Minä voitin vakavan masennuksen!

vastaus: ei kukaan pysty Raamatun ohjeita ja sääntöjä noudattamaan täydellisesti. Jos yrität omin voimin noudattaa niitä, et onnistu. Jumalan voima eli pyhä henki auttaa sinua. Se onnistuu, jos todella olet halunnut ottaa Jeesuksen vastaan sydämeesi. Voit tehdä itsellesi ja muille vahingollisia asioita ja jatkaa samaa aina uudestaan.. kristittynä voit tuoda kaikki murheesi ja huolesi Jumalalle ja katua niitä.. todella vapautua niistä.. Jumala voi auttaa sinua kaikilla elämän osa-alueilla. Hän auttaa sinua kasvamaan enemmän palvelijaksi (Jeesus) kuin itsekkääksi oman valtakunnan rakentajaksi.

extra: Kun tulet "uskoon", kaikki elämäsi ongelmat eivät katoa. Toisilla kokemus on voimakkaampi kuin toisilla, kuitenkaan tämä ei ole tärkein asia. Siitä matka Jumalan lapsena alkaa vasta alkaa. Itse pystyin antamaan äidilleni anteeksi 1,5 vuotta sitten kun tulin uskoon. Vastustelin tietysti tätä valintaa vaikka kuinka paljon, mutta en saanut apua mistään muusta.. oli pakko nöyrtyä ja myöntää etten yksin selviä. Tarvitsen jotain mikä antaa minulle elämän voimaa. Mutta kuitenkaan synnintuntoa (pahat asiat mitä olen tehnyt elämässä / asiat jotka olisi pitänyt tehdä) minulla ei ollut tippaakaan. Se tuli vasta puoli vuotta myöhemmin.. ja se tuli kovalla voimalla silloin! Se oli tunne että räjähtää jos en pääse eroon näistä asioista. Erikoista oli, että vapautta näihin syntisiin asioihin en saanut puhumalla kavereilleni, vertaistukiryhmälle, terapeutille, tyttöystävälleni (nyk. vaimo =)... vasta kun tunnustin nämä asiat kristitylle suureen ääneen ja hän julisti tekoni anteeksi, koin helpotusta.

Erittäin hyvä kirja miehille: John Eldridge - Villi ja Vapaa. (vähän huono suomennos kirjalle, oikeasti Wild at heart).

Ville V. kirjoitti:

vastaus: ei kukaan pysty Raamatun ohjeita ja sääntöjä noudattamaan täydellisesti. Jos yrität omin voimin noudattaa niitä, et onnistu. Jumalan voima eli pyhä henki auttaa sinua. Se onnistuu, jos todella olet halunnut ottaa Jeesuksen vastaan sydämeesi. Voit tehdä itsellesi ja muille vahingollisia asioita ja jatkaa samaa aina uudestaan.. kristittynä voit tuoda kaikki murheesi ja huolesi Jumalalle ja katua niitä.. todella vapautua niistä.. Jumala voi auttaa sinua kaikilla elämän osa-alueilla. Hän auttaa sinua kasvamaan enemmän palvelijaksi (Jeesus) kuin itsekkääksi oman valtakunnan rakentajaksi.

extra: Kun tulet "uskoon", kaikki elämäsi ongelmat eivät katoa. Toisilla kokemus on voimakkaampi kuin toisilla, kuitenkaan tämä ei ole tärkein asia. Siitä matka Jumalan lapsena alkaa vasta alkaa. Itse pystyin antamaan äidilleni anteeksi 1,5 vuotta sitten kun tulin uskoon. Vastustelin tietysti tätä valintaa vaikka kuinka paljon, mutta en saanut apua mistään muusta.. oli pakko nöyrtyä ja myöntää etten yksin selviä. Tarvitsen jotain mikä antaa minulle elämän voimaa. Mutta kuitenkaan synnintuntoa (pahat asiat mitä olen tehnyt elämässä / asiat jotka olisi pitänyt tehdä) minulla ei ollut tippaakaan. Se tuli vasta puoli vuotta myöhemmin.. ja se tuli kovalla voimalla silloin! Se oli tunne että räjähtää jos en pääse eroon näistä asioista. Erikoista oli, että vapautta näihin syntisiin asioihin en saanut puhumalla kavereilleni, vertaistukiryhmälle, terapeutille, tyttöystävälleni (nyk. vaimo =)... vasta kun tunnustin nämä asiat kristitylle suureen ääneen ja hän julisti tekoni anteeksi, koin helpotusta.

Erittäin hyvä kirja miehille: John Eldridge - Villi ja Vapaa. (vähän huono suomennos kirjalle, oikeasti Wild at heart).

Lue lisää

ilmeisesti minun uskoni ei ole kyllin vahvaa, kun en ole kelvannut.

sama tyyppi kirjoitti:

ilmeisesti minun uskoni ei ole kyllin vahvaa, kun en ole kelvannut.

"ilmeisesti minun uskoni ei ole kyllin vahvaa, kun en ole kelvannut"

kelvannut mihin?

ville v. kirjoitti:

"ilmeisesti minun uskoni ei ole kyllin vahvaa, kun en ole kelvannut"

kelvannut mihin?

uskoni ei kelvannut jeesukselle, en muuttunutkaan synnitömäksi, vaan jäin entiselleni syntiseksi ja vialliseksi. synti voitti.

10 kirjoitti:

uskoni ei kelvannut jeesukselle, en muuttunutkaan synnitömäksi, vaan jäin entiselleni syntiseksi ja vialliseksi. synti voitti.

kyllä uskosi kelpaa Jeesukselle, aivan varmasti. mutta siitä matka vasta alkaa. synnittömäksi et voi koskaan muuttua, ainakaan täällä maan päällä =)

Ville V. kirjoitti:

vastaus: ei kukaan pysty Raamatun ohjeita ja sääntöjä noudattamaan täydellisesti. Jos yrität omin voimin noudattaa niitä, et onnistu. Jumalan voima eli pyhä henki auttaa sinua. Se onnistuu, jos todella olet halunnut ottaa Jeesuksen vastaan sydämeesi. Voit tehdä itsellesi ja muille vahingollisia asioita ja jatkaa samaa aina uudestaan.. kristittynä voit tuoda kaikki murheesi ja huolesi Jumalalle ja katua niitä.. todella vapautua niistä.. Jumala voi auttaa sinua kaikilla elämän osa-alueilla. Hän auttaa sinua kasvamaan enemmän palvelijaksi (Jeesus) kuin itsekkääksi oman valtakunnan rakentajaksi.

extra: Kun tulet "uskoon", kaikki elämäsi ongelmat eivät katoa. Toisilla kokemus on voimakkaampi kuin toisilla, kuitenkaan tämä ei ole tärkein asia. Siitä matka Jumalan lapsena alkaa vasta alkaa. Itse pystyin antamaan äidilleni anteeksi 1,5 vuotta sitten kun tulin uskoon. Vastustelin tietysti tätä valintaa vaikka kuinka paljon, mutta en saanut apua mistään muusta.. oli pakko nöyrtyä ja myöntää etten yksin selviä. Tarvitsen jotain mikä antaa minulle elämän voimaa. Mutta kuitenkaan synnintuntoa (pahat asiat mitä olen tehnyt elämässä / asiat jotka olisi pitänyt tehdä) minulla ei ollut tippaakaan. Se tuli vasta puoli vuotta myöhemmin.. ja se tuli kovalla voimalla silloin! Se oli tunne että räjähtää jos en pääse eroon näistä asioista. Erikoista oli, että vapautta näihin syntisiin asioihin en saanut puhumalla kavereilleni, vertaistukiryhmälle, terapeutille, tyttöystävälleni (nyk. vaimo =)... vasta kun tunnustin nämä asiat kristitylle suureen ääneen ja hän julisti tekoni anteeksi, koin helpotusta.

Erittäin hyvä kirja miehille: John Eldridge - Villi ja Vapaa. (vähän huono suomennos kirjalle, oikeasti Wild at heart).

Lue lisää

Nyt kummastuttaa kyllä vähän se, miksi ihmiset täällä reittaavat alaspäin tällaista rehellistä, kirjoittajan omista kokemuksista kertovaa kirjoitusta. Joka on vielä suora ja jokseenkin konstailematon vastaus hänelle esitettyyn kysymykseen (joka oli sekin hyvä ja jota on vastaavasti kannatettu lukijoiden toimesta).

Toisten ihmisten uskonnollisuus näyttää olevan punainen vaate täällä monille; aihe, josta ei saisi puhua ja kertoa, tai muuten kertojaan suhtaudutaan aina heti kielteisesti. Kaikki muunlaiset mahdolliset jutut kyllä hyväksytään, mutta henkilökohtaisia uskonnollisia (varsinkaan ilmeisesti kristillisiä) pohdintoja ei suvaita. Miksi? Tämä on mielestäni aika surullista. Tällaiset syvästi henkilökohtaiset jutut, kun ovat myös juuri niitä, joiden kanssa masennuksesta puhuttaessa ollaan tekemisissä. Toisaalta ehkä se on sitten niin, että näiden aiheiden voima on siinä, että eivät jätä kylmäksi. Eikös se Raamattu jotain sellaista sanonutkin...

10 kirjoitti:

uskoni ei kelvannut jeesukselle, en muuttunutkaan synnitömäksi, vaan jäin entiselleni syntiseksi ja vialliseksi. synti voitti.

10 : Sun odotukset on väärät. Kuka sua on luvannut täydelliseksi ja 'synnittömäksi' tehdä? Ei kukaan. Edes Jeesus.
Jeesus lupaa sulle sun synnit anteeksi. Ja siinä on jo todella paljon.

Tein äsken Beckin masennustestin 2 kertaa. Tulos oli hämmästyttävä. Ekalla kerralla sain 4 pistettä. Sitten 3 pistettä. Ei oikein meinaa itsekään uskoa tälläistä...

Olen lähes koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän masentunut. 5 vuotta sitten katsoin valkoista seinää 2-3 päivää putkeen kotona.. silloin aloin hyväksyä että taidan olla masentunut.. =)

Katsotaan kuinka menee vaikka parin kuukauden päästä.. kirjoittelen taas tänne sitten.

Käytin masennuslääkettä, Cipralexia. Annos on ollut 5 - 15 mg elämäntilanteesta riippuen.

Ville V. kirjoitti:

Käytin masennuslääkettä, Cipralexia. Annos on ollut 5 - 15 mg elämäntilanteesta riippuen.

Ville V enemmän tuosta sielunhoitajasta. Oliko hän pappi tms?
Kiitti.

SC kirjoitti:

Ville V enemmän tuosta sielunhoitajasta. Oliko hän pappi tms?
Kiitti.

Terve,

Hän on myös pastori. Asuu ulkomailla, käy välillä Suomessa. Hän on hoitanut 5000-6000 henkilöä. Muistaakseni hän sanoi tehneensä sielunhoitoa vain kristityille eli pitää olla uskossa Jeesukseen.

Ville V. kirjoitti:

Terve,

Hän on myös pastori. Asuu ulkomailla, käy välillä Suomessa. Hän on hoitanut 5000-6000 henkilöä. Muistaakseni hän sanoi tehneensä sielunhoitoa vain kristityille eli pitää olla uskossa Jeesukseen.

Lue lisää

Toivottavasti KELA ei ikinä ala tukemaan tällaisia "sielunhoitajaterapioita" yhteiskunnan varoilla.

Ville V. kirjoitti:

Terve,

Hän on myös pastori. Asuu ulkomailla, käy välillä Suomessa. Hän on hoitanut 5000-6000 henkilöä. Muistaakseni hän sanoi tehneensä sielunhoitoa vain kristityille eli pitää olla uskossa Jeesukseen.

Lue lisää

Masennuksestahan voi toipua lumelääkkeillä, spontaanista tai monin pseudokeinoin...

Joskus se vaan ei ole kestävää...

Tiedetään, että jos masentunut pääsee keskustelemaan jonkun empaattisen henkilön kanssa, niin oireet lievittyvät ainakin joksikin aikaa...

ihan tosi on kirjoitti:

Masennuksestahan voi toipua lumelääkkeillä, spontaanista tai monin pseudokeinoin...

Joskus se vaan ei ole kestävää...

Tiedetään, että jos masentunut pääsee keskustelemaan jonkun empaattisen henkilön kanssa, niin oireet lievittyvät ainakin joksikin aikaa...

Lue lisää

Minäkin voitin vakavan masennuksen, voin paremmin kuin koskaan, kunnes masennuin uudestaan ja sain diagnoosiksi maanisdepressiivisyyden. :D

Ville V. kirjoitti:

Terve,

Hän on myös pastori. Asuu ulkomailla, käy välillä Suomessa. Hän on hoitanut 5000-6000 henkilöä. Muistaakseni hän sanoi tehneensä sielunhoitoa vain kristityille eli pitää olla uskossa Jeesukseen.

Lue lisää

Tämä pastori-sielunhoitaja.. Et voi sanoa nimeä?

jottai tarvis kirjoitti:

Tämä pastori-sielunhoitaja.. Et voi sanoa nimeä?

Terve. En viitsi sanoa nimeä julkisesti. Mutta jos olet kiinnostunut asiasta, niin laita minulle sähköpostia: [email protected] Eli kerro oletko uskossa ja mihin ongelmaan etsit apua yms.

Suomessa järjestetään seminaareja, jossa tämä sielunhoitaja-pastori puhuu. Kyseinen sielunhoito-toimintamalli aiheuttaa yllättävän paljon vastustusta ihmisissä, se haastaa ihmisen maailmankuvaa melkoisen paljon.. ehkä siksi sitä ei mainosteta julkisesti juurikaan. Ja toisena syynä olettaisin olevan huoli siitä, että ihmiset todella osaavat tehdä sitä hoitoa oikein. Itsekin alan harjoitella sitä tässä kun ehdin. Ehkä kolmantena syynä voisin olettaa ihmisten levittävän perättömiä huhuja koko touhun toimimattomuudesta. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni.

Tietysti tälläinen salaperäinen toiminta voi kuulostaa joltain kultilta tai lahkolta =) Omasta mielestäni tämä sielunhoito perustuu Raamattuun, ja voin suositella sitä. Se on melkoisen tehokas vapauden antaja jos sitä suostuu kokeilemaan.

Kerron mielelläni lisää asiasta sähköpostin kautta.

terve kaikille. oikein mukavasti menee. välillä on vaikeaa, mutta itkeminen auttaa. elämä on mahtava lahja.

tehdäänpäs Beckin masennustesti taas.. tulos on 5 pistettä. Tämän hetkisillä tunnetiloilla siis. Välillä tulos on ollut 13 pistettäkin. Eli vielä on asioita joita Jumalan pitää parantaa. Pahimmat ongelmat on kuitenkin voitettu.

Mutta yleisesti ... laulan ja tanssin täällä kotonani musiikkia kuunnellen (onpas outoa, yleensä en näin tee). Vapaus näkyy ja tuntuu.

ville v. kirjoitti:

terve kaikille. oikein mukavasti menee. välillä on vaikeaa, mutta itkeminen auttaa. elämä on mahtava lahja.

tehdäänpäs Beckin masennustesti taas.. tulos on 5 pistettä. Tämän hetkisillä tunnetiloilla siis. Välillä tulos on ollut 13 pistettäkin. Eli vielä on asioita joita Jumalan pitää parantaa. Pahimmat ongelmat on kuitenkin voitettu.

Mutta yleisesti ... laulan ja tanssin täällä kotonani musiikkia kuunnellen (onpas outoa, yleensä en näin tee). Vapaus näkyy ja tuntuu.

Lue lisää

Huh, olipas rankka työviikko.

Jos olet lukenut mitä olen kirjoittanut tänne.. silloin sinulla on nyt minusta joku ennakkokäsitys. Mieti hetki sitä. Onko se miellyttävä vai ei? Ja mihin se perustuu? Olenko minä niitä "uskovaisia" jotka tuomitsevat eniten, pukeutuvat huonoiten ja ovat muutenkin hyvin surkuteltavia heikkoja ihmisiä?

Ennen minä uskoin 100% evoluutioon eli kehitysoppiin. Nielin sen sellaisena kuin se minulle oli opetettu. Mikään hengellinen tai kristillinen ei voinut vähempää kiinnostaa. Suhtauduin niihin jopa vihamielisesti. Aikaa kului ja tulin yhä enemmän masentuneeksi. Oli pakko tehdä jotain elämälle. Aluksi etsin ihmisiä jotka ovat kokeneet samanlaisia ongelmia elämässä (vertaistukiryhmät) kuin minä. Siellä puhuttiin jostain Korkeammasta Voimasta. Jumalasta. Ajattelin että hulluja nuo ihmiset ovat. Sitten aloin itse etsiä jotain itseäni suurempaa. Ajan mittaan etsin vastausta New Age -kirjallisuudesta. Valaistumisesta. Mutta rauhaa ja vapautta ei tullut.

Joku puhui Jeesuksestakin. Ei oikeen kiinnostanut. Minulla oli hänestä joku käsitys, jonka perusteella ajattelin kaiken kristillisyyden olevan hyödytöntä roskaa. Tuossa hieman erilaisia "Jeesuksia":

1. Joulupukki - Jeesus = sinun pitää vain uskoa ja saat kaiken haluamasi elämässä
2. Humanisti - Jeesus = puhutaan rakkaudesta ja armosta, ei ole katumusta, ei helvettiä, Jeesus on pelastaja, mutta ei tuomari.
3. New Age - Jeesus = esim. itämainen guru, evankeliumiin on lisätty hinduismia ja budhalaisuutta, Jumala ei ole kaiken luoja ja tuomari
4. Kapinallinen - Jeesus = suosittu esim. Etelä-Amerikan maissa, kapinallinen Jeesus voittaa köydyyden syyn ja valmistaa aseellisen kapinan kapitalisteja vastaan.
5. Kiltti - Jeesus = miehuus on leikattu pois, Jeesus on vain mukava, hymyilevä mies lampaiden ja lasten kanssa ja sanoo olkaas nyt kiltisti ja rakastakaa toisianne. Tähänkö pitäisi sitten samaistua? Missä on todellinen voima ja miehuus?

Oliko Jeesus nöyrä, hiljainen.. ..kiltti? Haluatko tulla sellaiseksi? Entä millainen hahmo oli esimerkiksi William Wallace elokuvassa Braveheart? Ei tainnut olla "liian" mukava kaveri..

Jeesus oli molempia. Tekopyhiä ihmisiä, vaikkapa fariseuksia, Jeesus nöyryytti ja haastoi riitaa avoimen julkisesti. Hyljeksittyjä ihmisiä kohtaan hän oli mukava ja antoi heille lohdutuksen sanoja. Jeesus meni väkijoukon sekaan provosoimaan ja sai ihmisen paljastamaan todellisen luontonsa ja karvansa.

Onko Jumalaa olemassa? Onko Raamattu vain satukirja kun puhutaan enkeleistä, demoneista, demonijohtaja Saatanasta, kirouksista, näkyvän maailman ja näkymättömän maailman suhteesta toisiinsa? Voiko kristityllä olla yliluonnollista voimaa? Onko olemassa maailma, jota emme voi silmillä nähdä? Vastaukset riippuvat omasta maailmankuvastasi. Jos otetaan keskiverto suomalainen, thaimaalainen, espanjalainen ja afrikkalainen.. saamme 4 erilaista vastausta minkälainen todellisuus on.

Joku sanoi viisaasti: "Olemme maailmankuvamme uhreja".

Näitä asioita ihmetellessäsi käy katsomassa: http://www.youtube.com/watch?v=hIspSTEHM2U&feature=related ..... suomenkielinen: http://www.youtube.com/watch?v=A0cbmRT26WA

Erilaista tietoa evoluutiosta: Sylvia Baker / Pekka Reinikainen "Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta" (pieni kirja) .... Evoluutioteoria - kriittinen analyysi (isompi kirja). Ei taida näitä juttuja koulun biologian tunnilla hirveästi tulla vastaan ...

Hyvää päivänjatkoa kaikille. Edelleen elän elämää ilman masennuslääkkeitä! =)

ville v. kirjoitti:

terve kaikille. oikein mukavasti menee. välillä on vaikeaa, mutta itkeminen auttaa. elämä on mahtava lahja.

tehdäänpäs Beckin masennustesti taas.. tulos on 5 pistettä. Tämän hetkisillä tunnetiloilla siis. Välillä tulos on ollut 13 pistettäkin. Eli vielä on asioita joita Jumalan pitää parantaa. Pahimmat ongelmat on kuitenkin voitettu.

Mutta yleisesti ... laulan ja tanssin täällä kotonani musiikkia kuunnellen (onpas outoa, yleensä en näin tee). Vapaus näkyy ja tuntuu.

Lue lisää

:) MUTTA jos kaikki TIETO ja apu ja jos vaikka mikä on kaikkien saatavilla,-ja voi pelastaa kaiken-, -- niin miksi ei näin kuitenkaan ole? Et voi kuitenkaan kertoa mitään. Vaan täytyy olla "uskovainen", ja pla pla. Omaan "järkeeni(?)" ei mahdu. Mutta hyvää jatkoa Sinulle (Ville V.). :)

huppsss kirjoitti:

:) MUTTA jos kaikki TIETO ja apu ja jos vaikka mikä on kaikkien saatavilla,-ja voi pelastaa kaiken-, -- niin miksi ei näin kuitenkaan ole? Et voi kuitenkaan kertoa mitään. Vaan täytyy olla "uskovainen", ja pla pla. Omaan "järkeeni(?)" ei mahdu. Mutta hyvää jatkoa Sinulle (Ville V.). :)

Lue lisää

koko ikäni masennuksesta kärsineenä tuo masennus on kuin ruumiiseen/mieleen kiinnittynyt DEMONI, kalvaen minusta hiljalleen kaiken elämänhalun. Vaikka mitä yritän niin aina kaikki menee pieleen. Ehkä tosiaan olen riivattu yksilö..

huppsss kirjoitti:

:) MUTTA jos kaikki TIETO ja apu ja jos vaikka mikä on kaikkien saatavilla,-ja voi pelastaa kaiken-, -- niin miksi ei näin kuitenkaan ole? Et voi kuitenkaan kertoa mitään. Vaan täytyy olla "uskovainen", ja pla pla. Omaan "järkeeni(?)" ei mahdu. Mutta hyvää jatkoa Sinulle (Ville V.). :)

Lue lisää

Terve. Meidän täytyy tosiaan valita puolemme.. mihin uskomme ja mihin emme. Joku sanoi että usko alkaa siitä mihin järki loppuu. Ehkä joku teologi voisi vastata kysymykseesi? Hyvää jatkoa myös sinulle "huppsss" =)

Ville V. kirjoitti:

Terve. Meidän täytyy tosiaan valita puolemme.. mihin uskomme ja mihin emme. Joku sanoi että usko alkaa siitä mihin järki loppuu. Ehkä joku teologi voisi vastata kysymykseesi? Hyvää jatkoa myös sinulle "huppsss" =)

Lue lisää

Moi taas, näyttää se kesä saapuvan tänne Suomeenkin pikku hiljaa.. varjossa jo 15 astetta.

Löydän itsestäni edelleen masennusta, pelkoa, turvattomuutta, ulkopuolisuuden tunnetta, vihaa, surua, uupumusta, passiivisuutta yms yms. Ajankohtainen kysymys näyttää olevan isäsuhde. Luen Seppo Jokisen kirjaa "Isänikävä" (suosittelen lukemaan). Ehkäpä nyt olen riittävästi sisäisesti eheytynyt kysymään isältäni kasvotusten sitä, mitä ei ole koskaan puhuttu: mitä minä merkitsen sinulle? Tämä kysymys on ollut olemassa jo lähes 30 vuotta.

Eurooppalainen ihminen ei usko demoneita olevan olemassa. Eivät edes monet kristityt usko niihin. Länsimainen maailmankuva on humanistinen, naturalistinen ja materialistinen. Järki ja omavoimaisuus hallitsevat. Ylpeys: minä en Jumalaa tarvitse, minä itse päätän kaikesta. Meidän maailmankuvamme on usein peräisin vanhemmiltamme, yhteiskunnalta, ihmisiltä joiden parissa olemme viettäneet aikaamme. Ehkä voisi sanoa "jos en näe, niin en usko". Entä jos demoneita / pahoja henkiä onkin olemassa? Entä jos moni sairaus, vaiva, psykkinen tunne / häiriö johtuukin demoneista? Jos tämä on totta, niin silloin hoito jota olemme saaneet ongelmiimme, on monesti ollut puutteellista.

Raamattussa Luukkaan evankeliumi 9:n alkua vapaasti sanottuna: "..Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman ja vallan.. ..julistakaa evankeliumia, parantakaa sairaita ja karkottakaa pahoja henkiä (!)". Itse kristittynä uskon, että on olemassa kaksi maailmaa, näkyvä ja näkymätön, ja nämä vaikuttavat toisiinsa. Se mitä olen nähnyt ja kokenut.. en voi enää ajatella että olisi vain tämä aisteilla havaittava maailma.

Miten sitten tälläinen "demoni" ilmentyy ihmisessä? Tällainen kärsivä ihminen on voinut saada kaikenlaista apua.. lääkkeitä, terapiaa, keskusteluryhmiä, sairaalahoitoa, seminaareja, vaihtoehtoisia hoitoja, hypnoosia, luonnonlääkitystä.. mitä vain. Vuosia ja vuosia on kulunut. Mutta ongelmat ovat yhä olemassa.. edes aika ei ole parantanut. Tuossa hieman listaa:

- toistuva ongelma, josta henkilö ei pääse eroon
- emotionaaliset/fyysiset vaivat, jotka eivät parane
- jatkuva pelko, ahdistus, syyllisyys, viha, katkeruus yms.
- kyvyttömyys muuttua
- syvä toivottomuus
- itsetuhoiset ajatukset / käytös
- toistuvat tuhoisat ihmissuhteet
- seksuaalinen riippuvuus & rikkinäisyys
- vahva halu kontrolloida itseään, muita ihmisiä ja tilanteita, epäluottamusta
- erilaiset riippuvuudet

Ville V. kirjoitti:

Moi taas, näyttää se kesä saapuvan tänne Suomeenkin pikku hiljaa.. varjossa jo 15 astetta.

Löydän itsestäni edelleen masennusta, pelkoa, turvattomuutta, ulkopuolisuuden tunnetta, vihaa, surua, uupumusta, passiivisuutta yms yms. Ajankohtainen kysymys näyttää olevan isäsuhde. Luen Seppo Jokisen kirjaa "Isänikävä" (suosittelen lukemaan). Ehkäpä nyt olen riittävästi sisäisesti eheytynyt kysymään isältäni kasvotusten sitä, mitä ei ole koskaan puhuttu: mitä minä merkitsen sinulle? Tämä kysymys on ollut olemassa jo lähes 30 vuotta.

Eurooppalainen ihminen ei usko demoneita olevan olemassa. Eivät edes monet kristityt usko niihin. Länsimainen maailmankuva on humanistinen, naturalistinen ja materialistinen. Järki ja omavoimaisuus hallitsevat. Ylpeys: minä en Jumalaa tarvitse, minä itse päätän kaikesta. Meidän maailmankuvamme on usein peräisin vanhemmiltamme, yhteiskunnalta, ihmisiltä joiden parissa olemme viettäneet aikaamme. Ehkä voisi sanoa "jos en näe, niin en usko". Entä jos demoneita / pahoja henkiä onkin olemassa? Entä jos moni sairaus, vaiva, psykkinen tunne / häiriö johtuukin demoneista? Jos tämä on totta, niin silloin hoito jota olemme saaneet ongelmiimme, on monesti ollut puutteellista.

Raamattussa Luukkaan evankeliumi 9:n alkua vapaasti sanottuna: "..Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman ja vallan.. ..julistakaa evankeliumia, parantakaa sairaita ja karkottakaa pahoja henkiä (!)". Itse kristittynä uskon, että on olemassa kaksi maailmaa, näkyvä ja näkymätön, ja nämä vaikuttavat toisiinsa. Se mitä olen nähnyt ja kokenut.. en voi enää ajatella että olisi vain tämä aisteilla havaittava maailma.

Miten sitten tälläinen "demoni" ilmentyy ihmisessä? Tällainen kärsivä ihminen on voinut saada kaikenlaista apua.. lääkkeitä, terapiaa, keskusteluryhmiä, sairaalahoitoa, seminaareja, vaihtoehtoisia hoitoja, hypnoosia, luonnonlääkitystä.. mitä vain. Vuosia ja vuosia on kulunut. Mutta ongelmat ovat yhä olemassa.. edes aika ei ole parantanut. Tuossa hieman listaa:

- toistuva ongelma, josta henkilö ei pääse eroon
- emotionaaliset/fyysiset vaivat, jotka eivät parane
- jatkuva pelko, ahdistus, syyllisyys, viha, katkeruus yms.
- kyvyttömyys muuttua
- syvä toivottomuus
- itsetuhoiset ajatukset / käytös
- toistuvat tuhoisat ihmissuhteet
- seksuaalinen riippuvuus & rikkinäisyys
- vahva halu kontrolloida itseään, muita ihmisiä ja tilanteita, epäluottamusta
- erilaiset riippuvuudet

Lue lisää

Vielä lisään, että kaikki ihmiset eivät tarvitse sielunhoitoa, jossa demonit ajetaan ulos. Täsmennän että kärsimysten syy saattaa olla demoninen. Toiseksi, demonit eivät ole pääongelma, koska nekin tarvitsevat syyn "tulla" ihmiseen. Syitä ovat esim. itsensä/muiden kiroaminen, jatkuva viha/addiktio, sairaasta perhetaustasta tulleet syyt (miten ihmiset kohtelevat toisiaan), periytyminen suvun kautta, traumaattiset kokemukset. Anteeksiantaminen, vihollisten siunaaminen, irtisanoutuminen.. siinä muutamia vapauden avaimia. Se kuka tekee sielunhoitoa, tehköön sitä rakkaudesta. Muuten ei kannata.

Onneksi Jumala voi auttaa sinua elämäsi kaikissa ongelmissa. Siis aivan kaikissa. Joka elämänalueella.

kyyninen varis kirjoitti:

Toivottavasti KELA ei ikinä ala tukemaan tällaisia "sielunhoitajaterapioita" yhteiskunnan varoilla.

Sielunhoidossa (kristillisessä) on periaatteena se, että sitä ei myydä, kuten ei uskoa eikä armoakaan. Itsekin kristittynä toivon ja kyllä myös uskon, että sielunhoidosta ei tehdä mitään valtiollista ja teknistä instituutioterapiaa. Sellaisen huonot puolet ovat itsellenikin liian tuttuja.

Tämähän on näkemysero maailmankuvassa, "adgadg" =) Sielunhoidossa erittäin tärkeää on myös "sisäisen lapsen" hoitaminen. Joskus keskitytään vain sisäiseen paranemiseen ja tarvittaessa sisäisen lapsen hoivaan. Joskus sitten täytyy kovistella demoneita.

Mutta lyhyesti kaikki mitä haluan sanoa: "oletko kokeillut Jeesusta ongelmiisi? Jos olet, eivätkä ongelmat ole kadonneet, oletko saanut osaavaa sielunhoitoa? ainakin itse olen parantunut ja vapaa".

ville v. kirjoitti:

Tämähän on näkemysero maailmankuvassa, "adgadg" =) Sielunhoidossa erittäin tärkeää on myös "sisäisen lapsen" hoitaminen. Joskus keskitytään vain sisäiseen paranemiseen ja tarvittaessa sisäisen lapsen hoivaan. Joskus sitten täytyy kovistella demoneita.

Mutta lyhyesti kaikki mitä haluan sanoa: "oletko kokeillut Jeesusta ongelmiisi? Jos olet, eivätkä ongelmat ole kadonneet, oletko saanut osaavaa sielunhoitoa? ainakin itse olen parantunut ja vapaa".

Lue lisää

kaikilla ei mene yhtä hyvin vaikka usko taivaan henkilökuntaan on suuri. Onko pohjimiltaan kysymys rakkauden voittamisesta? Viha (demonit) menettävät otteensa ja hyvyys astuu tilalle?

Mielenkiintoisia tekstejä sinulla, ymmärsin paljon. Kaikkea hyvää sulle, "kirjoitellaan" taas jokin päivä.

ville v. kirjoitti:

Tämähän on näkemysero maailmankuvassa, "adgadg" =) Sielunhoidossa erittäin tärkeää on myös "sisäisen lapsen" hoitaminen. Joskus keskitytään vain sisäiseen paranemiseen ja tarvittaessa sisäisen lapsen hoivaan. Joskus sitten täytyy kovistella demoneita.

Mutta lyhyesti kaikki mitä haluan sanoa: "oletko kokeillut Jeesusta ongelmiisi? Jos olet, eivätkä ongelmat ole kadonneet, oletko saanut osaavaa sielunhoitoa? ainakin itse olen parantunut ja vapaa".

Lue lisää

"Tämähän on näkemysero maailmankuvassa"

Ei ole. Se, että älykkyys korreloi taikauskottomuuden kanssa, on kiistaton fakta.

"Sielunhoidossa erittäin tärkeää on myös "sisäisen lapsen" hoitaminen."

Totta. Äly pitää laskea viisivuotiaan tasolle, Jotta jeesus-bullshitti alkaa uppoamaan.

"Joskus sitten täytyy kovistella demoneita."

Kovisteletko myös joulutonttuja?

"Mutta lyhyesti kaikki mitä haluan sanoa: "oletko kokeillut Jeesusta ongelmiisi? Jos olet, eivätkä ongelmat ole kadonneet, oletko saanut osaavaa sielunhoitoa? ainakin itse olen parantunut ja vapaa"."

Kuten jo mainitsin: Jeesus-sadut toimivat vain kaltaisiisi idiootteihin, jotka eivät älyllä loista.

asfasfsfa kirjoitti:

"Tämähän on näkemysero maailmankuvassa"

Ei ole. Se, että älykkyys korreloi taikauskottomuuden kanssa, on kiistaton fakta.

"Sielunhoidossa erittäin tärkeää on myös "sisäisen lapsen" hoitaminen."

Totta. Äly pitää laskea viisivuotiaan tasolle, Jotta jeesus-bullshitti alkaa uppoamaan.

"Joskus sitten täytyy kovistella demoneita."

Kovisteletko myös joulutonttuja?

"Mutta lyhyesti kaikki mitä haluan sanoa: "oletko kokeillut Jeesusta ongelmiisi? Jos olet, eivätkä ongelmat ole kadonneet, oletko saanut osaavaa sielunhoitoa? ainakin itse olen parantunut ja vapaa"."

Kuten jo mainitsin: Jeesus-sadut toimivat vain kaltaisiisi idiootteihin, jotka eivät älyllä loista.

Lue lisää

Heh heh, täällähän on tunnepitoisia ja voimakkaita palautteita! Sitä voi vaan ihmetellä miksi kaikki tänne kirjoittelijat eivät kykene rakentavaan keskusteluun.. Kokeile googlata "sisäinen lapsi", moni psykologi/terapeutti yms. siitä puhuu paljon, vaikka eivät kristittyjä ole. Sen pienen lapsen kohtaaminen sisällämme on ratkaisevaa toipumisessa. Moni luulee että kun tullaan aikuiseksi, sisäinen lapsi häviää. Ei se häviä. Aikuisuus vaan rakentuu sen ympärille. Siellä se on vaikka et sitä tuntisi ... se odottaa vapautumistaan. Elämässä koetut kolhut saattavat lamauttaa sen.

Tässä lainausta aiheesta: "..kun kriisi lukkiutuu lapsen sisälle, hänelle jää tietyt tunteet tai tunteettomuus päälle. Aikuisena tällaisen ihmisen reaktiot ovat sellaisia kuin hänen sisäinen lapsensa on, eli alisteisia, aggressiivisia, häpeileviä, pelokkaita, syyllisiä tai kovia. Kovuus on yksi tapa suojautua ja puolustautua. Lukkotunteita ovat myös itsesääli, katkeruus ja viha. Ne muodostavat vaikeasti murrettavan suojamuurin ihmisen ympärille eikä hän usein tiedosta niitä itse". ( Käsikädessä 1/2009 )

Ville V. kirjoitti:

Heh heh, täällähän on tunnepitoisia ja voimakkaita palautteita! Sitä voi vaan ihmetellä miksi kaikki tänne kirjoittelijat eivät kykene rakentavaan keskusteluun.. Kokeile googlata "sisäinen lapsi", moni psykologi/terapeutti yms. siitä puhuu paljon, vaikka eivät kristittyjä ole. Sen pienen lapsen kohtaaminen sisällämme on ratkaisevaa toipumisessa. Moni luulee että kun tullaan aikuiseksi, sisäinen lapsi häviää. Ei se häviä. Aikuisuus vaan rakentuu sen ympärille. Siellä se on vaikka et sitä tuntisi ... se odottaa vapautumistaan. Elämässä koetut kolhut saattavat lamauttaa sen.

Tässä lainausta aiheesta: "..kun kriisi lukkiutuu lapsen sisälle, hänelle jää tietyt tunteet tai tunteettomuus päälle. Aikuisena tällaisen ihmisen reaktiot ovat sellaisia kuin hänen sisäinen lapsensa on, eli alisteisia, aggressiivisia, häpeileviä, pelokkaita, syyllisiä tai kovia. Kovuus on yksi tapa suojautua ja puolustautua. Lukkotunteita ovat myös itsesääli, katkeruus ja viha. Ne muodostavat vaikeasti murrettavan suojamuurin ihmisen ympärille eikä hän usein tiedosta niitä itse". ( Käsikädessä 1/2009 )

Lue lisää

"Sitä voi vaan ihmetellä miksi kaikki tänne kirjoittelijat eivät kykene rakentavaan keskusteluun."

Sinun kohdalla syy on päivänselvä: aivotoimintaa sumentava hihhulismi.

"Kokeile googlata "sisäinen lapsi", moni psykologi/terapeutti yms. siitä puhuu paljon, vaikka eivät kristittyjä ole."

Tiedän kyllä mitä sisäisellä lapsella tarkoitetaan. Ongelmahan oli vain siinä, että sotkit käsitteen mukaan hihhlointiisi.

"Moni luulee että kun tullaan aikuiseksi, sisäinen lapsi häviää."

En minä ainakaan niin ole luullut.

Ahdistuksesta kärsivänä sanoisin että AIVAN SAMA mikä tehoaa ja miten ja miksi kunhan vaan pääsisi tästä!!!!

asfasfsfa kirjoitti:

"Tämähän on näkemysero maailmankuvassa"

Ei ole. Se, että älykkyys korreloi taikauskottomuuden kanssa, on kiistaton fakta.

"Sielunhoidossa erittäin tärkeää on myös "sisäisen lapsen" hoitaminen."

Totta. Äly pitää laskea viisivuotiaan tasolle, Jotta jeesus-bullshitti alkaa uppoamaan.

"Joskus sitten täytyy kovistella demoneita."

Kovisteletko myös joulutonttuja?

"Mutta lyhyesti kaikki mitä haluan sanoa: "oletko kokeillut Jeesusta ongelmiisi? Jos olet, eivätkä ongelmat ole kadonneet, oletko saanut osaavaa sielunhoitoa? ainakin itse olen parantunut ja vapaa"."

Kuten jo mainitsin: Jeesus-sadut toimivat vain kaltaisiisi idiootteihin, jotka eivät älyllä loista.

Lue lisää

Tunnen ja tiedän aika helskarin paljon älykkäitä, koulutettuja ja viisaita Jeesukseen uskovia ihmisiä. Olet varmaan sitten itse joku mensalainen ja tohtori? Elämässä täydellisesti menestynyt nero, joka saa rakkautta ja hyväksyntää ja loistoa koko ajan?

Heh heh.. nyt naurattaa kommentti "Kovisteletko myös joulutonttuja?" .. hyvä että huumoria löytyy. Olen kirjoitellut tänne hieman provosoivaan tyyliinkin, hyvä että aihe / aiheet herättävät keskustelua. Ei pidä purematta niellä kaikkea mitä tänne kirjoittelen. Niitä kannattaa tutkia, maistella, leikellä, pohdiskella, haistella.. ei tarvitse montaa vuotta katsoa taaksepäin elämässäni kun pitäisin täysin hulluna / outona ihmistä joka tälläisiä henkimaailman asioita selittää.

Pahoittelen jos en ole osannut vastata oikein kysymyksiin (ohi aiheen), joita täällä on esitetty.

Mitä tulee älykkyyteen.. sitä on montaa eri lajia. Luin äsken erästä Derek Princen kirjaa, hän on kristitty. Hänet on aikoinaan 13-vuotiaana valittu Englannin kuninkaan stipendatiksi. King's College Cambridgestä hän on valmistunut parhain mahdollisin arvosanoin kunniamaininnoin. Ei tainnut ihan yksinkertainen päästään olla.

Se, otatko Jeesuksen vastaan elämääsi on valinta, johon Jumala ei sinua pakota. Ihan itse saat sen päättää. Jos ihminen ei tunne Jumalaa, ei ole hengellinen, ja kaikki asiat menevät hyvin elämässä... ei varmaankaan kiinnosta Jeesus tai muu sellainen. Ajattelee että mihin tuollaistakin muka tarvitsee.

Mieleen tuli tälläinen esimerkki: oletetaan että joku rukoilee puolestasi. Parannut / saat huomattavaa helpotusta fyysiseen tai psyykkiseen vaivaasi, joka on vaivannut sinua pitkään. Mitä tapahtui? Oliko kyseessä vain empaattinen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa? Mielesi luuli että jotain hienoa tapahtui ja näin paranit.. selität tilanteen vaikka jotenkin psykologisesti. Tai sitten Jumalan yliluonnollinen voima (mielikuvitusolento) kosketti sinua. ( kerran eräs ateisti sanoi rukoustilanteessa: mikä on tämä voima joka on ympärilläni?! )

Ollakseen yliluonnollinen voit olla luonnollinen oma itsesi. Sinun ei ole pakko huutaa, meuhkata, hyppiä, olla hurmoksessa yms. Puhut normaalisti ja puhut Jumalasta aivan kuten säästä tai auton moottorista.

Lähden kesälomalle ulkomaille pariksi kuukaudeksi. Kirjoittelen tänne taas tulevaisuudessa.

Uskonto ei minua ole auttanut, ei siitä hyötyä ole. Se mikä minut paransi, uskon vakaasti niin, oli elävän Jumalan voima ja rakkaus. Kaksi käsitettä.. uskonto ja ”crazy” love.. kaksi ihan eri asiaa.

Oletko koskaan ollut rakastunut? Millaista se oli? Jos olet ollut rakastunut, tiedät että kaikki muuttuu. Näet maailman eri tavoin. Tunnet eri tavoin. Huomioit rakkauden kohteen. Odotat tapaavasi hänet taas. Mutta.. ajattele jos pitäisi näytellä kaikki.. sydämesi ei oikeasti pala vaan suoritat osaasi. Mitään todellista muutosta ei ole tapahtunut. Ihmettelet mikä on vialla.. tai vielä pahempaa.. luulet olevasi rakastunut, että näin sen pitää mennä, vaikka mitään sisäisen voiman paloa sinussa ei ole.

Kristinusko vai kristinuskonto?

Aluksi minäkin luulin että pitää olla uskonnollinen.. tehdä sitä ja tätä, käyttäytyä näin, puhua näin, näytää tuollaiselta kuin tuokin.. eikä saa poiketa linjasta. Sitten tästä pitäisi vielä nauttia! Huh huh. Minua alkoi suorastaan ketuttamaan koko touhu ankarasti. Olin juuri hylkäämässä kaiken kristillisyyteen liittyvän ihmissuhteet sillä saralla.. mutta sitten eräs kovia elämässään kokenut puhuja (evankelista) sai minut miettimään asioita. Hänestä oikein näkyi ja säihkyi vapaus ja energia. Mitä tuo oikein on?! Miten tuollaisen voi saavuttaa?

Toiset paranevat hetkessä ihmeestä.. toisilla tie vapautumiseen vie pidemmän aikaa. Itse en vielä oikein tunne tuota ”sisäistä paloa” omasta rikkinäisyydestäni johtuen, mutta pikku hiljaa palo alkaa kyteä. Aina kun katson taaksepäin, vaikkapa mitä minä olin vuosi sitten, voin hymyillä. Aivan kuin katsot puuta pihalla.. et näe sen kasvua.. se on niin hidasta.. mutta vuoden päästä huomaat selvän eron.

Ville V. kirjoitti:

Uskonto ei minua ole auttanut, ei siitä hyötyä ole. Se mikä minut paransi, uskon vakaasti niin, oli elävän Jumalan voima ja rakkaus. Kaksi käsitettä.. uskonto ja ”crazy” love.. kaksi ihan eri asiaa.

Oletko koskaan ollut rakastunut? Millaista se oli? Jos olet ollut rakastunut, tiedät että kaikki muuttuu. Näet maailman eri tavoin. Tunnet eri tavoin. Huomioit rakkauden kohteen. Odotat tapaavasi hänet taas. Mutta.. ajattele jos pitäisi näytellä kaikki.. sydämesi ei oikeasti pala vaan suoritat osaasi. Mitään todellista muutosta ei ole tapahtunut. Ihmettelet mikä on vialla.. tai vielä pahempaa.. luulet olevasi rakastunut, että näin sen pitää mennä, vaikka mitään sisäisen voiman paloa sinussa ei ole.

Kristinusko vai kristinuskonto?

Aluksi minäkin luulin että pitää olla uskonnollinen.. tehdä sitä ja tätä, käyttäytyä näin, puhua näin, näytää tuollaiselta kuin tuokin.. eikä saa poiketa linjasta. Sitten tästä pitäisi vielä nauttia! Huh huh. Minua alkoi suorastaan ketuttamaan koko touhu ankarasti. Olin juuri hylkäämässä kaiken kristillisyyteen liittyvän ihmissuhteet sillä saralla.. mutta sitten eräs kovia elämässään kokenut puhuja (evankelista) sai minut miettimään asioita. Hänestä oikein näkyi ja säihkyi vapaus ja energia. Mitä tuo oikein on?! Miten tuollaisen voi saavuttaa?

Toiset paranevat hetkessä ihmeestä.. toisilla tie vapautumiseen vie pidemmän aikaa. Itse en vielä oikein tunne tuota ”sisäistä paloa” omasta rikkinäisyydestäni johtuen, mutta pikku hiljaa palo alkaa kyteä. Aina kun katson taaksepäin, vaikkapa mitä minä olin vuosi sitten, voin hymyillä. Aivan kuin katsot puuta pihalla.. et näe sen kasvua.. se on niin hidasta.. mutta vuoden päästä huomaat selvän eron.

Lue lisää

Hei,
olen itse ollut jo pitkään hyvin vaikeassa tilanteessa. Olen kokenut jonkunlaisen henkisen heräämisen, mutta ajautunut sen jälkeen vaikeaan tilanteeseen rakastuttuani pakkomielteisesti ja aiheutettuani monille ihmisille hyvin paljonkin kärsimystä. Näiden ihmisten kanssa oli hyvinkin voimakas henkinen yhteys.

Tämä on nostanut pintaan todella vaikeat traumat ja tunteet, joista vaikein on melkein sietämätön viha ja raivo sekä jatkuvat pelot sekä seksuaalinen tarve tai pakkomielle (toisaalta sitä kohtaan tuntema ahdistus, pelko ja viha). Lapsuudessani on ollut alkoholismia ja koulukiusausta.

Olen kuitenkin itse aiheuttanut lähivuosina paljon pahaa ja osin päässytkin välillä katumukseen teoistani. Kuitenkin täysin henkisen elämän valinta ei ole ollut se mitä olen itse halunnut ja olen ajautunut osin vaikeisiin väleihin näiden ihmisten kanssa, joihin olen kokenut paljonkin yhteyttä ja rakkautta. Mutta samalla ryhtynyt nyt pakkomielteisesti haluamaan jotain uutta elämäni suuntaa joka onnistuisi täydellisesti, siis osa minusta haluaa täysin hengetöntä elämä, mikä ei ole se mitä minä en tahdo kuitenkaan.

Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä teoistani ja ehkä halua kohdata tilannetta, mutta olen ottanut etäisyyttä siksikin että jäin jonkunlaiseen pakkomielteisyyteen tästä rakkauden kohteestani ja ajattelin että minun pitäisi saada omaa tilaa käydä asioitani läpi. En ole kai kyennyt kohtaamaan sitä, että minä olen tehnyt väärin, vaikka oikeasti tiedostan sen. Ongelmana on että olen jotenkin menettämässä uskoni tai henkeni tai ehkä myös koen sitä kohtaan vihaa tai syytöstä elämäni tapahtumista.

Etsin jonkunlaista tasapainoa. Olen ollut todella masentunut, voimaton ja paniikinomaisissa oireissa jo pitkään ja eristäytynyt ja ollut pitkiäkin aikoja täysin yksin. Välillä helpottaa kun saa tukea ja olen vasta hakeutumassa terapiaan ja vertaisryhmään. Harkitsen lääkitystä, mutta se ahdistaa todella paljon. Pelkään kohdata tunteitani yksin. Oivallan välillä hyvinkin voimakkaasti että kärsimykseni on paljolti omaa ylpeyttäni ja ehkä jopa haluani pitää kiinni pakkomielteisesti jostain suurista asioista, joita minun pitäisi saada aikaan. Samalla ei ole voimia mihinkään. Oivallukset helpottavat hetkeksi kun ymmärrän oman vastuuni, mutta sen jälkeen kaikki koneistot heittävät päälle totaalisen väsymyksen. Sisälläni huutaa vain raivo että miksei kukaan auta.

Tunnistan myös itsessäni paljon pakkomielteistä halua jopa tappaa itseni ennen kuin päästäisin irti kaikista asioista, joita voisin vielä kokea elämässäni. Oikeasti kaipaisin enemmän kuin koskaan vain normaalia elämää ja ihan tavallistakin parantumista. Tilanne on kuitenkin jo jatkunut kauan ja haluaisin tukea. Kuitenkin pelkään nyt ajautuvani uudestaan tilanteeseen jossa olen täysin ulkopuolisen tuen varassa enkä kanna vastuuta yksin. Jotenkin tunnistin juuri tuon piirteen itsessäni että minulla on pakkomielteistä halua kontrolloida ihmisiä saadakseni haluamani. Haluaisin kokeilla lääkitystä osin siksi ettei minun tarvitsisi itse käsitellä tunteitani, mutta tunnen myös jotain voimatonta kyvyttömyyttä ja samalla hirveää aggressiota että minäpä osaan mitä vaan.

Traumat johtuvat paljolti juuri paremmuuden tunteesta. Osa minusta ei haluaisi myöntää ongelman olevan näin paha. Olin pitkään täysin tilassa jossa en jaksanut mitään päivisin, välillä on helpottanu vain se, että on tehnyt jotain tavallista toisten ihmisten kanssa, kuten ollut mökillä. Mutta kun jään pidemmiksi aikaa yksin, valahdan täysin. Seksuaalisuus ja halukenttä on vaikein osa. Jatkuvia paniikkireaktioita on myös. Ainoa mihin hakeudun tai mikä saa minut kestämään on sellainen täydellinen onnellisuudentunne, joka syntyy jostain kun saan haluamani eikä tietenkään ole ratkaisu mihinkään.

Ehkä tahtoisin vaan kysyä että onko tästä mahdollisuuksia selvitä, vaikka alussa tukeutuisikin terapia-apuun ja henkisyys jäisi ikään kuin taka-alalle. En kai tahtoisi kohdata "syntiäni" ja antaa ihan kaikkea elämääni henkeni tai Jumalan käsiin. Pelkään menettäväni oman elämäni hallinnan ja en tahtoisi kohdata tällaisia asioita yksin.

valoako kirjoitti:

Hei,
olen itse ollut jo pitkään hyvin vaikeassa tilanteessa. Olen kokenut jonkunlaisen henkisen heräämisen, mutta ajautunut sen jälkeen vaikeaan tilanteeseen rakastuttuani pakkomielteisesti ja aiheutettuani monille ihmisille hyvin paljonkin kärsimystä. Näiden ihmisten kanssa oli hyvinkin voimakas henkinen yhteys.

Tämä on nostanut pintaan todella vaikeat traumat ja tunteet, joista vaikein on melkein sietämätön viha ja raivo sekä jatkuvat pelot sekä seksuaalinen tarve tai pakkomielle (toisaalta sitä kohtaan tuntema ahdistus, pelko ja viha). Lapsuudessani on ollut alkoholismia ja koulukiusausta.

Olen kuitenkin itse aiheuttanut lähivuosina paljon pahaa ja osin päässytkin välillä katumukseen teoistani. Kuitenkin täysin henkisen elämän valinta ei ole ollut se mitä olen itse halunnut ja olen ajautunut osin vaikeisiin väleihin näiden ihmisten kanssa, joihin olen kokenut paljonkin yhteyttä ja rakkautta. Mutta samalla ryhtynyt nyt pakkomielteisesti haluamaan jotain uutta elämäni suuntaa joka onnistuisi täydellisesti, siis osa minusta haluaa täysin hengetöntä elämä, mikä ei ole se mitä minä en tahdo kuitenkaan.

Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä teoistani ja ehkä halua kohdata tilannetta, mutta olen ottanut etäisyyttä siksikin että jäin jonkunlaiseen pakkomielteisyyteen tästä rakkauden kohteestani ja ajattelin että minun pitäisi saada omaa tilaa käydä asioitani läpi. En ole kai kyennyt kohtaamaan sitä, että minä olen tehnyt väärin, vaikka oikeasti tiedostan sen. Ongelmana on että olen jotenkin menettämässä uskoni tai henkeni tai ehkä myös koen sitä kohtaan vihaa tai syytöstä elämäni tapahtumista.

Etsin jonkunlaista tasapainoa. Olen ollut todella masentunut, voimaton ja paniikinomaisissa oireissa jo pitkään ja eristäytynyt ja ollut pitkiäkin aikoja täysin yksin. Välillä helpottaa kun saa tukea ja olen vasta hakeutumassa terapiaan ja vertaisryhmään. Harkitsen lääkitystä, mutta se ahdistaa todella paljon. Pelkään kohdata tunteitani yksin. Oivallan välillä hyvinkin voimakkaasti että kärsimykseni on paljolti omaa ylpeyttäni ja ehkä jopa haluani pitää kiinni pakkomielteisesti jostain suurista asioista, joita minun pitäisi saada aikaan. Samalla ei ole voimia mihinkään. Oivallukset helpottavat hetkeksi kun ymmärrän oman vastuuni, mutta sen jälkeen kaikki koneistot heittävät päälle totaalisen väsymyksen. Sisälläni huutaa vain raivo että miksei kukaan auta.

Tunnistan myös itsessäni paljon pakkomielteistä halua jopa tappaa itseni ennen kuin päästäisin irti kaikista asioista, joita voisin vielä kokea elämässäni. Oikeasti kaipaisin enemmän kuin koskaan vain normaalia elämää ja ihan tavallistakin parantumista. Tilanne on kuitenkin jo jatkunut kauan ja haluaisin tukea. Kuitenkin pelkään nyt ajautuvani uudestaan tilanteeseen jossa olen täysin ulkopuolisen tuen varassa enkä kanna vastuuta yksin. Jotenkin tunnistin juuri tuon piirteen itsessäni että minulla on pakkomielteistä halua kontrolloida ihmisiä saadakseni haluamani. Haluaisin kokeilla lääkitystä osin siksi ettei minun tarvitsisi itse käsitellä tunteitani, mutta tunnen myös jotain voimatonta kyvyttömyyttä ja samalla hirveää aggressiota että minäpä osaan mitä vaan.

Traumat johtuvat paljolti juuri paremmuuden tunteesta. Osa minusta ei haluaisi myöntää ongelman olevan näin paha. Olin pitkään täysin tilassa jossa en jaksanut mitään päivisin, välillä on helpottanu vain se, että on tehnyt jotain tavallista toisten ihmisten kanssa, kuten ollut mökillä. Mutta kun jään pidemmiksi aikaa yksin, valahdan täysin. Seksuaalisuus ja halukenttä on vaikein osa. Jatkuvia paniikkireaktioita on myös. Ainoa mihin hakeudun tai mikä saa minut kestämään on sellainen täydellinen onnellisuudentunne, joka syntyy jostain kun saan haluamani eikä tietenkään ole ratkaisu mihinkään.

Ehkä tahtoisin vaan kysyä että onko tästä mahdollisuuksia selvitä, vaikka alussa tukeutuisikin terapia-apuun ja henkisyys jäisi ikään kuin taka-alalle. En kai tahtoisi kohdata "syntiäni" ja antaa ihan kaikkea elämääni henkeni tai Jumalan käsiin. Pelkään menettäväni oman elämäni hallinnan ja en tahtoisi kohdata tällaisia asioita yksin.

Lue lisää

Moi,

itse olin aikoinani erittäin paljon masennuslääkkeitä vastaan. Lopulta sitten suostuin niitä syömään kun ei mistään mitään tullut: ei saanut nukutuksi, oli jatkuvia itsetuhoisia ajatuksia, olin hyvin ahdistunut, jopa niin ahdistunut että en enää ollut ihan varma mikä on totta ja mikä ei. Eristäydyin. Oli vaikea keskittyä asioihin. Joskus sain paniikkikohtauksia. Oli erilaisia psykosomaattia oireita (fyysisiä oireita johtuen tunnehäiriöistä). Pidin itseäni hyvin epäonnistuneena ihmisenä lähes kaikessa. Sitten muistaakseni soitin nuorten kriisikeskukseen ja sovin tapaamisajan. Sieltä sain heti kriisiterapiaa useita kertoja lähipäivien ja –viikkojen aikana. Ja lääkäri antoi reseptin terveyskeskuksesta masennuslääkkeisiin.

Netistä löytyy puhelinnumerot kriisikeskuksiin vaikka googlettamalla, tietysti asuinpaikasta riippuen.

Mikäli ihminen on ajautunut syvälle masennuksen ja ahdistuksen kuiluun, suosittelen lääkkeiden käyttöä vahvasti. Ihminen pitää saada ensin ”tolkkuihinsa”, sitten sen jälkeen voi miettiä terapiaa / sielunhoitoa / jotain hoitomuotoa. Mutta lääkitys on vain hoidon tuki. Pelkät lääkkeet eivät poista ongelmia, lääkkeet antavat voimia jaksamisessa ja toimivat tukikeppinä. Itse laskin masennuslääkeannostusta hiljattain kuin sain selviteltyä ongelmiani, kaikkiaan söin masennuslääkkeitä (Cipralex) noin 5 vuotta. Menneisyyden käsittely on erittäin tärkeää, sitten kun siihen on valmis.

Jos joku tätä keskustelupalstaa lukevista epäilee olevansa tai on ollut lahkomaisessa uskonnollisessa yhteisössä, suosittelen katsomaan lisätietoa vaikkapa tuolta: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Vertaistukiryhmiä on monenlaisia.. esimerkiksi AA, AAL, OA, NA, AL-Anon. Ainakin omasta kokemuksestani voin suositella niissä käymistä. Löydät ihmisiä, jotka elävät samaa tuskaa kuin sinä, sekä niitä, jotka ovat jo päässeet sen yli.

Ville V. kirjoitti:

Moi,

itse olin aikoinani erittäin paljon masennuslääkkeitä vastaan. Lopulta sitten suostuin niitä syömään kun ei mistään mitään tullut: ei saanut nukutuksi, oli jatkuvia itsetuhoisia ajatuksia, olin hyvin ahdistunut, jopa niin ahdistunut että en enää ollut ihan varma mikä on totta ja mikä ei. Eristäydyin. Oli vaikea keskittyä asioihin. Joskus sain paniikkikohtauksia. Oli erilaisia psykosomaattia oireita (fyysisiä oireita johtuen tunnehäiriöistä). Pidin itseäni hyvin epäonnistuneena ihmisenä lähes kaikessa. Sitten muistaakseni soitin nuorten kriisikeskukseen ja sovin tapaamisajan. Sieltä sain heti kriisiterapiaa useita kertoja lähipäivien ja –viikkojen aikana. Ja lääkäri antoi reseptin terveyskeskuksesta masennuslääkkeisiin.

Netistä löytyy puhelinnumerot kriisikeskuksiin vaikka googlettamalla, tietysti asuinpaikasta riippuen.

Mikäli ihminen on ajautunut syvälle masennuksen ja ahdistuksen kuiluun, suosittelen lääkkeiden käyttöä vahvasti. Ihminen pitää saada ensin ”tolkkuihinsa”, sitten sen jälkeen voi miettiä terapiaa / sielunhoitoa / jotain hoitomuotoa. Mutta lääkitys on vain hoidon tuki. Pelkät lääkkeet eivät poista ongelmia, lääkkeet antavat voimia jaksamisessa ja toimivat tukikeppinä. Itse laskin masennuslääkeannostusta hiljattain kuin sain selviteltyä ongelmiani, kaikkiaan söin masennuslääkkeitä (Cipralex) noin 5 vuotta. Menneisyyden käsittely on erittäin tärkeää, sitten kun siihen on valmis.

Jos joku tätä keskustelupalstaa lukevista epäilee olevansa tai on ollut lahkomaisessa uskonnollisessa yhteisössä, suosittelen katsomaan lisätietoa vaikkapa tuolta: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Vertaistukiryhmiä on monenlaisia.. esimerkiksi AA, AAL, OA, NA, AL-Anon. Ainakin omasta kokemuksestani voin suositella niissä käymistä. Löydät ihmisiä, jotka elävät samaa tuskaa kuin sinä, sekä niitä, jotka ovat jo päässeet sen yli.

Lue lisää

Jätä jeesustelelut sikseen.

Ville V. kirjoitti:

Uskonto ei minua ole auttanut, ei siitä hyötyä ole. Se mikä minut paransi, uskon vakaasti niin, oli elävän Jumalan voima ja rakkaus. Kaksi käsitettä.. uskonto ja ”crazy” love.. kaksi ihan eri asiaa.

Oletko koskaan ollut rakastunut? Millaista se oli? Jos olet ollut rakastunut, tiedät että kaikki muuttuu. Näet maailman eri tavoin. Tunnet eri tavoin. Huomioit rakkauden kohteen. Odotat tapaavasi hänet taas. Mutta.. ajattele jos pitäisi näytellä kaikki.. sydämesi ei oikeasti pala vaan suoritat osaasi. Mitään todellista muutosta ei ole tapahtunut. Ihmettelet mikä on vialla.. tai vielä pahempaa.. luulet olevasi rakastunut, että näin sen pitää mennä, vaikka mitään sisäisen voiman paloa sinussa ei ole.

Kristinusko vai kristinuskonto?

Aluksi minäkin luulin että pitää olla uskonnollinen.. tehdä sitä ja tätä, käyttäytyä näin, puhua näin, näytää tuollaiselta kuin tuokin.. eikä saa poiketa linjasta. Sitten tästä pitäisi vielä nauttia! Huh huh. Minua alkoi suorastaan ketuttamaan koko touhu ankarasti. Olin juuri hylkäämässä kaiken kristillisyyteen liittyvän ihmissuhteet sillä saralla.. mutta sitten eräs kovia elämässään kokenut puhuja (evankelista) sai minut miettimään asioita. Hänestä oikein näkyi ja säihkyi vapaus ja energia. Mitä tuo oikein on?! Miten tuollaisen voi saavuttaa?

Toiset paranevat hetkessä ihmeestä.. toisilla tie vapautumiseen vie pidemmän aikaa. Itse en vielä oikein tunne tuota ”sisäistä paloa” omasta rikkinäisyydestäni johtuen, mutta pikku hiljaa palo alkaa kyteä. Aina kun katson taaksepäin, vaikkapa mitä minä olin vuosi sitten, voin hymyillä. Aivan kuin katsot puuta pihalla.. et näe sen kasvua.. se on niin hidasta.. mutta vuoden päästä huomaat selvän eron.

Lue lisää

Mitä tuohon älykkyyteen tulee, kirjoitustyyli paljastaa että ihan älykäs tyyppi Ville on, vaikka onkin uskovainen ;) Kyllä uskovainenkin voi olla älykäs :) Itse olen uskovainen, mutta en kyllä ihan kauheen älykäs :)

sairauksien hoitoon jeesustelua.


Mieti sitä.

masistäti kirjoitti:

sairauksien hoitoon jeesustelua.


Mieti sitä.

Vastuutonta olisi olla mainitsematta mitä Jumala on minulle tehnyt. Moni ystävistäni on päässyt eroon alkoholista (en tarkoita kohtuukäyttöä, vaan alkoholismia sairautena), huumeista (en puhu nyt vain pilven polttelusta), erilaisista riippuvuuskäyttäytymisistä, tunne elämän häiriöistä ... jokainen heistä voi sanoa että siinä oli jotain ihmistä suurempaa, yliluonnollista mukana. Jeesus auttoi. Ei pelkkä yhteiskunnan hoito- ja terveyden alan ihmisten joukko ole pystynyt parantamaan heidän ongelmiaan.

Vielä maailmankuvan syntymisestä: 1. on olemassa todellisuus ilman sinun ja minun tulkintoja 2. mitä uskomme mahdolliseksi 3. mitä koemme 4. mitä analysoimme 5. edellämainituista asioista sitten muodostuu maailmankuva.

Mielenkiintoista muuten on, että 100 vuotta sitten kun Wrightin veljekset tekivät lentokonetestejään, lehtimiehet yms. vaikuttavat ihmiset maailmassa eivät viitsineet tulla paikalle katsomaan koelentoja. Miksi? Koska he pitivät lentämistä mahdottomana. Kun lopulta sitten reportterit tulivat paikalle ja näkivät mitä tapahtui, he juoksivat veljeksiä vastaan riemusta itkien. Aivan samoin käy siinä, kun joku kertoo Jumalan parantaneen sairauden / vaivan, moni ei sitä usko. Se sotii heidän maailmakuvaansa vastaan.

masistäti kirjoitti:

sairauksien hoitoon jeesustelua.


Mieti sitä.

Hei Ville!

Jumalan siunausta sulle: ) Itse olen kärsinyt masennuksesta ja paniikkitaudista 25 v. jo. Saanut lääkettä ja terapiaa. Uskoon tulin 1,5 v sitten. Sen jälkeen en ole terapiaa tarvinnut kun olen saanut seurakunnasta "oman" sielunsisaren, jonka puoleen voin tarvittaessa kääntyä. Ja apu on ILMAISTA - JUMALA EI RAHASTA!
Muutenkin seurakunnassa on porukkaa joiden seurassa kelpaan omana itsenäni eikä tarvii pelata pelejä.

Mun usko perustuu Jumalan armoon ja rakkauteen. Lakihenkisyyttä en tunne enkä tunnusta lainakaan.Jumala tahtoo meidän parasta eikä hän halua tuomita vaan auttaa ja pelastaa : sairaita, särkyneitä, epätoivoisia ja heikkoja. Jeesus tuli pelastamaan ei tuomitsemaan...

Ville V. kirjoitti:

Vastuutonta olisi olla mainitsematta mitä Jumala on minulle tehnyt. Moni ystävistäni on päässyt eroon alkoholista (en tarkoita kohtuukäyttöä, vaan alkoholismia sairautena), huumeista (en puhu nyt vain pilven polttelusta), erilaisista riippuvuuskäyttäytymisistä, tunne elämän häiriöistä ... jokainen heistä voi sanoa että siinä oli jotain ihmistä suurempaa, yliluonnollista mukana. Jeesus auttoi. Ei pelkkä yhteiskunnan hoito- ja terveyden alan ihmisten joukko ole pystynyt parantamaan heidän ongelmiaan.

Vielä maailmankuvan syntymisestä: 1. on olemassa todellisuus ilman sinun ja minun tulkintoja 2. mitä uskomme mahdolliseksi 3. mitä koemme 4. mitä analysoimme 5. edellämainituista asioista sitten muodostuu maailmankuva.

Mielenkiintoista muuten on, että 100 vuotta sitten kun Wrightin veljekset tekivät lentokonetestejään, lehtimiehet yms. vaikuttavat ihmiset maailmassa eivät viitsineet tulla paikalle katsomaan koelentoja. Miksi? Koska he pitivät lentämistä mahdottomana. Kun lopulta sitten reportterit tulivat paikalle ja näkivät mitä tapahtui, he juoksivat veljeksiä vastaan riemusta itkien. Aivan samoin käy siinä, kun joku kertoo Jumalan parantaneen sairauden / vaivan, moni ei sitä usko. Se sotii heidän maailmakuvaansa vastaan.

Lue lisää

.. joten siksi jeesustelu on vaarallista.

Mistä sinä tiedät, että Jeesus sinua auttaa?


Masennuksesta voi toipua myös ihan spontaanisti tai lumelääkkeillä.

Minulla on uskovaisia masentuneita ystäviä/tuttavia, joita Jeesus ei auta. Ovat he huonoja uskovaisia? Tai väärin uskovaisia???

Yhden uskovaisen pariskunnan mies teki myös itsemurhan masennuksessa ja oli suunnitellut omat hautajaisensa virsiä myöden. Jeesus pelasti?

Masennuksesta voi toipua monella tapaa. Omalla kohdallani kristillisyys auttoi. Enkä usko käännyttämiseen, vaan jokaisen ihmisen pitää saada tehdä itse päätös mihin uskoo. Pakotettu ei kestä. Mutta kannattaa olla tarkkana, sillä huonoa sielunhoitoa, tuhoavaa hoitoa, on myös maailmassa tarjolla. Esimerkiksi kun ihminen uskaltaa avata suojamuuriaan, sinne ammutaan sitten tykillä ja näin aiheutetaan lisää vammoja. Samalla ihminen "rokotetaan" hoitoa vastaan, ja hän ei välttämättä halua enää koskaan mitään sellaisia hoitoja. Myös kristillisyydestä on olemassa lukuisia erilaisia muunnelmia, jotka kuitenkin kulkevat samalla nimellä.

En näe syytä alkaa väittelemään miksi toinen saa avun ja miksi toinen ei. Sille asialle pitäisi perustaa kokonaan uusi keskustelupalsta. Vaikka kristittynä osaisin vastata vain 25 kysymykseen tuhannesta, en silti epäile omaa uskoani. Esimerkiksi noustessani lentokoneen kyytiin, uskon että se voi lentää.. uskon että turvatarkastukset on tehty vaikka en sitä ole itse ollut näkemässä.. uskon että pääsen lentokoneella paikasta A paikkaan B, riippumatta siitä ymmärränkö lentokoneen tekniikan ja fysiikan lait täydellisesti. Myös Jumalaan luotan samalla tavalla, tavallaan lapsenomaisesti.

Edelleen suosittelen etsimään teologin tai muun asioihin laajemmin perehtyneen henkilön, koska minä en pysty kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin vastaamaan.

Ville V. kirjoitti:

Masennuksesta voi toipua monella tapaa. Omalla kohdallani kristillisyys auttoi. Enkä usko käännyttämiseen, vaan jokaisen ihmisen pitää saada tehdä itse päätös mihin uskoo. Pakotettu ei kestä. Mutta kannattaa olla tarkkana, sillä huonoa sielunhoitoa, tuhoavaa hoitoa, on myös maailmassa tarjolla. Esimerkiksi kun ihminen uskaltaa avata suojamuuriaan, sinne ammutaan sitten tykillä ja näin aiheutetaan lisää vammoja. Samalla ihminen "rokotetaan" hoitoa vastaan, ja hän ei välttämättä halua enää koskaan mitään sellaisia hoitoja. Myös kristillisyydestä on olemassa lukuisia erilaisia muunnelmia, jotka kuitenkin kulkevat samalla nimellä.

En näe syytä alkaa väittelemään miksi toinen saa avun ja miksi toinen ei. Sille asialle pitäisi perustaa kokonaan uusi keskustelupalsta. Vaikka kristittynä osaisin vastata vain 25 kysymykseen tuhannesta, en silti epäile omaa uskoani. Esimerkiksi noustessani lentokoneen kyytiin, uskon että se voi lentää.. uskon että turvatarkastukset on tehty vaikka en sitä ole itse ollut näkemässä.. uskon että pääsen lentokoneella paikasta A paikkaan B, riippumatta siitä ymmärränkö lentokoneen tekniikan ja fysiikan lait täydellisesti. Myös Jumalaan luotan samalla tavalla, tavallaan lapsenomaisesti.

Edelleen suosittelen etsimään teologin tai muun asioihin laajemmin perehtyneen henkilön, koska minä en pysty kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin vastaamaan.

Lue lisää

Katsopa tuo, aikamoinen tarina: http://www.youtube.com/watch?v=Tl58qufXfYk

Ville V. kirjoitti:

Katsopa tuo, aikamoinen tarina: http://www.youtube.com/watch?v=Tl58qufXfYk

Minä uskon isään, Jumalaan taivaan ja maan luojaan. Joka antoi ainokaisen poikansa hengen ihmiskuntansa vuoksi. < Tarina on kaunis mutta se on käännetty ja väännetty kielillä joten sanatila voi pitää paikkaansa mutta sanatarkoitus voi olla aivan erilainen. Lukekaa kirja Awakening by Anthony de mello ja olkaa skeptisiä tällä kaverilla on varmasti tähän mennessä omasta mielestäni paras käsitys kristillisyydestä ja sen oikeista tapahtumista :D

Ostinpa jostain kirpputorilta eurolla kirjasen "Rauha Jumalan kanssa" , kirjoittanut Billy Graham. On muuten parhaimpia kristinuskon perusteoksia mihin olen tutustunut, jos joku haluaa tietää asioista lisää. Moni kysymys saa vastauksen. Vaikka nimi kuulostaa tosi tylsältä, ja kansikuva jossa on kukkaketo näyttää vielä pahemmalta, niin on kyllä hyvä kirja.

Ville V. kirjoitti:

Ostinpa jostain kirpputorilta eurolla kirjasen "Rauha Jumalan kanssa" , kirjoittanut Billy Graham. On muuten parhaimpia kristinuskon perusteoksia mihin olen tutustunut, jos joku haluaa tietää asioista lisää. Moni kysymys saa vastauksen. Vaikka nimi kuulostaa tosi tylsältä, ja kansikuva jossa on kukkaketo näyttää vielä pahemmalta, niin on kyllä hyvä kirja.

Lue lisää

Lopeta jo perkele. Tää mikään uskontopalsta oo.

7+7 kirjoitti:

Lopeta jo perkele. Tää mikään uskontopalsta oo.

Eivätkö kaikki ole uskovaisia? Uskon kohde ja sisältö vain vaihtelevat. Jos täällä on joku muu päässyt eroon pahasta masennuksen taudista, niin täällähän sitä tarinaa ja tietoa voi jakaa..

Ville V. kirjoitti:

Eivätkö kaikki ole uskovaisia? Uskon kohde ja sisältö vain vaihtelevat. Jos täällä on joku muu päässyt eroon pahasta masennuksen taudista, niin täällähän sitä tarinaa ja tietoa voi jakaa..

Lue lisää

Tämä on juuri se ongelma...

Minä en usko mihinkään, jos en ole sitä todennut järkeväksi ja asia kerrallaan. Jeesus masennuksen hoitokeinona on yhtä huono kuin Tolosen tropit.

Minulle ei ole mitään muuta pyhää kuin ihmisoikeudet. Ja ihmisoikeuksia on aina uskontojen varjolla poljettu ja poljetaan edelleenkin. Siinä sitä jeesustelua.

masistäti kirjoitti:

Tämä on juuri se ongelma...

Minä en usko mihinkään, jos en ole sitä todennut järkeväksi ja asia kerrallaan. Jeesus masennuksen hoitokeinona on yhtä huono kuin Tolosen tropit.

Minulle ei ole mitään muuta pyhää kuin ihmisoikeudet. Ja ihmisoikeuksia on aina uskontojen varjolla poljettu ja poljetaan edelleenkin. Siinä sitä jeesustelua.

Lue lisää

Olen itsekin ajatellut aikaisemmin "minä en usko mihinkään" ja se on ihan okei. Olen ollut ateisti, agnostikko, ja nyt kristitty. Kun puhun "eivätkö kaikki ole uskovaisia? uskon sisältö ja kohde vaihtelee", en tarkoita sillä vain kristittyjä tai Jumalaan uskovia.

Joidenkin ihmisten maailmankuva perustuu rationaaliseen ajatteluun ja ehkäpä objektiivisiin tosiasioihin. Tarkoittaako se uskoa omaan itseensä ja omiin havaintoihin? Vai sitä että en hyväksy mitään tarjolla olevia tulkintoja (uskonnot, yleisesti vallallaan oleva maailmankuva, filosofia) maailman hahmottamisesta? No, edelleenkin aihe on mielenkiintoinen =)

7+7 kirjoitti:

Lopeta jo perkele. Tää mikään uskontopalsta oo.

Miksi jotkut ihmiset täällä ottaa hernettä nenään eikä siedä sitä että kirjoittaja on saanut apua jeesusjutuista? Kirjoittaja on itse sanonut että aikoo niitä vielä kirjoitella jatkossakin. Miksi ette jätä kirjoittajaa rauhaan vaan ootte ku jotain poliiseja? Onko se teiltä jostain pois? Ei teidän varmaan ole pakko täällä olla niitä juttuja lukemassa..

hoh hoh hoo kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset täällä ottaa hernettä nenään eikä siedä sitä että kirjoittaja on saanut apua jeesusjutuista? Kirjoittaja on itse sanonut että aikoo niitä vielä kirjoitella jatkossakin. Miksi ette jätä kirjoittajaa rauhaan vaan ootte ku jotain poliiseja? Onko se teiltä jostain pois? Ei teidän varmaan ole pakko täällä olla niitä juttuja lukemassa..

Lue lisää

.. jaa vaarallista propagandaa kliinisesti masentuneelle, joka on epätoivoinen.


Ja propaganda on aina vaarallista, se on myös vaarallista mielenterveydelle.


Siksi.

masistäti kirjoitti:

.. jaa vaarallista propagandaa kliinisesti masentuneelle, joka on epätoivoinen.


Ja propaganda on aina vaarallista, se on myös vaarallista mielenterveydelle.


Siksi.

Lue lisää

No, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Tehköön kukin itse päätöksensä puhunko hullun harhaisia houreita vai onko jutuissani jotain järkeäkin. Mutta täällä ei ole kukaan muu kertonut kuinka on voittanut pahan masennuksensa. En usko että vakava masennus lähtee lumelääkkeillä mihinkään, ehkä pienen hetken voi helpottaa. Saa laittaa myös linkkejä, jos tiedät kuinka masennus on voitettu.

Ville V. kirjoitti:

No, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Tehköön kukin itse päätöksensä puhunko hullun harhaisia houreita vai onko jutuissani jotain järkeäkin. Mutta täällä ei ole kukaan muu kertonut kuinka on voittanut pahan masennuksensa. En usko että vakava masennus lähtee lumelääkkeillä mihinkään, ehkä pienen hetken voi helpottaa. Saa laittaa myös linkkejä, jos tiedät kuinka masennus on voitettu.

Lue lisää

On aika tullut kirjoittaa (v)ihastuttavia viestejä tänne suomi24:een. Ehkäpä sinulle, hyvä lukija, tulee mieleen ensin onko parantumiseni säilynyt? Vastaus on myönteinen. Jopa vielä parempi olo on kuin viimeksi tänne kirjoitellessani, olen päässyt käsittelemään traumojani yhä enemmän. Enkä käytä päihteitä / mielialalääkkeitä yms oloani parantamaan.

Jos nyt aloittaisin tämän viestinketjun alusta, en laittaisi heti alkuun ”Jeesus voi sutkin parantaa”, koska se tuntuu ärsyttävän monia lukijoita. Kirjoitustyylini olisi maltillisempi. Jos pystyisin, niin laittaisin ihan ensiksi tämän viestiketjun alkuun jotain tähän tyyliin: ”Arvon lukija, seuraava kertomus sisältää uskonnollisia käsitteitä ja muutakin asioita, jotka saattavat ärsyttää sinua. Esitystapa ei ehkä ole kaikkein hienovaraisin, mutta kertomus on totta. Siinä kerrotaan miten masennus ja tuska muuttuivat vapaudeksi”.

Tarkennuksia minuun liittyen: en ole ollut psykiatrisessa hoidossa, en ole ollut psykoosissa. Minulla ei ole todettu maanis-depressiota. Ei skitsofreniaa tms. Pahimmillaan masennukseni & ahdistukseni oli vuosia sitten juuri ennen (kriisi)terapiaa, jolloin en käyttänyt masennuslääkettä.. silloin olin niin huonossa kunnossa, että elin 2 päivää tietämättä varmasti mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä vain pääni sisällä. En ollut ihan varma olinko tavannut jonkun ihmisen ja mitä me olimme puhuneet. Se oli pelottavaa. Mutta se kesti vain 2 päivää.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Jos kristinusko on valhetta, niin silloin minä tuhlaan vain aikaani hukkaan. Jos se on totta.. silloin kristinusko on erittäin tärkeää. Fakta on se, että käytyäni 200 kertaa terapiassa (45 min / kerta), ja käytettyäni tuhansia euroja rahaa siihen, minulla oli edelleen ainakin keskivaikea masennus. Stressin noustessa elämässä se alkoi muuttua vakavaksi. Terapeutti oli kyllä empaattinen, taitava, luotettava ja pitkälle koulutettu.. mutta se ei vaan toiminut. Sain elämästäni tietoa ja ymmärrystä, maallisesta näkökulmasta, mutta vapautta ei tullut. Ehkä olisin voinut mennä johohkin psykodraamaan.. tai jatkaa vain terapiassa, mutta jätin sen pois. Joku sanoikin että Jumala on kaikkein paras psykologi.. uskon että Hän voi liikkua ajasta ja paikasta riippumatta ja parantaa sinussa alueita jotka ovat muistikuviesi ulkopuolella, vaikkapa aivan varhaisia kokemuksiasi ensi elinvuosinasi.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Mistä tiedän että Jeesus haluaa auttaa minua? Tiedän kyllä mitä hän sanoo sanassaan. Se ei vielä riitä. Vaikka uskoisin sen järjelläni, ei se juuri tunnu, nimenomaan tunnu auttavan. Mieli, tunteet ja tahto ovat edelleen yhtä sairaita. Valintani elämässä ovat edelleen sairaita. Minusta tuntuu sairaalta. Otin Jeesuksen vastaan, kun muut keinot oli kokeiltu. Ajattelin että.. okei, alistun sulle, tule ja paranna mut jos olet olemassa. Niin todella kävi.. Jumala on parantanut minua asteittain. Ei siis heti, vaikka on sekin mahdollista, mutta harvinaisempaa. Nyt nautin tästä ihmeellisestä vapaudesta.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Eräs ystäväni sanoi, että tuossa sielunhoitomuodossa, josta minäkin olen vapautta paljon saanut, kaikkein tärkeintä ja tehokkainta on sisäinen parantuminen. Niin sanottu henkien haastaminen eli demonien kyykyttäminen on suhteessa 10-15%, loput 85-90% on sisäistä parantumista. Ja miksi pitää sitten olla kristitty että tätä sielunhoitoa voidaan tehdä? Koska tarvitaan "Pyhä Henki" suojelemaan sinua. Mikäli ei-kristitylle tehdään tätä hoitoa, tuloksena hyvin todennäköisesti entistä pahempi tilanne. ----- Olin muuten hiljaittain eräässä terapeuttisessa sielunhoidon tapahtumassa.. se oli kristillinen, mutta kukaan ei puhunut sanallakaan mistään pahoista hengistä koko 5 päivän aikana.. siinä oli ilmeisesti ideana korvaavien kokemusten saaminen nykyhetkenä, jotta menneisyyden tunteet & tarpeet voidaan hoitaa. Ja tietysti Jumala voi parantaa myös. Sain yhden trauman käsiteltyä siellä, ihan kiva juttu oli. Mutta tämä 5 päivän setti ei ainakaan omasta mielestäni ollut läheskään niin tehokas kuin ensiksi mainittu sielunhoito-malli. Toisiaan ne kyllä täydentävät.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Ihmisiä ei ole tarkoitus väitellä kumoon pakottaen / toivoen heitä kääntymään Jumalan puoleen. Ei sellainen ihmisiä pohjimmiltaan kiinnosta. Kaikkein parasta on ”voimakohtaaminen”. Sitä he kaipaavat. Ja silloin ihminen kokee saavansa jotain ihan muuta kuin pelkkää tekstiä toisen suusta. Esimerkiksi paranee jostain vaivastaan, psyykkisesti ja/tai fyysisesti, vapautuu riippuvuuskäyttäytymisestä, tai kuulee kristityltä asioita (ns. tiedon sanoja), joita hän ei ole voinut mitenkään ennalta tietää. Silloin mennään ihmisen järkiperäisen panssarin läpi vauhdilla. Eli lyhyesti sanottuna: ”Jeesus sitä, Jeesus tätä, ei kiitos. Voimakohtaaminen, kyllä kiitos”.

Ville V. kirjoitti:

On aika tullut kirjoittaa (v)ihastuttavia viestejä tänne suomi24:een. Ehkäpä sinulle, hyvä lukija, tulee mieleen ensin onko parantumiseni säilynyt? Vastaus on myönteinen. Jopa vielä parempi olo on kuin viimeksi tänne kirjoitellessani, olen päässyt käsittelemään traumojani yhä enemmän. Enkä käytä päihteitä / mielialalääkkeitä yms oloani parantamaan.

Jos nyt aloittaisin tämän viestinketjun alusta, en laittaisi heti alkuun ”Jeesus voi sutkin parantaa”, koska se tuntuu ärsyttävän monia lukijoita. Kirjoitustyylini olisi maltillisempi. Jos pystyisin, niin laittaisin ihan ensiksi tämän viestiketjun alkuun jotain tähän tyyliin: ”Arvon lukija, seuraava kertomus sisältää uskonnollisia käsitteitä ja muutakin asioita, jotka saattavat ärsyttää sinua. Esitystapa ei ehkä ole kaikkein hienovaraisin, mutta kertomus on totta. Siinä kerrotaan miten masennus ja tuska muuttuivat vapaudeksi”.

Tarkennuksia minuun liittyen: en ole ollut psykiatrisessa hoidossa, en ole ollut psykoosissa. Minulla ei ole todettu maanis-depressiota. Ei skitsofreniaa tms. Pahimmillaan masennukseni & ahdistukseni oli vuosia sitten juuri ennen (kriisi)terapiaa, jolloin en käyttänyt masennuslääkettä.. silloin olin niin huonossa kunnossa, että elin 2 päivää tietämättä varmasti mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä vain pääni sisällä. En ollut ihan varma olinko tavannut jonkun ihmisen ja mitä me olimme puhuneet. Se oli pelottavaa. Mutta se kesti vain 2 päivää.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Jos kristinusko on valhetta, niin silloin minä tuhlaan vain aikaani hukkaan. Jos se on totta.. silloin kristinusko on erittäin tärkeää. Fakta on se, että käytyäni 200 kertaa terapiassa (45 min / kerta), ja käytettyäni tuhansia euroja rahaa siihen, minulla oli edelleen ainakin keskivaikea masennus. Stressin noustessa elämässä se alkoi muuttua vakavaksi. Terapeutti oli kyllä empaattinen, taitava, luotettava ja pitkälle koulutettu.. mutta se ei vaan toiminut. Sain elämästäni tietoa ja ymmärrystä, maallisesta näkökulmasta, mutta vapautta ei tullut. Ehkä olisin voinut mennä johohkin psykodraamaan.. tai jatkaa vain terapiassa, mutta jätin sen pois. Joku sanoikin että Jumala on kaikkein paras psykologi.. uskon että Hän voi liikkua ajasta ja paikasta riippumatta ja parantaa sinussa alueita jotka ovat muistikuviesi ulkopuolella, vaikkapa aivan varhaisia kokemuksiasi ensi elinvuosinasi.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Mistä tiedän että Jeesus haluaa auttaa minua? Tiedän kyllä mitä hän sanoo sanassaan. Se ei vielä riitä. Vaikka uskoisin sen järjelläni, ei se juuri tunnu, nimenomaan tunnu auttavan. Mieli, tunteet ja tahto ovat edelleen yhtä sairaita. Valintani elämässä ovat edelleen sairaita. Minusta tuntuu sairaalta. Otin Jeesuksen vastaan, kun muut keinot oli kokeiltu. Ajattelin että.. okei, alistun sulle, tule ja paranna mut jos olet olemassa. Niin todella kävi.. Jumala on parantanut minua asteittain. Ei siis heti, vaikka on sekin mahdollista, mutta harvinaisempaa. Nyt nautin tästä ihmeellisestä vapaudesta.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Eräs ystäväni sanoi, että tuossa sielunhoitomuodossa, josta minäkin olen vapautta paljon saanut, kaikkein tärkeintä ja tehokkainta on sisäinen parantuminen. Niin sanottu henkien haastaminen eli demonien kyykyttäminen on suhteessa 10-15%, loput 85-90% on sisäistä parantumista. Ja miksi pitää sitten olla kristitty että tätä sielunhoitoa voidaan tehdä? Koska tarvitaan "Pyhä Henki" suojelemaan sinua. Mikäli ei-kristitylle tehdään tätä hoitoa, tuloksena hyvin todennäköisesti entistä pahempi tilanne. ----- Olin muuten hiljaittain eräässä terapeuttisessa sielunhoidon tapahtumassa.. se oli kristillinen, mutta kukaan ei puhunut sanallakaan mistään pahoista hengistä koko 5 päivän aikana.. siinä oli ilmeisesti ideana korvaavien kokemusten saaminen nykyhetkenä, jotta menneisyyden tunteet & tarpeet voidaan hoitaa. Ja tietysti Jumala voi parantaa myös. Sain yhden trauman käsiteltyä siellä, ihan kiva juttu oli. Mutta tämä 5 päivän setti ei ainakaan omasta mielestäni ollut läheskään niin tehokas kuin ensiksi mainittu sielunhoito-malli. Toisiaan ne kyllä täydentävät.

Kristillistä tekstiä tässä kappaleessa! Ihmisiä ei ole tarkoitus väitellä kumoon pakottaen / toivoen heitä kääntymään Jumalan puoleen. Ei sellainen ihmisiä pohjimmiltaan kiinnosta. Kaikkein parasta on ”voimakohtaaminen”. Sitä he kaipaavat. Ja silloin ihminen kokee saavansa jotain ihan muuta kuin pelkkää tekstiä toisen suusta. Esimerkiksi paranee jostain vaivastaan, psyykkisesti ja/tai fyysisesti, vapautuu riippuvuuskäyttäytymisestä, tai kuulee kristityltä asioita (ns. tiedon sanoja), joita hän ei ole voinut mitenkään ennalta tietää. Silloin mennään ihmisen järkiperäisen panssarin läpi vauhdilla. Eli lyhyesti sanottuna: ”Jeesus sitä, Jeesus tätä, ei kiitos. Voimakohtaaminen, kyllä kiitos”.

Lue lisää

Olen ns. tapakristitty. Uskon täysin kirjoitukseesi: saamasi avun ja "sisäisen lapsesi" rauhan.
Et sinä mitään mielikuvitusjuttuja kirjoittele, elämää ohjaa korkeampi voima, jota ihminen ei voi "voittaa" omalla viisaudellaan. Tiedän niin monen lukeneen, niin lääkärin kuin tuomarin tai professorin kokemaan pyhän hengen valaistukseen, vai miksi sitä sanotaan.

On tyypillistä, että miten uskonnollisiin kirjoituksiin pitää antaa vastine kuin "helvetistä" suoraan sanottuna, sitä kai se sitten todellisuudessakin on, ihminen on myös helvetin sanan saattajana. Hyvä ja paha käyvät "reviirikisaa", eikä paha vähällä anna periksi.

Tiedän monta rikollista, useita vankeusrangaistuksia kärsittyään, kääntyneen Jumalan puoleen ja näin on voinut saada elämäänsä täydellisen käännöksen. Serkkuni (kertomaa edellinen) tekee vapaaehtoistyötä vankiloissa puhuen Jumalan armosta, eikä tuloksetta.

Kiitos rohkaisevista kirjoituksistasi ja hyvää joulua sinulle kuten muillekin lukijoille ja kirjoittajille!

Aloittajalle
Luin tämän viestiketjun ja kauhistuin.

En missään tapauksessa usko, että vakava masennus (jos se oli oikein diagnosoitu) paranee parissa viikossa. Jeesuksellakaan.

Ja on todella edesvastuutonta puhua edes sellaisesta, koska tällä palstalla on oikeasti vakavasti masentuneita. Heidän on syytä syödä lääkkeensä.

Vielä ihmettelen sitä, että tämä kyseinen auttajasi, joku pastori, ei voi kertoa nimeään??!! Eikös nämä parantajat yleensä kovastikin mainosta itseään? Tämä vaikuttaa erittääin epämääräiseltä.

Jospa tämä Ville V. kertoisi kuka häntä auttoi(siis sen pastorin nimen tai lahkon mikä lie), niin voisi tutustua mitä hömppää siellä on.

Oikeasti sairaita ei saa höpöttää jeesusteluilla. he tarvitsevat asiantuntijan apua.

Ville V, et vastannut kysymykseeni, vaan teit pitkän litanian omaa asiaasi.

Masennusta on lievää, keskivaikeaa, vaikeaa ilman psykottisia oireita ja vaikeaa psykottisilla oireilla. Lisäksi masennus voi olla toistuvaa, asteikko sama kuin edellä.

Asiantuntija on psykiatri, joka on kyseisen alan erikoislääkäri. Siis asiantuntija ei ole kertomasi pastori, joka 'parantaa'.

Nyt jo myönsit, että masenuksesi ei ole diagnosoitu vaikeaksi, etkä sittenkään parantunut kahdessa viikossa. Aika kamalaa on, että paranemistasi parissa viikossa hehkutit pitkään.

Vaikeaa masennusta itse aikoinaan sairastaneena kauhistun ajatusta, että minulle olisi sairauteni pahimmassa vaiheessa tyrkytetty jeesusta paranatmaan tms. Kyllä olo oli sellainen, että asiallinen hoitopealasti henkeni. Ja asiallisella hoidolla tarkoitan pitkäaikaista psykiatrisuhdetta, terapiaa, lääkitystä ja kuntoutusta.

Niin ja kun ihminen kuvittelee olevansa kaunis, niin hän aivan säteilee ja kun ihminen kuvittelee olevansa viisas, hän törmää lyhtypylvääseen, kun ei itseltään näe ympäröivää maailmaa ja kun ihminen kuvittelee olevansa maailman ainut luuseri, kun taas on oma napa ensimmäisenä tuijotettavien listoilla, hän kulkee niskat kyyryssä ja antaa elämän valua ohi ja kun..................

Miksi pitäisi poistua ja olla puhumatta Jumalasta? Ramppaavathan mielenterveyspotilaatkin uskontopalstoilla ihan tungokseen asti.

Kaksisuuntainen ei koskaan parane, remissiossa toki voi olla, mutta kaksisuuntainen on elämänpituinen sairaus=)