Marsukuume iski, mutta...

Esteenä sitten onkin se tyypillinen, eli lupa. Äitini mielestä meillä on jo tarpeeksi lemmikkejä (marsu ja kaksi koiraa), eikä yhtään eläintä siis ole enää tulossa. Enkä siis ole mikään pikkulapsi, joka alkaa vinkumaan, jos ei jotain saa, ikää löytyy kyllä jo 17 ja marsukokemustakin melkein 9 vuotta, joten hetken mielijohteesta ei liene kyse. Toisena ongelmana voinee pitää nykyistä 5-vuotiasta marsuani, joka on melko häijy muita marsuja kohtaan. Se hyväksyi vain entisen marsuni, mutta tämän kuoltua viime toukokuussa, on joutunut olemaan yksin.

Olisiko mahdollista vielä totuttaa uuteen marsunpoikaseen? Tulee kyllä jonkun aikaa toimeen tuttujeni marsun kanssa, kunhan kumpikin on ns. puolueettomalla alueella. En tietenkään voi korvata lajikumppanin seuraa ja marsu vaikuttaakin yksinäiseltä, eli olisiko pahempaa rääkkäystä pitää marsu jatkossakin yksin vai hankkia toinen marsu, silläkin uhalla, etteivät ne ikinä tulisi toimeen? Olen kyllä ehdottanut äidilleni, että nyt, kun omat varani riittävät, maksan itse joko marsun (tietty mahd. luvalla) tai sitten häkin, siltä varalta, että marsut joutuu pitämään eri häkeissä. Kuulostaako kohtuulliselta ehdotukselta? Vai täysin lapselliselta?
5190
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mutta entä sitten kun nykyisen vanhan marsusi aika tulee ja se kupsahtaa, sinulla olisi taas yksi marsu siellä yksin. Eli jos päätät hankkia perheenlisäystä marsujen muodossa, osta saman tien kaksi sisarusta/kaveria. Silloin ei taas yksi jää vanhuksen kuollessa yksin tympääntymään. 2 marsua lisää yhden sijaan ei ole kovin iso lisä, ja on hyvinkin mahdollista että nykyinen marsusi ei elä enää kauaa. Niin, tai sitten se elääkin vielä toiset 5 vuotta, ikinä ei voi tietää. Mutta realistisinta olisi ajatella että se ei elä enää kuin korkeintaan pari vuotta, ehkä vain vuoden. Pikkumarsuilla olisi seuraakin toisistaan jos vanhus ei niitä reviirilleen hyväksyisi, eli et joutuisi pitämään kahta marsua aivan yksin.

Ja häkkiä halvemmaksi tulee muuten rakentaa taikakuutioaitaus/häkki. Jos koirat ovat haittana, sen voi tehdä pöydällekin. Oletko sellaista tuumannut...?

Äänestä
  • tämäkin on käynyt mielessä ja häkki, jonka ajattelin ostaa, riittää myös kahdelle. Tai sitten juuri noi taikakuutiot, meillä on myös niitä ja olenkin niistä marsulleni kaikenlaista rakentanut, mutta en sitten tiedä, miten varsinaisen häkin rakennus onnistuu. Lähinnä se pohja jne. Koirat eivät sinänsä haittaa, koska ovat niin pieniä, etteivät häkkiin ylety. Sitten kun vielä saisi ton yhen puhuttua ympäri edes siihen yhteen marsuun ja löytäisi ne tyttömarsut, kaikkialla kun on ollut vaan poikia

    Äänestä

  • Alottaja kirjoitti:

    tämäkin on käynyt mielessä ja häkki, jonka ajattelin ostaa, riittää myös kahdelle. Tai sitten juuri noi taikakuutiot, meillä on myös niitä ja olenkin niistä marsulleni kaikenlaista rakentanut, mutta en sitten tiedä, miten varsinaisen häkin rakennus onnistuu. Lähinnä se pohja jne. Koirat eivät sinänsä haittaa, koska ovat niin pieniä, etteivät häkkiin ylety. Sitten kun vielä saisi ton yhen puhuttua ympäri edes siihen yhteen marsuun ja löytäisi ne tyttömarsut, kaikkialla kun on ollut vaan poikia

    Mutta sillä ehdolla, että löydän samannäköisen marsun, kun yksi entisistä marsuistamme. Se ei ihan helppo tehtävä olekkaan, koska kyseinen marsu oli vähän "erikoisemman" näköinen. Ihan normaali kolmivärinen kyllä, mutta karvoitus oli hauska, päässä sillä oli samanlainen "kuoppa" kuin crestmarsuilla, toiselta puolelta kylkeä turkki kihartui jännästi ylöspäin ja takapuolessa oli muuta turkkia pidempi karva. Itse en samanlaista marsua enää haluaisi, sillä se muistuttaisi liikaa edellisestä. Tunnen vieläkin syyllisyyttä sen kuolemasta, vaikka olin silloin vasta 12-vuotias, eikä kuolema ollut syytäni. Silti en pysty katsomaan kuvia kyseisestä marsusta tai ajattelemaan sitä ilman, että alan syyttämään itseäni tai miettimään, vieläkö se kärsii. Tässä nyt kuitenkin kuva, että selkenee, millaista marsua tarkoitin

    http://www.petsie.fi/pet.php?petid=127037

    Äänestä

  • Alottaja kirjoitti:

    Mutta sillä ehdolla, että löydän samannäköisen marsun, kun yksi entisistä marsuistamme. Se ei ihan helppo tehtävä olekkaan, koska kyseinen marsu oli vähän "erikoisemman" näköinen. Ihan normaali kolmivärinen kyllä, mutta karvoitus oli hauska, päässä sillä oli samanlainen "kuoppa" kuin crestmarsuilla, toiselta puolelta kylkeä turkki kihartui jännästi ylöspäin ja takapuolessa oli muuta turkkia pidempi karva. Itse en samanlaista marsua enää haluaisi, sillä se muistuttaisi liikaa edellisestä. Tunnen vieläkin syyllisyyttä sen kuolemasta, vaikka olin silloin vasta 12-vuotias, eikä kuolema ollut syytäni. Silti en pysty katsomaan kuvia kyseisestä marsusta tai ajattelemaan sitä ilman, että alan syyttämään itseäni tai miettimään, vieläkö se kärsii. Tässä nyt kuitenkin kuva, että selkenee, millaista marsua tarkoitin

    http://www.petsie.fi/pet.php?petid=127037

    Miksi sen pitäisi olla saman näköinen? =O

    Äänestä

  • A kirjoitti:

    Miksi sen pitäisi olla saman näköinen? =O

    Kai se oli äitini suosikkimarsu ja haluaa siksi samannäköisen. En tiedä, ehkä se oli sellainen heitto vaan, mutta kovin todelta kuulosti. Tai sitten laittoi sen takia etsimään samannäköistä marsua, että mulla kestäis siinä mahdollisimman kauan

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mahdotonta(ko)? kirjoitti:

Esteenä sitten onkin se tyypillinen, eli lupa. Äitini mielestä meillä on jo tarpeeksi lemmikkejä (marsu ja kaksi koiraa), eikä yhtään eläintä siis ole enää tulossa. Enkä siis ole mikään pikkulapsi, joka alkaa vinkumaan, jos ei jotain saa, ikää löytyy kyllä jo 17 ja marsukokemustakin melkein 9 vuotta, joten hetken mielijohteesta ei liene kyse. Toisena ongelmana voinee pitää nykyistä 5-vuotiasta marsuani, joka on melko häijy muita marsuja kohtaan. Se hyväksyi vain entisen marsuni, mutta tämän kuoltua viime toukokuussa, on joutunut olemaan yksin.

Olisiko mahdollista vielä totuttaa uuteen marsunpoikaseen? Tulee kyllä jonkun aikaa toimeen tuttujeni marsun kanssa, kunhan kumpikin on ns. puolueettomalla alueella. En tietenkään voi korvata lajikumppanin seuraa ja marsu vaikuttaakin yksinäiseltä, eli olisiko pahempaa rääkkäystä pitää marsu jatkossakin yksin vai hankkia toinen marsu, silläkin uhalla, etteivät ne ikinä tulisi toimeen? Olen kyllä ehdottanut äidilleni, että nyt, kun omat varani riittävät, maksan itse joko marsun (tietty mahd. luvalla) tai sitten häkin, siltä varalta, että marsut joutuu pitämään eri häkeissä. Kuulostaako kohtuulliselta ehdotukselta? Vai täysin lapselliselta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu