Montako päivää tätä voi kattoa kun 12kk korvatulehduspotilas ei syö lainkaan kiinteitä ja juokin aika huonosti. Eivät ota lääkäriin koska on kuitenkin potilaaksi pirteä. On siis lääkitys saanut 3pv sitten ja se auttaa mutta ruokailu ja juominen on nyt viidettä päivää ihan surkealla mallilla.
Tämä on esikoiseni ja olen ihan paniikissa ja hukassa kun kukaan ei osaa neuvoa minua huolissani. Ruokailutilanne menee parkumiseksi joka kerta, ymmärrän jos korviin koskee ja nieleminen on vaikeaa mutta montako päivää voi mennä pelkillä nesteillä? Nestettäkään ei mene litraa päivässä. Hyvä jos 6-7dl. Tämä on muka riittävää jos lapsi on tolkuissaan.
Olen ihan loppu näihin parkumisiin ja valvomisiin ja sylissä kantamisiin. Yksinhuoltaja olen kaupan päälle kotiapuja ei ole, isää ei näy ei kuulu, isovanhempia yms. ei kiinnosta miten meillä jaksetaan. Yritän kaikkeni tehdä ja kaikkea tarjota mikä vaan mahdollista mutta ei. Nyt on takki tyhjä ja lapsi nukahti taas yöunille syliin parkuen ruuatta ja nesteettä.. tuntikausiin ei mennyt mikään, taaskaan.
Pelkään että jotain huonoa tästä seuraa. Tunnen itseni idiootiksi, pitävät jo hölmönä kun kyselen päivystyksestä neuvoja joka ilta kun en tiedä missä raja menee tämänikäisten kohdalla. Sanovat vain että jos lapsi on tolkuissaan ei sinne tarvitse mennä.
Mistä tiedän meneekö muksun tila esim sen nukkuessa niin huonoksi että pitäisi kiikuttaa sairaalaan. Voiko verensokeri mennä liian alas tai nestehukka tulla nukkuessa? Ja siitä seurata vaikka tajuttomuus jne.. vaivaako mua vaan sairaus nimeltä äitiys ja olen turhankin huolissani vai olenko syystä huolissaan?
Apua auttakaa joku pliis :.(
Tämä on esikoiseni ja olen ihan paniikissa ja hukassa kun kukaan ei osaa neuvoa minua huolissani. Ruokailutilanne menee parkumiseksi joka kerta, ymmärrän jos korviin koskee ja nieleminen on vaikeaa mutta montako päivää voi mennä pelkillä nesteillä? Nestettäkään ei mene litraa päivässä. Hyvä jos 6-7dl. Tämä on muka riittävää jos lapsi on tolkuissaan.
Olen ihan loppu näihin parkumisiin ja valvomisiin ja sylissä kantamisiin. Yksinhuoltaja olen kaupan päälle kotiapuja ei ole, isää ei näy ei kuulu, isovanhempia yms. ei kiinnosta miten meillä jaksetaan. Yritän kaikkeni tehdä ja kaikkea tarjota mikä vaan mahdollista mutta ei. Nyt on takki tyhjä ja lapsi nukahti taas yöunille syliin parkuen ruuatta ja nesteettä.. tuntikausiin ei mennyt mikään, taaskaan.
Pelkään että jotain huonoa tästä seuraa. Tunnen itseni idiootiksi, pitävät jo hölmönä kun kyselen päivystyksestä neuvoja joka ilta kun en tiedä missä raja menee tämänikäisten kohdalla. Sanovat vain että jos lapsi on tolkuissaan ei sinne tarvitse mennä.
Mistä tiedän meneekö muksun tila esim sen nukkuessa niin huonoksi että pitäisi kiikuttaa sairaalaan. Voiko verensokeri mennä liian alas tai nestehukka tulla nukkuessa? Ja siitä seurata vaikka tajuttomuus jne.. vaivaako mua vaan sairaus nimeltä äitiys ja olen turhankin huolissani vai olenko syystä huolissaan?
Apua auttakaa joku pliis :.(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pikkupotilaiden kanssa on aina hankalaa ja varmasti etenkin yksin ollessa! Älä hermoile syömistä, kokeile juottaa sokerisia juomia ja tarjoa herkkuruokia naposteltavaksi niin saa vähän voimia. Kyllä lapsesta sitten näkee jos voimat loppuu ei jaksa leikkiä ja nukkuisi vain. Sitten huolestut! Meillä 8kk pimu oli vasta lähes viikon huonolla ruualla hammastenteon vuoksi ja kokoajan oli virkeä ja jaksoi leikkiä. Sitten myöhemmin on syönyt senkin edestä. Leikki on lapsen työ ja jos hän ei enää jaksa peuhata niin sitten pitää hälytyskellojen alkaa soida.
vaan niitä ruokia ja juomia mitkä parhaiten menee! Noin isolla ei kovin nopeaa verensokeri laske ja kyllä hän pärjää nesteillä jonkin aikaa. Pienillä sairastelu vaikuttaa juurikin syömisiin. Huolehdit vaan että saa nestettä ja just kaikkia herkkuruokia, vaikka vähän kerrallaan. Kyllä hän siitä alkaa toipumaan!
Anna kipulääkettä tarpeeksi suuri annos(paketissa lukee ikä/painokohtainen annostus) niin helpottaa korvakipua ja ehkä ruokakin maistuu paremmin. Kyllä se 6-7 dl riittää jos ei ole korkea kuume. Ja kyllä se ruoka sitten taas alkaa maistumaan kun rupeaa paranemaan! Ja ruoan terveellisyyttä ei sairauden aikana kannata miettiä pääasia että jotain menee. Kyllä huomaat jos vauva alkaa menemään veltoksi ja poissaolevaksi, sitten lääkäriin! Ja jos jatkuu yli viikon että vaikutta hirveän kipeältä!
viime yö vielä oli todella kamala ja heräsi valittavaan itkuun ainakin viidesti. Joka kerta tarjosin juotavaa, hieman maitoa ja mehua hörppikin. Nyt aamulla ennen kuutta huusi ja parkui niin että linnut tippui varmasti tuosta sähkölangalta, tankkasi huudon päälle ison pullon maitoa kun oikein houkuttelin vaan aloittamaan, kerrankin meni koko pullo kun vaan alkuun pääsi! Sitten nukkui muutaman tunnin umpiunta ja heräsi hyväntuulisena.
Aamupalalla maistuikin jo yllätykseksi riisipuuro ja hedelmäpalat pitkästä aikaa, päivällä meni jo lämmintä ruokaakin ja maito maistui taas päikkäreille mennessä. Pahin taitaa siis olla ohi ja ruokahalu taitaa palailla. Luojan kiitos!! Huoli on siis ohi ja äiti helpottunut! Varmaan jos ei tänään olisi mitään mennyt alas olisin haljennut huolesta ja kiikuttanut muksun sairaalaan. Yöllä en vielä oikein tiennyt onko vaan niin uninen vai muuten vaan jo huonovointinen kun oli ihan lötkö ja hirmu ärtyisä. Luotin kuitenkin että sokeriset ja maitoiset juomahörpyt ja sylissä paijaus auttaisi yön yli.
Voi sentään miten on ollut kuluttava viikko. Niin vaan tästäkin taisin selvitä hengissä :D
Kiitos kannustuksista, kyllä nekin vaan on huojentaneet mieltä.
että tilanne on parantunut! Itsekin olin aivan suunniltaan huolesta samantapaisessa tilanteessa, vaikka meillä se kesti paljon vähemmän aikaa ja kyse oli oksennustaudista. Sellaista se äidin elämä vaan on. Hatunnosto sinulle, kun yksin pärjäät lapsesi kanssa ja jaksat hoitaa ja huolehtia noin hyvin!
Meillä kanssa oltu kipeenä, ensin keuhkoputkentulehdus, viruksen aiheuttama ja jälkitautina korvatulehdus. Meillä ei syöty 5 päivään mitään muuta kuin vettä, velliä hiukka ja maitoa. Vaikka meilläkin esikoinen, en ollut huolissani syömisestä, pääasia oli että lapsi joi, koska oli kuumetta, välillä tosi korkeellakin. Koitin ruokaa tarjota mutta sylki vaan pihalle. Annettiin jopa suklaatakin, mutta sekään ei kelvannut. Päätettiin, että kerran ei syö, niin ei tyrkytetä. Syö sitten kun haluaa. Antibioottikuurin kun sai, niin alkoi taas ruoka maistua :)
Yöt meilläkin valvottu, särkylääkettä annettu ja niin päästy aamuun saakka.
Nyt onneksi poika terve ja yötkin menee jo kivasti :)