Nyt tämä itseterapia saapi luvan riittää. Vuoden olen täällä vertaistukea nauttinut, siitä kiitos kaikille. Olen käynyt hienoja keskusteluja anonyymien ihmisten kanssa, välillä vähän huonompiakin jutteluita, se kuuluu elämään.
Olen päässyt tunnemylläkän yli, olihan se kyllä melkoista menoa, kun näin jälkikäteen sitä ajattelee. Ehkä tästä jotakin taas oppi, ainakin sen, että yllättävän tunteellinen olio sitten loppupeleissä olinkin! Luulin nelikymppiseksi asti, että minua ei kukaan mies saa sekoamaan. Pakko tunnustaa, sekosin.. Se tunteiden kirjo, uskomatonta. Uskalsin jopa näyttää sen hänelle, huh huh, eipä olisi minusta uskonut. Hieno kokemus, vaikka ei siitä mitään ulospäin näkyvää jäänytkään. Sisälleni jäi pieni jalokivi, jossa on hänen nimensä kaiverrettuna.
Jos joskus tapaan miehen, joka aiheuttaa vastaavan tunteen, niin auta armias, jos hän siihen vastaa.. Mahtaa olla räiskettä ja ilotulitusta! Oliko tämä joku eroprosessiin kuuluva kaukoihastus, vai mikä, vaan aitoa se kuitenkin kaikesta huolimatta oli. Kesti yli vuoden hyväksyä se tosiasia, että ei toinen mua koskaan tule alkamaan. Ehkä joku muu sitten joskus.. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Hyvää kevättä kaikille!
Olen päässyt tunnemylläkän yli, olihan se kyllä melkoista menoa, kun näin jälkikäteen sitä ajattelee. Ehkä tästä jotakin taas oppi, ainakin sen, että yllättävän tunteellinen olio sitten loppupeleissä olinkin! Luulin nelikymppiseksi asti, että minua ei kukaan mies saa sekoamaan. Pakko tunnustaa, sekosin.. Se tunteiden kirjo, uskomatonta. Uskalsin jopa näyttää sen hänelle, huh huh, eipä olisi minusta uskonut. Hieno kokemus, vaikka ei siitä mitään ulospäin näkyvää jäänytkään. Sisälleni jäi pieni jalokivi, jossa on hänen nimensä kaiverrettuna.
Jos joskus tapaan miehen, joka aiheuttaa vastaavan tunteen, niin auta armias, jos hän siihen vastaa.. Mahtaa olla räiskettä ja ilotulitusta! Oliko tämä joku eroprosessiin kuuluva kaukoihastus, vai mikä, vaan aitoa se kuitenkin kaikesta huolimatta oli. Kesti yli vuoden hyväksyä se tosiasia, että ei toinen mua koskaan tule alkamaan. Ehkä joku muu sitten joskus.. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se siis vie vuoden vähintään ennen kuin tunnemylläkä on ohi ja mielenrauha palautuu.
Voi minua pallukkaa, eli tässä on siis vielä aika lailla ”lusittavaa” ja kärvisteltävää.
Autsis! Se ei hyvältä kuullosta. Mitenkähän sitä saisi nopeutettua?
Olen yrittänyt jo temppuja yksitoista ja seuraavaksi kokeilen temppua kaksitoista.
Se on kuitenkin hyvä tietää, että tunnemylläkästä voi toipua.
Mielenrauhaa hakiessa.
Kiitos sulle.
Mut hei, jos se on sitä iki-ihastusta, sitä kaunista kestävää rakkautta, niin eihän se vuodessakaan ohi mene se tunnemyllerrys. Se saa koko ajan jostakin uutta kipinää. Miks näin käy niin monelle kaukorakkaudelle. Miks se ei voi onnistua lähietäissuhdekuvioissa samassa mittakaavassa kuin se aina roihuaa silloin kun tunteiden kohde on jossain jotain käsinkoskettamatonta.
Kommentti tuohon aloittajan tikkupeliinkin. Nimittäin jos etsii kymmentä tikkua, eikä edessä ole kuin halkoja niin kannattaa soittaa viestinviejälle ja ottaa mieluummin vaikka se juoksukapula kuin liian isoa palaa purtavaa veistelläkseen halkoja sopivan kokoisiksi vaikka kuinka olisi samasta puusta lähtöisin. Ja jos ne alkuperäiset tikut on niitä rikillisiä niin mistä sen kipinän sitten kaivaa jos se rikkipää puuttuu. Äh, unohda ne muut miehet ja keskity nyt itseesi. Erossa on aina omat kommervinkkisä ja se on siksi raskas oli se sitten vaikka kuinka simppeli peli tahansa. Ja jos tuntuu, että se viimeinen juna meni jo eikä asemalle jäänyt mukamas kuin sinä itse niin mieti olitkohan väärällä asemalla? Niinkin voi joskus käydä jos ihminen seisoo aitoja timatteja taskussa junavaunussa tietämättä itsekään mitä kantaa mukanaan kun luuli keränneensä matkaltaan vain pelkkiä luonnon kauniiksi muovaamia kiviä.
Ja ps. Siinä vaiheessa kun tajuaa aarteensa arvon kannattaa olla junassa tai asemalla eikä missään laivankannella, kun laivassa jos ne putoo voi käydä titanicit, mutta niiltä junanradanvarsilta on iät ajat pystytty löytämään kadonneet aarteet takaisin ennenkin.
Sanoisin jos voisin, että kanssasi on niin kiva olla, syliisi helppo tulla...mutta olkoon vain nyt loppulaulu tälle viestille kun eihän täältä mihinkään syliin pääse kuin kannettavat. Elämä menee menojaan, mutta aika on se mikä pysyy mukana aina. Kultainen tai ei niin kultainen, mutta aikaa se on kuitenkin.
ei ikuista kumminkaan, koska silloin "tuomio" on sanoisinko hieman kohtuuton. Eroista kokemuspohjani on varsin vähäinen. Kas ensin pitää löytää se josta erotaan tai sitten ei.
Omassa tapauksessa kävi ns. vanhanaikaiset. Eli se salaman vietävä läväytti väärässä paikassa, väärän aikaan ja kaiken lisäksi väärään henkilöön.
Omaksi kipeiksi se menee. On keskityttävä vain vahinkojen minimointiin.
Hyviä pointteja kuitenkin laitoit.
et muistanut mainita montako vuotta pakkomiellettäsi tähän mieheen on jatkunut sen jälkeen kun löysi sydämen rakkautensa ja sykkivän sydämen ja kyllästyi tunteettomaan suorituskeskeiseen elämääsi johon ei muita mahdu.
Kyssä: Pittääkö samasta miehestä jauhaa vuositolkulla jälkeenpäin
Kuulehan lämminsydäminen katkero. Koetko, että se on sinulta jotakin pois jos hän on kauankin kaivannut ja jatkaa vaikka hamaan tulevaisuuteen asti. Meinaan vaan, että jos on sitä iki-ihastusta?
Itse olen ihan miespuolinen. Tunteeton? Vuositolkulla? Suorituskeskeinen? Nyt menin hieman "pihalle".
Muttei se mitään.