Rustovamma

jatkossa menee mutta minulle tehtiin myös mikrofraktuura hiljattain. Ymmärsin lääkäriltä että 50/60 että toimiiko vai ei. Ikä, paikka, luusto, tuuri ja ym vaikuutta siihen että miten toimii. Sinulla oli vaurio sitten kantavissa pinnoissa jos oli varuskielto, ihmeen kauan kyllä tuo kesti? Ymmärsin että vuodessa tilanteen pitäisi tasaantua siitä operaatiosta, toisilla paljon nopeammin.

Mulle mikrofraktuura tehtiin 5 viikkoa sitten, eli vielä 3 viikkoa kepeillä köpöttelyä ilman varausta. Trauma jossa kantavan pinnan rustovaurio on syntynyt tapahtui jo 28 vuotta sitten. Hyvin olen pitkän ajan pärjännyt, pari tähystystä noin 20 vuotta sitten, välillä kortisonipiikkejä ja varovaisempaa askellusta.

Nyt ollut koko ajan täysin kivuton, menee ihan suoraksi ja ihan koukkuun, on se kuitenkin "leikatun tuntunen". Kivut kuulemma alkavat (jos alkavat) sitten vasta kun jalkaa saan alkaa käyttämään. Musta tuntuu ettei sitä rustonkasvua muulla tavoin juuri kontrolloida kuin sillä et helpottuiko liikkuminen? ja mri-kuvillahan sen voisi varmistaa, mutta en usko et kohdallani sitä tehdään, vaan jos ei auttanut aiempiin ongelmiin, ortopedin mielestä seuraavaksi tehdään rustosolusiirre, jota kyllä siirrään niin pitkälle tulevaisuuteen kuin vain mahdollista...

Itse loukkasin polveni jo vuosia sitten urheilutouhuissa. Polvi tutkittiin vamman sattumisen jälkeen, mutta sitä ei kuvattu. Lääkärin diagnoosi oli jotakin luokkaa lievää turvotusta, luokittelematon polven vaurio.

Myöhemmin polvi alkoi vaivata yhä enemmän ja lopulta menin uudelleen ortopedin vastaanotolle. Alustavasti epäiltiin kierukkavammaa, mutta magneettikuvassa polvessa näkyi rustovauriot sekä lumpion takana että reisiluun päässä kantavalla pinnalla (6-7mm). Koska urheilu-ura jatkuu edelleen, päätettiin polvi kesän päätteeksi tähystää. Tähystyksessä polvesta löytyi em. rustovauriot, tosin reisiluun päässä oleva vaurio onkin 2x2cm suuruinen. Polveen tehtiin tähystyksessä ns. puhdistus.

Operaatiosta on nyt kulunut reilut puolitoista vuotta. Ongelmat polven kanssa ovat melkoisia: polvi ei ojennu täysin, eikä se myöskään taivu ääriasentoon, kyykkyyn meno ei onnistu, koska paino aiheuttaa kovan paineen ilmeisesti juuri tuohon vauriokohtaan. Yösärkyjä on jne...

Itse asiassa olen jäänyt vähän epätietoiseksi siitä, voidaanko polvelle ylipäätään tehdä enää mitään. Toisaalta ongelma on myös siinä, että aktiiviura on edelleen käynnissä.

Mutta selväähän on sekin, että eipä tuo leikkaus tavallisesti polvesta täydellistä enää teekään, mutta tärkeää olisi että sen kanssa pärjäisi. Mielelläni kuulisin teidän mielipiteitänne ja kokemuksianne noista operaatioista, joita te olette läpikäyneet.