terve,
Tuossa kirjoitinkin omasta tilanteestani pari sivukommenttia muutamiin rytmihäiriökirjoituksiin.
Ongelmani on hyvin samantyyppinen kuin monella muulla. Luin myös sydänliiton nettitiedotetta ja samantapaisia asioita tulee omassa oirehtimisessa mieleen.
Olen 27 v perusterveet elämäntavat omaksunut nuorimies. Itselläni sydän/palleaoireet alkoivat syksyllä paineentunteena, huimaamisena ja pulssinvaihteluina. Nyt kevättalvella oireet ovat olleet hitaassa pulssissa esiintyviä rytmihäiriöitä, joissa tulee hyvin ikävä ja äkillinen paineen tunne lähinnä kaulalle- lepoasennosta tulee tällöin tarve nousta. Häiriön jälkeen pulssi takoo villisti ja kädet sekä jalat hulmahtavat hikisiksi. Tunnen kohtauksen aikana nykyään voimakasta nopeaa pyörrytystä, välillä tahattomasti puhallan ilmaa ulos ja kumarrun eteenpäin. Tämä on siis aivan refleksinomaista. Kohtaus on todella aika äkillinen ja toisaalta tähän asti tuntunut palautuvan nopeasti. Jälkitilaan tai edeltävään tilaan liittyy monesti outoa naksahtelua kaulalla, rinnalla.Väsymystä olen tuntenut usein sen jälkeen. Verenkuva ja vrk-ekg on otettu, eikä mitään ilmennyt, lääkärin mukaan ei syytä huoleen. Olisin helpottunut, jos tuntisin normaalinakin pitämäni lisälyönnin, mutta kun lyönnin "väliin jääminen?" tuntuu laittavan niin mustaksi kokonaisvaltaisesti pariksi sekunniksi.
ps. aloitin aika rajusti kuntosaliharjoittelun syksyllä. Tuntuisi siltä, että oire tulee lähinnä hitaassa pulssissa, joka on levottoman voimakas(!)Voiko jopa olla, että harjoitteluni on vahingoittanut esim. juuri sydämenjohtimia?
Kiitos vastauksista etukäteen!
Tuossa kirjoitinkin omasta tilanteestani pari sivukommenttia muutamiin rytmihäiriökirjoituksiin.
Ongelmani on hyvin samantyyppinen kuin monella muulla. Luin myös sydänliiton nettitiedotetta ja samantapaisia asioita tulee omassa oirehtimisessa mieleen.
Olen 27 v perusterveet elämäntavat omaksunut nuorimies. Itselläni sydän/palleaoireet alkoivat syksyllä paineentunteena, huimaamisena ja pulssinvaihteluina. Nyt kevättalvella oireet ovat olleet hitaassa pulssissa esiintyviä rytmihäiriöitä, joissa tulee hyvin ikävä ja äkillinen paineen tunne lähinnä kaulalle- lepoasennosta tulee tällöin tarve nousta. Häiriön jälkeen pulssi takoo villisti ja kädet sekä jalat hulmahtavat hikisiksi. Tunnen kohtauksen aikana nykyään voimakasta nopeaa pyörrytystä, välillä tahattomasti puhallan ilmaa ulos ja kumarrun eteenpäin. Tämä on siis aivan refleksinomaista. Kohtaus on todella aika äkillinen ja toisaalta tähän asti tuntunut palautuvan nopeasti. Jälkitilaan tai edeltävään tilaan liittyy monesti outoa naksahtelua kaulalla, rinnalla.Väsymystä olen tuntenut usein sen jälkeen. Verenkuva ja vrk-ekg on otettu, eikä mitään ilmennyt, lääkärin mukaan ei syytä huoleen. Olisin helpottunut, jos tuntisin normaalinakin pitämäni lisälyönnin, mutta kun lyönnin "väliin jääminen?" tuntuu laittavan niin mustaksi kokonaisvaltaisesti pariksi sekunniksi.
ps. aloitin aika rajusti kuntosaliharjoittelun syksyllä. Tuntuisi siltä, että oire tulee lähinnä hitaassa pulssissa, joka on levottoman voimakas(!)Voiko jopa olla, että harjoitteluni on vahingoittanut esim. juuri sydämenjohtimia?
Kiitos vastauksista etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lue ko. asiasta tältä palstalta. Oireet kovin samantapaisia. Jos tulehdus on jo ohi ei sitä jälkikäteen voi yleensä todeta. Oireet voivat kestää pitkäänkin. Raju kuntoharjoittelu toipumisvaiheessa on vaarallista.
Itselläni on ollut monenmoista sydänvaivaa sen takia, että sydämeni on ollut sairas jo syntymästäni saakka. Vialliseen sydämeen tulee helposti monenmoista ongelmaa, ja siksi olenkin käynyt läpi monet erityyppiset rytmihäiriöt.
Vaikka olet kirjoittanut tuohon noita oireita, niin kannattaisi tehdä se kirjaus vielä järjestelmällesemmin. Tärkeintä on kirjata heti, kun oire tulee. Sen sijaan, että hätääntyy, niin alkaa järjestelmällisesti kuunnella oiretta. Esimerkiksi tuo hikisyys ja muut jälkioireet saattavat olla pelkkiä fysiologisia pelästyksen jälkitiloja.
Mieleeni tulee kaksi asiaa.
1. Oikorata sydämessä. Tällöin sydän alkaa yht´äkkiä takoa jopa 200 lyönnin minuuttivauhtia. Jos kohtaus kestää parikymmentä minuuttia, alkaa olo jo selvästi heiketä, koska sydän ei enää tuolla nopeudella pumppaa tehokkaasti. Sydän ei ehdi täyttyä verestä kunnolla ennen kuin se jo seuraavan kerran lähtee tyhjenemään. Kohtaus voidaan katkaista oikealla lääkkeellä tai hoitaa pysyvästi johtorataa hoitamalla. Muuten terve sydän kestää yhtäjaksoista tykytystä vuorokausia, mutta suorituskyky tippuu minimiin. Siksi kannattaa hoitaa tuo tykytys pois, jos se jää päälle.
Tuohon viittaa kertomasi hengitysjuttu. Tällainen kohtaus nimittäin pysähtyy tavallisesti kun vetää kehkot täyteen, jolloin ne painavat sydäntä ja pakottavat sen rauhoittumaan. Opin itsekin tuon pysäytystavan refleksinomaisesti ennen kuin sitä kukaan opetti. Kannattaa kokeilla. Keuhkot aivan ääriään myöten täyteen ja syvää hengitystä hetki.
Lisälyönnit tuntuvat monesti lyönnin väliin jäämisiltä. Siinä ei ole mitään outoa.
Vaarallisia oireita ovat ne, jotka aiheuttavat todellisen pyörtymisen. Pyörtymisen tunne ei ole vaarallinen merkki. Mutta jos joskus pyörtyä kupsahdat, niin silloin olet pikaisten lisätutkimusten tarpeessa.
Siihen asti on pakko vain kestää, sillä mitään poppaskonsteja ei ole.
Kuntoharjoittelu ei sydäntä riko - päinvastoin. PAITSI, jos olet käyttänyt hormonivalmisteita. Ne muuttavat johtoratajärjestelmiä ja aiheuttavat mm. tykytyskohtauksia.
Luulen, että suurin osa tuntemuksistasi on lisälyöntejä. Ne ovat pelottavan tuntuisia, eivätkä aina todellakaan tunnu ylimääräisenä lyöntinä, vaan pulssin taukona tai epäsäännöllisyytenä. Tiedäthän, että voit tuntea vain kammioidesi toiminnan. Eli kammioiden toiminta = pulssi. Eteiset voivat silti elää omaa elämäänsä. Ne voivat tehdä lisälyöntejä ja muita temppuja. Niitä ei pulssista huomaa kuin epäsuorasti, mutta olostaan voi huomata. Kaikki eteisperäiset vaivat ovat kuitenkin vain inhottavan oloisia, eivätkä aiheuta hengenvaaraa. Siksi niitä lähdetään harvoin kovin tehokkasti hoitamaan.
Esimerkiksi rytmihäiriölääkkeet vaikuttavat sydämeen niin, että se on toisenlaisille rytmihäiriöille herkkä. Siksi ikäviin, mutta vaarattomiin vaivoihin, ei lääkärit yleensä reagoi.
Toinen mieleeni tuleva sairaus on paniikkihäiriö.
Jaksamisia