Olen raskaana 5 viikko, tulossa 5 lapsi, minulla on 3 lasta ensimmäisestä avoliitosta, ja nyt mieheni kanssa päätettiin että halutaan vielä yksi. Kerroin vanhemmille, iskä oli iloinen, mutta äiti.... hän alkoi huutaa, kertoi että minä sairas, ja kysyi paljos mä vielä synnytän 5-10 kappaleet? Jostain syystä lapset hänen mielestä ei oo Jumalan lahja, vaan kappale. Tietysti olen aikuinen nainen, mutta ajattelin että hän ymmärtää ja kannustaa, sen jälkeen kun hän huusi ja kertoi pahoja asioita hän ei soittaa, eikä mitään. Mitä mun pitää tehdä? Sen jälkeen minulla on paha mieli, en tiedä mitä voin tehdä..... Auttakaa please
apua
epätoivoinen32
13523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ethän sinä äitisi kanssa ole lasta saamassa, vaan miehesi. Ei sinun tarvitse tehdä äitisi suhteen mitään. Hän on aikuisena itse vastuussa omasta elämästään ja mielenliikkeistään. Jos haluaa olla tuollainen niin antaa olla ihan keskenään.
Kerrot, että sinulla on 3 lasta ja nyt on 5. lapsi tulossa? - Ehkä äitisi tuntee sinut paremmin ja tietää tilanteese paremmin kuin tämän palstan lukijat. Tavallisestihan perheen lapsiluku ym perhettä koskevat neuvotellaan kyseisessä perheessä - ei äidin, isän tai yleisen palstan foorumilaisten kanssa.
Keskivertosisälukutaidolla ymmärsi kyllä, mitä ap kirjoitti.
Ensimmäisestä liitosta on 3 lasta, toisesta 1 ja nyt odotetaan perheeseen viidettä.
Tarkoitin vain että 3 lasta ensimmäisestä avoliitosta, neljäs lapsi on jo olemassa ja nyt päätettiin että halutaan vielä (eli 4 ja 5 lapsi on toisesta avioliitosta) sorry ,jos kirjoitin epäselväks.
Ja kiitos teille vastauksesta
Isovanhemmillekkin tulee ikää ja jaksamiskyky alkaa olla koetuksella. Samaa ihmettelin sukulaisellanikin siis entisiä ei jaksanut kunnolla hoitaa, tuuppasi isovanhemmille minkä kerkesi ja he vielä kävivät raskaassa työssäkin. Kyllä siitä isovanhemmat suuttuivat kun uuden kumppanin kanssa piti alkaa heti lisää lapsia tekemään, että joko taas alkaa sama rumba edellinenkin oli yhtä helvettiä, jatkuvaa porua ettei jaksa.
Jos te jaksatte eikä siitä omaiset ylikuormitu niin mikäs siinä. Ja niinhän siinä kävi et jälleen iäkkäät vanhempani ovat jatkuvina lapsenhoitajina joidenka kummatkin vanhemmat kotona ja vievät vieläpä lapset päivähoitoon, että näin... Kyllä jotkut osaavat hyväksikäyttää ja ottaa kaiken irti lähiomaisistakin.
Hyväksikäyttö ei tapahdu ilman toisen suostumusta. Jos ei osaa pitää puoliaan, niin se on oma moka. Onko parempi estää koko lasta syntymästä, kuin että osaisi itse kieltäytyä lapsen hoidosta..
mutta niin usein kuulee sanonnan, isovanhemmat ei välitä, jos kieltäytyy hoitamasta....kakspiippuista!
Henkilökohtaista perheen perustaminen, mutta jokainen tehköön vain lapsia sen verran minkä luulee kykenevänsä huolehtimaan, eikä varaudu mummoihin ja vaareihin lapsenhankintaa suunnitellessa, kaikki on niin rajallista, myös mummujen jaksaminen:)
Onko lasten hankkiminen tapa välttää työelämää. Sitäkin valitettavasti tapahtuu.
Oletko paljonkin hoidattanut lapsia äidilläsi - ehkä hän nyt kerta kaikkiaan on sitä mieltä että hänen osaltaan piisaa jo.
Niin, ja parempi tappaa lapsi, kuin sanoa suoraan, ettei hoida lasta.
Yksi lause vai yksi elämä ..siinäpä elämän ja kuoleman kysymys..
mutkia suoriksi. Kukas tässä on käskenyt tappaa ketään? Lähinnä ajattelin että lapsen tai lasten ihan ikiomat vanhemmat voisivat lapsensa hoitaa ja kasvattaa eikä kiikuttaa niitä isovanhempien vaivoiksi. Eihän toi ap:n kommenttikaan sisältänyt hänen äitinsä taholta kehotusta lapsen tappamiseen vaan äimistelyä sen suhteen montako lasta tässä nyt aiotaan sitten tehdä. Mikä nyt minun nähdäksen viiden lapsen äitiä aika kohtuuttomasti loukkasi... luulisi että viisi lasta jo saaneena olisi niin aikuinen että oman iäkkään ädin jutut voi antaa olla silleensä. Mutta jos on totunut kaikki asiat äidillensä ian kaiken kantamaan eikä itte ikinä kasvanut aikuiseksi niin kai se sitten harmittaa ihan noinkin paljon.
Ja sinä keksit omasta päästäsi, että AP olisi hoidattanut tai tulisi hoidattamaan lapsiaan äidillään!
Eikö sinulta löydy yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan.. Aikuinen on myös tunteita omaava ihminen, ja jos oma äiti sanoo ilkeitä ja rankkoja asioita, niin järkyttäähän se. Raskaus herkistää entisestään.
Kai sinä äitisi tunnet ja tiedät mitä hälle kerrot? Minä ainakin henk. koht. ajattelen äitinä, että kestääkö terveyteni, talouteni ja jaksanko hoitaa tulevan piltin? Ja mummona ajattelen tyttären työtaakkaa suurperheen äitinä ja myös sitä, että itse mummona olen jo niin iäkäs ja sairaalloine etten vauvaa ainakaan usein jaksa hoitaa. - Se muuten on aikamoinen ruljanssi pyörittää suurperhettä, että jokainen lapsi huomioidaan ja saa yksilöllistä rakkautta, kasvatusta ja koulutusta omalta perheeltään. Ja usein myös uusperheissä on muitakin ongelmia jo edellisestä/edellisistä liitoista. - Itse olen mummo sodan jälkeen suurperheestä (meitä oli 6 sisarusta) ja sanon vielä nytkin, että oli aina hauskaa kun oli paljon sisaruksia. Pula-aikana vanhemmillamme oli taloudellisesti tiukkaa, mutta saimme hyvän ja tasa-arvoisen kasvatuksen ja koulutuksen sekä tytöt että pojat. Nyt aikuisina mummoina ja pappoina meillä on edelleen hauskaa tavatessamme ja arvostamme edelleen jo kuolleita vanhempiamme.