moi vaan kaikille! joo,juttu on tämä.minulla on todettu paniikkihäiriö. olen käynyt asiasta lääkärillä ja psykologilla ja saanut lääkkeetkin. tänäänkin kun ajoin autoa ja jouduin pysähtymään liikennevaloihin, sain paniikkikohtauksen.jos valot ovat vihreät ja saan ajaa niistä suoraan läpi,ei kohtausta tule.ajoin hetkeä myöhemmin samoihin valoihin ja taas se tuli.en voi käsittää mikä noissa liikennevaloissa minulle sen aiheuttaa.ehkä se voi olla yksi syy että tunnen joutuvani tilanteeseen jota en hallitse ja joudun väkisin pysähtymään punaisiin valoihin.tulee ajatus:en pääse tästä mihinkään nyt heti! sydän alkaa hakkaamaan ihan hullusti ja ahdistun,tulee mieleen että jätänkö auton tähän ja lähden kävelemään pienen lenkin ja palaan sitten autolle.en ole onneksi moista joutunut tekemään. antakaahan vinkkejä,mitä minun tulisi tehdä kun lähestyn liikennevaloja?????? onko kenelläkään muulla ollut tähän verrattavaa tilannetta ja miten olette selviytyneet siitä?
paniikkikohtaus liikennevaloissa
paniikkimies83
171584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla on hiukan läheltä liippaava juttu. Nimittäin bussissa töihin tai kotiin mennessä ahdistuin aina liikennevaloissa kun piti pysähtyä. Lopetin ihan kokonaan hengittämästä niin kauan kunnes bussi taas lähti liikkeelle. Monta kertaa oli todella huonoja hetkiä kun piti seistä valoissa pitkään ja en vaan voinut lopettaa itseni pingottamista äärimmilleen. Varmaan se on juuri tuo tunne että nyt en voi liikkua mihinkään (vaikka periaatteessahan olisin voinut vaikka pompata ylös penkiltä mutta olis ollut kai aika oudon näköistä...) kun tilanne ei ole itsestä riippuvainen mitenkään. Kamalaa. Tämän takia en tykkää busseista edelleenkään. Mikään muu siellä ei vaivaa niin paljon muuta kuin nuo liikennevaloissa pysähtymiset.
Missä/milloin saat kohtauksia kuin liikennevaloissa?
Mainitsit tuosta että joudut tilanteeseen jota et hallitse.
Entä jos istut pelkääjän paikalla tuleeko sama tilanne?
pääasiassa kohtaukset tulevat juuri liikennevaloissa,olen saanut niitä myös kauppajonossa,mutta liikennevaloissa enemmän.en voi ymmärtää,mistä tämä liikennevalo pelko juontaa juurensa.minulle ei koskaan ole valoissa sattunut mitään pahaa yms. pelkääjän paikalla tulee sama juttu,ahdistus,sykkeen nousu muutamassa sekunnissa ja paniikki on valmis.kertokaa viisaammat mitä kannattaisi kokeilla...t:paniikkimies83
Leikitäänpä pientä ajatusleikkiä.
Ajan rauhallisesti ja ohitan vihreät valot ilman paniikkia. Ihan ok ja toisetkin valot menevät ilman pysähtymistä kunnes näen punaiset valot ja minun täytyy pysähtyä.
Minun on pakko odotella toisten autoilijoiden kanssa valojen vaihtumista. Ahdistun ja lievää paniikkia lyö päälle mutta minkä vuoksi?
Pysähtyminen ehkä hermostuttaa ja toiset autoilijat? Onko minulla kiire ja haluan vain jatkaa matkaa ilman hermostuttavaa punaista valoa? Miksen tunne lievää ärtymystä punaisissa valoissa vaan ahdistun niistä? Olenko ajatellut jo kotona lähtiessäni että taas joutuu pysähtelemään koko ajan?
Jos olen ajatellut kotona hermostuttavia valoja niin haluanko edes lähteä mihinkään?
Olenko oppinut tämän valopelon ja siitä on tullut ahdistus/paniikki/ocd-tyyppinen häiriö?
Miten paranen tästä?
Minun on pakko ajaa koska joudun hoitamaan asioita, duunia ym. ja nekin saattavat ahdistaa minua.
Voisinko parantua siedätyshoidon avulla? Istun vaikka pelkääjän paikalle paperipussi kädessä ja käsken kaverin ajeluttaa minua ympäri kaupunkia ilman määränpäätä. Valitsemme helppoja reittejä aluksi joissa voimme tarpeen vaatiessa pysähtyä ja pääsen autosta ulos. Vaikeutamme siedätystä vaiheittain tilanteen mukaan.
Okei paniikkimies83 ymmärsit varmaan idean mitä ajan takaa. Kirjoita nyt itse jonkinlainen juttu mitä tapahtuu kun joudut menemään rattiin (ei tarvitse nettiin kirjoittaa vaan itsellesi). Minun juttuni on kuvitelmaa ja arvailua koska minulla ei ole valopelkoa vaan valovitutus. :) Inhoan punaisia valoja ja ajan aina lujaa ja keltaisilla kaasutan.
Ehkei vaivan syyllä ole merkitystä mutta tuota siedätyshoitoa voisit harkita.
Tämä on nyt taas näitä minun omituisia juttuja.
Itse ahdistuksen patoaminen alkaa ilmeisesti jo ennen kuin istut rattiin, joten siinä mielessä voisit kokeilla erilaisia harjoituksia, joista terapeuttisi toivottavasti osaa kertoa enemmän. Pääasia kuitenkin olisi saada ne ahdistavat ajatukset pois mielestä. Voit esimerkiksi yrittää kohdentaa ajatuksiasi valoihin pysähtyessä johonkin muuhun, vaikka miettiä kauppalistaa mielessäsi tai lempibiisejä tms. Kuitenkin niin, että olet koko ajan tietoinen ajotilanteesta. Paras keino kuitenkin ehkä tässä vaiheessa olisi yrittää saada ajatukset kohdennettua johonkin muuhun, kuin siihen itse pysähtymisen aiheuttamaan pelkoon. Koska en tiedä taustoistasi tai oireilusi tilanteesta enempää, enkä ole ammattilainen, niin ainoa neuvoni on, että yrität muuttaa ajatustesi juoksua poispäin ahdistuksesta. Tsemiä ja pidä pää kylmänä liikenteessä. ;O)
Kamalaa, joku muukin kärsii tästä samasta! Kirjotuksesi on sanalleen kun mun elämästä. Autolla pystyn kyllä ajamaan muuten ihan hyvin mutta valoihin pysähtyminen on jotain kamalaa. On yritetty miettiä muuta ja se toimii kyllä hetken useimmiten, riippuen olosta, mutta jos niissä valoissa joutuu olemaan todella kauan niin ei auta mikään.. Joskus jopa harkinnut hetken valoissa istumisen jälkeen päin punaisia ajamista, onneksi ei ole tarvinnut vielä ihan siihen lähteä, kun on saanut itsensä jotenkin pidettyä järjissään.. Kassajonoissa on sama homma yleensä, riippuu kuinka pitkä jono. Ruuhka on toinen paha.. Eli jokainen tilanne missä tietää että ei pääse pois heti kun haluaa, eikä voi oikein autosta uloskaan hypätä jos itse ajaa, on kaikista pahin.. :/
Moi,
Mulla on paniikkihäiriö ollut kiusana kohta 11 vuotta ja on ollut myös tuo punaisten valojen kammo, vaikka olenkin istunut pelkääjän paikalla. Siinä vaan tulee tosiaan sellainen olo, että tässäpäs ollaan nyt nalkissa autojen ympäröimänä, enkä voi pompata poiskaan, koska se todennäköisesti herättäisi hämmennystä ja pahennusta muiden silmissä.
Mä oon opetellut keskittymään muihin asioihin liikennevaloissa, räplään vaikka radiota. Myös itseni "viilentäminen" on toiminu, eli avaan ikkunan, ettei ole sellainen "ahdas" olo ja taputtelen kosteuspyyhkeillä kasvojani. Mulla onkin aina käsilaukussa paketti kosteusliinoja mukana. ;)
Toivottavasti olosi paranee! :)
Tosiaan olin itsekkin jokin aikaa sitten ajatuksissa kirjoittaa tänne tuosta, mutta teitkin sinä sen nyt.
En osaa mitään fiksua neuvoa, koska samassa veneessä ollaan.
Itsellä tapahtui tuo liikennevalo ahdistus viimeksi eilen.
Olo oli aivan kamala! Oli ruuhkaa ja olin keskimmäisellä kaistalla autojen ympäröimänä. Just toi, syke nousi, kädet hikos, hengitys tuntu että loppuu just, jalat alkoi täristä..no laitoin vapaalle, ettei olis jalka kytkimeltä livennyt. Eka kertaa oli noin paha. Mietin, miten pääsen pois. Halusin ulos mutta mihinkäs mä siitä lähden.
Että tuttua juttua.
En ahdistu siitä, että joudun pysähtymään, se ei ole sellaista harmistumis-ahdistusta. Eikä ole kiire. Joku siinä tilanteessa on vaan niin pahaa. Ehkä näin, että sitä tietää, että "pakoon" ei pääse.
Mulla alkoi neljä vuotta sitten paniikkikohtaukset kassajonossa. Nykyään olen saanut sen selätettyä aika hyvin, kohtauksia siinä tilanteessa tulee ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa.
Mutta sitten tuli tilalle tämä liikennevalopanikointi.
Olen yrittänyt keksiä tapoja selättää tämäkin. Siinä suhteessa erilainen kun se kassajonopannari, että aina ostoksensa saattoi jättää kauppaan ja kävellä pois.Rauhottua ja mennä toiseen, pienempään kauppaan.
Olen kokeillut tuota radionräpläämistä ja ikkunan avaamista ja aika usein se on toiminut. Lisäksi olen yrittänyt ajatella autoani suojapaikkana..en tiedä saatteko ajatuksesta kiinni..mutta eräänlainen minä ja autoni--meitä ei kukaan "uhkaa". Olen turvassa ja muut autoilijat eivät taatusti tajua mikä tilanne on meneillään. Koska yleensähän sitä kelaa, esim siellä kaupassa, että kaikki huomaa, tuijottaa tai jotain..mikä sekin ihan oman pään tuotantoa.
En tiedä, mutta kokeile tuota "minä ja autoni.menetelmää" tai jotain muuta mielikuvaharjotetta.
Ei varmaan kannatais tästä pelosta enään puhua. Mutta olen ajatellut, että mihinkähän kaikkialle noi kohtauslonkerot voivat joku päivä ulottua..moottoritie--ruuhkaa--monta kaistaa--
No mutta parempi kun ei ala asiaa ajattelemaan, usein nämä pelot tässä sairaudessa ruokkivat itseään ja kohta ollaan siinä pelätyssä tilanteessa.
Voimia sinulle ja kiitos kun kirjoitit tästä!
Itselläni on myös paniikkihäiriö ja kerran tuli kamala ahdistus, kun tietyö seisotti jonoa. Oli kyllä todella lähellä, etten pinkassu autosta ulos. Mietin, että auttaisiko teitä ahdistuksen iskiessä, että yritätte sanoa itsellenne ettei tämä kauaa kestä. Toki on niitäkin valoja joissa oikeesti joutuu ärsyttävän kauan odottamaan, mutta pääasiallisesti valot kuitenkin vaihtuvat melko hyvin. Valojenhan on pakko vaihtua, muuten liikennesekalmelska on valmis. Tieto siitä ja ajatus siitä, ettei joudu periaatteessa kauaa odottamaan voisi olla helpottava ajatusmalli.
Jotkut seisovat ruuhkat taas ovat sellaisia, ettei niitä oikein voi mitenkään ennustaa. Valot voi! :)
Joo, nää on kai kaikki ilmeisesti tavallisia juttuja meikäläisille.
Saan sen vaan moottoritiellä ajaessa. Muut kontrolloi liikaa.Tyhjällä teillä lauantaiaamujna ei tule.
Siellä on pelkoketjussa pitkä rimpsu näitä.
Ai niin, miten selvitä. Joskus tarttee ottaa vähän takapakkia ja pyrkiä johonkin pätevyyteen, tasoon, jossa tietää hallitsevansa itsensä.
Missään nimessä ei saa lopettaa ajamista kokonaan, ei siitä sitten enää rupea ajamaan vuoden päästä.
Mukava huomata,etten ole tämän asian kanssa yksin :) Niin kamalaan kun se onkin.
Itse kanssa olen räplännyt radiota liikennevaloissa ja avannut ikkunaa ja koittanut pitää itseni kiireisenä ratin takana,jotta en ajattelisi niitä hemmetin valoja.
Joskus olen onnistunut,joskus en.Hirveän tuntuista kun tuntuu,että taju lähtee ja jalat muuttuvat täysin voimattomiksi.Totuus on se,että kun se kohtaus tulee,niin jos pitäisi siitä lähteä kävelemään,niin en pystyisi kävelemään :(
Mutta jotain sitä vaan on yritettävä,...
Täällä myös yksi joka kärsii autoilusta kovien paniikkioireiden vuoksi, erityisesti liikennevalot kaupunki ruuhka aiheuttaa kovia pelkotiloja. "Ihana" oli huomata etten ole sittenkään ihan yksin tämän asian kanssa, niinkuin olin luullut. Tämä on kyllä uskomattoman väsyttävää..autolla pitäisi liikkua paljonkin, mutta ainainen pelko ja jännitys on raskasta. Ja vielä se että kun tietää ettei oikeasti tilanteessa ole mitään pelättävää, mutta siltikin kamala kammo ollut asiaan jo v.-97 lähtien :(. Miten tästä voi päästä eroon? Toki elämässäni on ollut useita hieman helpompia vaiheita, mutta aina tämä siltikin nostaa päätään. Tällä hetkellä olen vähentänyt autoilun ihan minimiin, mutta esim. talviaika vaikeuttaa autottomuutta kovasti, erityisesti kun on lasten kuljettamista jne.
Huh. Luulin olevani ainoa jolla on tämä ongelma :/
Sairastuin paniikkihäiriöön 7 vuotta takaperin, jolloin sain myös ajokortin. Silloin ajamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka joskus sain paniikkioireita myös ratissa. Ajoin silti aina mielelläni.
Nyt viime vuonna alkoi tuo auton välttely ja nimenomaan ne liikennevalot olivat ne pahimmat. Lopulta homma on johtanut siihen, että nykyisin en aja lainkaan :( Harmittaa helvetisti, sillä olen aina tykännyt ajamisesta... Selvästi olen itse ajatuksillani ruokkinut mieltäni, että en muka selviä ajamisesta ja nyt en saa enää näitä kauhukuvia mielestäni.
Lukekaapa Ben Furmanin kirja Perhosia Vatsassa....hyviä juttuja pelkojen selättämiseen.Omasta mielestä ne tosiaankin kumpuavat joten jos saat ne itse kerran aikaiseksi niin sinulla on myös valta ajatella toisin.Vaatii harjoittelua ja joskus myös toisen ihmisen apua.
Itse olen aina pelännyt jotain,lapsuudesta asti.Voimakkaan stressin seurauksena puhkesi ahdistus/paniikkihäiriö 36 vuotiaana.Nyt taistelen! On ollut rankkaa enkä todellakaan ole vielä ihan kunnossa.Mutta oma selviytymiskeinoni on kyllä aina ollut että periksi ei anneta.Olen etsinyt vastauksia ja apua monelta eri taholta.Akupunktio on ollut myönteinen kokemus.
Mainittakoon vielä että en ole missään vaiheessa lopettanut kaupassa käymistä enkä muutenkaan eristäytynyt...enkä halua tällä sanoa että olisin jotenkin parempi kuin muut vaan että en nimenomaan halunnut antaa periksi.
Oltiin matkoilla vaikka pelkäsin niin pirusti ja keikutti vähän väliä.Kannatti koska oli myös paljon hauskoja hetkiä.
Jos kotona alkoi ahistaa niin oli pakko lähteä autoilemaan ja suuntasin aina kohti sairaalaa varmuuden vuoksi.
Kaupassakin nousi välillä lattia pystyyn mutta kertaakaan en ole rynnännyt ulos vaan hoidin ostokset loppuun.Pelkäsin tosi paljon että minulla on joku vakava tauti mutta koska nämä kohtaukset tulivat vain tietyissä paikoissa niin järkeilin että sydäri tms ei voi aina tulla just kaupassa.
Huomasin myös autolla ajaessani että jännitin kertakaikkiaan niin niskoja ja hartioita että jo se riitti antamaan omituisen olon.Aloin kiinnittämään asiaan huomiota ja pyrin hengittelemällä ja tietoisesti rentoutumalla pysymään rauhallisena.Ajatukset vaikuttavat myös paljon...jos ajattelin autossa jotain ikävää tai negatiivista niin se jo riitti että alkoi ahistaa.Aloin huomaamaan että ylipäänsä tiettyjen asioiden ajattelu sai oloni huonoksi.Vaikkapa huono rahatilanne,lapset sairaana,joku vanha ikävä juttu.Heti kun huomasin että ajatukset alkoivat mennä tätä rataa niin aloin ajattelemaan vaikkapa päivänkakkaraa,hoin sitä mielessäni koska kukka on mielestäni kaunis ja sana on hassu.Se tepsi jotta sain topattua orastavan kohtauksen.Jokainen voi keksiä itselleen oman hassun sanan.
Toivottavasti tästä on jotain apua muillekin.
Parempaa huomista kaikille!
...lisäisin vielä että miettikää miten monesta asiasta olettekaan selvinnyt paniikista huolimatta...ja ympärillä olevat ihmiset eivät edes huomaa mitään!!
Mieheni ei yhtään tajunnut tilannettani kun ei se mullakaan ulospäin näkynyt muuna kuin hermostuneena tukanharomisella.Pystyin töissäkin palvelemaan asiakkaita vaikka oli kohtaus päällä...??!! Ihan outoa!
Ostin kotiin taulun jossa lukee " parempi muutama ruuvi löysällä kuin yksi liian tiukalla ".Huumorilla eteenpäin.
Muistakaa hengittää syvään jo kun lähdette ajamaan ja olen huomannut että liikennevaloissa joko laulan tai puhun ääneen se auttaa.