'Takaseinä' lähenee päivä päivältä, mutta on vaan hyväksi, että porukka vaihtuu.
Muistelen Virsikirjasta löytyvän mm. seuraavan toteamuksen: "Se, että täältä erkanen; mä katson voitokseni"!
Se on vanhan lumen surmaa, sanoi entinen mies tapaninpäiväisestä lumisateesta.
Muistelen Virsikirjasta löytyvän mm. seuraavan toteamuksen: "Se, että täältä erkanen; mä katson voitokseni"!
Se on vanhan lumen surmaa, sanoi entinen mies tapaninpäiväisestä lumisateesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rukkas-Antti latoi markka-aikana hanskoi ja rukkasia pinoon. J vielä kympillä ja vieläkin kympillä. No. Joku käsineitä teki kaupat.
- "Ja ensimmäiseltä yllytyshullulta petti hermo". Römeät naurut markkinaväeltä. ...ja peruspakettiin lisää; nämä kympillä ja vielä kympillä.
Huomenet!
Nythän vasta olemme oppineet elämään, ulkoillaan ja seurustellaan paljon kanssaihmisten kanssa, harrastetaan ja otetaan lääkkeet ajallaan.
Nyt menee hyvin ja aikaa on kaiket päivät elää ja helliä milloin mieltä milloin suuta, kun molemmat nautinnot taitaa olla yhtä tärkeitä.
Nyt taas kun ei nuo pakkaset pidä koko päivää sisällä voin liikkua omalla mallillani tuolla ulkoilmassa pitempiäkin aikoja, jutella vastaantulevan koiran kanssa vaikka kelistä tai ruokatottumuksista, on siellä hihnan toisessa päässä ihminenkin.
Nyt vaan se perälauta nurkkaa vasten ja elämää kohentamaan. ;-D!
Markkinat eivät ole oikein mitään ilman näitä Rukkas-Antteja ja Helppo-Heikkejä. Tänään ovat jutut vähän reilumpia kuin aikaisempina aikoina. Viime syksyn markkinoilla Helppo-Heikki kauppasi kovan pakkastalven varalle "aitoja pässin pökkimiä riemukaaren lämmittimiksi, emännälle lyhyet puolireiteen ja isännille pitkät lahkeet, tulkaa ostamaan saa vielä yhdet kaupan päälle jne." Lorut tehosivat markkinaväkeen kauppa kävi kun siimaa.
Lapsuudesta muistan kulkukauppiaat jotka kiersivät matkalaukun kanssa talosta toiseen. Mieltä kihelmöivä oli se hetki jolloin kulkukauppias laukun avasi, sen sisältö oli arvaamattoman runsas, huiveista pieniin paidannappeihin saakka. Kulkukauppias sai tietysti talosta ainakin kahvit, ateriankin jos sattui tulemaan ruoka-aikaan. Tarkkoina kuunneltiin kauppiaan tarinoita kaukaa idän rajoilta tai Saarenmaalta. Vielä tänäpäivänä neulon kintaita kulkukauppiaan kinnasmallilla, väritkin kirkas vihreä, valkoinen ja musta. Malli väreineen oli peräisin Saarenmaalta, kauppiaan kertoman mukaan.
Hauskoja nämä menneen ajan muistelot ovat kertoa jälkikasvulle.
Eroa on ajattelutavassa sitten nuoruuden päivien.
Silloin pelkäsin kuolemaa, nyt en pelkää, mutta en sitä tietoisesti etsikään.
Minua kiehtoo vanhan kansan sanonta, kun joku elää hyvin vanhaksi: Jumala on unohtanut minut tänne. Elämä ennen vanhaan oli monesti raskaampaa kuin meillä nyt. Päästä siitä pois katsottiin todella voitoksi.
Tuonen lehto, rauhan lehto jne.
Silloin kauan sitten, tarvittiin tehdä kaikki mahdollinen että pöydässä riitti leipää, ja se olikin kovan työn takana.
Nyt on vauhti toinen ja tavoitteetkin, pitää olla talo, mökki, auto, kaikki mahdollinen koneistus keittiössä,
turkit ja pelleriinit ja puuhkat.
Nyt on elettäväkin kauemmin että pääsee kaikkia käyttämään ja näyttämään, pienellä kiireellä..vauhdilla mentävä että pääsee palaamaan ja nukkumaan yön moottorisoidussa sängyssä.
Aamulla hierovaan suihkuun ja paahtamaan leipää aamukahvin kanssa..näinköhän se menee?
Kyllä kannattaa elää pitempään!
Sodasta suht' koht' ainakin päällisin puolin ehjinä palanneista jotkut vitsailivat ohiammuttuina. Onhan se ollut tottakin kun esim. Kannaksen 'tulimyrskyistä' ehjinä selvisivät.