Minulla on nyt 2 viikkoa vanha poika. Vauvalla on kovat syömähalut olleet alusta asti ja sairaalassa jouduttiin antamaan iltaisin lisämaitoa. Painokin oli nyt noussut todella kiitettävästi ja masu pullistunut.Vauvalla on hyvä imuteho, joka on nyt muuttunut jo liiankin hyväksi. Tämä tarkoittaa sitä että vauva tarraa tissistä kiinni niin lujaa, etten kestä imettää yhtä rintaa kuin 5 korkeintaan 10 minuuttia. Vauva imee niin lujasti että tuntuu kuin koko nänni lähtisi kovan imupaineen mukana irti!Vaikka laittaa sormen vauvan suuhun yrittäessään irrottaa tissiä, ei meinaa saada tisua irti suusta, kun imee niin lujasti. Kokoajan vauvan imu on ollut hyvä, kun saa tissin kunnolla suuhun ja alussa saattoi imeskelläkkin pitkiä aikoja. Nyt imetysaika on lyhentynyt, mutta en meinaa kestää koko touhua kun tuntuu niin kovana paineena tuo imu tisissä. Jossain vaiheessa alkaa kutista ja kihelmöidäkkin ja on pakko repiä tissi kiroillen suusta ja huvittaisi hyppiä seinille! Varsinkin yöt on kauheita ja olen joutunut antamaan pullosta pumpattua rintamaitoa tai korviketta, kun en kestä imettää tarpeeksi pitkään. Yöllä vauva haluasi lussutella vähän pidempään ja aiemmin olen vaan jättänyt viereen ja jatkanut unia rauhassa. Nyt ei puhettakaan että tuossa nukuttaisiin. Kumikaan ei auta koska paine tuntuu siitä huolimatta. Mikä avuksi? Inhottaa kun maitoa tulee ja toinen haluaa imeä ja kovasti haluasin täysimettää, mutta ei tämmösestä vaan tuu mitään...terkkari ja hoitsut sairaalassa tarkastanut vauvan syömisen ja imuote on "oikea".
vauva imee liian kovaa!
tisseli
53086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pistä rintakumi!!!!!!!!!!!! sitäpaitsi imuote ei kyllä ole oikea jos tuolta tuntuu. tai sitten johtuu vaan rintojen alkuarkuudesta. kai käytät lansinohia tai muuta?
Ainoana neuvona sanoisin, että yritä kestää imutehon lisääntyminen: vauvallasi on varmaan jokin tiheän imun kausi tms. menossa. Rinnan kutiaminen/kihelmoiminen johtunee ( oman kokemuksen mukaan) maidon "noususta" rintoihin.
Tärkeää on, että vauvalla on oikea imuote. Lisäksi kannattaa yrittää vaihdella imetysasentoa, jolloin imu kohdistuu eri kohtaan ( esim. vauva kainaloon/ yloslalaisin viereen imemään). Imemistarvetta ehkä voisi tyydyttää myös tutilla? Rintakumin käyttö kannattaa alkuvaiheessa, se on parempi, kuin rikki menneet rinnanpäät ja ainakaan minulla lapsi ei siihen tottunut, vaikka käytin useastikkin. Rinnanpäät myös "karaistuvat" ja tottuvat imemiseen, siihen voi mennä kuukausikin. Tsemppiä, odota vaikka viikko tai kaksi, ehkä imuteho siitä tasoittuu? Mikäli haluat imettää, kannattaa antaa mahdollisimman vähän pullosta maitoa, vaikka imeminen sattuisikin vähän...
" Mikäli haluat imettää, kannattaa antaa mahdollisimman vähän pullosta maitoa, vaikka imeminen sattuisikin vähän.."
Tämä näkemys on hirveän yleinen, mutta ei päde läheskään kaikkiin vauvoihin/tilanteisiin. Siis että vauva alkaisi automaattisesti hylkiä rintaa/joutuisi nännihämmenyksen kouriin jos saa pullosta maitoa. Itselläni imetys teki fyysisesti niin kipeää, että ensimmäiset viikot annoin pelkästään pumpattua äidinmaitoa lapselle pullosta. En siis imettänyt ollenkaan! Kun lapsi (ja lapsen suu) sitten vähän kasvoivat, alkoi imetyskin onnistua. Ja tämä tapahtui siis vauvan ollessa n. kolmikuinen. Eli tuttipulloa/tuttia ei kannata pelätä liikaa.
Ja vielä rintakumista. Minulla se ei auttanut imuotteeseen eikä kipuun ollenkaan. Nänni hankautui rintakumin sisällä ihan yhtä rikkinäiseksi kuin paljaanakin, tosin eri kohdasta. Kokeilin useamman kokoisia kumeja, ja apuna oli imetysohjaajakin. Ei vaan toiminut.
"...yritä kestää imutehon lisääntyminen: vauvallasi on varmaan jokin tiheän imun kausi tms. menossa. "
Ymmärrän toki, ettei edellinen varmaankaan tarkoittanut kommentillaan mitään pahaa, mutta jotenkin se sattui silti silmääni. Siis minä kyllä tulkitsin aloittajan viestin niin, että kivut ja tuntemukset ovat niin voimakkaita, että "yritä kestää" ei ole ollenkaan rakentava kommentti. Tietenkin jokainen arvioi oman sietokykynsä itse, sitä on vaikea esim. keskustelupalstan kautta arvioida. Mutta minusta kuulosti siltä, että aloittaja on jo äärirajoillaan. Siispä minun vinkkini aloittajalle on, että anna vain maitoa pullosta ilman syyllisyyttä jos/kun siltä tuntuu, niin kauan kuin siltä tuntuu! Imetysasiat eivät todellakaan ole niin joko-tai mustavalkoisia kuin moni luulee ja pelkää!
Jopas otit nokkiisi NUNUCE, vaikka viesti ei edes sinulle ollut tarkoitettu, omituista. Ehkäpä oma epäonnistumisesi imetyksessä on tausta-ajatuksena ja laukaisevana tekijän hyökkäävässä tunnereaktiossasi?
Käsitin, että ap kyseli neuvoja, miten saada imetys jatkumaan. Todellisuushan on se, että imettäminen ei todellakaan tunnu jatkuvasti ja joka vaiheessa miellyttävältä, vaan se voi myös sattua erinäisistä syistä johtuen. Tarkoituksenani oli viestittää, että imetystä ei kannata lopettaa heti, vaikka kipua tms. tuntuukin ( kysyjän vauvahan on 2 viikon ikäinen, joten tuossa ajassa rinnat eivät mitenkään ole ehtineet vielä sopeutua imemiseen) vaan jatkaa siten, kun oma keho ja mieli jaksavat, kuitenkin niin vähäisellä pulloruokinnalla kuin mahdollista, jotta rinnat tottuvat imemiseen nopeammin.
Rintakumin käyttö ei luonnollisesti poista kipua, mutta lieventää sitä jonkin verran. Toki sen käyttötapa ja hygieniasta huolehtiminen vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia rintakumin käytöstä saa.
Mikäli on tavoitteena, että imetys ei sattuisi lainkaan, on tietysti parasta antaa pullosta koko lapsen maidonjuomiskauden ajan, kuten tällä palstalla näköjään neuvotaan, eikä yrittää päästä ensin yli alkuvaikeuksista. Riippuen siitä, mitä arvostaa: helppoutta ja kivuttomuutta vai sinnikkyyttä ja tulosta, voi valita, miten haluaa imetyksessä toimia.
Noh, noh. Kukas tässä nyt oikein hermostuukaan...? Jos kirjoitin: "Ymmärrän toki, ettei edellinen varmaankaan tarkoittanut kommentillaan mitään pahaa", niin aika herkkähipiäinen saa olla, jos viestistäni herneen nokkaansa vetää. Anteeksi jos pahoitit mielesi, se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni.
"Mikäli on tavoitteena, että imetys ei sattuisi lainkaan, on tietysti parasta antaa pullosta koko lapsen maidonjuomiskauden ajan, kuten tällä palstalla näköjään neuvotaan, eikä yrittää päästä ensin yli alkuvaikeuksista."
Mun mielestä tällä palstalla ei nimenomaan neuvota näin, mikä on varmasti ihan hyväkin. Sen sijaan itse olen huomannut, että vaikka pulloruokinta on teoriassa hyväksyttyä, usein se ei käytännössä sitä ole, vaan "imetyksen piilo-opetussuunnitelma" jyllää edelleen vahvana. Jokainen on oman tilanteensa ja kipunsa asiatuntija, imetyksessäkin. Omalta kohdaltani voin kertoa sen verran, että imetyksen alku (ekat kolme kuukautta) oli niin kivulias, ettei hommasta yksinkertaisesti tullut mitään. Kärsivällisyyttä riitti (harjoittelin säännöllisesti, käytin imetystukiapua ja neuvolan palveluja hyväkseni), mutta nännit olivat jatkuvasti niin verillä/ruvella, että myös rintamaidon pumppaus oli vähällä torpedoitua. En myöskään onnistunut kokemaan niitä paljonpuhuttuja lämpimiä, yhteenkuuluvaisuuden tunteita vauvani kanssa imettäessäni (edes sitten kun kykenin imettämään kivutta!). Päin vastoin, alussa touhu oli niin tuskaista ja vastenmielistä, että tunteeni vauvaa kohtaan olivat todella negatiivisia. Siten en mitenkään voi käsittää tätä ilmapiiriä, että imetyksen täytyy onnistua hinnalla millä hyvänsä. Ja jos se ei onnistu, syy on pelkästään äidin saamattomuus.
"Rintakumin käyttö ei luonnollisesti poista kipua, mutta lieventää sitä jonkin verran. Toki sen käyttötapa ja hygieniasta huolehtiminen vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia rintakumin käytöstä saa."
Niin, kuten totesin viestissäni, minulla rintakumi ei auttanut pätkääkään, iho rikkoontui vain eri kohdasta kuin paljaana imetettäessä.
Suosittelen kaikille imetysongelmissa kärvisteleville luettavaksi Väestöliiton Pullonpyörittäjän oppaan (löytyy googlettamalla pdf:nä). Se on oikeasti ainoa järkevä, kiihkoton esitys pulloruokinnasta ja esittelee myös mahdollisuuden, josta neuvolaoppaissa ymv. ei koskaan mainita halaistua sanaa: rinta- ja pulloruokinnan yhdistämisestä! Imetys ei todellakaan ole aina joko-tai -juttu, kuten yritin jo edellisessä viestissäni sanoa. Tsemppiä kaikille tuoreille äideille, vauvan ruokintatavasta riippumatta!