Lukion olen käynyt ja nyt olen opiskelemassa epämieluisaa alaa (suurtalouskokki). Olen pienestä asti viihtynyt hyvin yksin ja koen työyhteisöt ahdistavaksi. Luonteeni olen perinyt isältäni, joka on hiljainen ja ahkera joskin raitis suomalainen mies. Olen luonteeltani sellainen, että puhun jos asiaa on, mutta muuten olen mielellään hiljaa. Harmittelen sitä, etten ole tarpeeksi miesmäinen sopeutuakseni "miesammattien" työyhteisöihin. Opiskeluaika jossain pikkupoikien pilkattavanakin ammattikoulussa olisi luultava helvetillistä. Paras ammatti taitaisi olla minulle sellainen jossa en joutuisi kestämään rasittavia kahvipöytäkeskusteluja eli saisin työskennellä itsenäisesti. Työllistyminen olisi minulle tärkeää ja se, ettei töitä tarvitsisi tuoda kotiin. Mahdoton yhtälö?
Kesätöhin olen hakenut lukuisiin eri paikkoihin siivoamaan, mutta en näe siivoojaa hyvänä tulevaisuuden ammattina sillä siinä joutuu kestämään huonoja työasentoja yms. Suntion ammattia olen miettinyt, mutta työllistyminen on kysymysmerkki. Suuhygienistin hommaa olen myös ajatellut, mutta alan pikku hiljaa ajatella ettei ihmisläheiset ammatit yksinkertaisesti ole minun juttuni...
Kesätöhin olen hakenut lukuisiin eri paikkoihin siivoamaan, mutta en näe siivoojaa hyvänä tulevaisuuden ammattina sillä siinä joutuu kestämään huonoja työasentoja yms. Suntion ammattia olen miettinyt, mutta työllistyminen on kysymysmerkki. Suuhygienistin hommaa olen myös ajatellut, mutta alan pikku hiljaa ajatella ettei ihmisläheiset ammatit yksinkertaisesti ole minun juttuni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta! Valitettavasti minulla ei ole vastausta kysymykseesi mutta voin lohduttaa ettet ole ongelmasi kanssa yksin. Olen myös hiljainen ja epäsosiaalinen ja koen kaikenlaiset ryhmätyöskentelyt ja kahvipöytäkeskustelut todella ahdistaviksi. Olen myös hakenut siivoamaan kesätöihin mutta en sitä haluaisi tehdä loppuelämääni. Opiskelin vuoden catering-alaa mutta se ei ollut yhtään mun juttuni, sitten kokeilin jostain syystä matkailualaa jossa tietysti pitää olla todella paljon ihmisten kanssa tekemisissä (kai ajattelin "parantuvani" siten :D ) mutta senkin lopetin alle vuoden jälkeen. En vaan ollut tarpeeksi sosiaalinen.
Nyt haen yliopistoon, en tiedä onko sekään oikea ratkaisu, haen käännöstieteen puolelle. En oikeen tiedä sitten taas mitä teen jos en sinne pääse, kai etsiskelen töitä, vaikka tosiaan työyhteisöt ahdistavatkin ihan järjettömästi. Mutta pointti oli kai se että muitakin samanlaisia on, jos se nyt mitään lohduttaa! :D
-Metsäkoneenkuljettaja, itsenäistä ja yksinäistä työtä metsässä pienessä kopissa seikkaillen.
-Majakanvartija, istuu yksin majakassa, katsoo merta ja vaihtaa välillä lampun.
-Luontokuvaaja, kyyhöttää yksin hiljaa metsässä ja räpsii kuvia.
-Nettipokerinpelaaja, istut pimeässä huoneessa tietokoneen äärellä.
-kirjailija/taidemaalari,
-Maanviljelijä/kalastaja
-Arktistenalueiden tutkija
-Pornolinjan tyttö, yksin kotona puhelimeen läähättämässä.
no esimerkiksi
- Metsuri
- floristi
- eläintenhoitaja
Kääntäjä ainakin on melkoisen yksinäinen ammatti, joten jos sitä haluat niin se on varmasti oikea valinta.
Jos et pääse sisään yliopistoon tai kielet muuten tuntuvat vaikeilta (kääntäjällä pitää olla melkoisen hyvä kielipää!) niin rekkakuski voisi olla hyvä vaihtoehto, jossa saa olla yksin. Muistaakseni rekkakuskeista on jopa pulaakin, ja luulisi että töitä löytyy.
Ehkä jokin varastoala, tai esim. jossain arkistossa työskentely voisi olla sopiva. Laboratoriossa työskentelyn voisi myös kuvitella olevan melko yksinäistä hommaa, joten ehkä voisit lukea kemiaa?
Ei kääntäjän työ ole niin yksinäistä kuin kuvitellaan. Kääntäjällä pitää sitä paitsi olla paljon suhteita, koska kaikkea ei voi itse tietää ja monesti myös työt järjestyy suhteilla. Lisäks opintoihin usein kuuluu myös tulkkausta, joka on sosiaalista toimintaa ja jossa pitää olla esillä. Samoin ryhmä- ja paritöitä saattaa olla melkoisesti muutenkin.
Olet varmasti oikeassa, ehkä kääntäjän työkään ei ole sopiva sellaiselle, joka haluaa täydellisesti välttää kontaktia muihin ihmisiin.
Toisaalta itseäni varoiteltiin aikoinaan kääntäjän työstä, että se on yksinäistä, jotta ei se varmasti hyvin ulospäinsuuntautuneelle tai sosiaaliselle ihmisellekään ole ihanteellinen homma...
Ongelma on siinä, että lähes kaikki tulevaisuuden ammatit, jotka takaavat työllisyyden, vaativat työntekijältä nimenomaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Etenkin naisten kohdalla tämä painottuu, miehiltä hyväksytään "jurous" vähän helpommin.
Oletko miettinyt, jos alkaisit kotiäidiksi? Omien lasten kanssa sentään tulee toimeen sosiaalisesti kömpelökin... Saisit olla (jopa pitäisi) kotona, eikä tarvitisisi joutua kohtaamaan vieraita uusia ihmisiä. Suurperheen äitinä tekisit arvokasta työtä, kun Suomi tunnetusti tarvitsee lisää lapsia. Ongelmana tässä toki on yhteiskunnalta saatava aivan olematon tuki, joten se vaatisi rikkaan aviomiehen.... :/
Pitäisi varmaan netistä etsiä... Heheh.
Työharjoittelu keittiössä on päivä päivältä vakuuttanut, että olen väärällä alalla ja aina vaan lasken päiviä milloin pääsen täältä läävästä pois.Näköjään ammattikoulujen haku menikin jo ja kohta on viimeinen hetki hakea yliopistoon tai amk:hon. Lähihoitaja-äitini yrittää houkutella minua hakemaan sairaanhoitajaksi/suuhygienistiksi... Niistä olisin kiinnostunut lähinnä työllisyysnäkymien & itse eri toimenpiteiden takia, en ihmisläheisyyden vuoksi.
Vaikuttaa siltä, että kesäksi saan ainakin siivoustöitä, ainakin olisi hyötyä jos meinaa lähteä sille uralle...