Sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä, ja olen nykyisin kateellinen muille heidän elämästään.
Itse olen surkimus joka elää huonossa suhteessa, lihon ja paisun enkä edes tee työtä mistä pidän. En vain osaa muutakaan kuin olla näin. Voimavarat ei riitä mihinkään. Haluaisin olla hoikka ja energinen, onnellinen ja menevä. Oikeastaan sellainen kun olin ennen.
Katselen tuttavieni kuvia facebookista, rakastuneita pariskuntia jotka lomailevat onnellisesti. saan lukea heidän profiilistaan kuinka he käyvät lenkillä töiden jälkeen, heillä on kaunis ja viihtyisä koti, he jaksavat siivota ja touhuta.
Mitäs minä teen?
Istun ja ihmettelen päivät läpeensä että milloin se elämä oikein alkaa!? Olen kohta kolmekymppinen nainen, en mikään teini enää! Masennun ja ahdisyun entisestään muiden onnesta ja kivasta elämästä.
Itse painin epävakauteni ja oman itseni kanssa. Taistelen ja riitelen, masennun ja suutun. Olen hermostunut ja äkkipikainen koko ajan.
samalla elän kuin haavemaailmassa tajuten kokoajan sen, millainen haluaisin olla.
:'(
Itse olen surkimus joka elää huonossa suhteessa, lihon ja paisun enkä edes tee työtä mistä pidän. En vain osaa muutakaan kuin olla näin. Voimavarat ei riitä mihinkään. Haluaisin olla hoikka ja energinen, onnellinen ja menevä. Oikeastaan sellainen kun olin ennen.
Katselen tuttavieni kuvia facebookista, rakastuneita pariskuntia jotka lomailevat onnellisesti. saan lukea heidän profiilistaan kuinka he käyvät lenkillä töiden jälkeen, heillä on kaunis ja viihtyisä koti, he jaksavat siivota ja touhuta.
Mitäs minä teen?
Istun ja ihmettelen päivät läpeensä että milloin se elämä oikein alkaa!? Olen kohta kolmekymppinen nainen, en mikään teini enää! Masennun ja ahdisyun entisestään muiden onnesta ja kivasta elämästä.
Itse painin epävakauteni ja oman itseni kanssa. Taistelen ja riitelen, masennun ja suutun. Olen hermostunut ja äkkipikainen koko ajan.
samalla elän kuin haavemaailmassa tajuten kokoajan sen, millainen haluaisin olla.
:'(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ite oon kakssuuntainen ja epävakaa persoona, huomaan kans että oon jotenkin katkera elämälle.
Jos mää olisin "normaali" mulla olis työpaikka, kauan haaveksimani omakotitalo ja uskaltaisin ajaa ajokortin.
Tuolloin kun tulee noita hetkiä että oon kateellinen ja katkera, yritän miettiä mitä mul on . esim. katto päänpäällä, kuntoutustuki jolla pärjäilen jotenkuten, vanhemmat, veli , muutama ystävä, miniläppäri, töllö, eli huomaankin että paljon huonomminkin vois mennä..
-
Olen samaa mieltä, olet hyvin kateellinen. Kateus laajasti nähtynä
on asenne hyvää vastaan, se kohdistuu myös itsessään olevaan
hyvään. Odotat, että elämä alkaisi itsestään ilman sinun
aktiviteettiasi. Olet kateutesi uhri.
Sinun tulisi nähdä että olet itse omaa hyvääsi vastaan. Jos hyväksyt
tämän, on mahdollista muuttaa tilannetta. Itse parhaiten tiedät
mistä olisi hyvä aloittaa. Kannattaa käyttää vapaata tahtoaan itsensä
hyväksi ja sallia itsensä nauttia elämän rikkaudesta.
Kateudessa ei ole mitään pahaa, se vaan kertoo sinulle mitä itse haluaisit. Ja psykoanalyyttisesti ajatellen: ei voi olla kateutta ellei ole minuutta eli ole onnellinen: sinulla on minuus.