on se että tietää jonkun ja jotain olevan olemassa mutta ei voi sitä todistaa eikä puhua siitä. Pitää vain sisällä ja toivoa että joskus saisin kurottua tämän menetetyn ajan umpeen oikean asian kanssa. Ilman menneisyyden muistutuksia ja syyttelyitä. Tuntisin että nyt sen aika on. Rakkauden.
raastavinta
turhaanko odotit
7460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anna please vinkkiä että minkälaista on se "jotain" jota/jonka tiedät olevan olemassa? Miksi siitä ei voi puhua? Leimattaisiinko sinut hulluksi? Onko se "jotain" rakkaus, vai onko kysymys epätavallisemmasta asiasta?
Oletko mies vai nainen? Kyllä voit ainakin jotain kertoa, ei kukaan tiedä kuka olet :)
(Tiedän jonkun, joka tietää minun olevan olemassa, mutta ei ole saattanut uskaltaa minusta puhua :) vaikka ei häneltä kyllä rohkeutta puutu. Oletan jopa että on puhunut. 'Tieteen nimissä' olisi saattanut puhua, järjen 'nimissä' ei :) No joo, eivät asiat kai ihan niin ole, että sinä olisit hän... muuten kuin utopioissani.)
hän tässä tietenkin on kyse. Kauan sitten puhuin hänestä. Vuosi sitten mutten enää kun heitti rukkaset ystävällisesti. Piti uskoa ettei ollut käytettävissäni. Hänen olemastaolostaan itselläni ei todisteita, mutta hänellä on viestejä minusta. On vain poistanut kummalliset yhteydenottoni ja yhteystietoni. Todennäköisesti.
Tuttu tunne koko ketju oikeastaan voisi sanoa. Kaiken se kestää, mutta ei tule päivänvaloon. Mut hei ei aikaa menetä koskaan. Se kuluu mutta ei katoa. Syntyy kauniita muistoja koko ajan vaikka ei niitä välttämättä osaa vielä kauniiksi ajatella. Se nimittäin varmasti pitää sanomansa se sanonta tässä kohdin, että aika kultaa muistot, ainakin itse uskon sellaiseen utopiseen juttuun. Nähdä kaikkialla vain kaunista on vaikeaa, varsinkin silloin kun ei ole mitään konkreettista mistä pitää kiinni. Ainut mikä tässä minua hämää on se rakkaus. Airot nimittäin on mut ei osaa soutaa rantaan, siis minä. Enkä näinollen voi uskoa edes itsekään kaikkea sitä mitä näen tai mitä kuulen, saati sitä mihin sydämessä uskon. Sano sinä se omalla äänellä, luo kaikelle utopialle konkreettiset raamit, jotta tietää, että kannattaako hypätä veneestä ja vaikka uida rantaan tietäen, että olet oikeasti siellä ottamassa avosylin vastaan. Jos ihminen on allerginen vaikka mansikalle se välttää mansikkaa, mutta varmasti lähestulkoon kaikkien ihmisten voisi sanoa olevan allergisia ikävälle ja sydänsuruille ja silti vain harva on valmis laittamaan itsensä oikeasti likoon sammuttaakseen ikävän ja luodakseen sydämelleen onnellisuuden ympärille. Mitä me ihmiset oikeasti pelkäämmekään? Itseämme, toisiamme vai oikeasti sitä oinnentunnettako?
Menneisyys on olemassa jokaisella täällä olevalla, sillä sen verran ikää löytyy meiltä jokaiselta täällä, mutta onko meillä kenelläkin yhteistä menneisyyttä muualla kuin palstalla on se mikä erottaa monet täällä puhuvat ihmiset toisistaan toisia kohtaan. Harva nimittäin kuitenkaan täällä kaipaa vain "palstaihmistä", vaan suurimmalla osalla meistä on kohteena tai tekstin taustalla oikea konkreettinen elävänä elämässä edessä seisonut ihminen. Se on tavallaan kaunista, mutta silti se on samalla myös sydäntä raastavaa juuri sen takia, että nimettömänä anonyyminä ei ole olemassa mitään konkreettista vaikka kaksi toisiaan kaipaavaa ihmistä kumminkoisisi täällä. Jos minusta tulisi joskus alkoholisti en varmasti osaisi omaksi paikakseni kokea aa:ta, koska sielläkin ihmiset ovat nimettöminä, aivan kuin persoonattomina, paikassa, jossa pitäisi osata auttaa omaa sisintään selviytymään elämässä eteenpäin oikealle polulle. Samaa se on täällä, minä olen minä sellaisena kuin olen pystymättä olemaan kuitenkaan ollenkaan se joka oikeasti on. Kauhea ristiriita, joka saa aikaiseksi jokaisessa kirjoittajassa ja lukijassa, jolla on sydämessään paikka jäljellä itselleen ja rakkailleen, varmasti monta epätoivon ja turhan surun hetkeä.
pitkä vastaus! En jaksa edes lukea sitä. Miksi et kirjoita kappaleittain. Huomattavasti helpompi lukea.
No se on sit varmaan yhtä kaamee kun on sen kirjoittajakin. Koko pituus yhdessä kappaleessa, mitä nyt yksi mutkakohta melko tarkkaan puolivälissä. Ainakin siinä tapauksessa jos niitä piilomutkia ei tarvitse mainita. Pitääköhän tuo muuten paikkansa? Taiteilijoillahan on omissa töissään, ainakin niissä ensimmäisissä ja aika useasti myös jatkossakin, jotain omaa itseään nähtävissä teoksissaan.
Mut oikeasti miten voi kirjoittaa lyhyesti jos on paljon sanottavaa. Ehkä silläkin on jotain merkitystä mitä kirjoittaa ja mistä kirjoitus kumpuaa. Jos kirjoittaa sydämestä käsin tulee sanoihin jopa lämpö mukaan tietysti kylläkin silä edellytyksellä, että on lämmin sydän, enkä nyt sitten tarkoita sitä että joku kylmenneellä sydämellä tänne kirjoittaa, koska eiköhän ne sielut, joilla sydän on jo kylmennyt kommunikoi kanssamme jollain muilla keinoin kuin tänne kirjoittamalla. Palava sydän luo oman tuskansa sanoihin ja tulistuneen ihmisen sanoissa on takuulla se sydämestä kumpuava tunne mukana myös. Mutta arvaapa hyvä mies? millaisen mielikuvan sain itsestäsi noiden sanojesi perusteella.
Ja huomasitko kysyvä ei todellakaan tieltä eksy eikä sanojen käyttö ole koskaan turhaa, ainakaan yleensä. Eli siis helpottaakseen luettavuutta tein kappalejaon tekstilleni ihan sinun vuoksesi.
jotka esitin olivat koppavan ja kylmän persoonan asettama kysymys. en olisi itsekkään lähtenyt. oikea viesti ei välittynyt=kiinnostus
häpesit varmaan puolestani
enkä yhtään tiedä mitä ajattelet
Nyt en kyllä ymmärrä, mutta ei varmaan ollut niin tarkoituskaan.
Äläkä minulle koppava ja kylmä, vaikka tuntematon olenkin. Ei kaikki tuntemattomat ole pahiksia. Enkä minä itse halua toisten ihmisten syntisäkiksi. Jokainen kantakoon omat syntinsä, joten toisten ristiä ei kannata kenenkään kantaa eikä toiselle turhaan tarjota kannettavaksi. Sama pätee myös sinuun itseesi päin. Älä sydämeesi peilaa ja purista kaikkea toisten ihmisten pahuutta ja sillä tavalla itseäsi koveta. On maailma kuinka paha tahansa voi ihminen siinä pahassa maailmassakin olla olematta itse paha. Käännä siis selkäsi pahuudelle ja anna hyvyydelle mahdollisuus omassa elämässäsi.