tunteet tahtomalla lopu - tiedän, yritetty on. Joka kerta vain rakastun hiukan enemmän ja yritän olla lisäämättä "niin minäkin", kun teet tai sanot tietämättäsi jotain sellaista, mitä itsekin tekisin. Ei sinunlaistasi voi olla toista, ei tälläistä tarinaa, mutta joka kerta kun käännyt ja lähdet - palaat elämääsi ulkopuolella, niin mietin kuka tai mikä olen sinulle. Haluaisin uskoa ja toivoa, että jonain aamuna se olisit sinä, jonka ympärille saisin käteni kietoa, tai se olisit sinä, joka seisoisi vieressäni lentokentän lähtöaulassa. Maailma olisi kotimme. En tarvitsee materiaa, en rakennettua elämää, en suuria suunnitelmia kymmenen vuoden päähän, tarvitsen kumppanin, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Hiukan rikkinäisenä. Mutta et ole vapaa tekemään niin, vaikka luulen, että sisimmässäsi silti niin teet?
Ja minä harjoittelen sanojani täällä, tietämättä että tuleeko koskaan vastaan sitä hetkeä, että voisin kysyä mitä tunnet, mitä ajattelet, mihin jatkat?
Ja minä harjoittelen sanojani täällä, tietämättä että tuleeko koskaan vastaan sitä hetkeä, että voisin kysyä mitä tunnet, mitä ajattelet, mihin jatkat?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tekisi mieleni vastata tähän "niin minäkin". Sopisi myös minun kirjoittamaksi.
Kysymästä häneltä..suunnittelemasta yhteistä elämää--Onko hän vain haave jota et paremmin tunne,vai nettituttu?
jonka kuulen... kuuntelepas sanat, niin ymmärrät.......
palstoja. Aina löytyy joku, joka kirjoittaa siten, että tahtoisin sen olevan häneltä minulle.
aina itkettää, vaikka tiedän etten merkitse hänelle muuta kuin hetken huvia ja sekin oli jo
kauan sitten.
En merkitse hänelle juuri mitään ja häntä ajattelen nukahtaessani, ensimmäisenä herätessäni.
Tiedän etteivät tunteet muutu haluamalla.
tietää tarkennusta siihen, kenelle tai minne suunnalle viestiäsi kohdennat?
miestä, jonka käden sisään hukkasin omani viime viikolla.
http://www.youtube.com/watch?v=g6Db8riyayk
"Sisimmässäni niin teen"
harmi ettet ole minun tyttöni.
miehelle, joka täyttää ajatukseni. Ajan myötä tunteeni on vahvistunut, vaikka olen tehnyt kaikkeni unohtaakseni. Ymmärrämme toisiamme, sanomme samat sanat yhtä aikaa, hämmennymme toisistamme. Välttelemme ja kun taas olemme samassa tilassa on niin hyvä olla.
Harjoittelen sanoja, joilla lohdutan itseäni, koska ainakin tällä hetkellä yhdessäolo on mahdotonta. Harjoittelen elämää yhdessä tunteen kanssa, joka ei suostu katoamaan.
Ja voi olla näinkin, että sisälläni hellin tätä ajatusta hänestä niin kuin tahtoisin häntä helliä, kulkea vierellä.
Niin hirveen kauheesti minäkin häntä tahtoisin helliä ja rakastaa henkeni edestä.
Yksikin suudelma häneltä… Eikä se haittaisi, jos se jäisi myös viimeiseksi, mikä ei tietysti olisi toivottavaa.
Rakastuminen:
Toisille se on tuhat suudelmaa.
Sitten on se toinen osa, joille se on tuhat pientä kuolemaa.
Minuutti rakkautta on parempi kuin elinikä ilman. Alan ymmärtää.
Niin paljon on tullut tuhlattua aikaa.
Sen taitaa oivaltaa parhaiten tästä.
http://www.youtube.com/watch?v=5L8-FTv
siis noin http://www.youtube.com/watch?v=5L8-FTvSVxs
tekisi mieli vähän aikaa itkeä sydämensä surua.