Opettajaan ihastuminen

Mulle kävi ihan sama juttu toissavuonna, vaikka olen myöskin aikuinen jo. Loppujen lopuksi aloin vältellä häntä (en mennyt koulutusohjelmassani hänen kursseilleen enää). Koko juttu jäi lähinnä ihastumisen ja unelmien asteelle ja en koskaan uskaltanut mennä edes juttelemaan muista paitsi opintoihin liittyvistä asioista, puhumattakaan siitä että olisin uskaltanut pyytää kahville tms. Todennäköisesti hän ei (onneksi) enää edes muista minua ja silloin aikanaan itselleni tuli sellainen vaikutelma, ettei hän huomannut minua edes lainkaan (puhumattakaan siitä että olisi minusta kiinnostunut - siitäkin huolimatta, että olen ihan "kauniiksi kehuttu" nuorehko nainen). Huvittavaa kyllä, olin ihan oikeasti aivan totaalisen mielettömän ihastunut häneen ja ajattelin häntä jatkuvasti ja minusta myöskin tuntui siltä, että on pakko saada parhaita mahdollisia tuloksia jne. Edelleenkin välillä mietityttää koko juttu ja tavallaan harmittaa se, etten tehnyt aloitetta. Toisaalta olen niin vanhanaikainen, että minusta miehen kuuluu aina ja kaikissa tilanteissa tehdä aloite. Suosittelisin sinulle, että menet juttelemaan hänelle ja pyydät vaikka kahville. Älä tee niin kuin minä tein tai saatat katua! :)

Tiedät kyllä. Opettajana en voi tehdä aloitetta.

HERRAN JESTAS,--------------------------JÄNNÄÄÄÄÄÄ

rakastunut koulun rehtoriin,,,?

Siis lapsensa reksiin..???

rakastunut työhönsä?

Minulla on virka, bemari ja miljoonapytinki. Omaisuus on hankittu lääkäripuolisoni varoilla jne. Päällisin puolin kaikki siis on kunnossa, mutta tunne-elämän puolella ajatukset harhailevat täysin muualla - töissä.

Mitä teen?