Oli tavallinen arki-ilta. Ruokailun jälkeen lösähdin sohvalle katsomaan lätkän SM-liigaa. Peli oli masentavan yksitoikkoinen, päädystä päähän luistelua. Ajatukset luisuivat päivän töihin, menneisiin ja tuleviin. Lähes apatiaa hipova tv:n tuijottaminen loi aikaan tylsämielisyyden, lähes zombien olon. Vamoni, tuo ihana kotihengetär istui omassa laiskanlinnassaan jalat taivutettuna koko satakiloisen ruhonsa poimuihin. Silloin pikkuveli alkoi osittaa heräilyn merkkejä, ensikerran kuuteenkuukauteen.
-Miten olisi, jos naija rutastais, kysyin.
-Älä ukko unta nää, vastasi vaimo,sinänsä hyvää tarkoittavaan kysymykseeni.
Tuo jo tutuksi tullut vastaus oli suuri helpotus. Ei kiusallista rynkytystä läskien päällä, vain omat ajatukset ja mielikuvat seurana katsoin matsinloppuun ja painuin vällyjen alle. Tämähän on jo tullut enemmän kuin tavaksi meidän perheessä 30-avioliitto vuoden jälkeen.
-Miten olisi, jos naija rutastais, kysyin.
-Älä ukko unta nää, vastasi vaimo,sinänsä hyvää tarkoittavaan kysymykseeni.
Tuo jo tutuksi tullut vastaus oli suuri helpotus. Ei kiusallista rynkytystä läskien päällä, vain omat ajatukset ja mielikuvat seurana katsoin matsinloppuun ja painuin vällyjen alle. Tämähän on jo tullut enemmän kuin tavaksi meidän perheessä 30-avioliitto vuoden jälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sellasta se on, tuo avioseksi ...