Minä tiedän, etten ikinä tule tekemään aloitetta. Vaikka tiedän, ettet pidä tästä muistosta, niin korvissani kaikuu "..oon töissä". Omat sanani - silloin sanotut - tuntuvat hetki hetkeltä ahdistavimmilta. Tiedän, että ilman tukeasi (jota en todellakaan usko saavani koskaan) jään tähän missä olen... Toivon että kuvioosi on tullut joku uusi iiihanuus, joka antaa sinulle kaiken, mitä toivot (ja enemmän). Itse asiassa, toivon ettet vastaa, sillä niin on helpompaa. Sinä et ikinä ymmärtäisi minua - olen kuullut kuinka vaikea ihminen olen, et tulisi kanssani toimeen päivääkään. Minä saan voimani toisten auttamisesta ja siten jatkan. Henkinen hyvinvointini hajoaa jossain vaiheessa, sitten muidenkin auttaminen saa jäädä. Onneksi on neljä syytä hakea ammattiapua tarvittaessa. Kiitos lukijalle (pepe oot ihana, vaikket saakaan mua kostumaan kyynelistä, samoin noi tintit ja västäräkit, ootte ihqui, vaikka itse pidän mustarastaista eniten), hyvää kevään jatkoa ja aurinkoystävän hyväilyjä kaikille tasapuolisesti..
Purrrrkaus
LadyGrrrey
13620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sitä et voi tietää, tulisinko toimeen kanssasi -luulen että en tulisi tämän hetken tiedon perusteella. Mutta et voi tietää sitä, jos et puhu tai ole avoin myös oikeasti. Mutta osaan tulla vaikeidenkin ihmisten kanssa toimeen -tiedän sen ja kokemusta on -ymmärrä se. Etkä todennäköisesti olis vaikea se on tulkintakysymys ja miten kukin asiat kokee ja mitkä seikat asoista tekee vaikean. Ymmärrän kyllä kaikki puolet. Usko!
Hitsi jos tää olisikin sulta. Kysymys taitaa olla että tulisitko/kestäisitkö minua? Et, luulen. Tarvitsen yksinäisyyttä silloin tällöin, tarvitsen selkeyttä, tarvitsen avoimuutta, luotettavuutta ennekaikkea. Olen liian boheemi. Olen haahuilija ja haaveilija. Toisaalta en jätä asoita hoitamatta; tärkeät asiat pitää hoitaa, raha-asiat täytyy hoitaa, täytyy osata ennakoida asioita. En tee asioita liian hankaliksi. Arki sujuu boheemisti ilman pakkoa ja liikoja rajoituksia. Mutta turvallisuutta täytyy olla rajat ja rakkaus! Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa! Jos haluaa rajat ja säännöllisen rutiinin, hoitakoon sen ja saakoon sen. Se voi olla muutakin kuin kellon tarkkaa päivän suunnittelua. Ison porukan kanssa se voi helpottaa arjen sujumista, muuten turhaa nipottamista. Uskon rakkauden voimaan ja siihen että osaan auttaa jälkikasvuani ongelmissa, joita ei ole vielä onneksi. Avoimuus siinäkin!
ollut sulle. Tunnisteet ei toimi. Oo rauhassa.
tuossa päivän kuluessa tätä viestiä ja palasin vielä kerran, vaikkei tämä olekaan "juujuu"lle . En tulisi toimeen kanssasi, olemme liian erilaisia, sillä tapasi puhua minulle on nöyryyttävä, asioiden esittäminen on tökeröä. Minä olen elänyt aina sen kautta että miellytän ihmisiä - sinulta en saisi vastakaikua - en voisi elää. En itse asiassa päivän aikana löytänyt yhtäkään asiaa, mitä kaipaisin todella. Joten, näin ollen, en kaipaa seuraasi. Olen itsestäni ylpeä pystyessäni tekemään tämän lopullisen ratkaisun. Seuraavan kerran tavatessamme olen palannut maan pinnalle ja pystyn katsomaan suoraan silmiisi ilmaisematta mitään - olet ilmaa. Saatan jopa hymyillä hölmöille muistoilleni meistä, muka yhdessä. Ei ikinä. Nämä sanat olivat siis pitkällisen harkinnan lopullista yhteenvetoa, ja auttavat minua siirtymään eteenpäin. Toivottavasti sinuakin.
Millä lailla tökeröä ? Puhummeko usein?
se oli aina vaikeaa. Et kuunnellut. Tai - siltä minusta tuntui, miksiköhän... Vastauksiesi perusteella - et koskaan nähnyt asoita minun silmilläni - minusta tuntui aina, että en osaa kommunikoida.. Sait minut aina kiehumaan, mieleni teki ravistella sinua nähdäkseni ilmeesi muuttuvan. Ja edelleen mietin, miksi edes rakastuin sinuun... Se johtui varmaan niistä harvoista hetkistä, jolloin et ollut "asemasi takana" vaan samalla tasolla kanssani. Silloin, puhelimessa, se kai tapahtui... Äänesi ja samettinen naurusi.... En ollut koskaan kokenut sitä tunnetta aiemmin. En usko että tulen ikinä kokemaankaan. Kaikki vaan romahti - kaikki mihin uskoin, menetti merkityksensä vuoksesi, en pysty edelleenkään muuta kuin kiukuttelemaan - olen täysin eri ihminen. Enkä palaa entiselleni.
joskus tuntuu, että jonkun ihmisen edessä on ikäänkuin äänetön, läpinäkyvä muuri. Sellainen, että näkee hänet ja kuulee ääntä, mutta ei tiedä ollenkaan, mitä hän yrittää sanoa, outo tunne. Mulla on myös ollut sellainen erään ihmisen kanssa. Olemus ei viestitä juuri lainkaan tai jos viestittää, niin se on jollain tavalla ristiriitaista. Hämmentyy totaalisesti, mykistyy... ja silti jokin kuitenkin pääsee läpi, jokin josta ei oikein saa otetta, ihankuin toisenlaisella tasolla, niinkuin sanoit tuossa...
Eikä minultakaan saa vastakaikua, jos yrittää miellyttää, aika tylysti voin katsella ja miettiä, että mitähän tuo oikein yrittää... ;)
että se muuri nousee niistä sanoista, joita haluaisi sanoa, mutta jotka takertuvat kurkkuun tilanteen yllättäessä tunteellaan... Olemus on silloin hyvin kylmänoloinen... Yrittää näyttää siltä, ettei välitä (vaikka todellisuudessa haluaisi vain painaa toisen seinää vasten ja kyynelten sumentaessa silmiä halata hänen koko kehoaan - kuin köynnös - kietoutua ympärille ja ottaa omaksi...) tai jotain sinne päin... Klishé, touché...
tuli juuri. Palautetta niin hyvin, ettei jäänyt mitään arvailujen varaan. En kehota ketään sanomaan tunteitaan ääneen oletetulle rakkaalleen. Pieleen meni kohdallani äsken. Kiitos hänelle, osaa tuottaa suoraakin puhetta... Helpompaa olisi ollut vain unelmoida ja kuvitella että toinen tuntee samoin. Voimia niille jotka jaksavat vielä uskoa...
Mulle kävi kans niin. Eka luulin et on ihastunu ku olin ite. Sanoin sit kerran mitä tunsin ja ei se ollukkaan sit samaa mieltä. Parenpi pysyä täällä kuvittelemassa eikä mennä irl sanoon mitään.
mutta ei ole vielä näkynyt mustarastaita. Voi, voi, toivon sulle jaksamista arvokkaassa työssä. Ehkä auttajakin joskus tarvitsee tukea, minä olen sellainen hyvä kukkakeppi. Pitäis vaan löytää se kukka...
Kyllä on vaikka millä mitalla.. Joku köynöskukka kaipas just tukea..?
kaksi köynnöstä, jotka kietoutuvat toisiinsa. :)
Oletko nähnyt tuoksuköynnöskuusamaa, se on sellainen keväällä valkoisin tuoksuvin kukin kukkiva myötäpäivään kietoutuva kasvi, jonka varsi muuttuu puumaiseksi kasvaessaan. Houkuttelee yökkösiä.
Ja siinä on ihana tuoksu.Hmm.