Tuolla näyttää olevan osuva kirjoitus insinöörien arvostuksen vähenemisestä ja syyt siihen.
http://oulun1.blogspot.com/2010/02/insinoorien-heikentynyt-arvostus.html
http://oulun1.blogspot.com/2010/02/insinoorien-heikentynyt-arvostus.html
Insinöörien arvostus?
Eräs vain
251922
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin, siis herää kysymys, miksi insinöörejä pitäisi erikseen "arvostaa" sen oppiarvon mukaan?
Itse ainakin arvostan työntekijää sen mukaan, miten hyvä ammattilainen hän on, tai minkälainen hän on ihmisenä.
Pelkkä oppiarvohan ei sano mitään siitä, onko joku ammattinsa osaava, ja onko henkilö hyvä ja luotettava työkaveri.
Joten, miksi sitä titteliä pitäisikään erikseen arvostaa arvostaa?
P.S. Olen muuten "tavallinen" insinööri koulutukseltani.
Pelkkä oppiarvo ei varmastikaan sano mitään, mutta jos opiskelua on helpotettu niin paljon, että kaikenlaiset tumpelotkin saavan jonkin insinööritutkinnon, kyllähän se näkyy myös työelämässä, osaamisessa ja lopulta insinöörien arvostuksessa. Alalle ”kuulumattomat” insinöörit, joita lieneekin nykyään aika paljon, onnistuvat siten pilaamaan koko alan maineen. Ehkäpä tuo on se asia, jonka blogisti haluaa sanoa.
Minä olen valmistunut teknillisestä opistosta 80-luvulla ja olen 90-luvulla suorittanut myös DI-tutkinnon.
Kirjoituksessa oli "tutunnäköistä" tekstiä. Luulen, että jos itse olisin kirjoittanut aiheesta, olisin käsitellyt kirjoituksessani monia samoja asioita.
Totta se on: arvostus on kadonnut! Kyllähän insinööri sai ennen vanhaan osakseen arvostusta ja jopa kunnioitusta, mutta nykyinen "perusinsinööri", bugista koodia nysväävä finninaamainen räkänokka, joita menee tusinaan moninkertainen määrä, ei sitä saa eikä edes ansaitsekaan.
Moni insinööri ei osaa tehdä mitään käytännössä. Ne saa tehdä helpot hommat tuplapalkalla.
Olen nyt yli 20 vuotta ympäri Suomea eri firmoissa ollut.
Eihän insinööri ole kuin nimike ja ei nimikkeellä tehdä töitä. olkoon vaikka DI tai mikä vaan.
höpö höpö
Vastaavasti nykyään moni insinööri ei osaa hommia edes teoriassa.
Silloin kun ns. "ammattikorkeakoulut" perustettiin, mm. pääsyvaatimuksia höllennettiin aika paljon edelliseen opistoasteeseen verrattuna. Työkokemusvaatimusta ei enää ole ja pääsykokeet ovat samat tulit sitten suoraan peruskoulupohjaisesta ammattikoulusta (oi, pyydän anteeksi: ammattiOPISTOjahan ne nykyään ovat...) tai olet ylioppilas.
Ammattikorkeakoulujen perustaminen on johtanut siihen että Suomessa on kaksi rinnakkaista korkeakoulujärjestelmää, joista valmistuu korkeakoulututkinnon suorittaneita insinöörejä moninkertainen määrä tarpeeseen nähden.
Insinööriksi opiskelevia on niin paljon että vain murto-osalle riittää alan työharjoittelu- saati sitten kesätyöpaikkoja, joissa sitten oppisi tekemään jotain. Jos "työharjoittelu" -paikan sattuisikin saamaan ei harjoittelijalle tarvitse maksaa kunnon palkkaa, työ kun on harjoittelua. Lisää siinä sitten opiskelumotivaatiota talven ajaksi...
Insinöörien palkkataso on matala johtuen monestakin eri tekijästä mutta jos Suomessa aletaan nostamaan insinöörien palkkaa, niin ainahan Suomessa koulutettu kiinalainen, intialainen tai afrikkalainen voi kotimaassaan tehdä vastaavat työt paljon halvemmalla.
Suoraan sanottuna tuo työkokemusvaatimuksen vähentäminen oli hyvä ratkaisu. Itse valmistuin inssiksi 2007 ja muistan kyllä hyvin kuinka kiven alla oli saada mitään alakohtaista kokemusta, vaikka olisi ollut valmis työskentelemään jopa ilmaiseksi, missä päin Suomea hyvänsä. Voin vain kuvitella mitä se on nyt laman aikaan ja sen jälkeen. Ei ole aiheellista viivästyttää valmistumista vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut harjoittelu- tai työpaikkaa. Ennen oli toisin.
Kumma, että juttu menee aina niin, että nuo kiinalaiset, intialaiset ja afrikkalaiset osaa tehdä juuri suomalaisen insinöörin hommia, mutta ei esim. saksalaisen tmv. vielä korkeamman palkan saavien hommia.
Varmaan siksi, että saksalaiset osaavat puolustaa omia työpaikkojaan yhdessä ja lyhytnäköinen voitontavoittelu ei ole heti mielessä. Ja tietysti suomalainen lammas heikolla irtisanomissuojalla on helppo propagandan ja pelottelun uhri.
Itse näen koulut suurimmaksi syypääksi arvostuksen alenemiseen. Kävin kouluni opistoaikana, 90-luvun alussa. Koulussa opetus oli alle arvostelun. Opistotason luvattu käytännönläheisyys ei toteutunut millään lailla. Koulussa oli koneet ja laitteet joita opettamiseen olisi tarvittu, mutta laitteita ei käytetty. Opettajat olivat suurimmaksi osaksi puolivillaisia työelämän pudokkaita, kuka mistäkin syystä. Oppijaksojen opettajat valittiin pärstäkertoimen perusteella, oli osaamista tai ei. Ja yleensä ei ollut. Aiemmin pitkään suunnittelijana työskennellyt opettaja opetti kaikkea muuta, mutta ei suunnittelua. Helpoimmin opetettavat oppiaineet menivät pärstähierarkian ylimmäisille. Muut opettivat niitä kursseja joita sattuivat osaksena saamaan Opettajien joukossa oli muutamia alansa osaajia, mutta osaajat olivat lannistuneita oppilasaineksen tasoon ja siihen mitä oppilailta saattoi vaatia. Valitettavasti opettajan oma huipputason osaaminen ei korreloinut opettamisen kyvyn kanssa. 90-luvun alusta lähtien koulut alkoivat laajentua kurssittamalla koulun ulkopuolisia ihmisiä. Kurssitustoimintaan panostettiin ja panostus kannatti. Kurssittamisen myötä koulut laajeneivat, pystyivät palkkaamaan uusia opettajia. Uusien opettajien palkkaaminen betonoi aikaisemmin opetustyöhön tulleiden tuntitoimisia työsuhteita viroiksi. Opetusalan osaamista ei vaadittu 90-luvulla. Kasvatustieteen appron saattoi suorittaa opettamistyön ohessa. Kurssittaminen toi kouluille rahaa ja opettajille erittäin hyvin maksettuja lisätunteja ja opettajien keskuudessa hyvin pidettyjä tutustumismatkoja eri puolille Eurooppaa. Opetuksen tasoa ei valvonut kukaan eikä mikään. Rehtori oli pukki kaalimaan vartijana. Rehtorilla oli paljon omia henkilökohtaisia ongelmia joita muut opettajat käyttivät härskisti hyväksi. Miestä autettiin mäessä, mutta vain alamäessä. Seurauksena oli ääneen lausumattomia lojaalisuhteita. Sinä et puutu minun tekemisiin, minä en puutu sinun. Sana henkilökohtaisista ongelmista kiiri jopa kaikkien oppilaiden tietoisuuteen. Koulupäivät sujuivat talkoohengessä. Tekemisistä ja tekemättä jättämisistä neuvoteltiin ja sovittiin oppilaiden ja opettajien kesken. Vaivoja säästeltiin molemmin puolin ja opettajan johtajuus oli täysin hukassa. Opetussuunnitelmista en muista kuulleeni mitään omana opiskeluaikana. Koulunkäynti oli lähinnä ajan tappamista, syömässä käymistä ja vain lusimista. Siis jo opistoaikana. Opiskelijana tunsin että tekussa aika ja rahat menevät ihan hukkaan, vaikka opiskeluala oli toiveiden ja kykyjen mukainen nappivalinta. Sittemmin olen opiskellut lisää yliopistossa, mutta en ole törmännyt vastaavanlaiseen järjestelmälliseen piittaamattomuuteen joka tekussa oli täyttä arkipäivää. Työpaikalla työtovereiden kanssa keskustellessa näkemykset eri tekujen opetuksen tasosta ovat monelta osin pitkälti yhteneväisiä.
80-luvulla ja ehkäpä vielä 90-luvun alussakin ennen amk-muutosta teknillisissä opistoissa oli suuria eroja keskenään. Tuolloin puhuttiin ns. hyvistä ja huonoista tekuista.
Huonot tekut sijaitsivat pääsääntöisesti pienillä paikkakunnilla, joihin oli tietenkin vaikea saada päteviä opettajia, ja koska päteviä ei ollut saatavilla, otettiin epäpätevä. Ylivieskan teku oli yksi huonoista ja lienee edelleenkin sellainen amk:na.
Minä kävin vanhan kunnon opiston Tampereella, ja voin sanoa, että TTOL oli tuolloin Suomen paras alallaan. Siitä kertoi myös sekin, että moni opiston oppikirjojen tekijöistä toimi opettajana Tampereella.
Juuri näin asia varmaan on. Ammattikorkeakouluja on perustettu ihan liikaa. Lisäksi niillä on runsaasti erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja, joilla on liian vähän kyvykästä opettajavoimaa (ja myös kyvykkäitä oppilaita). Raaka johtopäätös on, että huonosti menestyvät koulut ja opintolinjat pitää lakkauttaa. Myös yliopisto-opetukseen on suunnattava hard look.
Insinöörijärjestöjen pitäisi puuttua voimakkaammin asioihin. Ei ole kenenkään etu, että joka paikasta tulvii muka-insinöörejä. He pilaavat vain muidenkin maineen (ja palkat).
Useampi oppilaitos on vain opettajia varten, jotta heillä olisi turvattu työpaikka. Voin allekirjoittaa, että useammalta opettajalta puuttuu käytännön taidot ja kokemus opettaa ammattiaineita. Toki fysiikat, kemiat, ruotsit opetetaan pilkunpäälle, mutta ammattiaineiden opetus on jopa surkealla tasolla.
Ehdottomasti pitäisi sulkea pois monta oppilaitosta, koska Suomi ei yksinkertaisesti tarvitse näin montaa korkeakoulua. Koulutuspolitiikka on järjetöntä ja esimerkiksi IT-alan koulutusmäärät ovat IT-buumin tasolla vaikka tilanne on ehtinyt muuttua rajusti. Nykyisin saa olla tosi onnekas, jos on saanut alansa töitä.
Tarkastetaanko ammattiopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaa mitenkään? Yliopistoille on suoritettu evaluointeja ainakin 20 vuoden ajan. Ammattiopistoja ja ammattikorkeakouluja ylläpitävien kuntayhtymien kannattaisi silloin tällöin kutsua paikalle ulkopuoliset tarkastajat, jotka tutkivat opetuksen tulokset. Ehkä tarvittaisiin myös yleisvaltakunnallisia osaamiskokeita. Tällä torjuttaisiin ehkä tilanteita, joissa oppilaitos lilluu oman erinomaisuutensa lumoissa, ja opettajat valitaan johdon tuttavuuksista pätevyydestä välittämättä.
nyt näistä kasari (80-luvun) DI:stä iso osa toimii isona managerina noksulla ja sen kyllä huomaa. Muut tekijät on vain resursseja, kuluneita muttereita, jotka pistetään vaihtoon, kun kilometrejä on tarpeeksi...
Väitettä arvostuksen vähenemisestä tukee myös insinöörien palkkataso, joka on jäänyt jälkeen muiden alojen palkkakehityksestä. Aikaisemmin insinöörin ja duunarin palkkojen välillä oli huima ero, mutta nyt tuo ero on käytännössä kutistunut lähes mitättömäksi.
Esimerkiksi ahtaajat tienaavat saman kuin keskimäärin kymmenen vuotta Nokiassa työskennellyt insinööri. Eilinen uutisfilmi Kotkan satamasta kertoi hyvin sen, että ahtaajan työhön ei tarvita kovin syvällistä koulutusta tai muitakaan henkisiä ominaisuuksia.
Tosi on, 3500 euroa bruttona tienaava ahtaaja menee kirkkaasti ohi monen kymmenen vuotta Nokialla työskennelleen insinöörin. Kai se on yleisesti tiedossa ollut, että Nokia on yksi alan surkeimmista palkanmaksajista.
Eräs tuttu kertoi vuosia sitten, että työskennellessään Nokiassa hän joutui kerran 90-luvun lopulla tarkistamaan eräästä diplomityöstä noin kymmenen sivun katkelman, joka sivusi hänen omaa aluettaan.
Ensinnäkin tekstin asiasisältö oli niin heikkotasoinen, ja hän joutui käytännössä korjaamaan koko tekstin.
Toiseksi tekstin kieliasu oli likimain samaa tasoa, mitä alaluokkalainen kirjoittaisi. Tekstissä ei ollut ainoatakaan virkettä, joka olisi kirjoitettu edes tyydyttävästi. Niinpä hän joutui kirjoittamaan koko tekstin uudelleen, koska oli lupautunut vastaamaan kyseisestä katkelmasta. Kyseessä oli vielä suomen kieli.
Tuttavan kertoman mukaan diplomityöntekijä ei suinkaan ollut pahimmasta päästä, vaan siellä oli vielä paljon surkeampiakin tapauksia.
Hallitus allekirjoitti kuluneella viikolla kehysriihessään opetusministeriön maaliskuun puolivälissä linjaaman tavoitteen: Valtaosa korkeakoulujen pääsykokeista poistuisi vuoteen 2013 mennessä ja osa ehkä jo vuoden 2011 opiskelijavalinnoissa, kertoo HS.
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Hallitus haluaa eroon korkeakoulujen pääsykokeista jo 2013 mennessä/1135254999041
Tämähän sopiikin kuin nyrkki silmään teknilliselle alalle: näin saadaan yliopistoihin vielä entistäkin sopimattomia insinööriopiskelijoita, ja jos opiskelija viitsii edes suorittaa helpotetut opinnot tutkintoon asti, saadaan alalle uusia insinöörejä, joilla peukalo ei ole keskellä kättä – vaan sitä ei ole lainkaan kädessä!
Jos pääsykokeet korvaa lukion matematiikan ja reaalin fysiikan kirjoitusten arvosanoilla, niin aika lailla samat ihmiset sinne kouluun saadaan kuin tähänkin asti. Mutta jatka toki vaahtoamista. :D
Eikös homma kussut siinä että teknikot jäivät pois kokonaan tässä opintouudistuksessa?
Eipä silti, teknikoita arvostettiin nimenomaan heidän käytännön osaamisensa puolesta.
Teknikko-tutkinto lopetettiin kai imagosyistä. Ruotsalainen ”teknikko” vastasi lähinnä suomalaista asentajaa, joten siitä haluttiin eroon Suomessa. Opetusministeriön mielestä on ilmeisestikin hienompaa, että Suomessa ei ole teknikoita vaan kaikki ovat insinöörejä.
Kyllähän Suomessa olisi ollut ja on varmasti vieläkin tarvetta teknikoille, joilla oli perinteisesti jonkinlainen käytännön työkokemus ennen opintojen aloittamista ja jotka sijoittuivat käytännön työtehtäviin, kuten esim. työnjohtajiksi.
Siis mikä arvostus ja mistä hyvästä ja kenelle? Kuvittelevatkohan nämä ikuiset opiskelijat, jotenkin näillä opintomäärillään ja tutkinnoillaan saavansa arvostusta?
Kyllähän se on niin, että jos osaat hommasi, osaat myöntää myös virheesi, osaat kuunnella työkavereitasi (oli sitten "hierarkiassa" millä portaalla hyvänsä), et ole ylimielinen asiakkaita ja heidän kysymyksiään kohtaan eli olet palvelualtis, niin voihan sitä jonkinlaista arvostustakin saada, vaikka hymyn.
STT:n uutinen kertoi, että yliopistot valmistautuvat vähentämään opiskeljoiden sisäänottoa taatakseen opetuksen laadun. Ministeriön virkamiehen mukaan myös ammattikorkeakouluilla on varaa ”tiivistää” sisäänottoaan.
Ehkäpä yliopistot ja ministeriö ovat viimeinkin havainneet, millaisia kelvottomia insinöörejä valmistuu työelämään.
miten opetuksen taso ja opiskelijoiden määrä on keskenään riippuvaisia? Ymmärtäisin pointin, jos jokaiselle opiskelijalle järjestettäisiin henkilökohtainen opetus..
Kyseessä on pikemminkin toisenlainen syy-seuraus-suhde. Käsittääkseni oppilaitokset(Yliopistot, amkt) saavat tukea sen mukaan kuinka paljon se pystyy tunkemaan valmistuneita työmarkkinoille tietyssä ajassa..
No, "opetuksen taso" sanonnan voi tietysti ymmärtää erilaisilla tavoilla, mutta sitähän tuossa tarkoitetaan, että oppilaat ovat tyhmiä ja siksi heille pitää opettaa yksinkertaisia asioita. Sitten heistä tulee perusinsinöörejä, joita ei oikeasti tarvittaisi enää lisää.