kun on jotain n. 45v ja jo yleensä eronnut, lapsia ja sillai, niin sitten etsii jotain. yleensä sitä sadun prinssiä.
Mitä todellisuudesssa haetaan. Mieluiten naiset vastaa!
Mitä todellisuudesssa haetaan. Mieluiten naiset vastaa!
Nainen
Jeinari
11334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itseään. Yksin. Kun löytää, on valmis vakiintumaan.
ei etsi mitään, ei itseään, on viissin löytänyt itsensä siihen mennessä. Kiitos! ja elää mieluiten yksin tai sitten oman nuoruuden rakastettunsa kanssa -se kun kuitenkin se oikea ja täydellinen joka suhteessa. Yhteen kasvettu -ero ei kannata kuitenkaan. Kukapa vaihtaisi täydellistä?! Minä en ainakaan. Kun sen on kerran löytänyt, rakastunut ja kokenut elämältä kaiken :)
Niin myötä - kuin vastamäessä, ja näin se menee. Hän on se oikea koska tiedän nyt mitä rakkaus on ja mitä sen puute on. Muuten en voisi kirjoittaa tällaista.
Ei teoilla, ei puheilla ei kirjoituksilla voiteta sydäntä vaan elämällä yhdessä. Kiitos Rakas!
meni toi juttus yli hilseen?
etsitä sadun prinssiä, tuohon ikään jo tajuaa ettei sellaisia ole olemassakaan. Mutta kivaa, lämmintä, intohimoista seuraa, sellaista minä etsin. Ei välttämättä niin vakavaakaan suhdetta.
prinssi voi tulla yllättäen vastaan ja silloin tunteet on kuumemmat kuin milloinkaan nuorempana.
jos "hän" etsii jotain... niin luotettavaa ja rehellistä ihmistä, kumppanuutta,kunnioitusta, lämpöä ja hellyyttä, juttuseuraa .Aikuista ihmistä, jolla samanlainen ajatusmaailma, samat elämänarvot tärkeitä, ihminen jonka kanssa haluaisi jakaa niin arjen ilot kuin surutkin toistaan tukien ja kannustaen.
Sellainen ihminen on vaikea löytää :(
mutta sinnikkäästi jatkan etsimistä ... ehkä jossain on "HÄN".
Onnea sinullekin etsintääsi.
Ei se (siis se "hän") etsimällä löydy vaan tulee kohdalle kun on tullakseen tai ehkä joidenkin kohdalla tulee tulematta sillä hetkellä kun ihan ykskaks vaan huoma että siinähän se (siis se "hän") on ollut mutta yllättäen vain herää huomaamaan jonkun (siis sen "hänet").
On se elämä yllättävää ja joskus suorastaan suuremmoista siinä yllättävyydessään.
Jotain tämä suuremmoinen elämä kuitenkin vaatii meiltä itseltäänkin eikä anna kaikkea eteenkään ihan kädet selän takana seisoen. Nimittäin sen, että sillä hetkellä kun se jokin (siis se "hän") eteen tulee on aukaista suunsa, ojennettava kätensä kohti ja tarttua ojennettuun käteen. Pelkkä kahden ihmisen kohtaaminen tuo ainoastaan unelman ja vaikka tuosta kohtaamisesta seuraisi kaksi samansuuntaistakin unelmaa niin vasta oman käden tarttuessa toiseen (kahden ihmisen kädet, ei siis oma käsi toiseen omaan) käteen voi syntyä konkreettisempi symbioosi kahden ihmisen välille.
Helppo homma, vai mitä, mutta miksi kuitenkin olla minä sinulle ja sinä minulle on joskus ylitsepääsemättömän vaikeaa, eikä kukaan halua oikeasti olla toiselle hän.
Tietysti tuttua ja turvallsita olisi elää ja olla sen "nuoruuuden rakkauden" kanssa,mutta elämä tuo kaiken laisia kuvoita eteen,ajat muuttuvat,kun kahden jää,kipinä sammunut ja jos vielä alkoholi ongelmana,tuntee jatkuvasti olevansa yksin.
Kyllä sitä vaan kaipaa aikuista rinnalleen jakamaan arjenkin asioita.Ei tässä iässä prinssejä kaipailla..
yli 45v. eronnut, lapsia, ei enää etsi mitään sadun prinssiä. Tietää jo ihan tarkkaan, että sadut on satuja, ja että prinssit kulkee sukkahousuissa. Oikeastaan tässä vaiheessa tahtoo jo miehen, realistisen, käsitettävän, housut jalassa kulkevan. Jeinari, ei vissiin auta kuin sun kasvaa ulos sieltä luulojesi linnasta, vanhettua vähän ja huomata, että tällaiset eronneet keski-ikäiset naiset ovat olleet siksi sun tavoittamattomissa, kun en eivät usko pelkkiin satuihin ja tarinoihin.
Samaa mieltä!
Ystävyydellä 45v nainen.
tämän asian. Älä sinä tule minua neuvomaan. Sinulla ei ole mitään käsitystäkään minun elämästäni.
Harmi jos sinä et usko, minä uskon ja sitä sinun epäuskosi tai kenenkään muunkaan ei voi kaataa.
Ja se mitä tulee prinsseihin tai satuihin, jokaisella on oma tapansa katsella maailmaa. Harmi että olet jo 45vuotias etkä usko, toisten kohdalla elämä voi kai häivyttää senkin.
Ainiin ja siitä sydämen voittamisesta ja yhdessä elämisestä. Kyllä se voi joskus olla niin kauheata että siinä pikemminkin murskataan sydän eikä rakkaudesta ole puhekaan, vaan hetkistä jotka tapahtuvat pakon ja ihmisten tarpeiden sanelemana. Rakkaus on kaukana tuollaisesta..... helvetillisestä sadusta...
http://www.youtube.com/watch?v=EGIrE190z3I