Kuljin etsien
kohti huomisen
suuntien.
Kuljin tien
kohti kantojen,
kivien.
Halki metsien,
yli järvien,
soiden.
Halki tundrien
yli vuorien,
solien.
Läpi maiden
aina tuttujen,
vieraiden.
Läpi kulkien
aina oppien,
etsien.
Aina nauraen,
väliin itkien,
kiljuen.
Aina tunkien
väliin kivien
harmaiden.
Innolla etsien,
läpi varjoisten
eteisten.
Innolla tutkien
läpi luolien
pimeyden
Näen ensimmäisen,
oudon loisteen
rakkauden.
Näen hohteen
oudon, kylkien
kivien.
Sekaan sekaisten
ilon tunteiden,
toiveiden.
Sekaan mielikuvien,
ilon tuntien,
hellyyden.
Läpi kivisten
ratapihojen
kohoten,
läpi vuorien
yksinäinen
kasvaen.
Kaunis kukkanen,
pieni hymynen
luojien.
Kaunis, ihmeellinen,
pieni hetkinen
luotujen
Seassa makujen,
luona tuoksujen,
suloisten.
Seassa keitosten,
luona liesien,
juoden.
Alas vaipuen
kohti punaisten
kukkien
Alas taipuen
kohti vihreiden
ketojen.
Tuokion Pienen,
joka hetken,
nauttien.
Tuokion onnen
joka retken
iloisen.
Hetkeen,toivoen
hellien,suojellen,
peläten.
Hetkeen uskoen
toivoen ikuisen
olevan sen.
kohti huomisen
suuntien.
Kuljin tien
kohti kantojen,
kivien.
Halki metsien,
yli järvien,
soiden.
Halki tundrien
yli vuorien,
solien.
Läpi maiden
aina tuttujen,
vieraiden.
Läpi kulkien
aina oppien,
etsien.
Aina nauraen,
väliin itkien,
kiljuen.
Aina tunkien
väliin kivien
harmaiden.
Innolla etsien,
läpi varjoisten
eteisten.
Innolla tutkien
läpi luolien
pimeyden
Näen ensimmäisen,
oudon loisteen
rakkauden.
Näen hohteen
oudon, kylkien
kivien.
Sekaan sekaisten
ilon tunteiden,
toiveiden.
Sekaan mielikuvien,
ilon tuntien,
hellyyden.
Läpi kivisten
ratapihojen
kohoten,
läpi vuorien
yksinäinen
kasvaen.
Kaunis kukkanen,
pieni hymynen
luojien.
Kaunis, ihmeellinen,
pieni hetkinen
luotujen
Seassa makujen,
luona tuoksujen,
suloisten.
Seassa keitosten,
luona liesien,
juoden.
Alas vaipuen
kohti punaisten
kukkien
Alas taipuen
kohti vihreiden
ketojen.
Tuokion Pienen,
joka hetken,
nauttien.
Tuokion onnen
joka retken
iloisen.
Hetkeen,toivoen
hellien,suojellen,
peläten.
Hetkeen uskoen
toivoen ikuisen
olevan sen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuljit pitkän tien
tuntien iloiten
peläten
biologi
eli elämää täysillä
oletan
Runosi ei ollut lainkaan hassumpi. Oikeastaan sitä oli ilo lukea. Se on selvä merkki, että runossasi oli jotain. Jos nyt jonkin pienen arvostelun haluat, se oli nimessä. Se on yhdyssana. Mutta se on pientä nykyään.
Yleisesti sanoen, runosi oli erottuva ja omanlaisensa. Siis pidin.
Kiitos, annoit tietoa,
ilo oli lukea, hienoa.
Epävireistä pianoa
ja musiikkia alkaavaa
ei nimisana pilaa ?
Alkuun laahustaa,
mutta arvoitustaan
ei tule paljastamaan
ennen loppuaan....
ns. perinteistä runoa, jota joskus lukee mielellään. Kuulostaa sen verran tutulta, että taitaa olla veistetty jonkin tunnetun runoilijan runosta.
Perinteiden
kunnioitus
on sattuma.
Alkulähteiden
virtaus
mielen osuma.
Tunnettujen
runoilijoiden
runoja lue en.
Veistos omani,
siitä sanani,
saat valani.