Mad, Bad And Dangerous To Know

Itse ostin ko. levyn 30 kruunulla Tukholmasta joskus 90-luvun alussa, ja tuolloin tykästyin levyyn kovasti. Ajan hammas on kyllä puraissut levyyn ja jos nyt vasta tän ekan kerran kuulit, niin ymmärrän kyllä ettei oikein kolahtanut. Mutta kyllä Rogerista ja Crossista voi samana päivänä puhua. Ja pitääkin puhua! :) Kuuntelepa vaikka Final Destination. Se on niin tyypillistä Rogeria kuin olla voi. Biisi voisi olla miltä tahansa Rogerin soololevyltä, (sopisi ehkä jopa jollekin Queen-levylle). Mielelestäni tämä on myös yksi levyn parhaista biiseistä, ja biisin lopun lauluharmoniassa on kuultavissa idea, jota Roger kehittää/uusiokäyttää myöhemmin biiseissä New Dark Ages ja These Are The Days Of Our Lives.

Muita suosikkibiisejäni ovat Liar, Breakdown ja Top Of The World. Rogerin ääni sopii hyvin tällaiseen kitararockiin ja Crossin ykköslevyyn verrattuna MBADTK on mielestäni ihan kelpo suoritus. Levy kestää mielestäni vertailun myös Rogerin soololevyjen kanssa, ainakin rokkaavuus mittareilla. Queen-lättyjen tasoon on tietysti matkaa...

Ensimmäisen kerran löysin levyn Espoolaisesta kirjastosta 90-luvun puolivälissä fanitukseni ollessa suurimmillaan, enkä silloinkaan jaksanut innostua siitä kovin paljoa. 90-lyvyn lopussa satuin sitten näkemään tuon ja Blue Rockin 60mk kappale Helsinkiläisessä levydvarissa josta ne ostin.

Rogerin soolotuotantoon Cross vetää aivan täysin vertoja, mutta sehän ei sinänsä ole kovin huikea saavutus.
Tämän levyn kappale Final Destination löytyy myös Rogerin sooloversiona, eikä kauheasti parempi ole.

Yhden hyvän kokoelmalevyn bändiltä kyllä saisi aikaiseksi, jos siihen vielä kokoaisi mukaan sinkuilta Manipulatorin, In Charge of My Heartin ja Heartlandin.

Keskinkertaisuus jotenkin tulee itselle aina mieleen kun näitä The Crossin 3 julkaisua kuuntelee. Jokaisella levyllä on kyllä pari jopa melkein huippukohtaakin mutta kokonaisuus jää aina korkeintaan keskitasolle. MBADTK on kyllä mielestäni kokonaisuutena parempi kuin edeltäjänsä "Shove It" vaikka kyllähän tuoltakin ne pari hyvää biisiä löytyi ellei muuten niin Freddien laulama "Heaven For Everyone".

Minä ostin MBADTK:n aikoinaan sen ilmestyessä cd:nä ja muistaisin maksaneeni siitä 129,90 mk, eli täyden hinnan joten cd:n arvonnousu on ollut kohtalainen jos maksoit siitä tosiaan 50 euroa eli lähes 300 vanhaa markkaa. Tosin levy on ollut jo pitkään "out of print" kamaa joten kyllähän noilla hinnat pakkaa nousemaan jos kysyntää vain riittää.

MBADTK:n huippubiiseinä itselle tulevat mieleen Noonen "Sister Blue" jolla päästään kuulemaan vähän jopa Rogerin "husky" raspia joka on ollut ikävän harvinainen jopa hänen soololevyillään... Toinen iskevä biisi oli heti lähes ensikuulemalta myös Noonen "Liar" sekä kolmantena Edneyn "Closer To You". Roger itsehän ei ottanut osaa kirjoittamiseen kuin 3 biisin osalta ja "Old Men (Lay Down)" on mielestäni tyypillistä Rogeria yhteiskuntakriittisine sanoituksineen...

Itse olen pitänyt The Crossin viimeistä julkaisua "Blue Rock" huomattavasti harvinaisempana ja vaikeasti löydettävämpänä kuin tämä toinen julkaisu on koska tämähän kuitenkin julkaistiin Suomessakin toisin kuin "Blue Rock" joka oli importti Saksasta. Itsekin tilasin sen sieltä cd:nä.

nää on rehellisesti sanottuna aika paskoja kaikki taylorin sooloräävinnät.
ei olis poika yksin ikuna mihinkään päässyt.

"Hinta oli 50 € ja sitä mainostettiin ultraharvinaisena (mitä se käsittääkseni kyllä onkin)."

50 euroa, ei helkkari, minä olisin myinyt omani 20 eurolla jos joku huolisi, lähes soittamanton, paskin Cross levy, vaikka Queen fani oonkin, niin tuo levy ei ole soittimeeni eksynyt kuin pari kertaa