkin paljastua. Helpoin kysymys on että olisivatko tunnistaneet minut transsukupuolistaustaiseksi tavatessaan minut satunnaisesti vaikkapa kadulla. Tähän mennessä aina on sanottu että olisivat automaattisesti olettanut tavalliseksi naiseksi. Itse pidän tuota hormonien ansiona koska olen ottanut itsestäni kuvia prosessin aikana ja ne alkuaikojen "harjoitelmat" ovat mielestäni kauheita ja luulisin että alussa aika moni tuumasi minut nähtyään että oliko siinä mies vai nainen. Vaatteetkin oli usein androgyynejä kuten nytkin.
Jos uimahallin altaassa, äiti sanoo lapselleen että päästä täti ohi, niin eiköhän sitä ole nainen. Tai kun mies avaa mulle oven. En usko että transulle avataan ovi.
paljolti johtopäätöksia sen perusteella miten ihminen on pukeutunut. Jos pukeudut naisellisesti ja hiuksesi ovat naisellisesti, niin automaattisesti ajatellaan, että kyseessä on nainen. Ajattelevat ehkä vaan, että vähemmän kaunis nainen.. Edelleem sanon sen tosiasian, että ihmiset ovat kohteliaita ja haluavat miellyttää toista. Et kai tosissasi kuvittele, että halutessasi tuoda asian jossakin esille, niin joku epäkohteliaasti täräyttäisi, että äijältä sinä näytät. Millaisille ihmisryhmille taustasi pitää paljastua, jos kerran halusit muuttua naiseksi, niin miksi haluat tuoda asian esille ja vieläpä ihmisryhmille. Tuota Androgyyniä pukeutumista ihmettelen, että miksi niin pukeudut. Etkö uskalla pukeutua naisellisesti ja näyttää naiselta.
Alatko terveydenhoitohenkilökunnalta tiukkaamaan, että näytätkö varmasti naiselta. Onko se jos on kohtelias mielestäsi valehtelua.
transuun ihmettelen. Kun alkaa tosielämänkokeen, niin ei siinä ole yhtään kummallisempi kuin transu. Pukeutuminen ratkaisee paljon ja kyllä siinäkin vaiheessa miehet avaavat oven. Transu taas erottuu yleensä sillä, että ylipukeutuu.
Mutta se ei tarkoita ettenkö olisi nainen.
Kun kuljet muiden ihmisten joukossa, katsopa naisia ja miten he ovat pukeutuneet. Ylivoimaisesti suurin osa on pukeutunut melko androgyynisesti, pitkät housut tai enintään farkut, toppapusero joka voi usein olla miesten mallistoa tai sitten väljä talvitakki joka ei ole erityisemmin naisellinen malliltaan. Miksi minun pitäisi pukeutua korostetun naisellisesti. Minun naiseuteni ei vähene vaikka olen pukeutuneena työhaalareihin jos se on tarpeen. Tuo kauneus on tietenkin makuasia, mutta itsekin kriittisesti arvioiden en ole omassa ikäluokkani naisten joukossa siellä rumimmassa päässä. Olen varma ettei vastaantulijat ajattele "että vähemmän kaunis nainen", pikemminkin he eivät ajattele mitään. Tällaiset tavallisen näköiset naiset ovat massaa johon ei kiinnitetä huomiota ja siitä olen tyytyväinen. Osa työstäni on sellaista että joudun paljastamaan taustani, koska se on nimenomaan sen edellytys.
Totta on kyllä että täällä Virossa meen paremmin läpi. Olen aika lailla normaalin mittainen ja pukeutuva eestiläisakka. Suomessa mua tuijotetaan.
Kyllä on niin että suomalaisen naisen malli on persjalkainen tankki. Jpos olet pitkäsäärinen naisimmieinen niin pakene vaikkapa Riikaan. Siellä on samanlaisia.
ovat savolaiset, mutta myös keskimäärin pieninenäisempiä ja pyöreäkasvoisempia, joten vähäisempi tarve korjauttaa kasvoja.
"...mitä noita suomi transuja on nähnyt niin ne ovat ihan törkeen rumia eivätkä edes näytä naiselta (sori nyt vaan) toisin kun mitä tuolla maailmalla tapaa. Tämä aiheuttaa taas sitä että haluanko olla suhkoot hyvännäköinen mies vaiko joku ruma friikki."
Sanoisin näin, että transsukupuoliselle on kaikista tärkeintä, että hän saa olla sitä mitä on, eikä koe esim. jatkuvaa ristiriitaa biologista kehoaan kohtaan. Se, kummanko sukupuolen edustajana voisi näyttää paremmalta, ei ole mikään lähtökohta prosessiin hakeutumiseen tai hakeutumatta jättämiseen. Onhan se "läpimeneminen" tietysti on jossain määrin olennaista ja helpottaa elämää kummasti, mutta erityisen tärkeänä voisi pitää sitä, että kokee itse tyytyväisyyttä ulkonäköönsä ja "uuteen sukupuoleensa" (tämä saavutetaan tietääkseni lähes aina oman sukupuolikokemuksen vastaisten fyys. muutosten myötä). En tiedä missä olet noihin "suomi-transuihin" törmännyt, mieleeni tuosta tulee ehkä lähinnä transvestiitit, jotka eivät hormonihoitoa käytä (en tässä nyt tarkoita, etteikö transvestiitti voisi mennä bio-naisesta). Mutta totuushan on, että näitä "läpimeneviä" on aika vaikea lähteä tunnistamaan kun he uppoavat naismassaan.
Suosittelisin minäkin samaa, mitä joku jo tuossa aiemminkin, eli oman identiteetin pohtimista jonkun (mielellään ammattitaitoisen) ammattihenkilön kanssa. Voithan myös halutessasi kokeilla naisroolia, miltä se tuntuisi (esim. pukeutuminen kotona tj).