Moi, tarvitsen hiukkasen apua avoinna oleviin kysymyksiin..
Minä olen raskaana ja lapsi on toivottu,mutta silti pelottaa tarttua virran vietäväksi..Elämäntilanteeni koki uuden käänteen,ja olenkin jäämässä lapsen kanssa yksin..Pitkän harkinnan jälkeen, olen nyt harkinnut jos kuitenkin keskeyttäisin raskauden.lopullinen päätös tulemaan olemaan todella hankala,ja vaikea..
Mutta on monia asioita,jotka edesauttavat päätöksen teossa..
Pyytäisinkin rehellisiä ja asiallisia vastauksia..samankaltaisen kokeneilta..
Eli olen nyt rv 15 3 ja 19v. Käytännössä miten minun nyt pitäisi edetä asiassa,jos haluan abortin tehdä?
Miten se tulee tapahtumaan? Kun on niin ristiriitaista tietoa,lääkinnällinen/kaavinta jne..
Itse olen sitä mieltä,että kun raskaus on jo noin pitkällä,synnytys mahdollinen..?
Tuleeko maksamaan minkäverran?
Mitä toimenpiteen jälkeen? Elämän jatkuminen? Raskasta tulee olemaan sen tiedän,koska itse en oikein tahdo millään hyväksyä aborttia,jota ihmiset tunnottomasti tekee,vieläpä useastikkin..
Mutta tässä näin alkuun,kaipailen vähän juttuseuraa,koska itsellä ei ole ketää lähipiirissä,joka olisi abortin tehnyt,jne..
Minä olen raskaana ja lapsi on toivottu,mutta silti pelottaa tarttua virran vietäväksi..Elämäntilanteeni koki uuden käänteen,ja olenkin jäämässä lapsen kanssa yksin..Pitkän harkinnan jälkeen, olen nyt harkinnut jos kuitenkin keskeyttäisin raskauden.lopullinen päätös tulemaan olemaan todella hankala,ja vaikea..
Mutta on monia asioita,jotka edesauttavat päätöksen teossa..
Pyytäisinkin rehellisiä ja asiallisia vastauksia..samankaltaisen kokeneilta..
Eli olen nyt rv 15 3 ja 19v. Käytännössä miten minun nyt pitäisi edetä asiassa,jos haluan abortin tehdä?
Miten se tulee tapahtumaan? Kun on niin ristiriitaista tietoa,lääkinnällinen/kaavinta jne..
Itse olen sitä mieltä,että kun raskaus on jo noin pitkällä,synnytys mahdollinen..?
Tuleeko maksamaan minkäverran?
Mitä toimenpiteen jälkeen? Elämän jatkuminen? Raskasta tulee olemaan sen tiedän,koska itse en oikein tahdo millään hyväksyä aborttia,jota ihmiset tunnottomasti tekee,vieläpä useastikkin..
Mutta tässä näin alkuun,kaipailen vähän juttuseuraa,koska itsellä ei ole ketää lähipiirissä,joka olisi abortin tehnyt,jne..
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Kun raskausviikkoja on yli 12, keskeytykseen on anottava lupa Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukselta.
Yli 12 viikkoa kestänyt raskaus keskeytetään Suomessa vain lääkkeellisesti sairaalassa"
"Myöhempään raskaudenkeskeytykseen tarvitaan aina terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman tai muiden painavien syiden perusteella. Viimeinen takaraja on 20. raskausviikko, lapsen vamman kohdalla 24."
Kerroit että lapsi on toivottu ja tulleesi siihen päätöseen että keskeytys tehdään, mutta oletko aivan varma että tahdot keskeyttää toivotun raskauden?
Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja se tulisi ottaa huomioon jo ennen kuin alkaa yrittämään lasta.
Kaikkeenhan ei voi kuitenkaan varautua, mutta joistakin ongelmistakin voi selvitä jos tahtoo kovasti.
Olette siis eronneet tai eroamassa miehesi kanssa, mutta eikö lapsi ollut yhteinen toive?
Mikä asia on sellainen joka tässä vaiheessa saa suhteen kaatumaan, vai onko ne vain pelkästään ryppyjä jotka saataisiin siliämään?
Onko sinulla ketään lähipiirissäsi joka auttaisi sinua lapsen synnyttyä? Tai miksi mies ei voisi olla lapselle isä siitäkin huolimatta että ette ole enää yhdessä?
Kysyinpä vaan kun et kertonut tilanteestasi sen enempää.
Kannattaa kuitenkin ottaa pikaisesti yhteyttä neuvolaan ja keskustella siellä näistä asioista, siitäkin huolimatta että päädyt keskeyttämään raskauden.
Älä ajattele raskauttasi enää tässä vaiheessa naisena, joka päättää elämästään ja asioistaan. Sitä sinä olit sinne rv12 asti. Nyt olet tuleva äiti (melkein yhdyssanaa voisi käyttää: tulevaäiti) ja mieti asiaa siis äitinä. Tämä on ensimmäinen vastoinkäyminen sinun ja lapsesi yhteisellä taipaleella, ja on sinun valintasi tyssääkö taipale tähän vai oletko valmis ottamaan todellakin täyden vastuun ja kestää hamaan loppuun saakka.
Valinta on kuitenkin SINUN, mikäli saat vielä luvan keskeytykseen. Mitä tahansa päätätkin, ole varma asiasta. Jos tahdot keskeytyksen, esitä itsevarmana asiasi terveyskeskuksessa. Jos siellä itket ja sanot haluavasi sikiön vain pois, eivät he sinulle sitä enää tee. Mutta kun sanot että "raskaudenkeskeytys sen ja sen takia, kiitos" niin on aivan toinen ääni kellossa.
Jos päätät pitää lapsen, et ole yksin sen kanssa. Saat paljon apua kun vain pyydät. Esim. voit etsiä juttuseuraa netistä, pitää treffejä ja äiti-lapsitapaamisia. Saat tukea aivan varmasti. Et jää yksin. Ja mikä voittaisikaan tunnetta saada etsiä niitä omia piirteitään lapsensa kasvoilta? :)
Päätät mitä tahansa, tee se heti ja ole varma.
Ja muista ajatella tulevanaäitinä. Ei enää naisena, sillä tässä vaiheessa et ole enää yksi.
neuvoja Aborttimöröltä. Minäkin kyseenalaistaisin abortin siksi, että sanot lapsen olleen toivottu. Elämää ei koskaan voi etukäteen ennustaa, ja epävarmuus ja pelko elämäntilanteen muuttuessa ovat normaaleja reaktioita. Mutta toivotun raskauden keskeyttäminen on niinikään erittäin iso päätös ja suuri kriisitekijä elämässä. Raskauden keskeyttäminen ylipäätään on minusta niin iso päätös, että siitä pitäisi olla mahdollisimman varma. Jos lapsi on toivottu, miten voisi olla edes lähellekään varma?
Minä olen jatkanut raskauttani siitä huolimatta, että jäin yksin lapasen kanssa hyvin nuorena. Olin nuorempi kuin sinä nyt. Harkitsin kyllä aborttiakin, mutta päädyin pitämään lapseni, koska se oli lopulta toivottu. Olisin tietenkin toivonut ennen muuta sekä ihanan parisuhteen että lapsen siihen parisuhteeseen, mutta tajusin ettei elämässä ole takeita ja aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Minä päätin haluta kuitenkin sen lapsen, vaikken parisuhdetta saanutkaan. Sinullakin on nyt mahdollisuus saada ainakin toinen toivomistasi asioista, vaikkei molempia olisikaan.
Raskautesi on niin pitkällä, että sinulla alkaa tulemaan kiire, jos mielit abortin edes saada. Maamme lain mukaan 12 rv jälkeen sille vaaditaan lupa Valviralta (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, ent. TEO) ja sille pitäisi olla "erityinen syy". Noin myöhäisessä vaiheessa raskaus keskeytetään Suomessa lääkkeellisesti.
Ote Suomen aborttilaista:
>>Raskaus on keskeytettävä niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista.
Muun syyn kuin naisella olevan sairauden tai ruumiinvian vuoksi ei raskautta saa keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen. (14.7.1978/564)
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi kuitenkin, jollei nainen raskaaksi saatettaessa ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai jos siihen muuten on erityistä syytä, antaa luvan raskauden keskeyttämiseen myöhemminkin, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennen raskausviikon jälkeen. (27.11.1992/1085)>>
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700239
Ensitöiksesi sinun kannattaa soittaa vaikka omaan Terveyskeskukseesi ja kertoa tilanteestasi. Sitä kautta uskoisin sinun pääsevän jutteleman asiastasi ammattilaisten kanssa, jotka voivat auttaa sinua ratkaisussasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Älä jättäydy yksin ratkaisusi kanssa.
nyt tosi tarkkaan tilannettasi... tosissaan Kun raskausviikkoja on yli 12, keskeytykseen on anottava lupa Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukselta.
Yli 12 viikkoa kestänyt raskaus keskeytetään Suomessa vain lääkkeellisesti sairaalassa. ja sinä joudut synnyttää sen lapsen. ja tää on ihan fakta koska olin toissapäivänä tyttäreni mukana keskeytyksessa jolloin kerrottiin nämä asiat meille, mutta me saimmekin tietää että tytöllä ei kasva sikiötä sisällään. Itse olin 17v kun sain ensimmäisen ja päivääkään en kadu! 18v kun sain toisen ja 21v kun kolmannen ja 25v kun 4 lapsen. Kyllä sinäkin pärjäät aivan varmasti! Saanko udella mistä päin maailmaa olet? jos tahdot juttu kaveria niin laita s.postisi niin voidaan ainakin kirjoitella.
Voithan sä koska tahansa jäädä lapsen kanssa yksin hänen syntymänsäkin jälkeen! Et kai sä sillonkaan ala miettiä lapsen sumaamista?? Myöhemmin voit löytää paremman miehen vaikka annat lapsesi elää, ja mikset synnyttäisi lastasi elossa? Sillon sulla on muutama kuukausi vielä aikaa harkita pidätkö itse lapsen vai annatko hänen jatkaa elämää muualla. Kuulostaa että olet tekemässä todella hätiköityä päätöstä, ja etkö vastaa jo itselleskin kun et edes hyväksy aborttia!?
Kannattaa muistaa myös ettet voi ikinä tietää vaikka tämä olisi ainoa tilaisuutesi koskaan saada oma lapsi. Kohdussasi on pikkuinen ihminen, jolle tämä on taatusti ainoa mahdollisuus elää!
Sinua nuorempana pidin lapseni ja vaikkei aina olekaan ollut helppoa, ei ole tarvinnut katua hetkeäkään!
Hätiköity päätös..? Toveri on keskeyttämässä raskauttaan 15 viikolla (vai 16) ja sinusta se on hätiköity päätös...
Monet meistä kuitenkin keskeyttävät raskauden heti viikon sisällä siitä kuultuaan. Mikäs meidän ratkaisu on ollut? Jotain paljon nopeampaa kuin hätiköity?
Milloin abortin siis pitäisi olla mahdollista mielestäsi tehdä, jos ihminen ei ole vielä kymmenen viikkoa raskaudesta tiedettyäänkään "kypsä" päätökseensä raskauden suhteen?
Aloittajalle: oletkin vastaukset jo saanut kysymyksiisi. Jos muiden mielipiteet kiinnostavat, niin tässä minun: Älä nyt hyvä ihminen, jos ei ole ihan pakko... Itsekin olen raskaana tällä hetkellä ja täytyy myöntää etten päivästäkään ole nauttinut edellisen puolen vuoden aikana, eli tiedän tarkkaan miltä tuntuu, kun miettii sitä, että eikö tämän vielä voisi perua. Tämän kestää vain sen voimalla, että on jonkinlainen lupaus siitä, että kyllä se sitten jälkeenpäin palkitsee. Nyt mietit aborttia, eli on ymmärrettävää, että sinä et koe varmaan edes sitä edessä olevaa palkitsevaksi, joten sinun on varmasti vielä ikävämpää olla raskaana kuin esimerkiksi minulla. Eli täyden tuen anna päätitpä mitä vain ja voin ymmärtää suunnilleen mitä saatat kokea, mutta kannustan kuitenkin olemaan inhimillinen itsellesi ja jättämään kokematta enää tuossa vaiheessa keskeytystä, jos vain mitenkään mahdollista. Tietenkään en kyseenalaista, jos sinulla on perusteet saada keskeytys tässä vaiheessa raskautta, niin totta hitossa sinulla on silloin hyvät syyt miksi sen haet ja saat...
Lapsi on ollut toivottu tähän saakka, ja miehen takiako se nyt yhtäkkiä muuttu ei-toivotuks???
...aloittaja kertoo, joten mitä muutakaan voisi väittää?
Mutta tarkennatko vielä vähän, että miten liittyi vastaukseeni?
Jos olit se aiempi vastaaja, niin voisitko vastata: mikä on mielestäsi ollut meidän suurimman osan päätös, jos kymmenen viikkoa raskaudesta tiedettyään (
että enää edes saisit raskauden keskeytystä, koska raskaus on jo noin pitkällä. Myöhäiseen raskauden keskeytykseen tarvitaan terveydelliset syyt (esim lapsen kehitysvammaisuus tai muu vaikea vamma) tai sitten täytyy kyseessä olla ala-ikäinen odottaja. Sinä olet jo täysi-ikäinen, ja olet alun perin halunnut tuon lapsen.
Lapsen abortoiminen on myöhäisvaiheessa sydäntä särkevää, koska se on jo aivan ihmisen näköinen. Se surmataan ensin myrkyllä kohtuun ja sitten sen joutuu synnyttämään aivan normaalisti.
ottamatta kantaa ap.n kohdalla, valitettavasti abortteja saa myös pelkillä sosiaalisilla syillä vielä rv20 saakka. Sellainen se ylistetty "hieno" lakimme vaan on..
Toivottu raskaus. Piste. Ei abortteja tehdä jos mies häipyy. Hän voi häipyä vaikka vauvan syntymäpäivänä tai viikko sen jälkeen. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun niin tapahtuisi. Miehiä häipyy. Se on fakta. Lapsensaaminen ei ole millään muotoa riippuvainen miehestä. En haihattele. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Toisen raskauden ja synnytyksen kävin läpi yksin. Sairaala päästi kaksi hyvää ystävääni synnytyssaliin ja myös leikkaussaliin ja ystäväni sai olla myös kyvettämässä lasta hänen synnyttyään.
Kohta sinulla on jo rv16...hän näyttää jo ihan pikkuiselta ihmiseltä. Aivan hirveää. Miten voit edes ajatella moista??? Onko sinulla sydäntä???
Abortti on vakava asia etkä saa siihen täältä vastausta, älä edes hae vastausta muilta, vain ainoastaan itseltäsi ja sydämeltäsi. Kerron oman tarinani vain, koska sanot kaipaavasi juttuseuraa, kun sitä ei ole lähelläsi. Ei siis näemmä edes miehesi, joka on tässä asiassa kuitenkin se tärkein.
Minulla on tilanne, jossa tulin raskaaksi heti tavattuani uudestaan miehen, johon olin ollut nuorempana erittäin rakastunut. Me jouduttiin erilleen liian nopeasti ja molemmat kaivattiin takaisin. Pam. Kaikki tapahtui minusta jotenkin liian nopeasti, työpaikat kyllä oli ja hieno kotikin eli estettä lapselle ei ollut. Epäröin, kun hän sanoi, että minä saan päättää. Se oli se virhe. Aloin yksin sitten epäilemään koko asiaa. Ja kuuntelin vääriä ihmisiä tyyliin "se on niin helppoa nykyään". Tein siis abortin.
Terveyskeskuksessa itkin eikä lääkäri pystynyt sanomaan minulle mitään. Hän ei esim. mitenkään yrittänyt keskustella siitä, olinko tosiaan varma asiasta. Sain ajan toimenpiteeseen. Odotusaikanani olin todella onnellinen. En kuvaile sitä tarkemmin, ettei minua tunnistettaisi täällä. Mutta olin todella onnellinen ja "euforisessa" tilassa, kuten sanotaan. Abortti tehtiin, siinä kaikki. En tuntenut mitään.
Vasta myöhemmin tuli kaipaus. Ja se kesti useita vuosia. Ensin katselin 1-vuotiaita, sitten 2-vuotiaita, sitten 3-vuotiaita jne. Seitsemän vuoden jälkeen en enää katsellut. Suhteeni mieheen kesti kolme vuotta. Minun rakkauteni häneen vain loppui. Tänä päivänä olen täysin varma siitä, että hänen asenteensa olisi muuttanut kaiken. Tänä päivänä olen yhtä yksin kuin moni muukin. Ja niin on hänkin. Meidän ajatuksiamme ohjasivat juuri mainitsemasi ulkoiset tekijät: urat, raha, menestys jne. Niitä saatiin ja kaikki muu menetettiin. Ymmärsit varmaan mielipiteeni asiasta? Kuuntele sydäntäsi, älä muuta.
Tein abortin n. 6kk sitten, tosin aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin missä itse olet, olin juuri aloittanut suhteen ja pelotti sen kestäminen, en halunnut jäädä yksin lapsen kanssa.
Toivottavasti en nyt pelota ketään itse toimenpiteen suhteen, mutta se oli ehkä kauheinta mitä olen tähän astisen elämäni aikana kokenut. Minulle se tehtiin lääkkeillä, menetin tajuntani (luultavasti kivuista johtuen) abortin aikana ja menetin verta niin paljon että jouduin sairaalahoitoon. Tämän kaiken jälkeen vuoto jatkui yhteensä noin 3 kk. Luulen, että kaikki mahdollinen meni vikaan, mutta onneksi kohtu on samassa kunnossa kuin ennen aborttia ja se on tärkeintä. Kaikki olemme yksilöllisiä, mutta jos minulta kysytään mielipidettä, sanon ehdottomasti että kannattaa tehdä kaavinta, vaikka tiedän että joillakin lääkkeellinen abortti on ollut erittäin helppo.
Lähes yhtä paha oli kuitenkin se fiilis, minkä abortin tekeminen aiheutti. Varsinkin raskaana ollessa tunteet kun on niin pinnassa, oli päätös erittäin vaikea.
Kuitenkin näin jälkeenpäin, normaalissa tunnetilassa ajateltuna abortti oli oikea päätös. Enemmän väärin olisi ollut tehdä maailmaan lapsi, jolle en olisi voinut tarjota parasta mahdollista. Minun maailmassa lapsella täytyy olla molemmat vanhemmat, koska kärsin itse yksinhuoltajaperheen arjesta koko lapsuuteni. Haluan myös taata lapselleni taloudellisesti niin hyvät oltavat kuin mahdollista. Nyt aika ei ole siihen oikea.
Korostan erityisesti, että abortti ei mitenkään ole ollut itsekäs päätös, vaan nimenomaan päätös toisen ihmisen parhaaksi.
Tsemppiä päätöksen suhteen!
vie aika monelta elämältä tilaisuuden syntymään ihan vaan ehkäisyä käyttämällä, että eipä nykyaikana suurinta osaa ihmisiä varmaan paljoakaan hetkauta tuo naiivi näkemyksesi.
samaa mieltä ! :DD
Juuri näin.
...aivan taatusti olemassaolevien lasten tappaminen. Näin länsimaissa voisi kärjistetysti sanoa, että ihan jokaista varmasti hetkauttaa lasten tappaminen.
Mutta jos puhutaan aborteista, eli alkioiden ja sikiöiden tappamisesta, niin enää ei ole niin, edes länsimaissakaan. Muistetaan se realityelämän totuus, että ihmisen alkaneista raskauksista keskeytetään tällä planeetalla keskimääräisesti joka kolmas. Tarkoittaa sitä, että jos sinä olisit keskivertoinen planeetan naispuolinen asukas, niin jos olisit ollut raskaana kolme kertaa tähän astisen elämäsi aikana, sinulle olisi tehty yksi abortti. Muistetaan lisäksi sellaiset pienet asiat, kuten, että valtaosa planeetan naisista ei ole koskaan kuullut ehkäisystä, eli he ovat olleet raskaana hyvin paljon useammin kuin kolme kertaa elämänsä aikana.
En tiedä ja olisi kiva lukea ihan tietoa asiasta, mutta veikkailla voisi, että kun telluksella on kolme miljardia naista, niin näille kolmelle miljardille naiselle on tehty varmaan jotain kuusi miljardia aborttia... Vähintään, oltava enemmän, sillä suomessakin elää edelleen vanhan aborttilain aikaisia naisia joille on tehty kymmeniä abortteja per nenä...
Äläkä väitä mitään vähemmistöstä, sillä et ilmeisesti tiedä mitä se vähemmistö, jolle on tehty monta aborttia, tarkoittaa. Se, että suomessa joka viidennelle naiselle on tehty abortti ja jossain Ruotsissa joka kolmannelle, ei yksinkertaisesti riitä kompensoimaan sitä, että jonkun Intian ja Kiinan jokaiselle naiselle on tehty abortti.
niidenkin lasten tappaminen joiden olemassaolon sunkaltaiset lappusilmät haluaa kiistää.
Kolmasosa on edelleen vähemmistö, ja niissä on paljon niitäkin jotka on tehny monia abortteja.
Suuntaus on onneksi tämä
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/10/974484
Jos maailman syntyvyys on keskimäärin 135 miljoonaa vuodessa ja aborttien määrä lähenee 40 miljoonaa (2003), niin se on jo reippaasti alle kolmasosan. Lähestulkoon vain viidesosa ja alle neljäsosan.
Maailman naisille ei ole tehty keskimääräisesti joka kolmannelle aborttia, vaan maailman naisten alkaneista raskauksista keskeytetään keskimääräisesti joka kolmas.
Keskimääräisesti maailman jokaiselle naiselle on tehty varmasti ainakin pari aborttia. Joka on täysin eriasia kuin vuositilastoidut länsimaissa tehdyt abortit.
tilastot tai kerro edes järkevä logiikka minkä mukaan teet nämä laskelmasi.