Tämän julkilausuman otsikkona on "oikea ja väärä". Sanat viittaavat valintoihin. Joudumme päivittäin tekemään monenlaisia valintoja. Ihmisten yhteiselossa kyselemme, mikä tapa toimia on oikein, mikä väärin, mikä hyvää, mikä pahaa. Nykyisin näyttää siltä, että ei niinkään kysytä, mikä on oikein ja väärin vaan vain mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Tämä muutos kertonee jostakin.
Julkilausumassa todetaan: "Jokaisen ihmisen sisimmässä on luonnostaan jonkinlainen taju oikeasta ja väärästä... Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää." Valinnat perustuvat aina arvoihin. Kertooko hyvän ja pahan käsitteen tulo oikean ja väärän tilalle ei vain ajattelutavan vaan syvällisemmin arvoperustankin muutoksesta.
Huolemme on, että näin on käynyt tai ainakin etenevässä määrin käymässä.
"Raamatun opetukset ja arvovalta on laajasti hylätty yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Monien mielestä Pyhällä Kirjalla on vain symbolinen arvo, lähinnä historiallinen ja kulttuurinen merkitys. Raamatulle ei anneta pysyvää arvoa kristillisen uskon peruskirjana vaan se katsotaan aikaansa ja sen käsityksiin sidotuksi teokseksi."
Tästä kertoo esimerkiksi parisuhdelaki. Lain mukaan samaa sukupuolta olevat parisuhteessa rekisteröivät saavat eräin poikkeuksin samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviopuolisot. Laki tuli voimaan maaliskuussa 2002.
Raamatun ihmistä suojeleville arvoille ei anneta niille kuuluvaa painoarvoa. Tässä yhteydessä myös eräät raamatuntutkijat ovat todenneet Raamatun niin aikaansa sidonnaiseksi, että Raamatun sana sellaisenaan ei sovellu enää tähän päivään: "Ensivilkaisulla Raamattu tuntuu antavan meille selvät ohjeet. Syvempi paneutuminen paljastaa, että antiikin maailma ei tuntenut ilmiötä homoseksuaalisuus sellaisena kuin me siitä puhumme." Martti Nissinen/Kirkko ja kaupunki)
Tapahtuneesta kehityksestä syvää huolta tuntien haluamme evankelis-luterilaisen kirkkomme jäseninä kiinnittää huomiota aikamme ajankohtaisiin asioihin ja esittää niistä kantanamme seuraavaa:
Julkilausumassa todetaan: "Jokaisen ihmisen sisimmässä on luonnostaan jonkinlainen taju oikeasta ja väärästä... Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää." Valinnat perustuvat aina arvoihin. Kertooko hyvän ja pahan käsitteen tulo oikean ja väärän tilalle ei vain ajattelutavan vaan syvällisemmin arvoperustankin muutoksesta.
Huolemme on, että näin on käynyt tai ainakin etenevässä määrin käymässä.
"Raamatun opetukset ja arvovalta on laajasti hylätty yhteiskunnassamme ja kirkossamme. Monien mielestä Pyhällä Kirjalla on vain symbolinen arvo, lähinnä historiallinen ja kulttuurinen merkitys. Raamatulle ei anneta pysyvää arvoa kristillisen uskon peruskirjana vaan se katsotaan aikaansa ja sen käsityksiin sidotuksi teokseksi."
Tästä kertoo esimerkiksi parisuhdelaki. Lain mukaan samaa sukupuolta olevat parisuhteessa rekisteröivät saavat eräin poikkeuksin samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviopuolisot. Laki tuli voimaan maaliskuussa 2002.
Raamatun ihmistä suojeleville arvoille ei anneta niille kuuluvaa painoarvoa. Tässä yhteydessä myös eräät raamatuntutkijat ovat todenneet Raamatun niin aikaansa sidonnaiseksi, että Raamatun sana sellaisenaan ei sovellu enää tähän päivään: "Ensivilkaisulla Raamattu tuntuu antavan meille selvät ohjeet. Syvempi paneutuminen paljastaa, että antiikin maailma ei tuntenut ilmiötä homoseksuaalisuus sellaisena kuin me siitä puhumme." Martti Nissinen/Kirkko ja kaupunki)
Tapahtuneesta kehityksestä syvää huolta tuntien haluamme evankelis-luterilaisen kirkkomme jäseninä kiinnittää huomiota aikamme ajankohtaisiin asioihin ja esittää niistä kantanamme seuraavaa:
Vastaukset 15
Vanhimmat
Raamatun arvovallasta ei tule luopua
1. Kirkkomme kirkkojärjestyksen mukaan: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan" Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.” (kirkkojärjestys § 1) Tästä periaatteesta ei tule luopua. Jeesus sanoo sanansa pysyvyydestä "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Lk. 21:33)
Usko Kristukseen vanhurskauttaa
Miksi on oleellista kysyä, mitä Raamattu eri asioista sanoo. Raamattu on Jumalan, meidän Luojamme, sanan kirja. Siihen sanaan sisältyy isällinen rakkaus. Hän haluaa meidän elävän onnellista elämää. Sitä se on silloin, kun elämme hänen tahtonsa mukaisesti. Hänen tahtonsa mukainen elämä on mahdollista uskon kautta Kristukseen. Kristus on Raamatun Herra ja kuningas. Synti erottaa Jumalasta. Kristus tuli sovittamaan synnit.
2. Keskeistä Raamatussa on opetus Kristuksesta ja Jumalan rakkaudessaan hänessä valmistamasta pelastuksesta. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. Vain usko Kristukseen vanhurskauttaa ihmisen, tekee hänestä Jumalalle kelpaavan. (Joh.20:31,Room.5;1) Jumalan armo opettaa myös elämään Jumalan Pyhän sanan mukaan. (Tiit.2:11-13)
Oikea lähimmäisen rakkaus
Armo opettaa jokaista lähimmäistä kunnioittamaan ja arvostamaan Jumalan luomana ainutlaatuisena yksilönä. Samalla se opettaa rakastamaan häntä armossa ja totuudessa.
3. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna ja Kristuksen lunastamana itsessään arvokas, ainutkertainen ja korvaamaton (1.Moos. 1:26) Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ominaisuuksistaan riippumatta. Oikeaa lähimmäisen rakkautta on apua tarvitsevan auttaminen sekä lähimmäisen rohkaiseminen ja tukeminen Jumalan sanan mukaiseen elämään. Lähimmäisen rakkauteen kuuluu myös Jumalan tahdon vastaisesta elämästä varoittaminen.
Elämän ja kuoleman Herra
Jumala on jokaisen ihmisen tekijä. Hän antaa elämän. Hänellä on yksin valta ottaa elämä pois. Tätä valtaa ei ole annettu ihmiselle. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen." (1.Sam. 2:6) "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." (Ps.139:13-16)
4. Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä on yksin valta antaa elämä ja ottaa se pois (1Sam. 2:6; Job 10:12; Ps.139:13-16). Ihmisellä ei ole niihin valtaa. Tämä koskee myös eutanasiaa ja aborttia. Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä.
Hollannissa tuli 1. huhtikuuta voimaan laki, joka sallii eutanasian ja lääkärin antaman kuolinavun tietyissä tapauksissa. Hollannissa tehdyn päätöksen jälkeen totesi Saksan evankelisen neuvoston pj Manfred Kock vuonna 2001: "Ensimmäisen kerran lääkärin työtä ei määritellä elämää säilyttäväksi ja kärsimystä lievittäväksi, vaan kärsimykset ja elämän lopettavaksi aktiiviseksi tappamiseksi." Hollannissa eutanasiaa ei ole laillistettu päinvastoin kuin usein luullaan. Se on rikoslaissa edelleen kriminalisoitu, mutta tiettyjen ehtojen vallitessa lääkäriä ei syytetä tai ainakaan tuomita aktiivisesta armomurhasta. Eutanasiatapaukset tulisi ilmoittaa viranomaisille, mutta käytännössä näin menetellään vain silloin tällöin. Eräissä tapauksissa potilaita on surmattu ilman heidän omaa pyyntöään. Lisäksi on epäilty, onko potilaan pyyntö kuolinavusta aina edes täysin vapaaehtoinen.
Avioliitto elämänikäisenä liittona
Onko ajassamme unohdettu laaja-alainen kestävän aviosuhteen merkitys? Yhteiskunnan perussolu on koti ja perhe. Kodin ja perheen perustana on avioliitto. Jumalan sanan mukaan avioliitto on tarkoitettu koko elämän pituiseksi liitoksi. Sellaisena se antaa turvallisuuden sekä puolisoille että kodin muille jäsenille. Avioerojen määrä ja suhtautuminen avioliiton elinikäisyyteen on huolestuttava. Vuonna 2003 ev. lut kirkon jäsenet solmivat 24.000 avioliittoa. Avioeroon päättyi v.2003 lähes 12.000 avioliittoa. Kannanilmaisussa todetaan:
5. Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi elämänikäiseksi liitoksi. (Matt.19:6, 1.Kor.7:10). Uudelleen avioituminen mahdollistuu Raamatun mukaan vasta puolison kuoltua. (1.Kor.7:39) Avioerojen lisääntymisen heijastevaikutukset näkyvät yhteiskunnassamme. Onhan avioero aina ihmisen sisäisessä maailmassa haavoja jättävä käänteentekevä muutos. Mikä onkaan lasten ja nuorten kärsimyksen määrä vanhempien lähtiessä eri teille! Yhteiskunnassamme tarvitaan elinikäisen avioliiton arvostamista ja vanhemmuuden tukemista.
Homoseksuaalisuus
Aikamme on hyvin seksuaalikyllästeinen ja vapaita seksuaalisuhteita suosiva. Viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös ns. perverssi-ilmiöt kuten suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Edellä jo viittasin maassamme hyväksyttyyn samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisen hyväksyvään lakiin. On tietoisesti hylätty Raamatun kanta asiaan: "Siksi Jumala on jättänyt meidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan." (Room.1:26-27) ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.”(3.Moos.18:22)
6. Homoseksuaalinen käyttäytyminen on Raamatun mukaan siveettömyyttä ja sellaisenaan synti (Room.1:25-27, 3.Moos.18:22). Homoseksuaalisuudesta piispat ovat paimenkirjeessään vuonna 1966 todenneet Raamatun sanaan pitäytyen: "Vaikka homoseksuaalinen ei aina olekaan itse vastuussa tämän taipumuksen synnystä, on jokainen velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta, samoin kuin terveellä sukupuolivietillä varustettu on siihen avioliiton ulkopuolella. Raamattu ei suotta puhu tästä synnistä varoittavin sanoin. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen on aina ollut ilmauksena aikakauden siveellisen elämän rappeutumisesta." (Ajankohtainen asia s.12)
Raittius kunniaan
Siveellistä rappeutumista edistää ja siitä kertoo myös suhtautuminen alkoholin käyttöön. Alkoholiin näyttää tämä kansa hukkuvan. Vuonna 2003 kulutus oli 9,4 l/henkilö 100 % alkoholia ja vuonna 2004 10,4 l/henkilö. Vuonna 1970 se oli alle 5 litraa. Määrä on nykyisin nelinkertainen 1960-luvun alkuvuosiin verrattuna. Vuosien kehityssuunta osoittaa määrän vain lisääntyvän. Siitäkin huolimatta, että sen kirot ovat kaikkialla nähtävissä. Kun Laestadius sai parannuksen armon hän näki viinan juonnin turmiollisena syntinä. Kun ihmiset saivat parannuksen armon, heistä tuli raittiita.
7. Raittiit elämäntavat ovat aina kuuluneet kristillis-siveelliseen elämään. Raamattu varoittaa juoppoudesta sanoen, etteivät juomarit peri Jumalan valtakuntaa. (1.Kor.6:10) Sekä kirkon että yhteiskunnan päättäjien ja viranhaltijoiden oikea esimerkki on paras opettaja tässäkin asiassa. Tavoitteena tulee olla myönteinen, päihteetön elämäntapa.
Synti-sydämen luopuminen Jumalasta
Juoppoutta ei näytä pidettävän syntinä. Synti-käsite on kuitenkin muuttunut. Puhutaan mieluummin paheista kuin synneistä. Pahe ja synti ovat eri käsitteitä sisällöltään. Synnistä ja parannuksesta puhuminen on vähentynyt. Koko käsite synti jotenkin kätkeytyy ilmaisuun "ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista". Kun Raamattu selitetään aikasidonnaiseksi ja samalla opetus kaikkien kastettujen taivaaseen pääsystä on vahvistunut, on kadonnut opetus synnistä ja parannuksesta.
8. Synti on armon ohella Raamatun keskeisimpiä käsitteitä. Luther toteaa lyhyesti: "Saat olla varma siitä, että sanaa synti ei Raamatussa ymmärretä monella tavalla, äläkä salli suulaitten sofistien saada itseäsi tästä käsityksestä luopumaan. Syntiä näet ei ole mikään muu kuin se, mikä ei ole Jumalan sanan mukaista" (Weimarer Ausgabe 8,83) Jos opetus synnistä lakkaa, ihminen ei tarvitse armoakaan.
9. Jumalan sanan saarna on menettänyt merkitystään kirkkomme työssä. Sanan arvostuksen tilalle on tullut sakramenttien merkityksen ylikorostaminen. Saarna parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta tulisi olla julistuksessa keskeistä. Augsburgin tunnustus opettaa:.. "ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tekevät parannuksen, syntien anteeksiantamuksen... Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synneistä luovutaan..." (Augsburgin tunnustus 12)
Vanhurskaus korottaa kansan
10. Tasavallan presidentin antamassa vuoden 2005 rukouspäiväjulistuksessa todetaan: "Raamatun Jumala on ollut maamme ja kansamme turva. Vuosisatojen ajan maassamme on julistettu anteeksiantamusta, sovintoa, lähimmäisenrakkautta sekä toivoa, joka ylittää kuoleman rajan. Näiden ajattomien totuuksien kautta kristinusko on luonut yhteiskuntamme arvopohjaa, johon liittyy yhteinen vastuu ja kaikkien yhtäläinen ihmisarvo." - Tämä muistuttaa siitä, että Raamatun kestäville arvoille rakennettu elämä tuo siunauksen sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Kirkkomme 850-vuotisjuhlavuonna on enemmän kuin tarpeellista muistuttaa, että "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä."
sano mtään. Se kait johtuu siitä, että tupakasta on vaikeampi luopua kuin viinasta. Melko pahallehan se tupakka haisee, mutta ei se semmoista örveltämistä aiheuta kuin viina.
repesin täysin!!! bravo!!! :D
mitään myöskään huumeista. Nythän huumeita on mm. kaikissa suurissa kaupungeissa kaikilla työpaikoilla. Eikä haise niin kuin tupakka ja viina/olut.
Jos tupakka vasta nyt tuotaisiin markkinoille ja sen haittavaikutukset tiedettäisiin niin kuin ne nyt tiedetään, lestadiolaisuudessa tupakointi ilman muuta julistettaisiin synniksi. Tuo seikka sopisi myöntää... samalla tietysti tulisi myönnetyksi se, että olemme omaan aikaamme ja kulttuuriimme sidoksissa emmekä pääse siitä irti (eikä tarvitsekaan). Niinhän Raamattukin on sidoksissa omaan aikaansa. - En minä sitä sano, että moiset kulttuurihömpät olisi tuossa julkilausuman yhteydessä pitänyt ottaa esille, mutta yleisesti jossakin ne voisi myöntää ja niitä korostaakin.
Pari vuotta sitten Seppo Lohi Helsingin ry:llä piti alustuksen "Sydämen usko". Siinä hän mainitsi, että meillä on paljon tapojakin, mutta että se usko ei ole niissä tavoissa.
Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous
Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous pidettiin Perhon koulukeskuksen tiloissa. Kokoukseen osallistui 966 puhujaa ja rauhanyhdistysten valitsemaa edustajaa.
SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Matti Lääkkö totesi avauspuheenvuorossaan tämän kokouksen olevan osanottajamäärältään suurin keskustelu- ja neuvonpito vuosittain. Tässä kokoontumisessa oli mukana osanottajia kotimaan lisäksi ainakin Ruotsista, Kanadasta, USA:sta, Saksasta, Venäjältä ja Keniasta. -Elämme työn aikaa. Jumala on avannut työmahdollisuuksia laajasti . laajemmin kuin olisimme voineet ajatella, totesi Lääkkö. Elämme voimakkaan muutoksen aikaa, mutta kuitenkin haluamme pysyä siinä miten uskomme.
Pääsihteeri Aimo Hautamäki esitteli työvaliokunnan ja johtokunnan valmisteleman kannanoton vuosikokoukselle, joka oli otsikoitu .Oikea ja väärä.. Kokous omana evästyksenään keskustelupuheenvuoroihin perustuen yksimielisesti hyväksyi kannanoton vuosikokoukselle.
Johannes Leppänen piti alustuksen aiheesta .Jumalan valtakunnan kansalaisena maailmassa.. Aihe on lähellä meitä jokaista. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi: .En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan heidät pahasta varjelisit.. Kahden maan kansalaisina haluamme olla mukana rakentamassa meitä ympäröivää, Jumalan luomaa maailmaa. .Katsokaa sen kaupungin parasta, jossa asutte.. Toimissa ja tehtävissämme haluamme ahkeroida niin, että kelpaisimme Jumalalle hyvän omantunnon säilyttäen.
Valtaa ja vastuuta tulee käyttää siten, että uskon hedelmät näkyisivät meissä ja suhteutumisessa kanssaihmisiin niin työelämässä, luottamustehtävissä kuin kotielämässä. Valta ei saisi sokaista meitä. Hyvin opettavainen on Joosefin tarina Egyptissä ja Joosefin anteeksiantava suhtautuminen häntä loukanneisiin veljiinsä.
Alustuksessa käsiteltiin myös uskovaista .valona ja suolana. sekä lähetyskäskyn viejänä evankeliumin saarnaviran kautta. Rauhanyhdistysten toiminta on mahdollistamassa järjestäytyneen toiminnan yhteiskunnassa. Jumalan valtakuntaan kuulumisen ja uskon tavoitteena on iankaikkinen elämä. Usko avaa iankaikkisen elämän ja mahdollistaa luottavaisen suhtautumisen myös elämiseen tässä ajassa.
Alustuksen pohjalta käytettiin yksimielisyyden hengessä 25 puheenvuoroa. Puheenvuoroissa keskeisimmin nousi esille yksimielisyyden ja rakkauden säilyttäminen ja sellaisen toiminnan välttäminen, mikä on jakamassa uskovaisia. Yksimielisyyden ja rakkauden säilyttäminen vaatii avointa keskustelua asioista. Perheiden sekä lasten ja nuorten tukeminen on tärkeää. Kodin ilmapiirin vaaliminen ja elinikäisen avioliiton merkitys korostui monissa puheenvuoroissa.
kiintoista luettavaa.
Eli Pyhä Henki kotiopettajana.
Tässä SRK rienaa Jumalan sanaa erittäin voimakkaasti.
-Uskovainen ei varasta.
-Uskovainen ei sauno sunnuntaisin.
-Uskovainen ei valehtele.
-Uskovainen ei tapa.
-Uskovainen ei ehkäise.
-Uskovainen ei käytä meikkiä.
-Uskovainen ei petä.
-Uskovainen ei tee huorin.
-Uskovainen ei värjää hiuksiaan.
-Uskovainen ei ongi pyhänäpäivänä
-Uskovainen ei...
Hengellistettyä paskaa!