Olen koko pienen ikäni tehnyt asiakaspalvelutyötä. Murheellinen asia on se, etten näköjään muuta työtä saa. Aloitin jälleen vähän aikaa sitten työn, joka sisältää runsaasti asiakaspalvelua. Taas minulle alkoi myös sama vanha ahdistunut tunne jylläämään sisälläni. Se, että päivässä on vain yksikin paskamainen asiakas, se riittää minulle ja jään murehtimaan sitä seuraavaan päivään asti, kunnes uusi kusipäinen asiakas osuu kohdalleni. Asiahan on niin, että vähintään se yksi ärsyttävä asiakas osuu kohdalle päivittäin.
Joudun jälleen irtisanoutumaan työstäni. Se on harmillista ja näin vaikeina aikoina, kun työtä ei saa juuri mistään niin aivan älytöntä(kö?). Mielestäni ei. Haluan ahdisuneen tunteen pois, mitä muut ihmiset (Päivän mittaan kuullut haukkumiset, vittuilut ym.) Sitäkö pitää ihmisen kuunnella? Ei tajua.
Eikö ole mitään työtä olemassa, mikä ei sisällä asiakaspalvelua? Olenko jotenkin ihmeellisesti vain onnistunut välttämään ne ihanat työpaikat, jossa asiakkaita ei tarvitse nähdä tai kuulla. Ai että inhoan asiakkaita. Vaihdan hyväpalkkaisen ja monen silmissä arvostetunkin työpaikkani vaikka jonkun pölyisen varaston siivoamiseen, ai mutta sisältääkö siivouskin asiakaspalvelutyötä? Mitä ihmettä teen? Ehkä vain olen liian herkkä ja loukkaannun liian helposti. Mutta mielestäni kukaan hyvä ihminen ei ansaitse työssään saada paskaa niskaansa joka ikinen päivä...
Joudun jälleen irtisanoutumaan työstäni. Se on harmillista ja näin vaikeina aikoina, kun työtä ei saa juuri mistään niin aivan älytöntä(kö?). Mielestäni ei. Haluan ahdisuneen tunteen pois, mitä muut ihmiset (Päivän mittaan kuullut haukkumiset, vittuilut ym.) Sitäkö pitää ihmisen kuunnella? Ei tajua.
Eikö ole mitään työtä olemassa, mikä ei sisällä asiakaspalvelua? Olenko jotenkin ihmeellisesti vain onnistunut välttämään ne ihanat työpaikat, jossa asiakkaita ei tarvitse nähdä tai kuulla. Ai että inhoan asiakkaita. Vaihdan hyväpalkkaisen ja monen silmissä arvostetunkin työpaikkani vaikka jonkun pölyisen varaston siivoamiseen, ai mutta sisältääkö siivouskin asiakaspalvelutyötä? Mitä ihmettä teen? Ehkä vain olen liian herkkä ja loukkaannun liian helposti. Mutta mielestäni kukaan hyvä ihminen ei ansaitse työssään saada paskaa niskaansa joka ikinen päivä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen asiakaspalvelutyössä ja hermot ovat joka päivä kireällä.
Joka päivä joku onnistuu pilaamaan päiväni ja samoin kuin sinä, jään murehtimaan sitä.
Kait minäkin olen liian herkkä.
En vaan jaksa sitä,että saan paskaa niskaani joka päivä.
Lähden heti nykysestä työpaikasta, jos vaan saan toisen työn.
Mutta pakko siihen asti vaan kestää sitä paskaa.
Tai sitten jään hermolomalle taas...
Eikä maksa mitään. Jos ilmestyy hankala asiakas näkökenttään niin ole oikein ystävällinen. Vanhempia autat ovesta ja kassinkannossa. Se on aivan sama mitä työtä tekee kun vain palkka juoksee.
Ota rennosti,älä jännitä.alat viihtymään.
Nuori kaunis tuttavani sai oikein kanta-asiakkaan eräästä papasta .Hän jo aamutuimaan, tuli puolijuoksua valittamaan jostain. Muista että voit olla jonkin yksinäisen ihmisen ainoa kontakti päivän aikana.
Hymyillään.
Olet pimahtanut.
Minä palvelisin ja juttelisin asiakkaille iloisin mielin koko päivän ja oikein ilkeille asiakkaille erityisesti olisin oikein (piruuttani) mairittelevan ystävällinen.
Mutta kuka ne työt sitten tekee, tavarat purkaa ja pitää paikat siistinä, välillä on niin kiire, että oksettaa työntekijät irtisanoutuvat mutta ketään ei tilalle ja taas hoetaan vain PITÄÄ SAADA TULOSTA, miksi sitten sairaslomia on valtavasti.
Ei ihmiset jaksa loputtomasti raataa.
Pomo hokee vain,että pitää hymyillä ja tervehtiä jokaista asiakasta haloo, asiakkaita on satoja tai tuhansia päivässä.
Asiakkaat eivät närkästy jos heille ei joka käänteessä joku myyjä tervehdi vaan siitä, ettei niitä myyjiä ole jolta kysyä nevoa tarvittaessa.
Mulla on aivan sama juttu, työskentelin noin 3 vuotta puhelinasiakaspalvelussa ja tosiaan siinä loppuvaiheessa tajusin että mun itsetunto on romahtanut aivan täysin, oon aivan säikky ja pelokas. Varsinki puhelinasiakaspalvelussa kun monet alko räyhäämään jo heti puhelun alussa ja ei siinä oikeen voi lähteä kovinkaan kummosin keinoin leppyyttelemään asiakasta. Asiakas halus aina jotain semmosia asioita mitä mulla ei ollu valtuuksia hänelle antaa. Enhän mä esim. voi lähetellä mitään tuotteita ilmaseksi yms. Esimiehiltä ei apua herunut, paljon ois pitäny saada myytyä ja hankalista asiakkaista vaan päästä nopeesti eroon ja seuraavaa kehiin. Mä oon tosi arka normaalistikin, siis silleen et vähän jännitän uusien ihmisten tapaamista, oon ehkä "vähän" epävarma itestäni... siis en todellakaan oo mikään dynaaminen myyjä. Monasti rupesin itkemään sielä kesken työpäivän työkavereitten ihmetellessä mikä tota vaivaa. Ei sielä kellään muulla näyttäny olevan samoja ongelmia. Mä tiedän et mä otin kaikki aivan liian henkilökohtaisesti, ja tommosessa työssä nimenomaan ei voi ottaa mitään henkilökohtaisesti. Eihän nyt suuren firman linjanvedot ole yhden puhelinvastaajan vastuulla. En minä siis ollut vastuussa siitä että asiakas ei saanutkaan mitä oli halunnut, ja vaikka kuinka olisin halunnut korjata tilanteen ja auttaa asiakasta niin ei mulla ollut siihen minkäänlaisia valtuuksia. Arvatkaa vain kuinka raskasta on puida asiakkaan kanssa tämmösiä asioita monta tuntia puhelimessa, kaikkensa antaneena, takki tyhjänä, ja lopulta saada haukut asiakkaalta sekä esimiehiltä että miksi mennyt niin paljon aikaa yhden asiakkaan kanssa. Se on aivan fakta että tommosessa työssä tulee monta kertaa päivässä hankalia asiakkaita, joka päivä oli yhtä kananmunankuorilla kävelyä. En tiedä sitten minäkään... mutta kyllä musta asiakaspalvelijalla pitää olla hyvä itsetunto ja jämäkkyyttä, jos on tämmönen herkkä ku haavanlehti ni ei siitä mitään tuu :/ Ja kyllähän sitä toki monet mielellään potkii potkittua. Irtisanoudin sen kolmen vuoden jälkeen ja nyt rakennan itseluottamusta uudelleen. Oon ollu muuten myös siivoojana ja ei se musta ollu ollenkaan niin paha ku sai kohdata asiakkaat kasvotusten, ei siinä sentään päivittäin tullu tommosia tapauksia.