..vaan me, jotka emme halua laittaa omaa pientä päätä ikiomaan järjestykseen. Sinunkin päässäsi sykkii nytkin suoni, joka taas aiheuttaa sinussa hallitsemattomia piirteitä. Ajattele minua istuessasi tietokoneen ääressä, minua luojan luomaa perkelettä, joka sentään vielä pystyy edes ajattelemaan. Anna venakoiden olla. Mieti omaa tyhmyyttäsi ja onneasi, että olet "normaali". Tai sitten siirry kynällä kirjoittamiseen. Posti vie ja posti tuo, mutta kirjeiden kautta sinua ei voi seurata kuten nyt!
Venakot eivät ole ongelma..
unix-nero
6536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Duoda, jos eivät ole ongelma, niin minägö olen? Nolottaa varmasti tuo tekstisi. Kuinka monta kertaa minäkin olen antanut jotain. Olen ryssänpenikka. Ikävä kyllä, puhun suomenkieltä paremmin kuin aito savolainen. Kielenharrastajana, opettajana "rajan takana" , olen tullut toimeen kohta kolmekymmentä vuotta. Menestys markkinoilla on ollut vaihtelevaa. Olen opettanut myös monia venakoita puhumaan suomenkieltä. Epäilemättä moni heistä on nyt siellä Suomessa.
Teillä ei ainakaan Suomussalmella ole paljon mielenkiintoa jutella tai puhua rajan takaa tulleiden kanssa? Historiaa tutkineena voin sanoa, etten ehkä minäkään olisi kovin kiinnostunut katselemaan venäläisen "pakokulttuurin" jämiä noin vain.
Olisi ehkä paremmin meille kaikille se, että tälläinen julkinen sana jätetään keskinäiseksi. Ulkopuolinen ihminen saattaa juurtaa mielensä vääriin ajatuksiin.
Hyvää jatkoa sinne kaikesta huolimatta!
"Ei ole näkynyt ryssiä Suomussalmella ihan äsken. Pieniä sirokenkäisiä peiliin katsovia naisia kyllä. Sota-aikojen jälkeen nussittua kamaa ne ovat .
Ne etsivät uutta maailmaa Suomen kautta ja ohjeeksi on annettu hyökätä Suomussalmelle!"
Ohjeen mukaan pitää naida tai saattaa naimistilaan suomussalmelaiset peräkamarin pojat. Murheitahan siitä tulee kummallekin.
Minulla on onni omistaa aito suomussalmelainen nainen. Jo monta vuotta olen kuvitellut omistavani hänet, mutta nainen on aina nainen. Kerran sanallaan ojensi hän minua sanoessaan: "jos tuo sinun ruokoton olemuksesi ei muuta, niin minä muutan piste!"
Sieluni teki takavolttia, yritti paeta ja lopulta jäi paikalleen samaan kahvipöytään. Silloin saman kahvipöydän ääressä tajusin lähteväni. Ja läksin. Menin Vaakunaan istumaan, otin pääni täyteen ja koitin ampua leikisti yhtä poromiestä, joka lopulta tunnusti olevansa parittaja.
Viereeni tuli nainen. Oli viimeisen päälle meikit, takapuoli myös. Pääkin hänellä oli ihan erilainen.
"Oli ryssänpää kuutamoillassa ja tiesin ampuvani sen pään!"
Edellinen on neljä vuotta sitten poistuneen suomusalmelaisen jäärän sanat. Ymmärrän.
Ehkä meillä on liikaa ihmisiä, jotka voisivat hakea rahapuolta kotimaastaan. Ehkä meillä on liian vähän niitä aitoja suomalaisia, jotka Helsingistä käsin päättävät. En tiedä.
Kissa on ollut koko ajan vieressä. Tuo katti on minun näköjään tai minä olen sen. On lähdettävä nukkumaan. Karja ei odottele kovin montaa minuuttia.
Ps. Pientä lupausta vastaan luovutan tietokoneista kiinnostuneen kissan väliaikaiseen huolintaan. Samalla luovutan Vaakunasta löytyneen Vostok-rasian. Rasia on avaamaton ja sisältää ehkä naispuolisen desantin käskytykset kirjoitettuna kyrillisin kirjaimin.
Omaa elämääni en luovuta vielä, vaan kömmin tukevan vaimoni viereen kuulemaan: "älä taas ole näppäimistöllä!"
Minussa on vika taas, sillä en näppäile vaimoani. Ei kyllä hänkään paljon hellyyttä osoita. Eikä tarvitse. Olen onnellinen lihavan naisen seurassa, olen onnellinen saatuani tietää olevani ainoa paisteella ollut mulkku.
Kaikesta huolimatta en ole lihavaa pettänyt enkä mennyt sänkyyn ruskin mukana. Ei kiinnosta. Mukavampi on tehdä työtä yhdessä ja miettiä vaikkapa tenavaa, joka on kaukana.
Mitä uutta keskusteltavaa sitä suomussalmelaismiehissä ja venakoissa olisi. Kaikki on nähty ja puhki keskusteltu. Johan tuo kaikki on nähty Kostamustyömaan aikaan, silloin tuo kaikki vielä pysyi tuollapuolen rajarailon. Kyllä monissa tuttavaperheissä nuori vaimo pyöritti täällä arkea pienten lasten kanssa ja kävi vielä töissäkin, kun ukko silläaikaa pyöritti rajantakaista karusellia. Se oli kyllä surullista katsottavaa. Tokihan se työmaa toi tänne paljon hyvää, mutta lieveilmiönä monta perhettä hajosi. Joka on mennäkseen ,se menee. Mitä ihmettä sitä selkärangattomalla aviomiehellä ...
Se on miespolosella kun se yksiyrittää seisoa niin järkikin seisoo
Minä olen yrittänyt olla. Elävää pituutta on ja muutakin, mutta ei sitä vostok-munaa. En tapha kettään, mutta saatan olotilaa muuttaa jonkun naukuessa olevansa aito Putin-jälkeläinen. Vaimoani en ole mennettänyt, koska minulla ei ole ollut sitä johtuen rumuudestani.
Olen jeksulleen samaa mieltä. Jo vanhana pakenin Lappiin (en Suomussalmelle) ja löysin täältä luonnon aivan minulle. Täällä ei vaivaa venäläiset. Jos alkavat vaivaamaan, otamme yskän huomiioon.
Olisihan se minullekin vaihtelua kuunnella aitoa venäjää. Maimoa, jok huutaa.
Tästä minun olotilasta on matkaa Muurmanskiin reilu kolme tuntia näillä talvilla. Kesällä sieltä pyyhkäsevät tänne alta kaksi. Jokainen auto on tervetullut. Jokaista kuskia olen opastanut viemään kuorman maahanmuuttovirastoon. Näin on, sillä oman rumuuteni takia olen joutunut vaihamaan paikkakuntaa itse. Viralllisena syynä oli kyseisen kunnan antama päätös. Kehitysvammaisena minut olisi suljettu jonnekin, jossa näkee ihmisiä, mutta samalla olisin joutnut menettämään oman itseni.
Puhun karjalankieltä ja venäjänkielestä tunnen ainostaan lauserakenteen sekä tietenkin kyrilliset kirjaimet. Pidän "taitoni" visusti tallessa ollessani tekemisissä venäläisten kanssa. Joskus on ollut kivaa närkästyä korkotyttärien hiplatessa tissejään uuteen asentoon. Tissit on tissejä, mutta se ruokoton venäjänkieli. Toinen USA koko pikkulääni.
Saatana eli tana. Tulin pahalle tuulelle. Sinä lyllerölyyli taaperrat? Hyvä. me suomalaiset miehet kaipaamme naispuolisia. Joku kaipaa feen takia, joku vain juttukaveriksi. Avioliittoon ei kai kaipaa yksikään suomalainen mies. Hän ottaa ristikseen armeliaan kupan joltakin ristikkosukkahousulta...?
Nyt minä lähden laskemaan istujia baarissa. Matkaa tästä on kolmekymmentä. Eli kusemissa pieni taivallus.
Olet nähtävästi juuri tullut ulos tähän raakaan maailmaan? Mitä varten.
Halajat minua? Keskosena itse parkaisin kilon ja neljäsataa grammaa painavana. Jo syntyessäni löysin puolueen sekä tunsin kummallista kutinaa joka päässä johtuen sinusta, jota ei edes kahdesti nussimalla paranneta. Kasva. Älä puutu puheisiin, jos et ole hullu!