Lapsiperhe ei kärsikään eniten?
Lapsiperheiden köyhyydestä ja kärsimisestä on huolissaan jokainen poliitikko, vaikka joukkona lapsiperheet eivät ole yhteiskunnan surkeimmassa asemassa. Yksineläjät valittavatkin, että heidän auttamisensa on unohdettu suuremmasta köyhyysriskistä huolimatta. Kuka on oikeasti kaikkein köyhin?
Outi Kokko
28.2.2010 06:02
82
Lapsiperheet ja yksineläjät ovat nokitelleet viime aikoina toisiaan siitä, kummat ovat köyhempiä ja tarvitsisivat eniten yhteiskunnan apua. Jos tuijotetaan toimeentulotukitilastoja, yksineläjät pomppaavatkin esiin, sillä kaikista tukea saavista kotitalouksista on yksin elävien talouksia 70 prosenttia.
Yksin eläminen ei kuitenkaan ole niin onnetonta talouden kannalta, miltä tilanne ensin vaikuttaa. Näin siitä huolimatta, että sinkku joutuu hankkimaan kodin ja perusasiat sinne yksin ja selviytymään omineen myös silloin, jos menettää työnsä tai työkykynsä.
– Osuus ei tarkoita osuutta toimeentulotukea saavista henkilöistä. Koska muissa kotitalouksissa asuu enemmän ihmisiä, niissä tuki jakautuu useammalle ihmiselle, huomauttaa erikoistutkija Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta
Hänen mukaansa yksin eläminen on silti selvästi suurempi taloudellinen riski kuin perheessä asuminen. Yksin asuvista miehistä 13 prosenttia saa toimeentulotukea ja naisista 8 prosenttia.
Kaikista suomalaista toimeentulotukea saa 7,5 prosenttia. Kahden aikuisen perheistä vain 4 prosenttia saa tukea.
Toimeentulotukea voidaan maksaa, jos henkilö on hakenut jo kaikki Kelan etuudet, ja niidenkään jälkeen rahat eivät riitä. Se on tavallaan viimeinen yhteiskunnan tarjoama oljenkorsi ja sitä maksetaan keskimäärin 240 euroa kuukaudessa.
EU:n ja Eurostatin käyttämän määritelmän mukaan yksin asuva on Suomessa köyhä, jos hänen nettotulonsa ovat korkeintaan 1 100 euroa kuukaudessa.
Jos samassa taloudessa asuu toinen aikuinen, raja nousee 500 euroa ja jokainen lapsi nostaa sitä 300 euroa. Tällaisen määritelmän mukaan tuon rajan alapuolelle jää 700 000 suomalaista vauvasta vaariin.
Perhe on
puskuri
Kansaneläkelaitoksen erikoistutkijan Mikko Niemelän mukaan perherakenne on merkittävä tekijä talouden kannalta. Yksin elävän arjessa riskit realisoituvat nopeammin kuin kahden aikuisen taloudessa.
– Puolison tuloilla on aika iso merkitys. Jos toinen jää työttömäksi, toisen tulot tasoittavat tilannetta, huomauttaa Niemelä.
Usein köyhyys ja lapsiperheet yhdistetään nipuksi, mikä vääristää todellisuutta. Varakkaillekin syntyy lapsia, eikä heidän syntymänsä suinkaan syökse perhettä köyhyyteen.
– Lapsiperheiden aseman parantaminen ei ole köyhyyden vähentämistä. Jos köyhyyttä halutaan estää, tukea pitää suunnata ennen kaikkea yksinhuoltajille, Niemelä lisää.
Monelle yksinhuoltajaperheelle köyhyys onkin arkipäivää. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Rahallisesti he saavat suunnilleen yhtä paljon tukea kuin kahden huoltajan lapsiperheet, joita on paljon enemmän kuin yhden aikuisen perheitä.
Työllisyys on paras
köyhyyden ehkäisijä
Köyhyys ei välttämättä ole pysyvää. Moni nuori esimerkiksi tekee pätkätöitä ja saa tulojensa tilkkeeksi toimeentulotukea. Tutkinto ja pääsy työuralle voi muuttaa tilanteen tyystin. Olennaista onkin, että pääsee töihin.
THL:n Moision mukaan perhetyypeittäin jaoteltu köyhyys on kerrannaisvaikutusta sosioekonomisesta asemasta.
– Köyhyys riippuu pitkälti siitä, mikä on asemasi työmarkkinoilla. Oletko töissä tai oletko ollut töissä ja saatko työttömyysturvaa tai työeläkettä?
Jos töitä ei ole, perheelliset pelastaa yleensä puoliso ja perhe. Moision mukaan heille sosiaaliturva ja toimeentulotuki ovat vasta kolmas tukijalka. Iso osa yksinhuoltajista sen sijaan joutuu heti työtilanteen heikettyä turvautumaan näihin.
Suurimmat riskit talouden kannalta ovat työttömyys, avioero ja vakava sairaus. Kuka tahansa voi kohdata nämä, mutta mitä kauemmin on ollut töissä ja mitä enemmän on saanut kerätyksi varallisuutta, sitä paremmassa asemassa taloudellisesti on.
Esimerkiksi moni pientä eläkettä saava tulee toimeen ilman toimeentulotukea, koska hänellä on oma asunto ja pienet asumiskulut.
Jos on kerran ajautunut köyhäksi, uusi mahdollisuus elämässä ei välttämättä nosta sieltä. Kelan Niemelä kertoo tutkimustuloksista, joista ilmenee, että vaikka työttömäksi joutunut saa uuden työn tai eronnut avioituu uudelleen, hän ei välttämättä enää saavuta entistä varallisuustasoaan.
Köyhä syrjäytyy
helposti
Aika ajoin mielipide- ja keskustelupalstoilla kirjoitetaan, että Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, sillä täällä jokaisella on ruokaa, juomaa ja suoja. Moision mukaan kyse on suhteellisesta köyhyydestä. Suomen kaltaisessa monimutkaisessa yhteiskunnassa tarvitaan selviytymiseen enemmän rahaa ja resursseja kuin vaikkapa jossain Afrikan valtiossa.
– Suhteellinenkin köyhyys on iso juttu, sillä siitä voi luisua helposti syrjäytymispolulle, hän huomauttaa.
http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/02/28/lapsiperhe-ei-karsikaan-eniten/20102619/139
Lapsiperheiden köyhyydestä ja kärsimisestä on huolissaan jokainen poliitikko, vaikka joukkona lapsiperheet eivät ole yhteiskunnan surkeimmassa asemassa. Yksineläjät valittavatkin, että heidän auttamisensa on unohdettu suuremmasta köyhyysriskistä huolimatta. Kuka on oikeasti kaikkein köyhin?
Outi Kokko
28.2.2010 06:02
82
Lapsiperheet ja yksineläjät ovat nokitelleet viime aikoina toisiaan siitä, kummat ovat köyhempiä ja tarvitsisivat eniten yhteiskunnan apua. Jos tuijotetaan toimeentulotukitilastoja, yksineläjät pomppaavatkin esiin, sillä kaikista tukea saavista kotitalouksista on yksin elävien talouksia 70 prosenttia.
Yksin eläminen ei kuitenkaan ole niin onnetonta talouden kannalta, miltä tilanne ensin vaikuttaa. Näin siitä huolimatta, että sinkku joutuu hankkimaan kodin ja perusasiat sinne yksin ja selviytymään omineen myös silloin, jos menettää työnsä tai työkykynsä.
– Osuus ei tarkoita osuutta toimeentulotukea saavista henkilöistä. Koska muissa kotitalouksissa asuu enemmän ihmisiä, niissä tuki jakautuu useammalle ihmiselle, huomauttaa erikoistutkija Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta
Hänen mukaansa yksin eläminen on silti selvästi suurempi taloudellinen riski kuin perheessä asuminen. Yksin asuvista miehistä 13 prosenttia saa toimeentulotukea ja naisista 8 prosenttia.
Kaikista suomalaista toimeentulotukea saa 7,5 prosenttia. Kahden aikuisen perheistä vain 4 prosenttia saa tukea.
Toimeentulotukea voidaan maksaa, jos henkilö on hakenut jo kaikki Kelan etuudet, ja niidenkään jälkeen rahat eivät riitä. Se on tavallaan viimeinen yhteiskunnan tarjoama oljenkorsi ja sitä maksetaan keskimäärin 240 euroa kuukaudessa.
EU:n ja Eurostatin käyttämän määritelmän mukaan yksin asuva on Suomessa köyhä, jos hänen nettotulonsa ovat korkeintaan 1 100 euroa kuukaudessa.
Jos samassa taloudessa asuu toinen aikuinen, raja nousee 500 euroa ja jokainen lapsi nostaa sitä 300 euroa. Tällaisen määritelmän mukaan tuon rajan alapuolelle jää 700 000 suomalaista vauvasta vaariin.
Perhe on
puskuri
Kansaneläkelaitoksen erikoistutkijan Mikko Niemelän mukaan perherakenne on merkittävä tekijä talouden kannalta. Yksin elävän arjessa riskit realisoituvat nopeammin kuin kahden aikuisen taloudessa.
– Puolison tuloilla on aika iso merkitys. Jos toinen jää työttömäksi, toisen tulot tasoittavat tilannetta, huomauttaa Niemelä.
Usein köyhyys ja lapsiperheet yhdistetään nipuksi, mikä vääristää todellisuutta. Varakkaillekin syntyy lapsia, eikä heidän syntymänsä suinkaan syökse perhettä köyhyyteen.
– Lapsiperheiden aseman parantaminen ei ole köyhyyden vähentämistä. Jos köyhyyttä halutaan estää, tukea pitää suunnata ennen kaikkea yksinhuoltajille, Niemelä lisää.
Monelle yksinhuoltajaperheelle köyhyys onkin arkipäivää. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea. Rahallisesti he saavat suunnilleen yhtä paljon tukea kuin kahden huoltajan lapsiperheet, joita on paljon enemmän kuin yhden aikuisen perheitä.
Työllisyys on paras
köyhyyden ehkäisijä
Köyhyys ei välttämättä ole pysyvää. Moni nuori esimerkiksi tekee pätkätöitä ja saa tulojensa tilkkeeksi toimeentulotukea. Tutkinto ja pääsy työuralle voi muuttaa tilanteen tyystin. Olennaista onkin, että pääsee töihin.
THL:n Moision mukaan perhetyypeittäin jaoteltu köyhyys on kerrannaisvaikutusta sosioekonomisesta asemasta.
– Köyhyys riippuu pitkälti siitä, mikä on asemasi työmarkkinoilla. Oletko töissä tai oletko ollut töissä ja saatko työttömyysturvaa tai työeläkettä?
Jos töitä ei ole, perheelliset pelastaa yleensä puoliso ja perhe. Moision mukaan heille sosiaaliturva ja toimeentulotuki ovat vasta kolmas tukijalka. Iso osa yksinhuoltajista sen sijaan joutuu heti työtilanteen heikettyä turvautumaan näihin.
Suurimmat riskit talouden kannalta ovat työttömyys, avioero ja vakava sairaus. Kuka tahansa voi kohdata nämä, mutta mitä kauemmin on ollut töissä ja mitä enemmän on saanut kerätyksi varallisuutta, sitä paremmassa asemassa taloudellisesti on.
Esimerkiksi moni pientä eläkettä saava tulee toimeen ilman toimeentulotukea, koska hänellä on oma asunto ja pienet asumiskulut.
Jos on kerran ajautunut köyhäksi, uusi mahdollisuus elämässä ei välttämättä nosta sieltä. Kelan Niemelä kertoo tutkimustuloksista, joista ilmenee, että vaikka työttömäksi joutunut saa uuden työn tai eronnut avioituu uudelleen, hän ei välttämättä enää saavuta entistä varallisuustasoaan.
Köyhä syrjäytyy
helposti
Aika ajoin mielipide- ja keskustelupalstoilla kirjoitetaan, että Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, sillä täällä jokaisella on ruokaa, juomaa ja suoja. Moision mukaan kyse on suhteellisesta köyhyydestä. Suomen kaltaisessa monimutkaisessa yhteiskunnassa tarvitaan selviytymiseen enemmän rahaa ja resursseja kuin vaikkapa jossain Afrikan valtiossa.
– Suhteellinenkin köyhyys on iso juttu, sillä siitä voi luisua helposti syrjäytymispolulle, hän huomauttaa.
http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/02/28/lapsiperhe-ei-karsikaan-eniten/20102619/139
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksin- ja yhteishuoltajien liiton puheenjohtaja ja Jonas-pojan äiti Bodil Rosengren tahtoo yksinhuoltajille työssäkäyntiä helpottavia palveluita.
Öljyn ja elintarvikkeiden kallistuminen kirpaisee yksinhuoltajia erityisen rajusti, pelkää yksin- ja yhteishuoltajien liiton puheenjohtaja Bodil Rosengren. Rosengren sanoo odottavansa "ihan kauhuissaan" tulevia tilastotietoja, jotka kertovat nykyinflaation vaikutuksista yksinhuoltajien tilanteeseen.
Hän huomauttaa, että monilla yksinhuoltajilla on tähänkin asti ollut vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan. Omassa tuttavapiirissään hänellä on yksinhuoltaja, jonka lapsi joutui jättämään lukion kesken, koska rahat eivät riittäneet kirjoihin.
Ruotsissa on ehdotettu verohelpotuksia yksinhuoltajien toimeentulon parantamiseksi.
Rosengren ei varsinaisesti syty ajatukselle. Verovähennysten hakeminen saattaisi olla liian mutkikasta, ja ne voisivat jäädä käyttämättä. Kaikkein köyhimpiä ne eivät edes auttaisi.
Rosengrenin mukaan tärkeintä olisi parantaa yksinhuoltajien palveluita, jotka helpottaisivat työssäkäyntiä. Esimerkiksi kunnalliset kodinhoitajat katosivat lapsiperheiden ulottuvilta laman melskeisiin.
"Kun olin 1960-luvulla lapsi ja äitini joutui kolariin, kotiin tuli hoitaja. Silloin katsottiin, että maanviljelijäisä ei pärjää neljän lapsen kanssa. Ja silloinhan Suomi oli todella köyhä maa", Rosengren huomauttaa.
Yksinhuoltajien heikon toimeentulon syynä on paljolti huono työtilanne. Rosengrenin mukaan yksinhuoltajia syrjitään työmarkkinoilla.
Kodinhoitajapalvelun palauttaminen auttaisi tähän, kun ainoan vanhemman ei tarvitsisi välttämättä olla poissa töistä lapsen sairastuessa. Myös päivähoitoon olisi saatava joustoa. Seitsemänvuotiaskin pitäisi voida saada hoitoon, jos yksinhuoltajaäiti tai -isä on töissä.
"Epätyypilliset työajat, iltatyöt ja viikonloppuseminaarit ovat todella suuri haaste yksinhuoltajalle", Rosengren sanoo. Itse hän työskentelee it-alalla diplomi-insinöörinä ja tietää tilanteen kokemuksestakin.
Myös elatustukijärjestelmä kaipaisi hänen mukaansa parannuksia. Täysimääräinen elatustuki on 129,91 euroa kuukaudessa lasta kohden. Jos elatusvelvollinen vanhempi laiminlyö velvollisuutensa, sen maksaa kunta.
"Summa ei ole edes puolta siitä, mitä yhden lapsen kuluiksi on oikeusministeriössä laskettu", Rosengren sanoo.
Elatusapu sen sijaan sovitaan vanhempien kesken ja se riippuu myös elatusvelvollisen vanhemman tuloista.
Hallitus on yrittänyt parantaa yksinhuoltajien tilannetta tänä vuonna suurentamalla lapsilisän yksinhuoltajakorvausta.
Se ei kuitenkaan auta toimeentulotukea saavien yksinhuoltajien suurta joukkoa, sillä lapsilisä vähennetään toimeentulotuesta. Rosengrenin mielestä tärkeintä olisi saada toimeentulotuen tarve vähenemään helpottamalla yksinhuoltajien töihin pääsyä.
"Kunnat ja valtio voisivat vaikuttaa siihen vähentämällä pätkätyösuhteita. Yritysmaailmassa monet kunnat olisivat jo joutuneet vankilaan pätkätöiden ketjuttamisesta."
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Yksinhuoltajien edusnainen vaatii kodinhoitajia takaisin perheille/1135237724639
Aikuinen mieltää ympäristön eri tavalla kuin lapsi. Hän pystyy ymmärtämään syy-seuraussuhteet eli esim. sen, että hänen huonon taloutensa suurin syy ei missään tapauksessa aina ole hänessä itsessään, ehkä ei ollenkaan. Hän näkee suuremmat kokonaisuudet kun taas lapsi kokee oman asemansa hounouden omana huonoutenaan.
Suurin ero on vielä se, että jos aikuinen jää työttömäksi tai on töissä niin pienipalkkaisella alalla, että hän elää köyhyydessä töissä käynnistä huolimatta, niin häntä ei rangaista siitä muuten kuin rahattomuudella.
Lapsi taas joutuu pahimmillaan suoranaisten rikosten kohteeksi kun hänet erotetaan niistä ihmisistä, jotka ovat hänelle tärkeimmät eli vanhemmat ja muut rakkaat ihmiset. Hän on muutenkin kärsinyt eriarvoisuudesta saman ikäisten seurassa, jota hän siis pitää omana huonoutenaan. Köyhyyden takia tehty huostaanotto leimaa myös vanhemmat huonoiksi, miksi riistää häneltä viimeisetkin itsetunnon rippeet, koska pienen lapsen omanarvontunne on paljon kiinni siitä, miten hänen vanhempiaan kohdellaan. Tämä koskee siis köyhyyden takia tehtyjä huostaanottoja, ne ovat laittomia, mutta joiden teko ainakin Lastensuojelun Keskusliitossa on myönnetty.
Kun pääministeriltä tivattiin suhtautumista lasten köyhyyteen, hän tietysti myönsi sen, koska oli pakko, mutta paljon pitempään hän puhui kuitenkin siitä, miten "osa lapsista ja nuorista voi paremmin kuin koskaan ennen". Siis katse pitäisi pitää vain tuossa pitenessä vähemmistössä, kun suuri lapsiköyhyys pitäisi unohtaa, vaikka se on pakko myöntääkin. Ulkomaisten ihmisoikeusinstanssien ihmettelyyn hänen ei näköjään tarvitse reagoida mitenkään..