Kirjailija Seppo Jääskeläinen

Minua viehätti etenkin romaani Muutot, joka kertoo elävästi isän yksinhuoltajuudesta levottomina aikoina sotien jälkeen, sekä romaani Kulmat, joka on hiton elävä stadilaiskuvaus.

Tällä Seppo Jääskeläisellä on mielenkiintoisia kirjoja. Olen löytänyt ainakin 7 teosta: Lakkoviikot, Pako Karjalasta, Kulmat, Muutot, Sodan vanki, Sankarin sota ja Punainen Hanko. Toinen toistaan kiinnostavampia kirjoja. Kustantaja Otava tietää lisää: www.otava.fi

Kirjailija Seppo Jääskeläinen kävi Lukuviikon vieraana Hangon kirjastossa ti 20.04.2004. Tupa oli miltei täynnä kuulijoita, jotka osallistuivat vilkkaasti esityksen jälkeiseen keskusteluun.
Pääaiheena SJ:llä oli hänen viimeisin romaaninsa Punainen Hanko, ilmankos se meitä kiinnostikin. Lue lisää tämän viikon 17 Hangon Lehdestä och på svenska av Vestra Nyland.

Rautainen kirja! Huimaava lukukokemus! Nyt ovat vuorossa Muutot ja Sankarin sota. Odotan paljon.

Netistä huomasin, että kirjailija julkaisee uuden kustantajansa kautta kesällä 2012 lyhyproosapokkarin Omituisia. Odotan innolla!

Odottelen innolla minäkin. Kustantajan Ivan Rotta sivuilla on hyvä ennakkoesittely kirjasta ja kirjailijasta. Jääskeläisen tarinat ovat mainioita. Tule toukokuu 2012!

Odottelen minäkin Omituisia, eikä aika käy pitkäksi, sillä luen riemastuttavaa kokoelmaa Lahden kulmilta. Seppo Jääskeläinen osaa kirjoittaa myös meille naisille rakastettavan koskettavaksi, siitä esimerkkinä edellinen romaani Aamulla oli toisin, missä päähenkilö, nainen, on yksikön ensimmäisessä persoonassa, ja kirjailija onnistuu hyvin tässä minä-muodossa.

Sama täällä, vaikka mies olenkin, odotan alkukesää ja Omituisia. Tuntuu että luvassa on uutta ja tiivistä.

Oli tiukkaa tekstiä! Olren lukenut pikku pokkarin nyt kolmene kertaan ja joka kerran löytänyt jotain uutta sen 29 jutusta. Sain kirjan kaukolainana oman kirjaston kautta. Suosittelen. Olisi vuoden tapaus, jos olisi ilmestynyt vaikka Valloissa, ennustan.

Jääskeläinen on löytö. Oikeaa kirjallisuutta. Luen hänen tuotantoaan. Se tuntuu jakautuvan aiheiden ja kustantajien mukaisesti. Olen nyt lukenut Kirjasammon luokituksen perusteella hänen sotaromaanisarjaansa, jota hän itse nimittää jossain sotapuitesarjaksi. On mennyt ulkomuististani Sodan vanki, Sankarin sota, Punainen Hanko, Maanpetturit, joista Punainen Hanko oli laajin ja koskettavin. Nyt siirryn rikosromaanisarjaan ja sitten omaelämäkerralliseen osuuteen. Ja vielä novellit Omituisia ja pakinat. Kirjoja on ainakin 15, joten lukemista piisaa. Ja aika kuluu virkamieseläkeläiseltä mukavasti. Varaan ainakin vuoden aikaa.

Jääskeläisen kirja-arvioita löytyy myös Kotiliesi -lehden lukija-arvostus/arvostelu -sivuilta, ainakin kaksi ennen, Kaikki pelissä ja Aamulla oli toisin romaanit, ja nyt uutena, havaitsin, se Omituisia. Hyviä näkemyksiä lukijoilta arvostelujen lisäksi ihan rutkasti. Kyllä kansa lukee muutakin kuin Lailaa ja Sohvia.

Se Aamulla oli toisin on tosi hyvä rikosdekkari, vai mihin lajikkeeseen se romaani pittäis lukkee. Se on kirjoootettu minämuotosena naisena ja se on tosi taito ihan ammattikirjailijallekin kun on Jääskeläinen. Miehen on varmaan vaikee asettua naiseksi minämuodossa. Niin hankalia me ollaa.

Paras rikosrommaani hältä on se Sisko rakas, elikkä niinko hää kirjuttaa alaotsiko et Rommaani rikosesta. On vuotelta 2006 ja mulla monnee kertaa lukettuna hykllysä.

Oli hän oivan teatterikatsauksen taikka kannanoton kirjoittanut Uusi Lahti lehteen la 20.10.2012, sellasta myös tiivistä juttua kaipaan turhan pitkien turinoiden ja tarinoiden sijaan. Nimimerkki minulla on juuri liiallisten selostuksen takia ja siksi en mene ainakaan joutavaa katsomaan. Lisää tiiviitä arvioita, ei välttämättä mitään arvosteluja, niin saattasin joskus käydäkin teatterissa. Pitänee mennä käymään Pikkuteatteriin.

Joo. Tämä on sitä sissimarkkinointia.

Minä oon jottain kirjoittanu tänne enkä oo kirjailija itte. Ettei vaa oo niin että toeset lukkee harhoja?

Palkkatrollien vakiokikkoja.
Alussa oli aidosti ihastuneiden kehuja. Palkkatrollit kaappasivat keskustelun lisäämällä omia kehuja joukkoon runsaasti.
Nyt on tullut teilaamisen aika ja syytetään epäsuorasti, että yksi ja sama ihminen on kehut kirjoittanut.

Joka tapauksessa Jääskeläisen kirjat ovat lukuarvoisia, niiden parissa viihtyy ja aiheet ovat poikkeavia valtavirrasta, josta pidän. Monet kirjailijat kirjoittavat samaa kirjaa koko tuotantonsa ajan, ei Jääskeläinen. Monenlaisia mielipiteitä toki saa olla ja tarvitaan, mutta ei kaikessa tarvitse kokea jotain järjestettyä, sissejä taikka trolleja.

Jääskeläinen rulaa! Ja osaa. Tiivistä kerrontaa. Ei tarvii olla tiilikivi. Meikäki jaksaa lukee.

En muute tunne mut se maanpetturit oli ja on hyvä ja suosin ja suosittelen, oli moni puoline kirja ja kuulema perustuu tottutee.

En ole kirjojansa lukenu, mut hän kirjailija siis kirjuttaa usein terävästi Hollolan ja Lahen lehtiin, nytki Lahdenseudunsanomiin 21.01.2013, netistä luin, ja monta muutaki juttuva Uus Lahti ja Etlari. Mielipite.

Paras sota-aikaa käsittelevä romaani nimen omaan Hankoniemen miehityksestä, mutta sopii mainioisti kuvaamaan koko Talvisodan aikaa 1939-40 ja jatkosodan alkua 1941. Koskettavat ihmiskohtalot satuttivat, etenkin kirjan loppu minua itketti, vaikka olen lukenut paljon. Myös kaksoisnäkökulma suomenruotsalaisvenäläisen sekä venäjäninkeriläisen/neuvostoliittolaisen sotilaan välillä toimi. Kuin myöskin sivutapahtumina mukaan otetut Bengtkärin majakan taistelut ja Morgonlandin valtaus sekä sotavankeudet Neuvostoliitossa osuivat kokonaisuuteen. Harvoin saa lukea näin asiantuntevaa ja samalla ihmisläheistä tekstiä, missä fakta ja fiktio pelaavat oivaltavasti keskenään.

Löysin Lappävaaran kierrätyksestä muutamia hänen teoksiaan ja luin. Eniten minua kosketti tuo Punainen Hanko, koska äitini oli sieltä kotoisin ja hän koki Hankoniemen evakuoinnin 1940 maaliskuussa, äitini oli silloin 12v. Oiva kirja sytytti minussa käynnin Hankoon, jossa kiertelin kaupunginmuseon lisäksi ja opastuksella sotien aikaisia paikkoja ja varustusten jäänteitä. Rintamamuseo Hangon tien varrella on myös mielenkiintoinen. Siellä oli kunniapaikalla tämä Jääskeläisen Punainen Hanko, jota suositti luettavaksi eräälle seurueelle tämän museon hoitaja, ja syystä.