Heippa!
Tahtoisin nyt kuulla anorektikkojen kokemuksia osastoelämästä, ja varsinkin missä vaiheessa pääsivät pois sieltä?
Tahtoisin nyt kuulla anorektikkojen kokemuksia osastoelämästä, ja varsinkin missä vaiheessa pääsivät pois sieltä?
Osastoelämää
osastoon kyllästynyt
121099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko itse menossa osastolle? Riippuu tietysti osastosta. Itse jouduin lastenosastolle ja paino putosi siellä kuukaudessa 10 kiloa. Ja ne hoitotädit väitti äidille, että syön kiltisti siellä kaiken. Sitten nenämahaletkuihin pakkohoitoon kahdeksi viikoksi ja sitten pääsin kotiin. Siis kymmenen kiloa laihempana kun menin sairaalaan.
Pääsin pois kun suostuin yhteistyöhön... Eli ei kannata paljoo väitellä vastaan :s
Oon itse sairastanut kuutisen vuotta, nyt olen siis 19. Osastolla olen ollut yli 10 kertaa, kolmesti psykiatrisella osastolla ja lukuisia kertoja somaattisella. Lasten osastolla lääkäri asetti aina painotavoitteen kiloina. Siihen kun ylsi, pääsi kotiin. Tavoite ei ole kilo tai kaksi, vaan se asetetaan lähelle normaalipainon alarajaa. Toki myös riippuu missä kunnossa osastolle tullessa on. Sisätautiosastolla, eli ns aikuisten puolella ainakin täällä Tampereella on käytäntö, että siellä ollaan vain 2 vk, mutta se aika on todellista tehohoitoa, siellä ei ruuan piilottelua tms katsota. Psykiatrisella nuoriso-osastolla olin itse pakko hoidossa 8 kk. Sielläkin oli painotavoite, mutta siellä se ei ole ainoa mittari, vaan ajatuspuolellakin on saatava jotain edistystä näkymään. Itse olisin joutunut olemaan pidempäänkin, mutta onneksi siihen väliin iski Tehyn lakko-uhka, jonka takia potilaspaikkoja jouduttiin vähentämään reippaasti. Viime vuonna, 2009 siis, olin psykiatrisella aikuisosastolla pakko-hoidossa viitisen kuukautta. Ja sama juttu, painotavoite jonka täytettyäni pääsin kolmessa päivässä kotiin.
Tulipas samalla elämäntarinakin kerrottua ;) Mutta siis, olet ilmeisesti osastolle menossa? Voit itse miettiä lähdetkö sinne asenteella 'pääsen' vai 'joudun'. Aina kannattaa mennä vapaaehtoisesti jos lääkäri sitä suosittaa, sillä pakko-hoito ei ole mukava vaihtoehto. Vapaaehtoisessa hoidossa Sinunkin mielipiteitä kuunnellaan enemmän. Tsemppiä ja anteeksi tää hirvittävän pitkä selostus, laitetaan vaikka tylsän aamun piikkiin :)
ensin olin somaattisella 2päivää ja pääsin kotiin kolmeksi viikoksi.jouduin takaisin sinne,koska paino vain putosi.olin siellä sitten 2kk josta jouduin psykiatriselle puoleksi vuodeksi.sieltä vanhempani ottivat mut kesken hoidon pois ja olin kotona jälleen 3vk,somaattisella 2kk ja sieltä psykiatriselle taas puoleksi vuodeksi.siellä sitten lääkäri keskeytti hoidon ja sanoi että näin ei voi jatkua.nyt olen ollut yli puoli vuotta kotona ja tuo kaikki helvetti tuntuu niin unelta...
-eli pääsin vielä suhteellisen puolikunnossa pois,mutta kotona sitä sitten olen toipunutkin:)
... oon ollu nyt osastolla 5 vuotta ja 1kk. Oon siis edelleen. Edelleen kamppailen syömishäiriöni (anoreksia/bulimia) kans vaikeasti, eikä pois pääsyä näy.. Yhteensä oon sairastanu jo 11 vuotta. Ikää mulla nyt 27 vuotta. Eli aina osastokaan ei ratkase kaikkea. Tosin paljon on kiinni omasta päästä. Ja mun päässä on moni asia päin helvettiä, myönnetään. Mutta niin on mun elämäki.
Voi ei, siis menin nyt ihan sanattomaksi. Voimia ja taistelutahtoa, toivon, että ne tavoittavat sut jonain päivänä! Tuo reilu 5 vuotta on mahdottoman pitkä aika viettää osastolla, jossa päivät ei paljon toisistaan poikkea. Saatko käydä kotilomilla tms, saako vieraat käydä jne?
Hei.. haluaisin kysyä millaista osastoilla on? Esim mitä teette aamusta iltaan? Onko siellä jonkinlainen aikataulu kaikelle ja millainen se on? Onko yhdenhengen huoneet? oletteko saaneet ystäviä?
Osastoilla on kaikki päivät ihan samanlaisia, jos vertaa tähän mitä "vapaana" ollessaan voi tehdä. Ruokailut on aina tiettyinä aikoina, valvotusti ja listan mukaan mennään. Useimmiten alussa hoitaja annostelee ruuan. Sen jälkeen valvonta, joka siis tarkoittaa et ns. olohuoneessa voi lueskella, katsoa tv:tä ym ei kuluttavaa. Useimmiten huoneessa on muitakin. Sääntöjä on niiiiin paljon, kyllä siellä aika kahlituksi alussa tuntee itsensä, mutta vapaudet lisääntyy sitä mukaa kun tila kohenee. Mutta tässä nyt ainakin vastauksia noihin mitä kysyit:) Ja ystäviä saa kyllä osasto-oloissa helposti, se siellä onkin ehkä kaikkein parasta:)
onko kukaan joutunut normaali painosena anorektikkona osastolle? ketkä sinne joutuu?
ite oon kanssa mietiskelly tota, että onko joku joutunut osastolle, vaikka ulkoisia anoreksian merkkejä ei olisi? :o
mä jouduin kuus viikkoo sitten osastolle ja painoa oli 49kg ja pituutta multa löytyy 164cm, eli ihan normipainonen....
Mä en ole sairastanut kauaa, mutta olen ollut kaksi kertaa osastolla, kolmatta kertaa olin joutumassa mutta käänsin itse kelkkani suuntaa ja pötkytän itse nyt eteenpäin. Ensimmäisellä kertaa olin nuorisopsykiatrisella osastolla 2kk, jouduin sinne kun olin 168cm ja 44kg, liikunta oli tosi rajoitettua, alkuun ulkoilu tapahtui vain pyörätuolilla, myöhemmin sain jopa huimat 15 minuuttia seisoa ulkona (ei saanut siis liikkua) Ruoat tuli ns. pakkiruokana koko hoidon ajan, eli se tuli valmiiksi annosteltuina ja kaikki piti syödä. Päivät meni nyt miten meni.. siellä oli kuitenkin aika paljon meille toimintaa tehty mutta siltihän siellä tylsää oli..
Toisella kertaa jouduin osastolle kuukauden jälkeen tuon edellisen osastokerran jälkeen kun paino tippui heti kotiin päästyä, tällä kertaa olin aikuispsykiatrian osastolla..
nyt en kyllä ikinä enää mene osastolle, sen olen päättänyt. sairaalakierre saa loppua.