tekemättä, tai sanat, jotka olisit voinut jättää sanomatta? Mikä se on? Vai onko sitä?
Teko, jonka olisit voinut
jättää
351261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Jälkiviisaus ei kannata koska minulla ei ollut silloin sellaista tietämystä asioista kuin nyt.
Huono työpaikka, huonot ihmissuhteet, loukkaantumiset, tapaturmat, kaikki epäonnistumiset olisi voitu tietysti estää ennakolta jos olisin tiennyt asioista. Mutta kun ei ollut sitä tietämystä niin eipä oikein voi muuta tehdä kuin oppia elämään epäonnistumisien kanssa.
on, turhaa jossittelua, mennyt on mennyttä, turha niitä tonkia. Paljonhan voisi muuttaa, mutta kun tehtyä ei saa tekemättömäksi. Varmasti se ratkaisee enemmän, että miten teen ja elän nyt.
Yritän ottaa opikseni mutta eihän se helppoa ole kun kaikki päätökset joutuu aina tekemään epävarmoissa olosuhteissa. Jos ei mitään tee, ei voi pettyä eikä epäonnistua, mutta ei sellainenkaan elämä kovin kiinnostavaa ole. Tasaisen tylsää lähinnä. Teen sellaisia asioita, joissa pärjään ja jätän turhat haaveilut pois. Näin olen oppinut. Tärkeintä elämässä on onnellisuus! Siihen pitää pyrkiä.
voinut olla ahdistelematta julmalla kuulustelulla herkkää ihmistä, jota tosiasiassa itse rakastin - kielsin sen silloin itseltäni.
Pahin tekoni ikinä! Ja typerin!
Onneksi kohde on tasapainoinen ja selvisi. Paha olo jutusta silti on.
Kohtelin huonosti ihmistä, joka on suloisin ja viisain mies, jonka olen koskaan tavannut. Hän on ollut mulle tietämättään valo ja aurinko. Hänen lähellään olen rauhallinen.
Enkä ole samalla tavalla hullaantunut koskaan aiemmin. Siksi varmaan kaikki hulluuskin iski hullaantuneeseen...
Järki ei auta, kun palat ...
Tästä selviäminen tulee viemään aikaa...
Unohdu ei koskaan.
Jos tuo henkilö kävis täällä, tietäis heti, mut ei hän käy. Mä olen hänelle nykyään yhdentekevä, mikä on aivan oikein! Enkä olis hänen tasoisensa/ sopiva muutenkaan! Hän ei halua olla edes kaveri...
Silti, on hienoa tuntea niin kuin tunsin/tunnen ja on hienoa, että hän on tässä maailmassa!
Tyydyn siihen, mikä on mahdollista. Hänet menetän kokonaan. Kaipaus on kaunista, kun tuska hellittää...
...paljon..............!!!!!!!!!!!!!!!
Ei jaksa eritellä.
on hyvä paikka purkaa itseään... Voi trhdä sen rauhassa. Ja toivoo, etä jos.... HÄN, kuitenkin kaipaa ja lukee...
Eikä pelkoa, et joutuis jotenkin vastuuseen. Koska kukaan ei voi olla lopultakaan olla todella varma...
IHAN TOTTA!!!!!!!!!!!!!!!!
tarkoitat? Luuletko , ettei tälläiselle anonyymille paikalle oo tarvetta?
jonka olisin voinut jättää tekemättä ;)
hyvää yötä
sua pännii ? Miks oot niin vihainen ?
yksityiskohtia näillä palstoilla, mutta on yksi teko, jonka olisin voinut jättää tekemättä. Mutta tarkemmin ajateltuna, se oli toiselle vain syy olla vihainen ja jättää kylmästi. Tein yhden jutun vähän niinkuin pakosta ja velvollisuudesta, josta toinen suuttui. Minusta pahemmalta tuntui se, ettei hän pystynyt selvittämään asioita. Kaikki murheet kasvoivat hurjasti puhumattomuudesta, mutta enhän minä voi ketään pakottaa eikä se mitään rakkautta ollutkaan.
koeta jättää juttu taaksesi. jos ei halua selvittää asioita, on parempi erota. Sulla on edessäs parempaa !
on parempaa. Luin yhtä kirjaa, jossa luki, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä. Me leikimme loppupeleissä eri leikkejä. Tosi paljon satutti puhumattomuus, mutta jälkeenpäin olen asian ymmärtänyt täälläkin näitä juttuja lukiessani, ettei hän vain pystynyt. Kaikki eivät pysty puhumaan tunteistaan. Ei sille voi mitään, vaikka se tuntuu tuskalliselta toisesta.
Onko nyt ihan varma, että tämä toinen tietää mitä olet tehnyt? Taas kerran joudun toteamaan, että jos tämä koskee minua, ei ole mitään käsitystä, mitä olet tehnyt ja varmasti haluan selvittää asiat.
Ei hyvä jumala, hyvin osaat itsellesi asiat selittää :) Satuinpa lukemaan näitä ja sattui tällainen sopiva viesti eteen - en lue enää ikinä. Ihmiset täällä on pelkkiä itselleen selitteleviä pettymyksiä :)
tietää ja vaikka yrittäisin selvittää hänelle omasta puolestani eli valottaa, mitkä syyt johtivat mihinkin, niin se on täysin turhaa, koska hän veti omat johtopäätöksensä ja päätti, että en ole hänen arvoisensa. Täysin mustavalkoinen lapsellinen ajattelutapa, mutta kyllähän kaikki jutut pystyy vääntämään ja kääntämään vaikka minkälaiselle mutkalle. Jos toinen on päättänyt, että toinen henkilö on tehnyt väärin ja se on anteeksiantamatonta tai hän on muuten paska tyyppi, niin ei ajattelutapaan paljon voi vaikuttaa. Tässä vaiheessa en siis halaja häntä takaisin. Olisin vain halunnut oikoa asiat, ettei minustakaan tarvitse puhua mitä vaan potaskaa.
Eräänä kauniina päivänä satuit suomi 24-palstalle ihan niinkuin sattumalta lukemaan kirjoituksia järjestä ja tunteesta ja sitten sattui silmiesi eteen tällainen sopiva viesti, johon päätit sitten sattumalta kirjoittamaan, että ihmiset ovat itselleen selitteleviä pettymyksiä ja tekstin perään olet vielä näpytellyt sievän hymiön. Minkälainen itse koet olevasi?
Olisi voinut olla parempi
etten olisi
tehnyt sitä
olen kuitenkiin onnellinen
että tein sen
se jolle sen teit? Vai eikö toisen tunteilla todellakaan ole mitään väliä?
sydän revitään irti kehosta? Minä tiedän, sillä sinä (?) teit sen minulle. Huviksesi.
hölmöjä sinuttelijoita :)
lähteä väärään suuntaan. Jos olisi aikakone... Jostakin syystä kävelin siitä läheltä eilen, eikä se tunne ole kadonnut.
Sanoja, joita olisin.. on niitä varmasti.
voinut jättää katsomatta hänen silmiinsä, olisin voinut olla puhumatta, olisin voinut olla juttelematta siinä toisessa ympäristössä. Koska jokainen kerta, kun hänet tapaan ja olemme tekemisissä, vie minun ajatukseni enemmän häneen ja olen yhä vahvemmin koukussa.
Olisin jättänyt tiettyjä asioita sanomatta ja tilalle olisin sanonut toisia. Olisin panostanut enemmän ja yrittänyt olla itsevarmempi.
Surullisinta oli, että tajusin menettäneeni sen aivan kaiken, mistä olin koskaan haaveillut. Kaikki oli siinä... Oli.
epäsuorasti annoin ymmärtää ja täällä kirjoitin eräästä asiasta, joka selitti ehkä osittain
omaa alttiuttani tilanteelle.
Kadun sitä.
ei olisi pitänyt sanoa mitään tai antaa edes ymmärtää, koska se oli kyllä väärin.
Koska asiaan liittyi eräs toinenkin ihminen ja olisi pitänyt olla ihan hiljaa.
mielummin olisi pitänyt antaa hänen pitää minua vaikka minkälaisena ihmisenä.
tyly. Olisin voinut esittää saman asian toista halveksimatta.
eksyin näille palstoille ja jäin koukkuun.
ikinä ihastunut sinuun.
en olisi sinuun. Mutta ei tunteilleen mitään mahda...
Vaikka omassakin elämässä tunteet menevät kuin vuoristoradassa ja olen hänen takiaan takonut päätäni seinään jo pari vuotta, niin en silti katuisi sitä että ihastuin. Kenenkään muun näkeminen ei tunnu koskaan samalta ja joskus sydän pakahtuu jo siitä, kun vain puhuu ohimennen puhelimessa. Ei koskaan pitäisi ihastua kehenkään varattuun, mutta tunteet - ne vain tulevat yllättäen ja pyytämättä. Epätoivoistahan tämä on, mutta silti jos ajattelen elämää ilman häntä - olisi se aika tylsää ja muutamaa kaunista muistoa vailla.
kuprun eräälle naiselle ja nimittelin häntä tyhmäksi, idiootiksi, vanhaksi lehmäksi, narsistiksi yms.
En edes tuntenut häntä ja myöhemmin sain kuulla, että hän on todella mukava ja rakastettava ihminen,
kärsinyt paljon elämässään ja silti valoisa ja empaattinen. Häpeän itseäni.
teit noin jos saan kysyä? Aikas ilkeää..Tai tosi..
Sehän kerto olevansa ihastunut muhun. Ja minä vaan syytin sitä, että se on seurannu mua. Vaikka ei se ilmeisesti sitten ollutkaan, ei ainakaan myöntänyt. Ja mä vielä sanoin, että olin harhauttanut sitä. Niin ja sanoinhan sille myös, että tämä asia oli poliisiasia, vaikka eihän se oikeasti ollut. Se vaan tuli sanotuksi silleen vähän niin kun vahingossa. Niin ja taisinhan mä vielä kysyä, että tuliko asia selväks ja lyödä luurinkin korvaan. Ehkä sanoin jotain muutakin, mutta mitäpä sitä kaikkea tässä. No ehkä asian ois voinut toisinkin esittää.
Jotkut sanat vain satuttavat enemmän kuin toiset. Sinun sanasi saavat vieläkin kyyneleen tippumaan silmistäni. Vaikka ethän sä edes tiedä enää, mitä tarkottaa, kun ihmisellä on tunteet. Luulet kai kestän mitä vaan. En ole unohtanut asioita. Jokainen sana on muistissa. En ole kertonut siitä asiasta kenellekään. En ole pystynyt. Olen pitänyt ne asiat sisälläni. Nyt ne ovat osa minua. Mikään anteeksipyyntö ei niitä sieltä enää poista. Ne ovat ja pysyvät. Ne on poltettu sydämeen muistoksi, jotka eivät unohdu.