Tämä ei varsinaisesti kuulu tälle palstalle, mutta liittyy kyllä tunteisiin, tai paremminkin niiden puutteisiin. Kuulin viimeisen kerran HÄNESTÄ viime Vappuna tekstiviestin muodossa ja viime kesästä en muista juuri mitään, sisälläni oli vain valtava kaaos, jota yritin hallita parhaani mukaan. Nyt olen herännyt huomaamaan etten tunne enää mitään. En ole koskaan iloinen, mutta en myöskään surullinen. Mikään ei enää kosketa minua. Selviän arjen rutiineista, mutta vapaa-ajallani en käy enää missään.Ainoastaan ajatus siitä että joku tulisi kotiini ahdistaa, jos joku soittaa ja ehdottaa kyläilyä, keksin aina jonkun tekosyyn, ettei tarvitsisi ottaa vieraita vastaan. Olen kuullut useamallatakin henkilöltä, että olen muuttunut hiljaisemmaksi. Pitänee paikkansa. En osaa ajatella tulevaisuutta. tiedän että elämä jatkuu, mutta en odota, enkä suunnittele mitään.Menihän se elämä näinkin.
Tunteeton
Kaikkea hyvää sinull
2603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jamassa täällä...oletko ollut kenties rakastunut saamatta tunteillesi vastakaikua vai oletko pyörinyt täällä netissä liikaa? Mulla molempia ja ajattelen asioista samoin kuin sinä ja olen tullut ikäänkuin kyyniseksi.
Takana suuret tunteet, joille oli mahdottomuus saada vastakaikua monen eri asian vuoksi, mutta siitä jo selvitty. Minäkin selviän arjen rutiineista, mutta sosiaalinen elämä aika heikkoa. Toisaalta en edes aseta mitään odotuksia muiden suhteen, vaikka olisi se kiva jos joku joskus edes soittaisi ja kysyisi, mitä kuuluu mutta ei.
kai sitä sisin käsittelee asioita , että jaksaisi eteenpäin ja lopulta suojautuu tunteettomuuden tilaan, jossa ei kukaan haavoita eikä" tarvitse pettyä"vaikka tunteet on käsiteltävä ja itkee mieskin, kun on aito tuska ja voi yksin olla ja ei voi mitään, kun ei voi mitään ja ei ole ihmistä muuta jolle kaikkea kertoisi kuin hänelle johon luottaa ja ei voi olla yhteydessä kuitenkaan.Kirjoittelen näillä palstoilla en suoraan,mutta kuitenkin ja suojellen , ettei heti tunnisteta. Aika parantaa haavat sanotaan ja uskon viisauksia koettuja jo pikkuhiljaa. Mitä sydämellisempää ja pidempää aikaa on kestänyt rakkaus ,voi olla omainenkin, lemmikki , niin odotettavissa on pitkän ajan tunnetuskat kun luopumaan joutuu ....näin mennään ja ties jo , kuinkamonta vuotta jo ja vielä...... jaksakaa odottaa paranemista