Miksi se isä automaattisesti ja lähes poikkeuksetta täällä palstalla on se kusipää?
Miksi se äiti automaattisesti olisi se paras huoltaja?
Raha tuntuu olevan tärkeämpää kuin lapsi itse ja miehen uusionkin touhut mielenkiintoisempia kun lapsen hyvinvointi.
Tältä se vaikuttaa kun tätä ja uusperhe palstaa lukee ja voin sanoa, että pahaa tekee.
Toivon tosiaan, ettei palstalaisten lapset saa murustakaan tuosta katkeruudesta harteilleen kannettavaksi.
Minulle ainakin isä on rakkaampi ja vain ja ainoastaan siitä syystä, että on aina ollut tukena ja turvana kun olen sitä kaivannut, vaikka tapaamissopimus oli aikanaan joka toinen viikonloppu.
Älkää kuvitelko olevanne lapselle sen parempi vanhempi kuin isäkään, ei lapsikaan osaa sitä asiaa ajatella.
Hän päättää siitä asiasta ihan itse, sitten kun sen oikeasti ymmärtää.
Miksi se äiti automaattisesti olisi se paras huoltaja?
Raha tuntuu olevan tärkeämpää kuin lapsi itse ja miehen uusionkin touhut mielenkiintoisempia kun lapsen hyvinvointi.
Tältä se vaikuttaa kun tätä ja uusperhe palstaa lukee ja voin sanoa, että pahaa tekee.
Toivon tosiaan, ettei palstalaisten lapset saa murustakaan tuosta katkeruudesta harteilleen kannettavaksi.
Minulle ainakin isä on rakkaampi ja vain ja ainoastaan siitä syystä, että on aina ollut tukena ja turvana kun olen sitä kaivannut, vaikka tapaamissopimus oli aikanaan joka toinen viikonloppu.
Älkää kuvitelko olevanne lapselle sen parempi vanhempi kuin isäkään, ei lapsikaan osaa sitä asiaa ajatella.
Hän päättää siitä asiasta ihan itse, sitten kun sen oikeasti ymmärtää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä se katkeroittaa, kun on elämän suunnitellut ja sitten yksi aamu mies lähtee toisen naisen matkaan. Koe se itse niin tiedät. Siinä romahtaa kaikki...koko elämä on mietittävä uusiksi. Eikä siinä kaikki. Se viikonloppuiskä löytää uuden kumppanin jos ei jatka sen naisen kanssa jonka matkaan lähti. Äiti jää yksin...usein koko elämäkseen. Kyllä minä yritän olla lapsieni tuki ja turva mutta unet ja voimat ovat vähissä. Koskaan ei ole ketään auttamassa. Käyn kaupassa, teen ruoat, laitan pyykit, ulkoilutan, siivoan sotkut, ostan yh-tuloillani lasten vaatteet ja aina satsaan kauniisiin vaatteisiin, en anna lapsen kulkea liian pienissä kengissä tai keinonahkaisissa vaan aina ostan uudet kauniit nahkakengät vaikka pitäisi se raha tyhjästä taikoa, puen lapsen aina kauniisti jos tarvitsee juhlavampaa asua vaikka menisi ravintolaillalliselle isän ja tämän uutukaisen vaimon mukana ja minä jään köyhistelmään kotiin kun ei ole varaa ravintolassa syödä. Jos lapsi on sairas, niin minä valvon ja vaihdan märät lakanat ja siivoan oksennukset keskellä yötä. Jos haaveri saatuu, niin minä vien päivystykseen ja istun siellä tunteja jonottamassa lasten kanssa. Kaiken tämän keskellä voin sanoa, että ne viikonloput, jotka lapsi viettää isällänsä, ovat tietty täynnä kaikkea kivaa ja isä on ihana tuki ja turva kun kotona on vaan arkea ja äiti on uuvutettu kaiken taakan alle. Jos lapsi sitten myöhemmin rakastaa isäänsä enemmän niin tehköön niin. Minä olen tehnyt osuuteni, olen voimieni ja rahavarantojeni rajoissa antanut lapsille kaiken mitä minulla on. Mutta kiittämättömyys on yleensä maailman palkka enkä odota mitään kummempaa kiitollisuutta tai rakkautta lapsiltani tämän kaiken vuoksi. Kuten Jeesuskin sanoi opetuslapsilleen ettei heidän pidä ylpeilemän millään teoillaan, koska ovat vain ja ainoastaan tehneet sen, mikä heille kuuluu. Yh-äidille kuuluu kova osa, jota en usko lapsien tosiaan huomaavan. He huomaavat sen "kivan" jota siellä isän luona sitten arjesta poiketen on.
Ai niin, jatkan vielä. Valvoiko isä vauva-aikana? Ei, minä heräsin ja syötin ja otin syliin ja lohdutin. Jätinkö lapsen kotiin surutta koko päiväksi lähtiessäni golfaamaan...ei, vaan tunsin syyllisyyttä ottaessani pienintäkään aikaan itselleni. Kaiken tämän äidit tekevät rakkaudesta lapsiinsa, koska äideille lapsi on kaikki kaikessa. Rakkauksista suurin. Mutta se rakkaus on myös niin suurta, ettei se tarvitse vastarakkautta. Suosittelen, että katsot äitiäsi uusin silmin nyt kun olet aikuinen ja voit ymmärtää, miten hän on sinua raskaan arjen keskellä rakastanut.
Se on sinun näkökulmasi, itse kerroin omani.
Meillä se oli äiti, joka lähti vieraan matkaan ja muutti kertaheitolla lapset vieraan miehen kanssa saman katon alle. Hoiti pakolliset velvollisuudet (ruoka,puhtaus,vaatteet yms.), että kulissit pysyivät pystyssä. Ei kysynyt päivän tekemisistä tai koulupäivistä, toisin kun isä.
Ei nuo edellämainitut asiat silti tee kenestäkään hyvää vanhempaa, se tulee paljon syvemmältä.
Itsekin kerrot olevasi aivan loppu... ehkä yritätkin liikaa. Rahasta sinäkin kovin puhut tekstissäsi.
Viikonloppuisin elimme kyllä ihan normaalia arkea, ei ollut kaikkea hienoa ja kallista extraa.
Isä vain oli aidosti kiinnostunut yhdessäolosta ja yhteisestä tekemisestä kanssamme, siihen äiti ei koskaan ollut valmis.
ja itse nykyään yh.
Äiti oli lähi ja huolehti tavallaan minusta lapsuuden. Minulle isä oli kaikkein tärkein tietenkin tyttölapsena ja olinkin isin tyttö. Isäni osti minulle hevosen,vaatteet, kaikkea mitä halusin,kun hänellä rahaa oli. Kapinoin ja haukuin äitiäni,joka jätti isäni ja hyppäsi heti uuteen suhteeseen ja teki lapsen sen kanssa. Isän ja äitin luona sain olla miten halusin,asuivat samassa kaupungissa. Isäni ei koskaan uutta ottanut.
Nuoruuteni oli vähän hankalaa ja isäni maksoi ja selvitti asiani aina.
Nyt kun olen itse aikuinen ja yh-äiti,näen asioita hieman toisin.
Isäni oli alkoholisti ja minusta hän nyt ei muuten välittänyt kuin rahalla saada tyytyväiseksi. Isäni oli henkisesti todella raskas ja kun nyt muistelen,haukkui minut monesti huoraksi. Rahaa sain kun kävin viinaa tai tupakkaa hakemassa. Isäni soitti aina humalapäissään ja haukkui minut sekä äidin. Meidät oli ajettu ulos pakkaseen yöpaitasilleen silloinkin,kun olin pieni.Muistan ne nyt. Silloin kun olin 12-27 en muistanut noita aikoja. Nyt itselleni tuli ero ja nämä muistot nousivat mieleeni ja sai minut käyttäytymään aivan oudosti exää kohtaan. Nyt olen terapiaa käynyt ja sisäistänyt asian,että olinkin tavallaan vihainen isälleni,joka kuolikin tässä muutaman vuosi sitten.
En sano,että isässäsi tai äitissäsi olisi vikaa,mutta jossain vaiheessa elämää asiat tulevat eteen.
Nyt olen keskittynyt lapsiini ja heidän hoitamiseen ja kasvattamiseen,ehkä minä hoivaan ja kasvatan myös itseäni.
Miksi ihmisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että kaikista ei ole äidiksi?
Olen edelleen toki tekemisissä äitini kanssa ja välitän hänestä, mutta isä on silti se tärkeämpi.
Meillä vain yksinkertaisesti äidille oma etu mennyt aina lasten edelle, pyytänyt meitä myöskin isälle valehtelemaan yms. Hän ei vain osaa olla huolehtiva äiti perinteisessä merkityksessä, vaikka meistä varmasti välittääkin. Tuntui aikanaan enemmän siltä, että olimme rasite.
Meillä kumpikaan vanhemmista ei ole alkoholisti (kumpaakaan koskaan humalassa edes nähnyt), välkivaltainen, eikä myöskään varakas.
Katkera en äidille enää ole, olen antanut anteeksi, mutten vain ymmärrä, miksi isästä pitäisi väkisin keksiä jotakin negatiivista?? Hän kun ei ole meille koskaan mitään pahaa tehnyt.
Elämäni ei ole ollut niin yksinkertaista, mutta se on liian pitkä tänne kirjoitettavaksi.
Kuule, rahasta puhun koska sen hankkiminen yksin perheelle on raskasta. Tulet sen varmaan huomaamaan joskus jos joudut erotilanteeseen. Ja kun joudun myös hankkimaan kaiken mitä lapseni tarvitsevat. Isä ei hanki mitään. On hankkinut itselleen suuren asunnon ja käyttää visusti rahansa itseensä. Totta kai isällä on jaksamista enemmän kun hän on vastuullinen lapsesta/lapsista vain joka toinen viikonloppu. Ei yövalvomisia, ei sairaanhoitoa, ei mitään mikä olisi poissa jaksamisesta.
Sanoinko olevani aivan loppu??? En sanonut ja vaikka olisinkin niin voinpi kertoa, ettei pikkuvauvan hoito muiden lasten ohella ilman minkäänlaista apua ole ihan mitään ruusuilla tassimista eikä olisi mikään ihme, että olisin loppu.
Ja muista: rakkaus on tekoja, ei puhetta viitaten sanomaasi "Hoiti pakolliset velvollisuudet (ruoka,puhtaus,vaatteet yms.),". Hän osoitti rakkautensa arkipäivän teoilla pitäen sinut puhtaana ja siisteissä vaatteissa eikä sinun tarvinnut nälässä kulkea. Se on paljon se. Tuohan jo todistaa, että äitisi hoiti koko arkirumban. Eikö se ole rakkautta??
Sanoin myös:
"Meillä vain yksinkertaisesti äidille oma etu mennyt aina lasten edelle, pyytänyt meitä myöskin isälle valehtelemaan yms. Hän ei vain osaa olla huolehtiva äiti perinteisessä merkityksessä, vaikka meistä varmasti välittääkin. Tuntui aikanaan enemmän siltä, että olimme rasite"
"Hoiti pakolliset velvollisuudet (ruoka,puhtaus,vaatteet yms.)"
Sen teki, en kiellä, mutta rimaa hipoen.
Vaatteet olivat kuluneita, pinttyneitä, ei siistejä.
Meille ei edes kirppareilta voitu mitään oikeastaan ostaa, itselleen kylläkin.
Jääkaapista ei ylimääräistä ollut, mutta silti viikoittain pääsi tanssimaan.
Pyykkini olen pessyt ala-asteelta lähtien.
Vaihtoi myös miestä, jonka jälkeen jäimme viikonlopuiksi keskenämme kotiin (olimme tuolloin 11v ja 14v), tätä tosiaan jatkui peruskouluni loppuun asti. Isälle yksinoloa ei tietenkään saanut sanoa.
Millainen äiti tuollaista tekee?!? Hän jätti omat lapsensa oman onnensa nojaan, toisinaan jääkaappia täyttämättä ennen lähtöään.... vaikea sitä on äidinrakkautena ottaa, vaikka kuinka yrittäisi.
Et varmasti pysty minua ymmärtämään, siltä se ainakin tuntuu...
Se voi olla ihmiselle, joka antaa kaikkensa lapsilleen (vaikutat sellaiselta) vaikea ymmärtää, mutta halusin alunperin vain viestittää sitä että äiditkin ovat erilaisia.
Äidinrakkauteen luulisi kuuluvan myös lämpö lastaan kohtaan, me koimme olevamme rasitteita.
Olet selvästi katkera äitisi tekemistä asioista, mutta sen katkeruuden (jota isäsikin on joltain osin ehkä ollut ruokkimassa, mutta et huomaa tai tunnusta sitä) takia luet näitä yh-äitien kirjoituksia ärsyyntyneenä.
Tällä palstalla kirjoittaa monet lähi-isätkin, ehkä heidän lastensa äideistä ei ollut äideiksi. Ovatko heidän lapsensa jonain päivänä katkeria ja kertovat tällä palstalla ettei kaikista ole iseiksi. Saa nähdä.
En usko että olet antanut anteeksi äidillesi, koska kirjoitustesi perusteella voi havaita että vasta käsittelet vanhempiesi eroa ja lapsuuttasi. Kun ymmärrät, mistä johtuu äitisi kykenemättömyys olla 100% huolehtiva ja rakastava äiti, olet paljon viisaampi - ja vanhempi. Ja vasta silloin voit antaa anteeksi, kun ymmärrät miksi.
"halusin alunperin vain viestittää sitä että äiditkin ovat erilaisia."
Ehkä halusit viestittää, että sinun äitisi on erilainen, mutta valitsit keskustelun aloitukseksi syyttelyn ja yleistyksen.
Mitä mieltä olet etävanhemmista, jotka eivät tapaa lapsiaan (sinullahan isä oli aktiivinen) tai etävanhemmista, jotka kiertävät elatusmaksuja (isäsi varmasti hoiti senkin puolen loistavasti), hankaloittavat exänsä elämää kaikin mahdollisin tavoin (sellaiseen sinun isäsi ei varmasti erehtynyt) tai mitä olisit ajatellut, jos isäsi uusi nainen olisi puuttunut jokaiseen sinun tekemääsi asiaan tai halunnut sinusta eroon kokonaan, tai jos olisitte olleet isällesi tai isäsi uudelle naiselle rasite? Ehkä ymmärtäisit asioita toisella tavalla, jos...
Nyt tihrustat omaa ns. kovaa lapsuuttasi pikkuriikkisestä katkeruuden reiästä ja teet itsestäsi marttyyrin, jolla on oikeus jotenkin ylempää osoittaa sormella meitä häpeämättömiä yksinhuoltajaäitejä oman äitisi ja omien kokemustesi pohjalta.
Pientä ihmetystä herättää kaikki ne viikonloput, jotka olitte ruoatta keskenänne sisaruksesi kanssa. Koska te olitte isänne luona ja pitikö hän teihin yhteyttä vain joka toinen viikonloppu?
Sinulla ei ole lapsia, et kanna vastuuta kuin itsestäsi. Sen huomaa kapeakatseisesta tavasta ihannoida perinteistä äitimallia.
Tuossa edellisessä kirjoituksessani unohdin mainita pointtini miksi edes kirjoitin tuon eli haen sääliä tekeytymällä täällä viruaalimaailmassakin kaltoinkohdelluksi. Esitän olevani marttyyri ja haen nimenomaan huomiota kohdalleni ja täällä paskaa jauhamalla ja valehtelemalla saan toisilta kaltaisiltani luusereilta sitä sääliä ja ylistystä. Se on meidän luuseriyhäreiden pointti täälläkin!!
Tarkoitus oli tosiaan lähinnä kumota sitä olettamusta paskasta isästä ja rakastavasta äidistä. Metsään meni ja lujaa ilmeisesti tuo aloitus, koska tarkoitus oli saada vanhempia ymmärtämään, että lapsi kokee asioita eri tavalla. Ei suinkaan loukata äitejä, jotka hoitavat yksin lapsensa rakkaudella kelvottoman isän jatkaessa omaa elämäänsä vailla vastuuta.
Silti tuntuu, ettei täällä oikein ketään ole ymmärtänyt mitä takoitan rakastavalla vanhemmalla.
Ei siihen riitä pelkkä vastuunkanto rahasta, pakollisista asioista (ruoka, puhtaus ja vaatetus ym.), jos siitä puuttuu lämpö lastaan kohtaan. Ei lapsi osaa sitä rakkautena ottaa.
Suurin osa äideistä pitää varmasti noita itsestään selvyytenä, mutta he tekevät sen OMASTA HALUSTAAN ja ajattelematta asiaa sen enmpää.
Ei siis niin, että lapsella olo, että hän on vain tiellä ja taakkana.
Meillä kun äiti ei henkisesti tai fyysisesti sitä rakkauttaan (ehkä osannut?) ikinä osoittanut.
Koen, että se oli pinnallista.
Mitä vloppuihin tuli, niin isällä olimme joka toinen vloppu sopimuksen mukaan ja keskenämme ne loput niiden välissä. Isä ei tätä kuullut kun nyt vasta aikuisena, äiti kun kielsi isälle siitä kertomisen (lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, joten isä luuli meidän olevan siellä äidin ja uuden miehen kanssa). Äiti myös miehelleen valehdellut, että olimme isällä nämä viikonloput, kun todellisuudessa olimme keskenämme... Onko sekin lapsiaan rakastavien äitien mielestä hyväksyttävää??
Ilmeisesti olen ollut onnekas isän nykyisen vaimon suhteen, kun hän meidät hyväksynyt jo heti alussa (eikä hän koskaan äitiämme arvostellut).
Lapsuuteeni sisältyi myös paljon asioita (joita en kaikkia täällä halua kertoa), joita lapsen ei tulisi joutua kokemaan (nekin äidin kanssa ollessa). Todellisuus on kuitenkin se, että tämä isän uusi tuntuu enemmän äidiltä kuin biologinen, koska hän välittää meistäkin aidosti vielä aikuisenakin.
Täälläkin yhden mielestä minun pitäisi kohdata katkeroittava ero miehen lähtiessä toisen matkaan, joutua kantamaan vastuun lapsista (jotka kuitenkin itse on halunnut?) sekä vain hyväksyä se, että omakin isäni on teidän asioista tietämättömien mielestä kuitenkin se paska....
Äiti on rakastava äiti, vaikka mitä tekisi???
Itse en noita edellämainittuja toivo kenellekään, mutta en myöskään sellaista lapsuutta(?) joka meille vanhempien eron myötä annettiin.
ja palstalla kirjoittavien etäisien tyyppimalli. Mies, joka ei näe itsessään mitään vikaa, puhdas kuin pulmunen ja jaksaa kirjoittaa katkeraa tilitystään exästään loputtomasti nettipalstalle.
Ei ole vaikea ymmärtää kun lukee hänen viestejään, miksi vaimo kyllästyi ja halusi eroon moisesta.
Ressukka, lääkitystä pitäisi harkita kun on noin sekaisin edelleen, ja viranomaisten pitäisi myös huomata että ainoa oikea ratkaisu lasten kannalta on valvotut isätapaamiset.
Olen varmaan lukenut eri palstaa, mutta kyllä se on yhäriressukka joka on kusipää enimmäkseen ollut, tuulitakkeineen ja isoine perseineen siellä lähikapakassa. Isät taasen ovat lähinnä sankareita kun viimeisillä roposillaan elareita sille yhärireppanalle siiderirahaksi syytävät ja lapsistahan se yhäri ei siis välitä, elareista vain. Isiltä taasen on kummallisen usein riistetty tapaamiset, vaikka ihan loistavista isistä ja hienoista miehistä on kyse, se on sitä sossutanttojen salaliittoa se.
Jos nyt ihan asiaa puhuisi niin sanoisin että ihmiset ovat yksilöitä näissäkin asioissa. Jollakin on paska iskä, toisella kelvoton mutsi, mutta valtaosalla taitaa olla molemmat vanhemmat ihan täyspäisiä ja siten ihan yhtä hyviä vanhempia lapselleen. Tämä isät vastaan äidit jankutus on oikeastaan ihan helvetin lapsellista ja tylsää. Menee samaan kastiin kuin yhärireppanan elareilla ostettu siiderikassi ja etäisän elarihelvetti.
pidemmittä puheitta :)
"Osaatteko edes hävetä?"
Osaan, jos on syytä. Mitä minun pitäisi sinun mielestäsi hävetä?
parempi huoltaja kuin isä. Monesti se isä hylkäälapsensa kun lhtee lätkimään. Se uusikko monesti vaikuttaa siihen että isä jättää lapsensa.
Äidit hoitaa ja ksavataa yksin lapset, ja maksaa suuremman osanlapsen elämästä ja koulutuksesta ym. Isät vaivaiset elarit jotka ei edes nouse samaan tahtiin kuin eläminen.
ne hyvätkin isät lähtevät lätkimään, ja se juuri heistä tekeekin hyviä, kun katsovat parhaaksi lähteä kusipää ämmän luota ettei tarvitse lasten nähden riidellä.
palstalla kirjoittavien etäisien tyyppimalli. Mies, joka ei näe itsessään mitään vikaa, puhdas kuin pulmunen ja jaksaa kirjoittaa katkeraa tilitystään exästään loputtomasti nettipalstalle.
Ei ole vaikea ymmärtää kun lukee hänen viestejään, miksi vaimo kyllästyi ja halusi eroon moisesta.
Ressukka, lääkitystä pitäisi harkita kun on noin sekaisin edelleen, ja viranomaisten pitäisi myös huomata että ainoa oikea ratkaisu lasten kannalta on valvotut isätapaamiset.