Tuossa Vakas-ketjussa sanottiin mm, että Vakas oli hyvin yksinäinen ja että häntä kaihersi ns. uudelleenavioitumiskielto.
Olkoon sitten niin, että semmoinen kielto on lestadiolaisuudessa ja Raamatussakin, mutta elämä kun pakkaa olemaan sellaista kuin on. Turhaa kait se on yrittää omalla hyvällä ja säännönmukaisella elämällään yrittää ansioitus Jumalan edessä.
Niinpä esim. Vakas kärsi aivan turhaan eronsa jälkeen yksinäisyydestä, jos hänellä kerran (noin inhimillisesti katsoen) olisi ollut mahdollisuuksia löytää uusi elämänkumppani. Ei niitä tuommoisia asioita pidä keneltäkään kysyä, vaan elää omaa elämäänsä ja tehdä elämässään ratkaisuja. Usein kysymyksiin saa erilaisia ja ristiriitaisia vastauksia.
Eri asia sitten on, että useimmat erot ovat turhia. Eronneet aviopuolisot yleensä 2-3 vuoden kuluttua ovat tätä mieltä.
Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät sitten millään voi avioitua; eivät syystä tai toisesta löydä ketään, vaikka ulkopuolisen silmin katseltuna henkilössä ei olisi mitään vikaa.
Ei kannata tehdä avioero- ja uudelleenavioitumisasiassakaan "sääntöuskontoa". Tietysti hyvän elämän säännöt ovat olemassa ja johdettavissa Raamatustakin, mutta melko raskaaksi se elämä menee, jos yritetään ja yritetään kun kuitenkin omat yrittämiset eri rintamilla joka tapauksessa epäonnistuvat.
Eräs vanhoillislestadiolaisuudessa tunnettu pappismies jo vuosia sitten sanoi ykskantaan, että jos/kun on erottu niin uskotaan synnit anteeksi ja aloitetaan alusta. Jotenkin vain tuntui siltä, että tuossa oli Jumalan mieltä ja Jumalan lapsen oikeaa vapautta. Voimmehan aina tehdä itsellemme yksinkertaiset asiat vaikeiksi ja raskauttaa niin omaa kuin muidenkin elämää.
Tosiasia on, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Jos elelisi yksin, ns. vapautta olisi enemmän ja rahatkin paremmin riittäisivät, mutta ihmismieli kun on semmoinen, että se kaipaa huolehdittavia ympärille. Elikkä puoliso ja lapset kuluttavat sen minkä toinen puoliso ehtii tienata. Bravo! (Kotiseudulla uskovaiset ennen vitsailivat, että sen minkä isä ja poika ehtivät tienata, sen pyhä henki juo kahvissa.)
Olkoon sitten niin, että semmoinen kielto on lestadiolaisuudessa ja Raamatussakin, mutta elämä kun pakkaa olemaan sellaista kuin on. Turhaa kait se on yrittää omalla hyvällä ja säännönmukaisella elämällään yrittää ansioitus Jumalan edessä.
Niinpä esim. Vakas kärsi aivan turhaan eronsa jälkeen yksinäisyydestä, jos hänellä kerran (noin inhimillisesti katsoen) olisi ollut mahdollisuuksia löytää uusi elämänkumppani. Ei niitä tuommoisia asioita pidä keneltäkään kysyä, vaan elää omaa elämäänsä ja tehdä elämässään ratkaisuja. Usein kysymyksiin saa erilaisia ja ristiriitaisia vastauksia.
Eri asia sitten on, että useimmat erot ovat turhia. Eronneet aviopuolisot yleensä 2-3 vuoden kuluttua ovat tätä mieltä.
Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät sitten millään voi avioitua; eivät syystä tai toisesta löydä ketään, vaikka ulkopuolisen silmin katseltuna henkilössä ei olisi mitään vikaa.
Ei kannata tehdä avioero- ja uudelleenavioitumisasiassakaan "sääntöuskontoa". Tietysti hyvän elämän säännöt ovat olemassa ja johdettavissa Raamatustakin, mutta melko raskaaksi se elämä menee, jos yritetään ja yritetään kun kuitenkin omat yrittämiset eri rintamilla joka tapauksessa epäonnistuvat.
Eräs vanhoillislestadiolaisuudessa tunnettu pappismies jo vuosia sitten sanoi ykskantaan, että jos/kun on erottu niin uskotaan synnit anteeksi ja aloitetaan alusta. Jotenkin vain tuntui siltä, että tuossa oli Jumalan mieltä ja Jumalan lapsen oikeaa vapautta. Voimmehan aina tehdä itsellemme yksinkertaiset asiat vaikeiksi ja raskauttaa niin omaa kuin muidenkin elämää.
Tosiasia on, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Jos elelisi yksin, ns. vapautta olisi enemmän ja rahatkin paremmin riittäisivät, mutta ihmismieli kun on semmoinen, että se kaipaa huolehdittavia ympärille. Elikkä puoliso ja lapset kuluttavat sen minkä toinen puoliso ehtii tienata. Bravo! (Kotiseudulla uskovaiset ennen vitsailivat, että sen minkä isä ja poika ehtivät tienata, sen pyhä henki juo kahvissa.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
"(Kotiseudulla uskovaiset ennen vitsailivat, että sen minkä isä ja poika ehtivät tienata, sen pyhä henki juo kahvissa.)"
>>>Ei kannata tehdä avioero- ja uudelleenavioitumisasiassakaan "sääntöuskontoa". Tietysti hyvän elämän säännöt ovat olemassa ja johdettavissa Raamatustakin, mutta melko raskaaksi se elämä menee, jos yritetään ja yritetään kun kuitenkin omat yrittämiset eri rintamilla joka tapauksessa epäonnistuvat.
Eräs vanhoillislestadiolaisuudessa tunnettu pappismies jo vuosia sitten sanoi ykskantaan, että jos/kun on erottu niin uskotaan synnit anteeksi ja aloitetaan alusta. Jotenkin vain tuntui siltä, että tuossa oli Jumalan mieltä ja Jumalan lapsen oikeaa vapautta. Voimmehan aina tehdä itsellemme yksinkertaiset asiat vaikeiksi ja raskauttaa niin omaa kuin muidenkin elämää.>>>
Vapauteen Kristus meidät vapautti, ei orjuuteen.
Ei ansioillamme pelastuta, vaan uskolla. Elämä ei aina mene mutkattomasti, vaikka haluaisi.