Meillä on perheessä kaksi koiraa. Leikattu uros ja leikkaamaton. Leikatun kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta kaksi vuotta sitten tuli leikkaamaton uros tämän kaveriksi, oli jo silloin täysikasvuinen. Vanhempani, joilla ei juuri koiratietoa ole (jos tulisi esim pentu, he yrittäisivät opettaa sitä sisäsiistiksi painamalla kuonoa pissalätäkköön yms.) ottivat aikuisen koiran noin vain lonkalta, vilkaisten sitä silloin kun se oli häkissä. Eivät testanneet miten se käyttäytyy sisällä ja kotona jne.
Koira on luonteeltaan kiltti ja tulee hyvin toimeen toisen koiramme kanssa. Mies, joka koiran aiemmin omisti, ei kuitenkaan ollut jaksanut panostaa sen kouluttamiseen, hän harrasti ns. viikonloppumetsästystä ja arjet kuluivat ihan vain autolla ajellessa ja juhliessa, suurinpiirtein. Koira osasi meille tullessaan kyllä peruskäskyjä (istu, maahan, paikka) mutta muuten sitä ei ole juuri opastettu tavoille. Alkuun se murisi ruokakuppinsa päältä jo koiraa lähestyessä, mikä oli hankalaa koska kuppia pidetään paikassa, jossa aina joku jossain vaiheessa kulkee ohi. Murina saatiin onneksi loppumaan ja koira suhtautuu nyt hyvin ruokansa päälle.
Koiraa on valitettavasti monien muiden koirien tavoin pidetty ns. pihanperäkoirana, eli hankittu vain häkki ja pistetty koira sinne, välillä heitetty ruokaa, sisällä ei ole juuri pidetty ja tuskinpa lenkitettykään. Tällaisia tapauksia on täälläpäin tosi paljon. Eli sisälle tullessaan, tuo koira on muutaman kerran pissannut. Osaa kyllä pyytää ulos kun on hätä, mutta muutaman kerran esim jonkin hajun haistaessaan nostanut jalkaa.
Koira on sekarotuinen. Tuttavani, jonka sukulaisperheen luona koira on alunperin syntynyt, kertoi että koira on sisäsiittoinen, joko siskon ja veljen tai emän ja pojan välinen pentu. Tästä on herännyt kysymyksiä, onko koiralle tiedossa jotain terveyshaittoja. Koira on muuten terve, mutta sen hengitys haisee pahalle (saanut kerran antibiootteja asiaan, mutta ongelma ei lakannut). Koira syö samanlaista ruokaa kuin toinenkin, jolla ei tosin mitään ongelmia ole. Koira myös juo oudon paljon vettä, ja on melko hoikan puoleinen (oli tullessaan alipainoinen, nyt eläinlääkärin mukaan normaali mutta oman perheen mielestä kyllä saisi olla vielä pari kiloa lisäpainoakin), voisiko viitata esim. diabetekseen tai johonkin munuaisiin liittyvään.
Koira on luonteeltaan kiltti ja tulee hyvin toimeen toisen koiramme kanssa. Mies, joka koiran aiemmin omisti, ei kuitenkaan ollut jaksanut panostaa sen kouluttamiseen, hän harrasti ns. viikonloppumetsästystä ja arjet kuluivat ihan vain autolla ajellessa ja juhliessa, suurinpiirtein. Koira osasi meille tullessaan kyllä peruskäskyjä (istu, maahan, paikka) mutta muuten sitä ei ole juuri opastettu tavoille. Alkuun se murisi ruokakuppinsa päältä jo koiraa lähestyessä, mikä oli hankalaa koska kuppia pidetään paikassa, jossa aina joku jossain vaiheessa kulkee ohi. Murina saatiin onneksi loppumaan ja koira suhtautuu nyt hyvin ruokansa päälle.
Koiraa on valitettavasti monien muiden koirien tavoin pidetty ns. pihanperäkoirana, eli hankittu vain häkki ja pistetty koira sinne, välillä heitetty ruokaa, sisällä ei ole juuri pidetty ja tuskinpa lenkitettykään. Tällaisia tapauksia on täälläpäin tosi paljon. Eli sisälle tullessaan, tuo koira on muutaman kerran pissannut. Osaa kyllä pyytää ulos kun on hätä, mutta muutaman kerran esim jonkin hajun haistaessaan nostanut jalkaa.
Koira on sekarotuinen. Tuttavani, jonka sukulaisperheen luona koira on alunperin syntynyt, kertoi että koira on sisäsiittoinen, joko siskon ja veljen tai emän ja pojan välinen pentu. Tästä on herännyt kysymyksiä, onko koiralle tiedossa jotain terveyshaittoja. Koira on muuten terve, mutta sen hengitys haisee pahalle (saanut kerran antibiootteja asiaan, mutta ongelma ei lakannut). Koira syö samanlaista ruokaa kuin toinenkin, jolla ei tosin mitään ongelmia ole. Koira myös juo oudon paljon vettä, ja on melko hoikan puoleinen (oli tullessaan alipainoinen, nyt eläinlääkärin mukaan normaali mutta oman perheen mielestä kyllä saisi olla vielä pari kiloa lisäpainoakin), voisiko viitata esim. diabetekseen tai johonkin munuaisiin liittyvään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koiran pääongelma kuitenkin on se, ettei sitä ole juuri koulutettu. Tämän entinenkin omistaja on myöntänyt. Tästä syystä vanhempani haluavat nyt päästä mahdollisimman helpolla: he ovat kyllästyneet koiraan jolle ei ole juuri opetettu mitään tapoja, ja hankalaahan aikuista koiraa on opettaa pois siitä mikä sille on tärkeässä pentuvaiheessa opetettu - tai tässä tapauksessa, jäänyt opettamatta. Koira ei kuitenkaan ole tyhmä vaan olen itse opettanut sille muutamia uusia temppuja, ja hihnassa vetäminen on suurinpiirtein saatu pois.
Nyt vanhemmat kuitenkin koiraan kyllästyneenä ajattelevat, että pääsevät vähemmällä jos lopettavat koiran oman käden kautta (ampumalla, mitä isäni on tehnyt muutamalle muullekin koiralle) ja ottavat tilalle toisen koiran heti perään - tämäkin on jo aikuinen.
Olen yrittänyt selittää heille, ettei terveen koiran ampumisessa ole mitään järkeä, etenkin kun koira on luonteeltaan muuten oikein kiltti, leikkisä ja selvästi kyllä opetettavissa. Sanoivat vain, että "sehän on pelkkä rakki, samanlaisia on maailma pullollaan". Huomautin, etteivät ongelmat sillä ratkea, että tilalle otetaan taas uusi aikuinen koira josta voi paljastua myös huonoja puolia. Ehdotin että ottaisimme pennun ja opettaisimme sen alusta asti sellaisille tavoille mitä haluamme koiralla olevan, ainakin vältyttäisiin yllätyksiltä. Tämä taas kuulostaa vanhemmistani hankalalta, johtuen varmasti siitä että he ovat aikoinaan soveltaneet pentujen kasvatuksessa vanhanaikaisia, huonoja ja kömpelöitä metodeja joissa on varmasti tuhlautunut paljon aikaakin.
Uutta kotia sille on vaikea löytää sillä asumme pikkukylässä jossa ei ole paljoa ihmisiä, jotka koiran innolla ottaisivat vastaan. Mielestäni terveen ja kiltin koiran lopetus ei ole mikään ratkaisu vaan se, että koiraa opetettaisiin. Vanhempani eivät vain asiaa tajua, ja kun koira on sisällä he puhuvat sille tavallisistakin asioista tiuskimalla ja ärähtelemällä, olen huomauttanut asiasta. Olen itse koiran kanssa paljon aikaa kahdestaan. Se on luonteeltaan kiltti ja leikkii mielellään sekä pitää ihmisen seurasta, sylissä istutaan aina sohvalla ja viereen tullaan nukkumaan, jos vain päästetään. Minä en näe koirassa mitään ongelmakäyttäytymistä, ainoastaan muutamia pahoja tapoja (esimerkiksi ruoan pihistely) jotka saisi kouluttamalla pois. Koira myös hakeutuu selvästi eniten minun seuraani, muiden syliin/viereen nukkumaan ei ole tulossa, ja tulee minua pyytämään ulos/antamaan ruokaa yms.
Kysymykseni siis onkin, miten aikuista koiraa voisi opettaa vähän paremmille tavoille, kotikonstein. Ja miten saisin vanhempieni päät käännettyä pois siitä uskosta, että koiran lopetus on ainoa vaihtoehto, vain sen takia että he ovat laiskoja ja haluavat päästä helpolla?
eivät tarvitse minkäänlaista koiraa! Kaikista ei vain ole koiraihmisiksi. Vanha koira oppii uusia temppuja, mutta ihminen ei aina opi. Noh, kokeile nyt kuitenkin Cesar Millanin Koirakuiskaajaa. Kirjaa he tuskin viitsivät lukea, mutta sitä saa DVD:nakin ja kirjaston kautta. Ensimmäisenä heiltä kuitenkin kannattaa kysyä, että miksi he yleensä haluavat koiran. Asutko vanhempiesi luona? Eikö koira voisi olla sinun koirasi?
pahanhajuiseen hengitykseen voi olla niin paljon eri syitä. Vedenjuonti voi myös viitata moneen eri sairauteen, vain lääkäri voi vastata. Välttämättä ei ole mitään, mutta jos alipainoinen, niin jokin varmasti on vialla. Voi olla ihan pikkujuttukin, joka ratkea helposti. Se onko terveysongelmia liittyen sisäsiittoisuuteen, riippuu kaikesta, välttämättä ei tule mitään. Pitäisi tietää vanhempien taustat ennen kuin voi vastata. Heitä tuskin on luonnetestattu, terveystarkastettu, kai sentään kuitenkin madotettu ja rokotettu. Mutta käyttäkää ihmeessä tarkastuksessa, ärhentelykin voi johtua vain kivuista.
eläintenpitokieltoon!
Todella törkeätä käytöstä heiltä. Koira on elävä, tunteva ja ajatteleva (koiran tavoin ajatteleva) olento, ei mikään lelu, joka otetaan ja laitetaan pois jos ei miellytä. Eikö kukaan sukulaisistanne voisi puhua vanhemmillesi. Kunnan eläinsuojelulääkäri tai neuvoja.
Mitä vanhempasi tekevät ja haluavat koiralta, miksi heillä pitää koira olla kun eivät ymmärrä sen pidosta vähääkään?
En kyllä noin karusti sanoisi, että eläintenpitokieltoa määrättäisiin. Meillä kyllä ulkoilutetaan koiria kunnolla, annetaan hyvälaatuista ruokaa, ja kyllä meillä paijataan ja leikitään, harjataan, leikataan kynnet, pestään turkki jos tarvii etc. Tokossa ja agilityssäkin on käyty vanhemman koiran kanssa, tämän nuoremman kanssa kokeiltiin mutta muut koirat kiinnostivat liikaa.
Perusasiat ovat kyllä kunnossa ja vanhempikin koiramme on onnellinen - se on pelastettu huonoista oloista, jossa eräs juoppo hakkkasi sitä jatkuvasti, koira ei meille tullessaan uskaltanut juuri mitään tehdä, säikkyi kovia ääniä, oli hyvin laiha ja takkuinen. Nyt turkki on mitä parhaimmassa kunnossa, ei aristele kosketusta mistään kohdasta, normaalipainoinen, terve ja leikkisä koira ja kovista äänistäkin pelottaa vain uudenvuoden ilotulitusraketit. Minusta on vähän kohtuutonta haukkua, että ELÄINTENPITOKIELTOON pitäisi asettaa, eikö tuo ole turhan kova syytös tässä tilanteessa? Ei meillä koiria ole lyöty tai potkittu. Sen myönnän, että isäni on muutaman kerran läpsäyttänyt nuorempaa koiraa takamuksille, ei TODELLAKAAN kovaa, vaan sen verran että on saanut koiran pois kiusaamasta vanhempaa. Tulevat muuten toimeen keskenään, mutta nuorempi on välillä liian röyhkeä ja vanhempi koira ei mielellään halua ärähtää kenellekään, vaan sitten joutuu pakoilemaan ympäri taloa eikä saa rauhassa levätä lattialla. Tällöin nuorempi koira on rähissyt ja murissut meille muillekin, kun ei ole opettanut kukaan aiemmin mikä on sallittua ja mikä ei. Koira on myös yrittänyt varastaa toiselta ruokaa, ihan kupista. Vanhemmalle koirallemme riittää kun sanoo nätisti ei, kun yrittää tulla samaan aikaan syömään kun nuorempi on kupilla, mutta nuorempi ei tätä usko ja yrittää muutenkin pomottaa vanhempaa koiraamme joka on melkoisen lässykkä eikä pistäisi vastaan sitten millään.
Vanhemmillani oli lapsuudessaan kummallakin koiria, ja tähän asti meillä on kaikki koirat hoidettu hyvin - pennuille ei ole aina käytetty parhaita metodeja mutta koirat eivät ole ikinä olleet luonnevikaisia tai vihaisia. Voisin aivan hyvin päästää tämän tekstin lukijat katsomaan koiriamme, jos vain tarvitsisi. Eläinlääkäriinkin on aina viety koirat kun on tullut tarvetta. Nuorempi koira onkin käynyt eläinlääkärissä sen suhteen, että onko paljolla juomisella etc jotain sairautta taustalla, mutta eläinlääkäri totesi ettei hän ainakaan löytänyt tutkimalla. Lapin läänissä asutaan ja kai se pitäisi jossain vaiheessa esim Rovaniemelle isommalle eläinlääkäriasemalle viedä, koska siellä omistavat paremmat laitteet ja voivat tutkia tarkemmin, mutta ei sinne noin vain usean sadan kilometrin päästä lähdetä. Jos taas koiralla on esim sokeritauti, on jo eläinlääkärimme täällä sanonut, ettei koiran elämää siinä vaiheessa ole päivittäinen piikittely etc vaan olisi paras nukuttaa pois.
Koirakirjoista luetuilla neuvoilla olen kyllä huomauttanut asioista vanhemmilleni, mutta minun sanomanani eivät kyllä asioita usko. Koirakirjoja löytyy kyllä meiltäkin, mutta eivät parhainta laatua ole ja melko vanhojakin jo. Sukulaisen tms neuvot voisivat olla paikallaan, jos vaan saan sovittua jotain sellaista.
Paha vain on, ettei aina
Koiran vanhemmista tiedän sen verran, että emä on ihan oikea rekistereissä ollut suomenpystykorva. Isä luultavasti elää nykyäänkin. Tällä koiralla oli siis ainakin yksi sekarotuinen pentue josta ilmeisesti yksi pentu myöhemmin astui äitinsä, vahinkopentue. Koirat oli muuten pidetty hyvin, olivat tuttavani mummolassa olleita koiria. Terveystilanteesta noin muuten en tiedä mutta oli ainakin madotukset, rokotukset yms kunnossa ja varmasti olivat ihan kilttejä luonteiltaan.
Tämä on juuri siksi ongelmallinen tilanne minulle, enkä tiedä miten toimia, koska tämä on ensimmäinen koira koskaan jolla on tällainen tilanne. Jos isäni on aiemmin lopettanut koiria on se tapahtunut hyvästä syystä - erään kerran olimme mökillä, pihalla ollut koira oli päässyt irti, joutunut esim auton töytäisemäksi läheisellä maantiellä jolla kulkee rekkoja. Koira tuli takaisin nilkuttaen, suusta valui verensekaista vaahtoa ja näki, ettei ollut paljoa tehtävissä etenkin niin pitkän matkan päässä eläinlääkäristä, silloin oli metsästystä harrastavan isäni tehtävä lopetus aseella ja hoiti asianmukaisesti.
Nyt kuitenkin lopetus tapahtuisi mielestäni turhaan. Koiran terveystilanne pitäisi kyllä perinpohjin tarkastaa, mutta sen verran pystyn sanomaan, ettei koiralla mitään kipuja 24/7 voi olla, ja on iloinen ja reipas, ei apaattinen. Luonteeltaan koira on ollut aina mukava ihmisille muutamaa pientä tilannetta lukuunottamatta. Viihtyy ihmisten seurassa eikä pelkää vanhempianikaan, hakee heiltäkin silityksiä yms ja makoilee sylissä, mutta enemmän viihtyy minun seurassani.
Asun yhä kotona enkä pysty vielä muutamaan vuoteen pois muuttamaan. Muutoin ottaisin koiran omakseni ja pitäisin itselläni. Ei se täälläkään vaikuta onneton olevan, mutta asiat voisivat olla paremmin, sillä vaikka vanhempani kyllä hoitavat koiraa, he eivät siitä juurikaan pidä sen pahojen tapojen vuoksi. En tunnu saavan pyynnöilläni aikaa koiran koulutukselle, eivätkä vanhempani muka voisi odottaa esimerkiksi kesällä alkavaa tokoa ja käytöskursseja, joille voisin koiran viedä. Sisareni ottaisi koiran, mutta hän matkustelee paljon ulkomailla ja on vain vähän aikaa kotona. Hän myös asuu kerrostalossa yksiössä, ja koska koira joutuisi siellä olemaan niin paljon yksin, ei hän halua ottaa koiraa koska sen elämä ei ainakaan parantuisi.
On harmillista, että niin monet asiat ovat iskostuneet ihmisille päähän niin, että vääriä käsityksiä on hankala mennä muuttamaan. Nyt kuitenkin se olisi tarpeen, yhä neuvoja kaivataan.
Ja pyydän vielä, ei kuulosta kovin mukavalta sanoa että perheemme määrättäisiin eläintenpitokieltoon. Täysin rehellisenä voin tosiaan kertoa että koirat kyllä on meillä onnellisia, olen nähnyt onnettomia koiria ja ei meidän koirat sellaisia vain ole. Eläintenpitokiellon minä antaisin ihmisille, jotka laiminlyövät koiransa hoidon, eivät vie sitä eläinlääkärille, ruokkivat huonosti, unohtavat jonnekin häkkiin kusen ja paskan keskelle, ja lyövät ja potkivat aivan syyttä suotta. Meillä tilanne EI ole niin.
Tuntuu että kun sanon, että vanhempani haluavat koiran käytökseen kyllästyneinä päästä koirasta eroon, on se joku rikos. Se ei ole hyväksyttävä asia, mutta koira on kyllä välillä tehnyt hermoja raastavia asioita ja vanhempani ovat luultavasti lähinnä vain neuvottomia tässä tilanteessa, eivät tiedä mitä tehdä, koiran nenille hyppiminen ärsyttää ja kun ei tiedetä mitä tehdä se ärsyttää vielä enemmän = tuloksena kauheaa turhautumista.
Suurin ongelma tässä nyt on se, miten muuttaa vanhempien vanhentuneet metodit ja käsitykset, saada heidät kuuntelemaan. He eivät mitään pitkäpinnaisia ole ja heidän kannaltaan näen kyllä, että ovat vain kyllästyneitä ja ärsyyntyneitä kouluttamattoman koiran konnankoukkuihin, ja todennäköisesti vain turhautuneina purkavat sen moninkertaisena sitten.